Aluevaalit 2022 – lähidemokratia kaventuu, hallinto etääntyy, mitä tekee kansa?

Aluevaalit 2022 – lähidemokratia kaventuu, hallinto etääntyy, mitä tekee kansa?

*

Suomalaisen demokratian kivijalka on ollut kunnallinen kansanvalta.  Siinä summaus, joka on joko tosi, tai jonka ainakin toivotaan olleen tosi. Sehän on merkinnyt osallisuutta, osallistumista ja osaa. Osaa jostakin. Osaa yhteisestä, osaa kotipitäjästä, osaa vallankäytöstä. Nykyekonomistisella kielellä ilmaistuna osakkuutta. Salkkua, jossa on osake yhteiseen elämään, toimintaan, valtaan.

Kunnallisen kansanvallan kulmakivi on ollut kunnallisvaalit. Yleiset ja yhtäläiset. Jokainen äänioikeutettu on voinut panostaa oman äänensä oman kunnan valtuutettujen valintaan, toimia päättäjänä päättäjiä valittaessa.

Viime Kuntavaaleissa 2021 oli ehdokkaina koko maassa 35.637 henkilöä.

Tulevissa Aluevaaleissa 2022 tulee olemaan ehdokkaina koko maassa (miinus Helsinki) vajaat 3.000 henkilöä. Se on vajaa 10 % Kuntavaalien ehdokasmäärästä.

Kuitenkin sote-uudistuksena myötä kuntien budjettivaroista ja toimintavolyymeistä noin 6070 % siirtyy pois kuntien käsistä. Siis Kunnat supistuvat ja tulevat nämä ns. hyvinvointialueet (Alueet).

Vaikuttaa siltä, että Suomessa ei ole lainkaan tajuttu, miten radikaalilla ja rujolla tavalla tässä supistetaan ja kavennetaan kansanvaltaa.

*

Mikä äänestäjiä vaaleissa kiinnostaa?

Suomen kiinnostavimmat vaalit ovat presidentinvaalit. Niissä valitaan vain yksi henkilö, presidentti. Hänelle ei valita edes varapresidenttiä. Vaalit järjestetään vain tämän yhden henkilön valitsemiseksi. Kyseessä on henkilövaali ja henkilö kiinnostaa aina.

Toinen vaalitoimintaan liittyvä ”ääripää” ovat kunnallisvaalit. Siellä oli siis viimeksikin yli 35.000 ehdokasta. Kun maassamme oli 4.464.299 äänioikeutettua, voimme ikään kuin teknisenä laskutoimituksena laskea, että kutakin 128:aa äänioikeutettua kohden oli yksi (1) ehdokas. Jokaista tuhannen äänioikeutetun kohorttia kohden oli 8 ehdokasta. Noin niin kuin teknislaskennallisesti. Se on aika paljon.

Jokaisella äänioikeutetulla oli lukuisia tuttuja ehdokkaina. Vain tynnyrissä kasvaneilla ei ollut ketään, no ehkäpä joitain äänioikeutensa äsketyksin saaneita lukuunottamatta?

*

Kuntavaaleissa 2021 valittiin koko maassa yhteensä 8.859 kunnanvaltuutettua, yhteensä 293 kunnan valtuustoihin. Vaaleissa annettiin 2.457.819 ääntä. Äänestysaktiivisuus oli 55,1 %.

*

Aluevaaleissa 2022 tullaan valitsemaan 21:n Alueen aluevaltuustoihin yhteensä 1.379 valtuutettua.

Aluevaltuustojen ”peukalon alla” tulee olemaan noin 60-70 % koko maan kuntien budjettivaroista ja keskeisistä kuntalaisten vointiin liittyvistä palveluista ja toiminnoista.

Tämä sote-sektori on leijonan osa kuntien koko toimikentästä.

Mutta sitä jättipottia hallinnoimaan ja sen asioista päättämään valitaan vain 1.379 valtuutettua.

Kuntien valtuustoissa istuu KV2021:n jäljiltä mainitut 8.859 valtuutettua. He käsittelevät ja päättävät vain ”mopen osasta” koko kuntasektorin rahoista ja asioista.

Mitä tämä merkitsee?

Tämä merkitsee sitä, että tärkein, isoin ja olennaisin osa Kuntasektorista jää merkittävästi ohuemman demokraattisen päätännän ja valvonnan alle.

Kuntasektorin ”leijonan osa” siirtyy vakavasti etäämmälle kuntalaisten ulottuvilta. Monessakin mielessä. Se etääntyy Alueiden keskuksiin, aluevaltuustoihin, ja se etääntyy myös toiminnallisesti, koska sektorin hallinto keskittyy ja etääntyy sekin.

*

Lyhyesti sanoen kuntalaisten (lue: kansalaisten) lähidemokratia heikkenee. Ja heikkenee rajusti. Päättäjien määrä supistuu noin kuudenteen osaan (8.859 valtuutetusta > 1.379 valtuutettuun) kunnallisvaltuutettujen määrästä.

Päättävien valtuustojen määrä laskee 293:sta 21:een.  Valtuustoehdokkaiden määrä putoaa dramaattisesti. – Vielä emme tiedä Aluevaalien ehdokkaiden lukumäärää, koska ehdokasasettelu on vielä vaiheessa. Mutta selvää, on että ehdokasmäärä tulee olemaan noin 2.000 – 2.500 ehdokkaan (?) suuruusluokkaa.  Siis selkeästi alle viime kuntavaalien.

Valittavien valtuutettujen määrä tiedetään: se on 21:llä alueella yhteensä 1.379 aluevaltuutettua (Helsinki ei osallistu, se ei ole hyvinvointialue). Aluevaalit – Vaalit

Valittavien valtuutettujen määrä on siis noin kuudesosa toimikentältään kutistuvien kuntien valtuutettujen lukumäärästä (ks. edellä).

*

Valtuutettujen määrän ohella dramaattisesti putoaa alueellisen edustavuuden peitto.

Nykyisin kuntasektorin luottamushenkilöiden peitto on 100 %.  Jokaisessa Suomen kunnassa on oma kunnanvaltuusto ja omat valtuutetut. Lähidemokratia toimii, – ainakin muodollisesti. Vaalit on käyty, valtuustot valittu, valtuutetut vaihdettu: pulinat pois. Demokratia toimii siltä osin kuin äänestäjien vallankäyttö (äänestäminen) on onnistunut kohdentamaan valinnat demokratian toteuttamisen kannalta kykeneviin henkilöihin..

Mutta Aluevaaleissa 2022 tulee käymään niin, että huomattava osa, jopa yli puolet Suomen kunnista ei tule saamaan omia edustajia/omaa edustajaa aluevaltuustoihin.

*

Aluevaaleissa 2022 on niin runsaasti muuttujia kaikkiin aikaisempiin maassamme toteutettuihin vaaleihin nähden, että vaalien tulosten ennustamisen vaikeus on huippukertoimissa.

Valittavien valtuutettujen lukumäärä on ainoa varma tieto.

Ehdokkaiden määrä ja alueellinen sekä poliittinen (ehdokaslistat) mukainen jakautuminen on vielä osin arvoitus.

Vaalityön laimeus ja kaikkinainen ”matala profiili” nähdään jo ja tiedetään, mitä se vaikuttaa. Ei se ainakaan lisää äänestyskiinnostusta ja varsinaista äänestysaktiivisuutta. Se jäänee jonnekin EU-vaalien (n. 40 %) tasolle.

Ehdokkaiden määrän alhaisuus (erityisesti kuntavaaleihin nähden) myötävaikuttaa laimeuteen. Ei synnyt todellista kisatunnelmaa eikä kisa-asetelmia.

Vähän kaikki Aluevaalien tiimoilta vaikuttaa johonkin mittaan nähden sumealta, hämärältä ja sekavalta. Ei tiedetä, mitä oikein ollaan tekemässä.
*

Eri palstoilla pohditaan vaalitaktikoinnin merkitystä:

Kannattaako äänestää?

Miten kannattaa äänestää?

Kahmiiko Alueen keskus kaiken? Äänet, valtuutetut, rahat, toimipaikat, toiminnot: kaiken?

Onko ns. reuna-alueilla mitään mahdollisuuksia vaaleissa ja sitten aikanaan valtuustoissa?

Viekö voittaja kaiken?

Voidaanko ja millä menetelmillä aktivoida keskuskaupungin ulkopuolisia äänestäjiä?

Voidaanko keskittää ääniä?  Miten se tapahtuu? Yksin eivät pienet, yksittäiset kunnat saa valtuustoon ketään.

Voivatko ns. reuna-alueet taktikoida? Keskittää ääniä omille ehdokkailleen?

No voivat, mutta hyvin rajoitetussa mielessä ja mitassa.

Monessa kunnassa kunnan omien äänestäjien äänipotentiaali ei riitä viemään omaa ehdokasta läpi. Tarvittaisiin ääniä naapureista. Miten sellainen onnistuu. Kuka ja miten valitsisi ”parhaat” ja ”sopivimmat” ehdokkaat? Ei ole esivaalimenettelyä tai muutakaan foorumia, jolla ykkösehdokasmenettely toteutettaisiin.

Kaikki jää yksittäisiin äänestyskopissa piipahtavien äänestäjien varaan.

Siis jää toteutumatta.

Vielä on huomattava eräitä pointteja: jokainen äänensä antava tekee sen omalla tavallaan. Päättää ensin mennä äänestämään ja valitsee oman äänensä kohteen omin kriteerein. Siihen vaikuttavat lukuisat tekijät. Yleisiä tekijöitä ovat puolue, kotikunta, sukupuoli, ikä yms. Erityisiä tekijöitä ovat: ehdokkaan tunnettuus, mieltymykset, henkilöstä saatu vaikutelma, satunnaiset seikat. Tunnetuimmat ja toiminnallisia näyttöjä antaneet ehdokkaat ovat yleensä isoilta paikkakunnilta. Joten…  Keskitä siinä nyt ääniä, kun omia ääniä on vain se yksi!

Sitä paitsi: ei läheskään kaikkien reuna-alueillakaan äänestävien prioriteeteissa asuinpaikka tai muu piakkakytkentä ole lainkaan keskeisten valintatekijöiden joukossa.  Silti äänestäjä saattaa arjessa olla viimeisen päälle sen oman terveysaseman tai muun palvelutarjonnan puolesta!

*

Syyskuulla 2021 julkaistujen skenarioiden mukaan (mm. YLE) Pirkanmaan aluevaltuuston valtuuston voimasuhteet jakautuisivat kunnittain seuraavasti. Pohjana on käytetty edellisten EK2019 tuloksia. Mitäpäs muitakaan. Nyt tilanne on erilainen, mutta mihin mittaan saakka? Eikö silloin eduskuntavaaleissa päätetty myöskin kuntia (kutakin ihan jokaista kuntaa) koskevista asioista ja linjauksista? Mikä ero on eduskuntavaaliasetelmilla ja aluevaaliasetelmilla? Jotain varmasti on, mutta onko se ero ratkaiseva, vaikuttava?

Empiriaan (siinä mitassa kuin empiriaa on) tukeutuva skenario kertoo, että Pirkanmaan aluevaltuuston valtuutettujen kotikuntien mukainen jako tulisi olemaan:

Tampere 57 valtuutettua,

Nokia 5,

Ylöjärvi 4,

Pirkkala 3,

Sastamala 3,

Valkeakoski 2,

Lempäälä 2,

Parkano 1,

Orivesi 1 ja

Kangasala 1 = yhteensä 79 aluevaltuutettua.

Pirkanmaan aluevaltuustoon saisi oman edustajansa siis 10 kuntaa.

ILMAN aluevaltuutettua jäisi Pirkanmaan 23:sta kunnasta enemmistö, eli 13 kuntaa. Niiden asukasluku on noin 77.700 asukasta. Se on Pirkanmaan 526.000 asukkaasta 14,8 %.  Siis seitsemäsosa. Noilla ennakointiluvuilla tarkastellen melkein 15 % Pirkanmaan asukkaista jäisi alueellisesti täysin lähidemokratian ulkopuolelle.

Áluevaalien tulokset eivät välttämättä ole tuossa laskelmassa kerrotut, ne voivat olla hieman lievemmät, mutta rajatapauksissa myöskin vielä rajuimmat?

*

Mitä tämä merkitsee kansanvallan ja lähidemokratian kannalta?

Tämä on täydellinen fiasko ja katastrofi.

Näin on, yhtään liioittelematta tai suurentelematta asiaa.

Kuntakohtainen lähivaikuttaminen romahtaa käsittämättömässä mitassa.

Kukaan ei pysty ennakoimaan, mitä tämä vaikuttaa kansalaismielialoihin ja asenteisiin. Mitä se vaikuttaa kansalaisten käyttäytymiseen ja vastaiseen poliittis-yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen? Masentaako se ihmisiä, irroittaako se väkeä yhteisestä yhteiskunnasta ja missä määrin?

Aktivoiko se ihmisiä, mutta millä tavoin? Ohjaako se suoraan toimintaan ja joihinkin ehkäpä odottamattomiin toimintamuotoihin? Radikalisoiko se ihmisiä? En mitenkään pysty kuvittelemaan, että tällainen paljon mainostetun kansanvallan kuristaminen voisi tuottaa mitään hyvää.

Hieman saattaa asiaan vaikuttaa se, miten väkevästi keskus huomioi reunat, mutta elämänkokemus on niin monessa todistanut, että järjestelmän itseintressi ja kilpailutilanne rajallisista resursseista ohjaa toimintaa niin vahvasti, että ne joilla on muodollinen valta, myös käyttävät tosiasiallista valtaa. Ja vielä rajummin kuin muoto sinänsä sallisi, koska vastavoimaa ja sen muodostamaa rajoitetta ei ole. Kaikki keskittyy, kun valta ensin on keskittynyt.

Nyt aluevaalit ja niissä valittavat aluevaltuustot toimivat voimakkaina keskittävinä dynamoina. Se on Valtion alkuperäistä ja olennaista tehtävää vasten. Valtion tehtävä ja jalo kutsumus on tasoittaa elävän vapaan elämän muodostamia kuoppia ja katveita.

Nyt Valtio on tämän järjestelmän luodessaan voimaperäisesti vahvistanut ja vahvistaa keskittymistä, vahvistaa vahvojen vahvistamista ja pettää siten varsinaisen tehtävänsä tasoittaa ja turvata.

*

Tammikuun 23. päivän 2022 aluevaalit tulevat olemaan merkittävä kilometritolppa kunnallisen demokratian (kansanvallan) alasajossa.

Lähidemokratian toteutumisen (edes muodollisen toteutumisen) kannalta yhden vaalipiirin Aluevaalit ovat tuhoisa instrumentti. Ne keskittävät ja vahvistavat maakunnallisia keskuksia. Kaikki muut häviävät. Suuri ei aina ole kaunista, ei tehokasta, ei parasta. Seudullisesti on tehty paljon hyvää työtä ja tulosta, sen tekemisen vaikeuttaminen keskusjohtoisuuden ja keskusvallan vahvistamisen myötä on väärää politiikkaa.

Pirkanmaalla sote-alan valta tulee keskittymään yksinomaan Tampereelle, saa se sitten empiriaan tukeutuvan ennakoinnin mukaiset 57 aluevaltuutettua tai hieman vähemmän. Sille tulee valta ja se tulee valtaa käyttämään.

Kyse ei lopultakaan ole siitä, jääkö Pirkanmaan 23:sta kunnasta 13 tai jokin muu määrä kuntia vaille valtuustopaikkaa aluevaltuustoissa. Lähtökohtaisesti on selvää että Tampere, jossa on 244.000 asukasta (46 % Pirkanmaan asukasluvusta) tulee saamaan selkeän yksinkertaisen enemmistön 79-jäseniseen aluevaltuustoon. Sen jälkeen peli onkin selvä.

Aluevaalien vaalijärjestelmä korostaa olemassaolevia väestösuhteita ja alueellisia eroja.

Aluevaaleissa ei ole kysymys vain siitä, että ehkä noin 15 % asukkaista jää täysin ilman oman kuntansa valtuutettua, kyse on vallan keskittymistä alueen keskukselle. Siitä tulevat vahvat kehyskunnatkin jatkossa kärsimään ja maksamaan oman hintansa.

*

Edustavuus

Edustavuus on olennainen tekijä arvoitaessa valituksi tulleiden valtuutettujen todellista vallankäytön legitimiteettiä ja kansanvallan perustaa.

Jos/kun Tampere (244.000 asukasta) saa (em. YLEn esilaskelma) 57 valtuutettua, merkitsee se: 1 valtuutettu 4.245 asukasta kohden.

Ylöjärvellä on 33.000 asukasta, jos/kun se saa 4 valtuutettua, tekee se: 1 valtuutettu 8.250 asukasta kohden. –

Kun muu maakunta, jossa on 240.000 asukasta, saisi 18 valtuutettua, tekee se: 1 valtuutettu 13.333 asukasta kohden. –

Ikaalisten osalta emme tiedä läpi pääsevien määrää, mutta jos se on nolla, saamme asetelman: Ikaalinen, 6.879 asukasta kohden 0 valtuutettua. –

Ääripäät tässä asetelmassa: Tampereella 1 valtuutettu jokaista 4.245 asukasta kohden. – Kun taas esimerkiksi Ikaalinen: 0 valtuutettua 6.879 asukasta kohden. –

Mitenkä tätä luonnehtisi? Maantiede ei ole kaikki, mutta tämän tapaisessa palvelu- ja korostetusti palveluverkosto-kysymyksessä kohtalaisen paljon. Joten: ei tämä nyt ihan demokratian (kansanvallan) parhaita kriteereitä täytä.

<Pirkanmaalla valittavat 79 aluevaltuutettua merkitsevät yhtä valtuutettua tilastollisesti jokaista 6.658 asukasta kohden.

Koko valtakunnan (poislukein Helsinki joka ei osallistu aluevaaleihin 2022) valittavat 1.379 aluevaltuutettua edustavat siis 4.897.000 suomalaista.

Koko maan mitassa kutakin 3.551 asukaskohorttia kohden on yksi aluevaltuutettu.

Se on melkein tuplasti ”tiheämpi” valtuutettujen määrä kuin Pirkanmaalla. Tiedä sitten, tekisikö noin 150 valtuutetun aluevaltuusto Pirkanmaalla parempia päätöksiä kuin tuleva 79:n valtuutetun joukko?

Vaalijärjestelmä ei kaiketi koskaan voi olla täysin tasapuolinen, mutta kohden tällaista kohtuullistavaa järjestelmää tulisi pyrkiä.

Nyt mennään täysin toiseen suuntaan.

Alueellisen jaon kannalta ideaali olisi siis 79 vaalipiirin järjestelmä, joista valittaisiin kustakin yksi valtuutettu.  Mutta yhden valtuutetun vaalipiirijärjestelmä on täysin vieras meikäläiseen käsityskantaan.

Miten olisi pitänyt menetellä?

Vaihtoehtoja on pelkistetysti ilmaisten kaksi. Kuntakohtaiset peruskiintiöt ja niihin yhdistetty aluevaalimenettely nyt toteutetun muodossa. Tai sitten kahden tai 3-4 vaalipiirin menettely alueitten sisällä. Pienemmillä alueilla olisi riittänyt keskus + muut -systeemi. Pirkanmaalla (kuuluu neljän suurimman alueen joukkoon, olisi tullut säätää 2-4 vaalipiirin aluevaaliratkaisu.

 

*

+3
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu