Ei kaikkein ylevin hetki Suomen journalismin historiassa – ulkoministeri sopersi Suomen EEC:hen

Kun EEC-vapaakauppasopimuksen allekirjoitusvaltuudesta 1973 päätettiin – kaikki ei ihan selvänä

Johdanto:

Aamulla tulivat tuoreimmat puolueiden gallup-lukemat. Toisaalta todettiin, ettei pääministeri Marinin juhlakohu ole vaikuttanut SDP:n kannatukseen, toisaalta aamuohjelmassa toimittaja Lauri Nurmi ounasteli, että olisi vaikuttanut – hän kun oli jo diskontannut vaalien lähestymisen tuoman noste-odotuksen.

Kysymys:

Mitähän tämä kohu vuodelta 1973 olisi aiheuttanut gallup-kannatukseen? Kohu, jota ei ollut, – siinä muodossa kuin se nyt Sorsan elämäkerrassa kerrotaan. Gallupit, joita ei tuolloin laadittu. Toimittajat, jotka eivät kertoneet. Poliittinen kulttuuri, jota hävetään – afterwards. (suom. jälkikäteen)

Tapaus meni näin.  Professori Henrik Meinander kertoo ”Kansakunnan kakkonen – Kalevi Sorsan poliittinen toiminta 1969-1993” -teoksessa sen salatuista puolista. Tuolloinhan oli yleiset syyt ja vallitseva salaus. Eli toimittajat näkivät ja kuulivat paljonkin, ehkä tavallaan enemmän kuin tänään, mutta eivät kertoneet.

Joka tapauksessa aamuyöllä 18. tammikuuta 1973 kello 00:50 kiireelliseksi julistettu poikkeuslaki hyväksyttiin Eduskunnassa kolmannessa käsittelyssä äänin 170 – 28.

Sivumennen sanoen tuo on aika lähellä Nato-äänestyksen tulosta, suuntaa-antavasti. Silloinkin oli isoista asioista kyse. EEC-vapaakauppasopimuksen hoitaminen voimaan. Moskovaa tyydyttävän järjestelyn toteuttaminen. Niin, ja – siis varsinaisesti – poikkeuslain hyväksyminen.  Poikkeuslailla Urho Kekkosen uraa tasavallan presidenttinä jatkettiin neljällä vuodella 1974-1978.

Ilman vaaleja. Se oli tapauksen erityispiirre.  Mitäpä sitä vaaleihin laitettaisiin, kansahan saattaisi vaikkapa äänestää väärin. Sitä paitsi Kekkosta oli Vennamon ”riekkuminen” vuoden 1968 presidentinvaaleissa siepannut siinä määrin syvältä, että mies ei vain halunnut vaaleja.  Ja ennenkaikkea Vennamon saama ”käsittämätön” kannatus. 33 valitsijamiestä 300:sta.  Ja tämä kaikki, vaikka oikeusministeri Sapeli-Simonen oli taannoin kutsunut Vennamon puoluetta radiossa ”mikroskooppisen pieneksi”.

*

Kekkosen jatkoajan varmistettua Moskova ei ”enää asettunut poikkiteloin” EEC-vapaakauppasopimuksen tielle, ja niinpä Kekkonen ja Sorsan hallitus runnoivat lokakuun alussa 1973 tämän Suomen lännenkaupan kannalta olennaisen paketin kokoon.  Niinpä helpottunut presidentti tyynen rauhallisena saneli valtioneuvoston pöytäkirjaan lausuman, jossa korosti ratkaisun olevan ”yksinomaan kaupallinen”. Koko kansa ymmärsi että kaikkea muuta.

Tapahtui sitten.  Seurasi ylimääräinen presidentinesittely, jossa valtioneuvosto siunasi ratkaisun. Professori Meinander saa puheenvuoron:

”… mutta kulissien takana jouduttiin hyvin kiperään tilanteeseen ennen esittelyä.  Karjalainen oli ulkoministerin ominaisuudessa vaatinut itselleen oikeuden esitellä sopimuksen allekirjoitusvaltuudet.  Kun hetki koitti [pääministeri] Sorsa joutui kuitenkin ilmoittamaan Kekkoselle, ettei Karjalaista löytynyt mistään, johon Kekkonen tuhahti ”että on se perkele kun ei yhtä miestä löydetä”.

Lopulta saatiin tietää Karjalaisen olevan katkaisuhoidossa, josta hänet tuotiin pikaisesti kahden henkilön tukemana valtioneuvostoon istuntosaliin ”sopertamaan Kekkoselle esittelytekstin”.

Jo valmiiksi irvokasta asetelmaa pahensi, että Karjalaista oli raahattu istuntosaliin eteisessä seisovan lehtimiesjoukon läpi, joka silloisen poliittisen kulttuurin mukaan ei kirjoittanut asiasta mitään.”

Näin siis prof. Meinander erinomaisessa Sorsa-kirjassaan.

Näin siis Suomessa vuonna 1973.  Ja monen mielestä Kekkosen ote valtakunnasta oli vasta alkamassa kiristymään tuolloin. Ehkä osin tämänkin kämmellyksen jälkeen ja seurauksena. Karjalaisen tähti hiipui. Sorsan vasta nousi. Koivisto oli Suomen pankissa. Maassa kaikki hyvin?

Ilmeistä on, että valtioneuvoton linnassa ei myöskään otettu yhtään valokuvaa.  Ei ainakaan istuntosalin eteisessä? Vai purkiko Supo tallenteita?

*

Kerran Tampereella kun Kekkonen jostain syystä käveli Kaiharin kanssa julkisella paikalla keppi kädessä, Urpo Levo tai joku muu urpo karjaisi: Jos joku toimittaja ottaa kuvan niin…. (uhkaus). Olen kertonut alkuperäislähteeseen tukeutuen tuosta tapauksesta fb.ssäni.

*

+3
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu