Demokratia on elämää epävakauttava tekijä
Demokratia on elämää epävakauttava tekijä
*
Elämme välitilassa: tasavallan presidentti on vaihtumassa, ensi sunnuntaina ratkeaa, kuka astuu johtoon. Demokratia toteutuu, kansa äänestää suoraan itselleen päämiehen. Toisin on yksinvaltaisessa maassa, toisin olisi myös kuningaskunnassa: hallitsija jatkaa, vaikka väkisin.
*
Tulevaisuus ja kompromissit
Akatemiatutkija Timo Miettinen sanoo (HS, 3.2.2024): ”Ei ole liioiteltua väittää, että tulevaisuus on yksi tärkeimpiä demokraattisia ideoita”.
Tässä on väärinkäsityksen vaara lähellä: etteikö tyranneilla ja yksinvaltaisilla valtoilla olisi ideoita tulevaisuuden varalle? Joskus tuntuu, että mitä tyrannimpi taho, sitä enemmän tulevaisuuden ideoita ja suoranaisia ”eväitä utopioiden rakentamiseen”.
”Ajatus tulevaisuuden avoimuudesta on tärkeä, sillä se mahdollistaa yhden demokratian tärkeimmistä taidoista, kyvyn kompromissien tekemiseen”, Miettinen jatkaa demokratian analyysia.
Mitä sitten tehdään, kun vastaan tulee henkilö tai ilmiö, joka ei tee kompromisseja?
Sellaisia nimittäin on, ja sellaisia kävelee vastaamme, sellaisia, joiden näkemys ja doktriini on: Me emme tee kompromisseja.
*
Erään pohjoismaan pääministeri kiteytti nykymaailman ongelmanasettelun seuraavasti:
”Kaikki nämä kysymykset ovat arvotaisteluja. Ja meidän kaikkien on otettava puolemme tässä taistelussa. Keskitietä ei ole”.
Olisiko tämä tiivistettävissä: Jokainen omasta puolestaan, omien arvojensa mukaan. Ei mitään kompromisseja?
*
Demokratia on tiettävästi kansan valtaa. Siis mahdollisuus, ellei suorastaan oikeus, ajatella kuten ajattelee, puhua kuten ajattelee ja toimia kuten ajattelee. Siis tuohon malliin ikään kuin ideaalimuodossa. Mutta saattaa se käsittää myöskin mahdollisuuden ajatella kuten jokin samaistuskohde ajattelee. Puhua sen mukaan mitä sylki suuhun tuo. Toimia siten kuin selkäytimessä tuntuu?
Aika vaikea laji tuo demokratia. Puhumattakaan sen jatkojalostuneesta muodosta, jota kutsutaan yleisesti nimikkeellä ”liberaalidemokratia”. Että saisi ajatella moninaisesti, mutta kuitenkin vapaamielisesti, mutta tekemättä kompromisseja?
*
Tolstoin perhekuvauksen mukaan – ilmeisesti hänellä on asiasta empiiristä havaintoa – ”kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”. Akatemiatutkija Miettinen toteaa Tolstoin perhedoktriinia mukaillen: ”Jokainen demokratia on omalla tavallaan onneton”. Vain onnelliset demokratiat ovat ”toistensa kaltaisia”. Siis mikäli sellaisia olisi.
Kun katselee ja kuuntelee nykyhetken Suomea, ei millään voi uskoa, että kyseessä on maailman parhaan sosiaalisen innovaation, eli pohjoismaisen reformistisen sosialidemokratian tuottama, ”maailman onnellisin kansakunta”.
Havaintojen mukaan me olemme ”omalla tavallamme onneton” kansa.
Eikä se ole missään määrin demokratian vika.
*
Menossa olevissa vaaleissa (TP 2024) oman kertomansa mukaan monet, ehkäpä kymmenet tuhannet suomalaiset, äänestivät yksinomaan vastustaakseen jotain. Ei lopultakaan kovin hauska peruste tiputtaa äänestyslippu uurnaan?
Mutta lisää seuraa.
”Kesäkuun EU-vaaleissa kannatuksen nousua povataan poliittisille ryhmille, jotka pyrkivät lähinnä vaikeuttamaan unionin päätöksentekoa”, naulaa Miettinen.
Hiukan vivahtaa siltä, kuin tämä piirre demokratiassa ei täysin miellyttäisi Miettistä, mutta kun kannattaa demokratiaa, tällaisetkin katkeromarjat on vain nieltävä.
Jos joku äänestää toisenlaista näkemystä, kuin minä, ei minulla ole oikeutta maalata siitä nurjaa kuvaa: siinähän vain demokratia toteuttaa itseään ja syvintä olemustaan. Toisin äänestävän perustelun ja motiivin kyseenalaistaminen ei ole paras tapa lähestyä asiaa. Ikään kuin vallitseva tila olisi paras kaikista, kritiikin ulkopuolella. Kun joku ei ole tyytyväinen unionin päätöksentekoon, hänellä on demokratian doktriinin mukainen ensiyön oikeus äänestää sen päätöksentekoa vastaan.
Vai, mikä tämä demokratia oikein on? Onko se vain samanmielisten klubin karnevaali?
*
Olen jo nuorena ymmärtänyt, että vaalit ovat elämää epävakauttava tekijä. Demokratia ei useinkaan toteutumisvaiheessa vahvista yhteisöä, vaan pikemminkin tuo pintaan ruhjeet ja nitkahdukset. Paljon lenseempää olisi elo ilman näkemyserot ja sakat pintaan tuovia vaaliviikkoja.
*
Yhden ristiriidan, eikä mitenkään pinnalla olevan, näen nykysuomalaisessa demokratiakeskustelussa, voisi sitä liberaalidemokratiaksikin kutsua:
Toisaalta suositaan ja suorastaan vaaditaan ajatusten ja elämäntapojen moninaisuutta, ja jokaiselle moninaisuuden ilmentymälle ilmatilaa ja vapauksia. Mutta ei välttämättä tajuta, että kaiken tuon kukkaismeren ja värikylläisyyden hinta on moninaisuuden runsaudesta seuraava ahtaus. Ilmatila täyttyy. Puhetila puristuu. Väistämättä rajallisen maailman rajat, realismi, tulee tilanteeseen ja alkaa jos jonkinsortin elintilan sovittelu.
Tulee ehdottomuus. Ehdottomuus sopii huonosti otteluun elintilasta ja liikevapaudesta. Se tihentää tilaan ja mahdollisuuksia. Ilmaisun ja elon ottelu kovenee. Kompromissittomuus ei edistä elämää. Kun vivahteet julistetaan arvoiksi, taistelu on totinen ja armoton. Keskitie häipyy pois. On ehdoton totuus, jokaisen oma.
Jos ajetaan moninaisuutta, tulee ymmärtää, että saamme moninaisuutta.
Jos emme samalla ymmärrä valtavirtaa ja sen sivuvirtoja, hukkaamme mahdollisuutemme. Päädymme pahaan paradoksiin.
Näin demokratia kuolee.
Demokratia ei ole enää mahdollinen. Ne tekevät sen itse.
*
Lukuvihje:
Akatemiatutkija Timo Miettinen: ”Vaalivuosi 2024 on täällä – missä ovat demokratian esikuvat?”, Essee, HS 4.2.2024; Vaalivuosi 2024 on täällä – missä ovat demokratian esikuvat? – Mielipide | HS.fi
Kun teräväksi ajattelijaksi todettu akatemiatutkija katsoo, että maailmanlaajuinen kaikkien aikojen ”vaalivuosi 2024 on täällä – missä ovat demokratian esikuvat?”, kannattaa asiaa mietti ainakin pari tovia.
Niin, missä ovat demokratian esikuvat? Onko niitä? Mitkä sellaisia voisivat olla?
Hyvä kysymys, mutta helppo vastata.
Jos ee eivät löydy Pohjoismaista, niin niitä ei ole. Demokratian esikuvia.
Katsokaamme siis pohjoismaisia demokratioita!
Ilmoita asiaton viesti
hankala paikka juu.
kannatetaan ehdottomasti kaikkia kompromisseja yhteisen edun nimissä, eikä suostuta neuvottelemaan asiasta,
ainakaan ennenkuin siitä on keskusteltu niinkuin demokratiassa kuuluu tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Se demokratia, jonka tunnemme, ei ole todellinen demokratia. Demokratia ei todellakaan toteudu millään tavoin sillä, että saamme äänestää harvainvallan asettamia ehdokkaita neljän vuoden välein ja välivuodet nämä valitut tekevät mitä lystäävät ilman mitään pakkoa pitää kiinni edes vaalilupauksistaan.
Kyse onkin demokratian irvikuvasta ja puhtaasta sumutuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Jos nyt kuitenkin katsomme, että Pohjoismaissa vapaiden vaalien ja monipuoluejärjestelmän kehitetty ja kehittynyt kansanvalta on kehittyneintä maailmassa.
Monissa tuntemissamme maissa on pitkiä listoja ja äänikynnyksiä, meillä ei. Siten olemme tiettyä eliitin eliittiä kansalaisten vaaleissa ilmaiseman tahdon suhteen.
Vaaleissa ilmaistut tahdot ja niiden saaman kannatuksen muutokset ”korjataan” seuraavissa vaaleissa. Päättäjät valitaan vaalien väliseksi ajaksi, ajatus jatkuvasta keissi-vaalista ei ole saanut erityisempää kannatusta, eikä ansaitsekaan.
Ehkä demokratia on enemmän taitolaji, kuin formaalinen toimintamalli? Jos näin on, se on todella vaativa tapa ilmentää tahtoa ja toteuttaa valtaa. Toimijoiden pitää aidosti tahtoa toteuttaa demokratiaa. Tämä vaatimus kohdistuu ensisijaisesti meihin kansalaisiin, meihin toimijoina ja äänestäjinä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää kerrontaa aiheesta, josta harvemmin näkee hyvää kerrontaa.
Minusta demokratian ongelma tiivistyy myös siihen, mitä Harari pitää ihmisen päähaasteena. Maininta, koska on ns julkikasvo.
Kyseessä keskinäisyys, ja sen haasteet.
Että demokratia on toiminimike, ei tarkoita, että haaste ei vaikuttaisi.
Tuon vuoksi on tärkeää tutkia vähintään niitä vaihtoehtoja, joita jo olemassa.
Tutkiminen tarkoittaa tässä myös kyseenalaista vinkkeliä, johon voi kuulua esim se, miksi 4-vuotisvaalit voivat olla hajoitusta.
Kielteissävyisesti painottuvaa tutkimista, ei kuitenkaan kannata liikaa painottaa.
Toisaalta diktatuurin omaisia, jne, tulisi tarkastella sen puolesta, missä ollaan oltu vahvoilla ja onnistuttu.
Historia voi käydä luotailuun, ja aikalaispuheet, tosin ehtoja riittää, että kontribuoivuus säilyy. Sama koskee tietysti kaikkea tulkinnanvaraista.
Ilmoita asiaton viesti
”Monia valtiomuotoja on kokeiltu ja kokeillaan tässä synnin ja murheen maailmassa.
Kukaan ei väitä, että demokratia olisi täydellinen tai kaikkitietävä.
Itse asiassa, on sanottu, että demokratia on huonoin hallintotapa, ellei mukaan lasketa kaikkia muita hallintotapoja, joita aika ajoin on kokeiltu.”
https://fi.wikiquote.org/wiki/Winston_Churchill
Ilmoita asiaton viesti
WSC:n demokratiamääritelmä on sinänsä naseva ja oikeansuuntainen, mutta vailla sisältöä ja analyysia.
En nostaisi tyypillisista tyypillisimmän luokkayhteiskunnan, Britannian imperiumin tuottaman siirtomaasotasankarin ja aristokraatin demokratia-käsitteen auktorisoiduksi tutkijaksi ja määrittäjäksi.
En tiedä hänen kirjoittaneen mitään substanssiltaan huomionarvoista käsitteestä demokratia/kansanvalta.
Eiköhän hänen määritelmänsä syntynyt lähinnä empiiriseen havaintoon Saksan ja Neuvostoliiton diktatuurien tarjomista vaihtoehdoista, verrattuna Länsiliittoutuneiden monenkirjaviin järjestelmiin, jotka voidaan kohtalaisen vaivattomasti sisällyttää demokratian tunnetusti väljään liitupiiriin.
Ilmoita asiaton viesti
”Demokratia on kansan valtaa”. Kansa on sama luin väki, joten demokratia on väkivaltaa.
Ilmoita asiaton viesti
No, voihan sen noinkin ilmaista, mutta jos määritelmällisesti pelkistää tai avaa ”kansanvalta” -käsitteen on yhtä kuin ”väkivalta”, niin saa tehdä melkoisen ideologis-lingvistisen salto mortale.
Kielitoimiston (Kotus) sanakirja:
KANSANVALTA; valtiomuoto jossa kansalaisilla on yhtäläinen oikeus valita valtaa käyttävät, demokratia. Linkki hakusanaan kansanvalta: https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/kansanvalta?searchMode=all
VÄKIVALTA;
1. (väkivalloin ks. erikseen) jkn koskemattomuutta t. itsemääräämisoikeutta loukkaava t. jkta vahingoittava voimakeinojen (vars. ruumiillisen voiman) ja vallan käyttö.
Raaka, törkeä väkivalta.
NÄYTÄ KAIKKI ESIMERKIT
Erik.
Käyttää väkivaltaa lukon avaamisessa (yrittää) avata lukko voimakeinoin.
Kuv.
Käännöksessä oli tehty väkivaltaa alkuperäiselle tekstille.
2. lääk. ulkoisten voimien (esim. iskun, jhk törmäämisen t. kaatumisen) vaikutuksesta elimistöön.
Tylppä väkivalta ks. tylppä 3.” Linkki hakusanaan ”väkivalta”: https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/v%C3%A4kivalta?searchMode=all
Kuten havaitsemme ilmaisujen sanakirjaselitys poikkeaa varsin selkeästi toisistaan, kuten ne käsitteiden sisällönkin puolesta tosiaan poikkeavat. Eli yhtäläisyysmerkkejä näiden käsitteiden, kansanvalta ja väkivalta, välille ei ole perustelua sovittaa.
Ilmoita asiaton viesti