Annus Horribilis 2022 päättyy. Mietteitä
Annus Horribilis 2022 päättyy. Mietteitä
Pahinta on että emme tiedä oliko tämä pohjakosketus, vai tuleeko 2023 olemaan vielä kurjempi, todennäköisesti kyllä.
Ehkä eniten olin ylpeä siitä, että näin että Euroopan ”Mutti” päättää uransa maailman vaikutusvaltaisimpana naisena ja Euroopan johtajana ”pahaan mahalaskuun”, kuten kirjoitin jo yli 7 vuotta sitten, ja näin oikein. Näin tai tunsin luissani, sehän on melkein sama asia, sen vain kokee niin tai sitten ei. Järjellisesti ajatellen eihän se voinut hyvin mennä, sellainen konjunktuuripoliitikko ja johtaja vailla johtajuutta. Ein Anführer ohne Führung.
*
Tähän ei vaikuta pätkääkään, siis näkemykseeni, se, että Eurooppaa – ja itseasiassa koko Maailmaa – johtaa nyt surkein johtaja sitten bunkkeri-johtajan, sen originaalin.
Mutta sikäli logiikka menee rautaisesti, että Saksan, joka on Euroopan suurin mahti, maailman neljänneksi suurin talous ja demokratia, johtajan tulisi olla Euroopan johtava mahti, ja viisas, aateluus velvoittaa, mutta se on jotain muuta. Mutta mitä? Presidentti Putinin myötäilijä ja pelokas katsomohahmo. Matkalla tähän tilaan maan johtajana toiminut Merkel on suurin vaikuttaja, heikko ja vailla ymmärrystä, vastuuton tuultenhaistelija, lyhytnäköinen wenden-poliitikko. Ei käännöksen tai muutoksen tekijä, vaan myötääjä, aallonkatsoja, kääntyri.
*
Tietysti on surkeaa ja Lännen heikkouden osoitus, että Maailman sävelen 2022 kirjoittaa nyt Putin, täysin mahdoton vaihtoehto, eikä jokin klassisen oikeuden ja viisauden nostama demokraatti. Mitä pahaa maailmassa tapahtuukaan, nyt ja huomenna, 2030-luvulla, se johtuu keskeiseltä osaltaan Lännestä. Ei meistä, vaan Lännen johtajista. Emmehän me, Suomessa, ole mitenkään voineet vaikuttaa siihen, kuka nousee, ja miksei nouse, meillä ei ole äänioikeutta Lännen fundamentteihin. Me olemme alakannen ja ruuman matkustajia, tuskin aurinkoa näemme, joskus vilahduksen kuusta. Ei miellä voi olla mitään vastuuta isosta ympyrästä, turha sitä on tänne tuputtaa, mehän olemme olosuhteiden armoilla, vuotavan laivan kastamia ja vanhan tervan likaamia.
Mutta elämämme hintana meillä on yksi oikeus, kritisoida, moittia, vaatia.
*
Kun erään nuorukaisen kanssa kävelin Berliinin keskustassa ja kohtasimme kantikkaan kivikasan, minun täytyi tunnustaa, etten ymmärtänyt. Olen sentään muutamankin pääkaupungin ja suuren kylän keskustoja kolunnut mutta en tämmöistä kokenut. Suuri mahti ja suuri kaupunki kunnioittaa menneisyyden painajaisiaan asettamalla geometrisia kiviä oman häpeänsä muistoksi, ikipysyväksi alleviivaukseksi, keskelle korkeinta keskustaansa! Hullua, hullujan, hullumpaakin. Jokainen itsensä kanssa tasapainossa, vaikka huonommassakin tasapainossa, oleva maa ja kansa ja kaupunki kunnioittaa ylpeintä ydintään jollain oman -v-muistamiseksi. Mutta mitä tekee Saksa, Euroopan mahtavin mahti? Jos kansakunta ja valtio olisi yksilö, taluttaisin hänet korvasta pitäen psykiatrille, saamaan hoitoa ja elvytystä: käskisin hänet tähän päivään, katse tiukasti (ei menneisyydessä vaan tulevassa) siihen kiinnitettynä, mikä on parasta, eilen, tänään ja aina: sitä kohti! – Jotain perustavasti vinksahtanutta on tällä meidän äskeisellä johtotähdellämme, esikuvallamme ja pönkämiehellämme. Emmekö muka näe sitä? Herää Saksa! Palaa hetkeen, nyt ja katse tulevaisuuteen. Kärrää nuo onnettomat kivet sivuun ja hanki elämä!
Sitten me lampaina seuraamme tällaisen sielusairaan askelissa!
Maa ja kansa joka on rikkain kaikista, maa vailla armeijaa ja voimaa. Huh. Sellaista pelätkäämme. Sellaisen perinnön 16-vuotisen hallintokautensa jälkeen Merkel jätti. Kun se ei ollut Brandt, eikä kukaan siinä välissä, eikö Iso-Helmut, niin sen täytyi olla Merkel, Saksan normaalistaja, sen oikean, todellisen mahdin palauttaja, enkä nyt puhu Saksan painajaisesta, kansakunnan unissakävelijäjaksosta, vaan aivan toisesta Saksasta, mahdollisuuksien Saksasta. Mutta ei Merkel pienestä ollut siihen.
*
Kuka Eurooppaa nyt johtaa? Siis Pietarin katupoika
Eurooppalaisina ja Euroopan osallisena meidän Suomessa tulee toivoa ennen kaikkea, että se on sivistynyt, kokenut, viisas Saksa, joka johtaa meitä ja Eurooppaa, eikä mikään katupoika Pietarin hämäriltä kujilta. Kun puhumme Euroopan suurimmasta petoksesta ja pettymyksestä – ne ovat saman asian eri ilmaisuja, samaa tarkoittavia – niin se ehdottomasti on tämä:
Eurooppaa ei johda demokraattisesti valittu ja demokraattisesti erotettavissa oleva Saksan viisaan kansan viisas johtaja, vaan Pietarin katujenkasvatti. Mikä häpeä! Mikä nöyryytys! Mikä petos ja pettymys Saksalle, ja koko Euroopalle.
*
Kaikki mikä tästä jatkuu vuoden 2023 aikana on menneisyyden ansaitsemaa. Voi meitä.
Tulevaisuus on menneisyyden lapsi.
*
PS.
Saksa käy kauppaa ja varoo ja varjelee suhdettaan Putiniin. Tuohon aikamme pahimpaan joukkomurhaajan.
Mutta samaan aikaan Saksa kaivelee maanisen neuroottisen sumeasilmäisesti omia ”sotaansyyllisiään”, vainoamalla satavuotiaita sodan ja hulluuden uhreja.
Ei absurdimpaa yhtälöä, asetelmaa.
Suurin aikamme konna on Scholzin varjeluksessa, mutta tikkua ristiin tuo hönö ei pistä omien vainottujensa hyväksi, tämän hulluuden lopettamiseksi.
Joulun alla luimme, miten Saksan keskitysleirillä sihteerinä toiminut 97-vuotias nainen on saanut kahden vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen Saksassa. Irmgard Furchner tuomittiin Joulun alusviikon tiistaina 20.12.2022 ”osallisuudesta yli 10.000 ihmisen murhaan Stutthofin leirillä miehitetyssä Puolassa”.
Neiti Furchner työskenteli Stutthofin komentajan Paul Werner Hoppen sihteerinä. Oikeudenkäynnin päätyttyä oikeuden puheenjohtaja Dominik Gross luki annetun tuomion syytetyn roolista ”julmissa ja ilkeissä murhissa”. Fräulein F. oli tapahtumien aikaan 18 – 19 -vuotias.
Siinäpä todellinen syyllinen sotaan, julmaan ja raakaan.
Oikeudenkäynnin valmisteluvaiheessa Furchner yritti paeta vanhainkodista, jossa hän asui. Ja pakenikin. Hän käytti taksia. Poliisi tavoitti hänet joidenkin tuntien kuluttua Hampurista.
Kyllä minä niin toivoin, että vanhus joka pakeni vanhainkodista, olisi onnistunut pakenemaan lopullisesti!
Tässäpä Länsimaisen oikeudenkäytön todellinen helmi. Saatiinpahan suuri syyllinen kiikkiin ja tuomiolle. Kas kun eivät antaneet ehdotonta tuomiota. Tai peräti kuoleman. Niillä kytkennöillä, joita edellä olen yrittänyt kuvailla edellä, saanen hahmotelluksi perusteet siihen, minkä näen syvimmän eurooppalaisen epäonnistumisen syvimmäksi syyksi 2022. Jos en onnistu pyrkimyksessäni, en voi muuta kuin todeta. ainakin yritin.
Voi meitä.
Hyvää uutta vuotta! Olisiko kuitenkin kylmän sodan jälkeisistä vuosista vaikkapa 1994 ollut pahempi kuin 2022, suoranainen pohjakosketus? Bosnian sodan, Tsetsenian sodan ja Ruandan kansanmurhan vuosi, tilanteessa jossa länsivalloilla oli absoluuttinen sotilaallinen, poliittinen ja taloudellinen ylivoima? Suomessa 16% työttömyys ja 8% korot.
Siitä huolimatta siitäkin selvittiin ja jatkettiin. Vuonna 2023 elämme maailmassa jossa Suomi on matkalla NATO:n, EU ja NATO ovat voimakkaammat kuin koskaan, Venäjän sotilasvoima on murskattu vuosiksi ja Ukraina sen kuin voimistuu. Samaan aikaan tieteen ja teknologian kehitys tuottaa koko ajan yhä suurempia edistysaskelia (ja toki myös uusia uhkia). Suomessa pidetään keväällä vapaat vaalit jossa pelkoa ulkopuolisesta vihamielisestä vaikuttamisesta ei käytännössä ole – kiitos Venäjän maineen menemisen.
Vuodesta 2023 tullee mainio, tai ainakin parempi kuin vuodesta 2022. Toki toisenlainenkin kehityskulku on mahdollinen mutta tuskin kuitenkaan todennäköinen.
Ilmoita asiaton viesti
Rohkenen olla täysin eri mieltä. Aikamme suurin muutos on (tunnetusti) Maailman voimasuhteiden nopea keikaus Lännestä Itään. Tämä muutos on pysyvä, väistämätön ja kauhea.
Viisaalla ja voimakkaalla, ennen kaikkea historiatietoisella ja kumppanuushakuisuudella Länsi olisi voinut menestyksellisesti hidastaa ja viivästää tätä muutosta.
Mutta nythän se on ”tehnyt parhaansa”, aktiivisesti ja sokeasti, jouduttaakseeen Idän nousua, – ei sen omasta ansiostaan, vaan nimenomaan toisaalta Lännen virheiden ja suoranaisen buustaamisen avulla (”maailman tehdas”).
Ja se mikä on näkyvissä globaalissa mitassa, on vielä korotetummin totta Euroopassa: Eurooppa on itse ajanut ja ottanut heikon roolin.
Tätä kaikkea harmittelen.
Ilmoita asiaton viesti
Samanlainen pitkän tähtäimen näkemys minullakin. Puheenvuoron alusta on siirtynyt jo ensi vuoteen kun kommenttejakaan ei voi enää suositella.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä minä näkisin tulevan vuoden monessa mielessä uhkia täynnä. Sota Ukrainassa ei ole loppumassa, Putin ja rosvot pysyvät Kremlissä ja vaatimukset pakotteista luopumiseen kasvavat. Lännen eripura tulee konkreettiseksi ja hyödyn korjaa Kiina. Energian hinta on täysin arvaamaton, inflaatio jyllää, korot nousevat ja ostovoima romahtaa. Nato-jäsenyys viivästyy, hyvä jos ensi vuoden lopulla olemme jäseniä.
Suomessa uusi hallitus joutuu joko korottamaan veroja tuntuvasti tai leikkaamaan mm. sosiaaliturvaa.
Ilmoita asiaton viesti
Uhkia täynnä? Toki, varautumisesta tulee pitää huolta, se on järkevää, mutta ei ole mitään takeita että uhat realisoituisivat. Muistetaanpa että kuluneen vuodenkin aikana ihan varteenotettavien asiantuntijoiden taholta on kerrottu mm.
– Ukrainan tulevan valloitetuksi päivissä
– Ukrainan armeijan murtuvan viimeistään Venäjän tulijyrän alle kesällä
– Suomen Nato-jäsenyysvaatimusta seuraavan välittömiä ja vääjäämättömiä Venäjän radikaaleja vastatoimia
– Euroopan Unionin antautuvan Putinin energiaruuvin edessä
Vaatimuksia pakotteista luopumiseen ei ole oikein näkynyt, USA:ssa inflaatio on jo hidastunut ja Kiinalla on omat taloudelliset haasteensa mm. asuntokriisissä ja demografiassa, puhumattakaan tästä lyhytaikaisesta koronakriisistä.
Lyhyesti – on aivan mahdollista, kenties jopa todennäköistä että tässä käy hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki nuo kohdat mitä luettelit ovat vain yhden onnenkantamoisen seurausta. Sen että Venäjä ryssi totaalisesti ja Ukraina onnistui yli odotusten. Tälläisten sattumien varaan laskemalla todennäköisyyksiä tulevaisuuteen tulee ällömakeita ennustuksia.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaikki nuo kohdat mitä luettelit ovat vain yhden onnenkantamoisen seurausta. Sen että Venäjä ryssi totaalisesti ja Ukraina onnistui yli odotusten.”
En ennusta vääjäämättömyyttä, voi olla että ensi vuodesta voi tulla huonompi. Siitä voi tulla myös parempi, itse pidän sitä todennäköisempänä mutta katsotaan vuoden päästä. Aika näyttää.
Ei se ollut mikään onnenkantamoinen, Suomessakin useat asiantuntijat epäilivät juurikin Putinin hyökkäyksen toteutumista koska oli pitkälti selvää että se epäonnistuisi jos Ukraina tekisi mitään vastarintaa – sotaan mentiin liian pienin, liian huonoin joukoin huonolla suunnitelmalla. Kaappaushyökkäys (a la Tanska 1940 tai Tsekkoslovakia 1968) voi onnistua jos vastarintaa ei tehdä ja sen tekeminenhän oli selvää. Toki itsekin olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä että sota ei ole päätynyt (ainakaan vielä) ”talvisodan rauhaan”.
Muistetaan myös, että alkuvaiheen aseavulla oli pikemmin henkinen kuin sotilaallinen rooli. Venäjän rynnistys torjuttiin Ukrainan kenttäarmeijan toimesta, ihan panssarijoukoin ja kenttätykistöllä. Aseavun merkitys korostui vasta oikeastaan huhtikuusta eteenpäin.
Ei ole sanottua että jos Venäjä olisi ennakko-odotusten vastaisesti onnistunut valtaamaan Kiovan ja tappamaan Zelenskyn olisi se ollut Venäjän sotaretken loppu sen enempää kuin Hanoin valtaus 1946 lopetti Vietnamin sotaa tai Kabulin valtaus 1979 Afganistanin sotaa. Sodasta olisi tullut vain verisempi Ukrainalle.
Populäärihistoriassa kaivataan usein jonkinlaista dramaattista kulminaatiopistettä, suurta ratkaisutaistelua. Samaan tapaan vuosikymmeniä on kuvailtu taistelua Britanniasta ratkaisevaksi, vaikka tuskinpa Saksa olisi voinut silti maihinnousua Iso-Britanniaan voinut tehdä…
Ilmoita asiaton viesti
Tämän päivän Hesarissa olleessa jutussa todettiin, että maaliskuun lopulla osapuolet olivat neuvotteluissa lähellä jonkinlaisen kompromissin syntyä. Sitten huhtikuun alussa tulivat esiin Butša, Irpin ja muutamat muut paikat hirmutekoineen. Se katkaisi luonnollisesti halun kompromissiin.
Mielenkiintoista on nähdä tulevaisuudessa, oliko noissa tapauksissa joukkojen tekemä ylilyönti vai oliko käynnissä jokin puhdistus.
Tuossa aihepiiristä hyvä, mutta materiaaliltaan rankka NYT:n juttu.
https://www.nytimes.com/2022/12/22/video/russia-ukraine-bucha-massacre-takeaways.html?unlocked_article_code=QXMv4dpAhYwaxzzic6zM2JmAXR0M15qVJ0trAiB199zRQp2b1VmpEg2cPKuoC6u4hDyNJRZxuFqOtaIdFxEJx6clT__jlwKDYXKCW7ivpOggjqt7UdiXh-yX0DCsc7bWpqghfUU_Xd39bfrx1qrP5-KXm9ouHlLmFeifFw5tZKkIvkHEo7CNu58WxLJU9inMpEG-KcYuQGPPErSiQ4UGhC_lACoaz5dmioqnSsWojDNiqWH6OMuNhcaejpP4ngLcSegvYb9pm8J-XXjcNWmaj-WX58lLV0mW8zMubhaCZk7pI4ecmddT6Hlx1o0k5XtpG_ozFyiuuKHvLkjJZcalekPwaHJZhU7OBMoe7zVDLx4&fbclid=IwAR1CcWmFbDaRp0ZGYM9i4syocMvrTmS_2UjCZAyh1hRw9IhIN8aY5hBPExk
Ilmoita asiaton viesti
”Tämän päivän Hesarissa olleessa jutussa todettiin, että maaliskuun lopulla osapuolet olivat neuvotteluissa lähellä jonkinlaisen kompromissin syntyä.”
Yksi naula Putinin virheiden arkkuun. Sen jälkeen kuin typerä hyökkäys oli aloitettu olisi paras hetki ollut lopettaa se etenemisen pysähdyttyä jolloin Venäjän mahtia ei ollut vielä tehty täysin naurunalaiseksi, pakotteet EU:n suhteen vasta alkamassa eivätkä Venäjän hyökkäyksen julmuudet olleet vielä paljastuneet. Tuossa vaiheessa Ukraina olisi voinut suostua myönnytyksiin jotka olisivat ehkä heikentäneet Ukrainan mahdollisuuksia pitkällä tähtäimellä seuraavaa kierrosta ajatellen.
Mutta joo, on ollut hauska huomata kuinka ”Putin pitkäjänteisenä shakkimestarina” otsikot joita viime vuosina näkyi ovat nyt kadonneet. Venäjän ihmeaseet katosivat otsikoista jo viimeistään alkusyksynä. Jotenkin äärimmäisen vaikea nähdä että sota menisi Venäjällä ensi vuonna paremmin kuin tänä vuonna.
Ilmoita asiaton viesti
Pessimisti ei pety koskaan…mutta vakavasti ottaen jos peilataan vuoden takaista tilannetta, niin vaikka sodan uhka olikin ilmassa, niin muuten ei ollut näköpiirissä vielä niitä vitsauksia, joista suomalaiset nyt kärsivät. Nato-keskustelu kävi kuumana, mutta esim. sähköenergian hinta ei herättänyt mitään mielenkiintoa, korot olivat alhaalla, samoin inflaatio. Kansalaisten usko tulevaisuuteen oli aika vankalla pohjalla, nyt taas ostovoiman romahdus on huima ja tulevaisuus ei näytä hääviltä.
Ilmoita asiaton viesti
”Kansalaisten usko tulevaisuuteen oli aika vankalla pohjalla, nyt taas ostovoiman romahdus on huima ja tulevaisuus ei näytä hääviltä.”
Tämä on juuri nähdäkseni keskeisiä ongelmia, nyt pitäisi olla rohkeutta luoda päättäväisyyttä ja tulevaisuususkoa. On aivan liian helppo vajota erilaisiin dystopioihin ja olla näin näkemättä vahvuuksia ja mahdollisuuksia joita on tarjolla. Suomessa onnistuu SWOT-analyysistä yleensä kohdat W(eaknesses) ja T(hreats) mutta O(pportunities) ja S(trengths) jäävät vähemmälle.
Historiallisesti toki täytyy muistaa, että vaikkapa 2008 12kk Euribor oli 5,35%:ssa…
Ilmoita asiaton viesti
Niin…korkeat korot eivät tuolloin (2008) erityisesti mieltä painaneet, eivät henkilökohtaisestikaaan, vaikka asuntolainaa tuntui riittävän iäisyyteen.
Ilmoita asiaton viesti
En näe uhkiin varautumista pessimisminä, vaan realismina. Olen nähnyt jo 15 vuotta sitten tämän nyt toteutuneen kehityskulun ja suuntaviivat tulevaisuuteen jota juuri kukaan asiantuntijoista ei kyennyt näkemään.
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkiksi Legarden lausuntoa vuodenvaihteen tervehdyksenä ei voi pitää mitenkään pessimisminä, vaan todellakin realismina. Ja hänen esittämänsä arvio ohjauskoron tulevista muutoksista ovat likipitäen väistämättömiä, etenkin kun kansallisissa kysymyksissä poliitikot näyttävät elävän aivan omissa todellisuuksissaan, jonka vaalenpunaista suloa eivät mitkään realiteetit vaivaa.
Mikäli kaikki velkaa ottaneet tietäisivät nyt mitä kumuloituva velkahistorian mittainen ohjauskoron kohoaminen vaikuttaa heidän elämäänsä, huolettomuus olisi kaukana.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs huomio Scholzista. Hän ei ole poliittinen keulakuva parrasvalojen loisteessa. Siis sellainen kuin Merkel, kansan kasvot. Scholz ei käytä aikaansa imagonsa luomiseen. Scholz viihtyy hämärässä. Hän käyttää aikansa ja arvovaltansa suhdetyöhön, josta ei lehdissä kirjoitella. Sopimuksien solmimiseen joiden arvovalintoja ei läntinen maailma voi julkisesti allekirjoittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Scholz on todella Macronin vastakohta, mutta vielä heikompi tapaus.
Mikä se sellainen mahtivallan johtaja on, joka viihtyy hämärissä?
Mitä siellä hämärissä tapahtuu?
Ei maanosan johtava johtaja voi toimia verhojen takana, arvaamattomissa!
Ei hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
”Kyllä minä niin toivoin, että vanhus joka pakeni vanhainkodista, olisi onnistunut pakenemaan lopullisesti!”
Vanhainkodista on varmaan helpompi paeta kuin mitä natsien keskitysleireiltä.
Yhteistä keskitysleireille ja vanhainkodeille on ainakin se että molemmissa kuollaan. Jos keskitysleiristä pääsi karkuun, oli suurempi mahdollisuus elää pitempään kuin jos karkaa vanhainkodista.
Kenties tällaisille vanhoille natseille säilytys keskitysleirissä olisi kuitenkin sopivampaa ja varmempaa kuin vanhainkodissa lepäileminen, minun mielestäni ainakin.
Ilmoita asiaton viesti
Natsijahdin (joka olisi pitänyt toki suorittaa jo 1940-1950 -luvuilla) paras puoli on ennakkotapauksen luominen tulevaisuuteen. Hyvässä lykyssä Butšan tappajat joutuvat varomaan 2100-luvulle saakka lain pitkää kouraa, nykyajan teknologia kun mahdollistaa todistusaineiston etsimisen aivan eri tavoin kuin aiemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Pari huomiota: Jos MS II:n osanottajia olisi vv. 1939-2022 tutkittu ja tuomittu samalla intensiteetillä kuin vielä viime vuosina näitä tuhoamisteollisuuden statisteja, niin mitkään vankilat eivät olisi riittäneet, niin paljon ”syyllisiå'” olisi ollut ”pyydystettävissä”.
Kysymys kuuluu: Miten pitkälle kansalainen on oikeudellisessa vastuussa pakkovallan alla, valtiollisen väkivaltamonopolin pakottamana, suorittamassaan tehtävässä? Johonkin se vastuu katkeaa.
Selvyyden vuoksi totean vielä, jos mahdolliselta lukijalta jäi huomaamatta:
Halusin (ja haluan) vertailla presidentti Putinin vastuuta tuhoamissodasta ja 18-19 -vuotiaan keskitysleirin sihteerin vastuuta keskenään.
Saksa, Euroopan johtavana valtana, jahtaa omia vähimpiään, mutta ei tee ”mitään” nykyisen sodan ja edkalaatiovaaran aiheuttaneen, Putinin, oikeudelliseen vastuuseen saattamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos MS II:n osanottajia olisi vv. 1939-2022 tutkittu ja tuomittu samalla intensiteetillä kuin vielä viime vuosina näitä tuhoamisteollisuuden statisteja, niin mitkään vankilat eivät olisi riittäneet, niin paljon ”syyllisiå’” olisi ollut ”pyydystettävissä”.”
Ei tuota varsinaista keskitysleirien henkilökuntaa mahdottoman paljon ollut. Vapaaehtoisenahan tuo nuori nainen on siellä työskennellyt. Useat tuomiot olivat lieviä ja rikoksia valkopestiin. Vielä 1990-luvulla Suomessakin saattoi törmätä myytteihin puhtaasta Wehrmachtista.
”Saksa, Euroopan johtavana valtana, jahtaa omia vähimpiään, mutta ei tee ”mitään” nykyisen sodan ja edkalaatiovaaran aiheuttaneen, Putinin, oikeudelliseen vastuuseen saattamiseksi.”
Saksa on EU:n jäsenenä tukemassa komission ehdotusta erityistuomioistuimen perustamiseksi.
https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/ip_22_7311
Saksa rahoittaa sotarikosten tutkimista Ukrainassa ja tarjoaa tähän asiantuntija-apuaan.
”Germany is supporting the ICC Prosecutor’s investigation, with both funding and by seconding experts. We are also supporting the investigations of the Ukrainian authorities by providing advisory services and forensic equipment. ”
https://www.auswaertiges-amt.de/en/aussenpolitik/ukraine-solidarity/2513994
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni tuossa sihteerin tuomitsemisessa ei lopultakaan ollut kysymys siitä että tuomitaan ”murhiin osallistumisesta”.
Kysymys oli omantunnon paikkaamisesta, niin saksalaisten kuin muidenkin, saada näyttämään siltä kuin kaikki mahdollinen syyllisten löytämiseksi olisi tehty ja syylliset tuomittu.
Se mikä edelleen puuttuu kokonaan, niin meiltä kuin muualtakin, on kommunistien murhiin syyllisten, tai edes joidenkin tuomitseminen että edes jonkinlainen tasapaino säilyisi.
Ei ole näkynyt sitten sodan päättymisen 1945 oikeudenkäyntejä joissa sotasyylliset idästä olisi asetettu oikeuteen. Kysymys on tietenkin Neuvostoliiton, Puolan, ja joidenkin muiden Euroopan maiden kommunistien tekemisistä, myös saksalaisten.
Suomen osalta nk. Tiitisen lista tulisi julkistaa ja siinä mahdollisesti olevien tekemiset tutkittava aluksi.
Mikä ja kuka estää tuon toteutumisen?
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä.
Näen Saksan – ja samalla sen johtajien Merkelin ja Scholzin – toiminnan kummallisena sijaistoimintana.
Meillä on nyt Euroopassa ”irti” hullun koiran lailla tuhoa ympärilleen, moninkertaisena ja -kerroksisena, tuottava johtaja, jonka vangitsemista ja tutkinnan alle panoa ja tuomitsemista, ei Saksa suinkaan suoraan ja avoimesti ja väkevästi aja. Ei lainkaan, Onhan Saksa toki mukana komission vetoomuksissa yms. mutta riittääkö se näissä oloissa maanosan johtavalle, kaikkein vastuullisimmalle vallalle? Ei riitä. Ei minusta.
Mutta mitä sen sijaan tekee Saksa?
Juuri sitä, mistä sitä toistuvasti olen kritisoinut, ja minkä taustoja tämänkin blogin kommenteissa on ansiokkaasti edellä valotettu:
Saksa vainoaa omia pienimipiään!
Pidän nykyisissä ja myös historiallisissa oloissa ennnen kuulumattomana ja suoraan sanoen eurooppalaisen oikeuden – ja ihmisoikeuksien toteuttamisen – kannalta ala-arvoisena, että Saksa pöyhii ja vainoaa vanhainkodeista 80-vuoden takaisista sotaan syyllisistä ja sotarikosten tekijöistä niitä kaikkein pienimpiä.
Vai rohkeneeko jouku protestoida kun sanon, että tuhoamissodan pahimpina vuosina 1942-1944 jokin tuolloin 18-19 -vuotias sihteeriksi päätynyt fraulein olisi oikeasti jotain muuta kuin oman valtionsa ja omien päättäjiensä, vaikuttajiensa ja johtajiensa armottoman mielettömyyden siihen paikkaan saattama? Kuka teini-ikäinen alkaisi joukkosurmaamaan ketään, ellei rakenne ja ajan tila loisi asetelmaa, jossa ihminen ei enää toteuta nuoruutensa ja avautuvan aikuiselämänsä parhaita ideoita ja tavoitteita, vaan ajautuu tekemään käskettyä.
Kommentaattori totesi neidin olleen vapaaehtoinen. Näen asian täysin toisin: mitä vapaaehtoisuutta, tahdonvapautta ja elämänvalintojen todellista olemassaoloa on siinä, että joku nuori päätyy tuhoamissotaa käyvän isänmaansa, kotivaltionsa ja omien johtajiensa luomaa horrible guerraa? Ei ole lainkaan ajateltavissa, että joku vähäinen kansalainen toteuttaisi siinä itseään, tahtoaan ja tavotteitaan: muut voima heittelevät ihmislasta ja saavat hänen aikaan ja paikkan, jossa ajanhenki ja aikuisten johtajien voimat jylläävät ja tuottavat ihmisillä likaisia tekoja.
On monesti sanottu, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Ja toinen uhri on vaihtoehtojen supistuminen, siten että lopulta on vain yksi vaihtoehto. Tehdä ja totella – tai kuolla. Oman käden tai omien määrääjien päätöksellä.
Minä sanon, että sodan ensimmäinen uhri on ihmisten sielu. Sota likaa ja sottaa, sumentaa, ihmisen mielen, sielun ja tajunnan. Ihminen joutuu aivan uuteen moodiin, uuteen viritykseen. Sellaiseen, jossa rauhan ja tasaisen nirmaaliuden elämässä ei koskaan joudu: ei vain ole sitä rotkoa, piemää ja syvää, johon arkinen minä ja ihminen tässä ja nyt, koskaan päätyisi. Mutta annas kun tulee sota, tulee liki, niin kaikki muuttuu. Se mikä on äsken vielä ollut suurin kauhistus, tappaminen ja pahan tekeminen toiselle ihmiselle, normaalistuu äkisti. Sitä haluaakin samassa tuokiossa tuottaa eniten koskaan, pahaa ja tuhoa, mitä enemmän sen parempi! Tätä minä kutsun sodan ensimmäiseksi, ja pahimmaksi, uhriksi. Menetämme normaalin harkintamme ja vakaan aikeemme tehdä, jos ei nyt tehdä hyvää ja parasta, niin ainakin välttää pahaa, varjella elämää ja rauhaa.
Saksa toimii muka hurskaasti, kun se jahtaa ja vangitsee näitä vanhainkotien 95-102 -vuotiaita omien sotiensa veteraaneja, oman aikakautensa uhreja.
Jospa Saksa ja sen oikeusjärjestys ja sen johtajat näkyvästi, voimakkasti ja näkyvästi (tehokkaasti) ponnistelisivat yhtä intensiivisesti nykyisen tuhoamissodan tekijöitä ja päättäjiä, kuin se nyt ikäänkuin moraalisen viikunanlehden roikottamisen tarkoituksessa vainoavat näitä kohtalonsa kourimia vanhuksia! Minulle tämä meininki on oikeusjärjestyksen alennustila ja häpeämätön häväistys kaikelle sille, mikä on parasta Eurooppalaisessa järjestyksessä ja oikeudessa. Siksi käyn sitä päin kuin äreinkin vahtikoira.
Ilmoita asiaton viesti
”Saksa toimii muka hurskaasti, kun se jahtaa ja vangitsee näitä vanhainkotien 95-102 -vuotiaita omien sotiensa veteraaneja, oman aikakautensa uhreja.”
Kai sitten myös vuoden 2022 Irpinin teurastajatkin, nuoret miehet Burjatiasta tms. pitäisi jättää tuomitsematta? Ovathan hekin vain omien sotiensa veteraaneja, aikakautensa uhreja?
Kyllä, täydellisessä maailmassa Putinin paikka olisi Haagissa. Toivon näin käyvän, en usko siihen. Hirmutekojen tekijät kuuluvat kuitenkin oikeuslaitoksen tuomittaviksi, vaikka Saksa ei kykenekään vangitsemaan vaikkapa punakhmerejä ei se vapauta natsien jahtaamisvelvoiteesta.
Ilmoita asiaton viesti
Lienee kuitenkin aika suuri ero jollain Irpinin teurastajilla ja nuorella sihteeritytöllä jossain leirillä. Leirillä jonka todellisuutta hän ei ehkä edes tiennyt.
Ilmoita asiaton viesti
Huomattava ero, aivan olennainen ero.
Pointtini onkin siinä.
Ja juristiikasta puhuttaessa, myös ajallinen ero on huomattava. Ihmisyysrikokset tulivat vasta myöhemmin sotarikosten repertuaariin.
18-vuotiaaseen sihteeriin sovellettuina ne ovat takautuvaa oikeutta, eikä vain takautuvaa oikeutta, vaan ennenkaikkea ideologista oikeutta, oikeuden lajeista pahinta.
Ilmoita asiaton viesti
Kysyisin kantaasi seuraavaan:
Kun puhutaan niin paljon siitä että Saksa olisi tehnyt tiliä natsisminsa kanssa niin onko todella näin.
Noista edellä olevista tuli mieleeni koskien näitä silloin tällöin julkisuuteen tulleita ”sihteerien” oikeudenkäyntejä, että onko kyseessä vain menneisyyden peittely? Esittämällä kuinka tarmokkaasti he jahtaavat natsirikollisa niin että jopa lähes satavuotiaita tuomitaan rikoksista, oletetuista, joita nämä olisivat tehneet ollessaan 18-vuotiaita.
Kun olen jonkin verran, vähän, lueskellut kaikenlaista, niin joutuivatko todelliset natsit, harvoja lukuunottamatta, koskaan vastuuseen teoistaan?
Joku Etelä-Amerikkaan paennut, oliko peräti Mengele, liikkuivat vapaasti Saksaan ja Saksasta ilman että olisi joutunut kiinni. Vasta kun asiasta nousi ”haloo” niin liikkuminen loppui.
Eräässä tosipohjaisessa dokumentäärisessä elokuvassa, oliko muistaakseni Vilnan natsijohtaja, saksalainen, saatiin lopulta oikeuteen jossa näin sivullisen silmin nähtynä ei ollut epäilystäkään asiasta, oikeudessa oli myös aikalaistodistajia.
Joka tapauksessa, oikeutta käytiin Wienissä. Mies vapautettiin.
Tulee mieleen historiasta oikeudenkäynti Munchenissa Hitleriä vastaan vallankaappausyrityksen jälkeen. Jo tuomari asennoitui myötämielisesti Hitleriin. Lopulta hänet tuomittiin, kai kun ei voitu muuta, muutaman vuoden vankeuteen, vankeuteen jonka aikana hän kai kirjoitti Mein Kampfinsa. Tuomiosta hän ehti istua vuoden kun hänet vapautettiin.
Ovatko tällaiset oikeudenkäynnit olleet Moskovan oikeudenkäyntejä vastaavia teatteriesityksiä? Tosin lopputulos on ollut jo etukäteen päinvastainen.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on aivan olennainen kysymys.
Mistä siis on kysymys noissa 80 vuoden takaisia tekoja koskevissa satavuotiaiden vanhusten vainossa?
Minä en tiedä. Se menee täysin yli hilseeni, siksi olen sitä joutunut kysymään ja pohtimaan.
Mitä Saksa tässä jälkijättöisessä jahdissa oikein hakee? Natseja ja sodissa tapahtuneisiin sotalakien rikkomisiin koskeva ensi aalto koettiin heti sodan jälkeen per jonnekin tuonne Eichmanin teloitukseen 1961 saakka. Sen jälkeen homma oli matalan profiilin tilassa, ja koski vain viimeisiä ”isoja kaloja”, joista joitakin saatiin kiinni ja tuomittiin, mutta enimmäkseen II ja III luokan tekijöitä.
Näen tämän 2000-luvulla buustatun natsi-jahdin erillisenä saksalaiseen ajanhenkeen liittyvänä erikoisuutena.
Mitään takautuvia lakeja ei (enää) laadittu, eikä lainsäädännön suhteen olisi ollut tarvetta mihinkään ”erikoisoperaatioon”.
Sellainen kuitenkin 2000-luvulla pykättiin pääälle, ilmeisestikin saksalaisen oikeuslaitoksen omaksuman uudenlaisen näkökulman seurauksena. En valitettavasti tunne prosessin yksityiskohtia, tiedän vain nämä räikeimmät ylikäymiset, jollaisesta tässä leirisihteerin tuomiossakin näen.
Mutta se, että sellainen oikeuskäytäntö on otettu päälle ja jatkettu, on viimekädessä tietenkin valtakunnan poliittisen johdon vastuulla: jollain tapaa se on poliittisen ylijohdon toimesta vähintääkin siunattu ja sallittu, muutoin sellaisen toteutuminen ja jatkuminen ei ole mahdollista, puhutaan mitä vain oikeustoimen poliittisesta riippuimattomuudesta.
Nämähän ovat mitä selvimmin poliittisen ajanhengen ilmentymiä ja sellaisenaan poliittista oikeudenkäyttöä. Onko kyse politiikan ja juridiikan symbioosista, vai mistä?
Muutoin minä olen sitä mieltä, että tosiasiallisesti Saksa on tehnyt tilinsä selväksi menneisyytensä kannalta syvimmin ja selkeimmin kaikista toisen maailmansodan aloittajavalloista, tämä on selviö. Mutta tuossakin tilinteossa on monta kerrosta:
muodollisesti tilitys on selkeä ja syvä, mutta tosiasiallisesti ei tietenkään läheskään niin vilpitön ja reaalisesti toteutettu kuin summaarisesti sanotaan tehdyn.
Tämän puolen asiasta kaikki vähänkin Saksaan perehtyneet tietävät:
kansan eliitistä ja vaikuttajista huomattavin osa oli aikoinaan natseja, joko aitoja tai näennäisiä ja olosuhteideen vuoksi sellaisiksi ikäänkuin ryhtyneitä, mutta kuitenkin. Eihän kansakunta toisaalta olisi voinut toimia ja jatkaa elämäänsä, jos suunnan muutosta ei olisi pyöristetty niin kuin pyöristettiin.
Elämän tuli jatkua, näinhän valtiollisissa taitekohdissa aina on tyydyttävä tekemään!
Mutta olennaisena näen sen, että virallinen Saksa on kansainvälisessä politiikassa tehnyt näitä katumusharjoituksia ja puhdistautumisriittejään jo kylliksi ja liikaakin.
Siksi Saksan on vain ryhdyttävä elämään normaalia elämää, mikä Saksan osalta merkitsee Eurooppalaisen suurvallan elämää, ja globaalissa kentässä maailman neljänneksi suurimman taloudellis-poliittisen mahdin elämää.
Ei Saksa voi jäädä ikäänkuin kykkimään toisen maailmansodan montun laidalle.
Mennyt on mennyttä, otetaan opiksi ja nokka kohti tulevaisuutta. Mikä viime mainittu ohje koskee: on tartuttava hetkeen ja elettävä tätä päivää huominen mielessä.
Saksan dilemma on lyhyesti sanoittuna se, että Euroopan Unionin mahtina, keskeisenä (voima ja sijainti mantereen ytimessä) on tarjonnut sille valtaisan eduns hyötyä integraatiosta, ja tämä etu on rakenteellinen ja siksi ikuinen:
mutta Saksa on laistanut velvollisuutensa olla oikeasti Euroopan johtava valta, se on kohta 8 vuosikymmentä hyötynyt MS II:n jälkeisestä pakotetusta aseistariisumisesta, josta aikaa myöten on muotoutunut sen omaehtoinen aseistariisuutuminen.
Taloudellis-poliittisen yhtymissen lisäksi se on nauttinut mitättömän armeijan ylläpidosta kertynyttä jopa 2 %/BKT -edusta vuosikymmenten ajan. Kumuloituva yhteisetu on mahtava!
Sikälli Trump oli tietenkin täysin oikeassa, Saksan on otettava vastuunsa ja kannettava kunnialla se ”suurvallan taakka”, josta se tähän asti on vain nauttinut, kantamatta siihen liittyvää velvoittavaa vastuuta, olla iso myönteinen rakentava mahti ja omaamalla riittävä vahva armeija. Tämän toteaminen on mielestäni truismi, jonka vain lausui väärä mies, Trump. Jos sitä olisi vaatinut vaikkapa unionin muut keskeiset valtiot, saksalaisten ei olisi ollut niin helppo uida siitäkin velvoitteesta läpi.
Ilmoita asiaton viesti
Saksa on puun ja kuoren välissä energian tarpeensa kanssa. Idän katupoika kiristää ja lännen vakoileva vanhus päätti puheitaan noudattaen kosauttaa kaasunapanuoran poikki. Mitäs menivät häviämään toisen maailmansodan, miehitys jatkuu muodossa jos toisessakin. Kyseessä on sentään EU:n tärkein valtio.
Ilmoita asiaton viesti
”vakoileva vanhus päätti puheitaan noudattaen kosauttaa kaasunapanuoran poikki. ”
Paljon muuta hyvää se vakoileva vanhus ei olekaan saanut aikaiseksi.
Tämä napanuoran katkaiseminen on ehkä tämän erikoisoperaation fiksuin operaatio.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä.
Menneet sodat ovat menneitä, mutta nyt on nyt. Tänään vuoden päättyessä on ehkä hedelmällisempää supistaa historiahaarukkaa, koskemaan esimerkiksi 2000-lukua! Siis käytännössä, eikä sattumalta, presidentti Putinin valtakautta Venäjällä, niin pysyy arvionti kasassa.
Saksalta on syytä kysyä: Miten se noin niin kuin omasta mielestä meni, 2000-luvun 22 ensimmäistä vuotta? Nythän oli EU-järjestelmä jonkinlaisessa iskussa, mikäli se nyt sitten koskaan tulee olemaan, miksi ei Saksa ja EU saavuttanut parempaa? Ei parempaa talouskasvua, ei selvempää agendaa, ei parempaa vaikuttavuutta?
Mikä meni vikaan?
Vikaan menivät ne liki kaikki seikat, joita asialliset kriitikot ovat esittäneet!
Meneekö kaikki ohi noin vain?
Ei näköjään edes yritetä hakea ”uutta alkua”!
Kaikki hyvin (hah).
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttina vain tuohon jälkikirjoitukseen:
Saksan viime vuosina antamat oikeustuomiot näille holokaustissa mukana olleille johtuvat sikäläisen oikeuslaitoksen muuttuneesta linjasta. Aiemmin oikeudessa tuomittiin vain ne henkilöt, joiden katsottiin henkilökohtaisesti syyllistyneen murhiin. Nyt tuomioita annetaan myös henkilöille, jotka ovat osallistuneet prosessiin kokonaisuutena ja olleet edesauttamassa varsinaisia murhatöitä. On haluttu antaa viesti, että toimintaa paheksutaan yleisesti ja siihen osallistuneita halutaan saada kantamaan osansa kokonaisvastuusta. Lisäksi on haluttu lähettää viesti siitä, ettei tekoja ole unohdettu eikä hyväksytty. Tuomiot on annettu, mutta tuomittujen korkean iän vuoksi niitä ei ole toimeenpantu.
Ilmoita asiaton viesti
Vuosi vaihtui just.
Kiitokset kuluneen vuoden 2022 riennoista kaikille asianosaisille!
Mielenkiintoista ja nousukäyräistä vuotta 2023 kaikille!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos itsellesi, olet yksi parhaista kirjoittajista täällä.
Ilmoita asiaton viesti
<sillä tavalla, sanoi Tarvajärvi:
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009304993.html
Saksan puolustusministeri avasi sielunmaisemaansa uudenvuodentervehdyksellään.'
Oi, Saksa mikä oot sinä.
Ilmoita asiaton viesti