EKP:n ex-johtaja Draghi ehdottaa EU:n yhteisvelkaa ja isoja investointeja

Päivän otsikko on otsikoksi kurja, sillä siinä on kaksoispiste, ex ja avainlyhenne EU. Näin ei saisi otsikkoa kirjoittaa, mutta niin se on tehtävä:

”EKP:n ex-johtaja Draghi ehdottaa EU:n yhteisvelkaa ja isoja investointeja”.

Odotettu, ennakoitavissa ollut ja odotuksia vastaava esitys tuli nyt maanantaina julkisuuteen, kun suuri euroopopalainen, signeur Draghi esitteli toimeksiannon perusteella laatimansa kilpailukykyraportin. Ei siis mitään uutta. Ei mitään uutta myöskään sen johdosta, että jälleen uusi lasku myös Suomelle.  Näitähän on ollut, näkyvimpänä ja näkymättömimmäksi muodostunut 800 miljardin euron koronan peruteella motivoitu hätäinen ”elpymispaketti”, yhteisvelalla otettu.

Mikä tulee olemaan ”Draghin yhteisvelan” mitta ja määrä? Sitä ei tiedetä. Mutta kun kyse on mannertenvälisestä raa´asta tekno-taloudellisesta ”Maailmansarjasta”, niin kokoluokka ei voi arvatenkaan jäädä 1.000 miljardiin euroon. Vaan se lienee jotain 1.000 ja 3.000 euron suuruusluokassa? Muutoinhan kysessä olisi ”eurooppalainen näpertely”.  Nyt siis pelataan globaalia Liigaa.

Mitä tämä tietää Suomelle? 

Se tietää suurta laskua, mutta vähän villoja. Kyse on sotilaallisen puolustuksen vahvistamisesta, ilmastotavoitteiden saavuttamisesta ja pysymisestä taknologisessa kilpailussa Yhdysvaltain ja Kiinan kintereillä. Ei siis mistään merkityksettömästä vaan suorastaan ”elämää suuremmasta” kilvasta, jossa Eurooppa on jo oman hajanaisuutensa ja hajamielisyytensä vuoksi antanut luvattoman pitkän etumatkan noille jättiläisille. Tärkeä asia siis, mutta miten käy Suomen?

Ei tarvitse olla ennustaja, vaan riittää kun puoliaktiivisesti on seurannut ”Euroopan Liigan” toimintatapaa, niin voi jo tässä vaiheessa ennakoida tämänkin kisan voittajat ja häviäjät. Häviäjiin kuuluu, valitettavasti ja väistämättömästi, tämä pieni ”positiivinen, pulskea” Suomi.

Eturintaman maana Suomi on satsannut, satsaa ja tulee satsaamaan – se on sen historiallinen kohtalo – runsaasti, ja samalla enemmän kuin monet muut, omaan turvallisuuteensa. Nyt muuttuneissa tilanteissa Suomi maksaa myös kollektiiviseen turvallisuuteen ja omaan asemaansa kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän aktiivisena osallisena.

Mitä tulee Ilmastotavoitteisiin, Suomi kylmänä, kaukaisena, peitteisenä ja vähäväkisenä maana on muutenkin jo takamatkalla pelkkien olosuhdetekijöiden vuoksi, mutta yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, se on ottanut ”varaslähtöjä” ja ”varhaistettuja” tavoitteita, joiden saavuttamiseksi se joutuu panostamaan enemmän kuin tiheäkasvuiset ja vauraammat meitä eteläisemmät kansakunnat.

Ja sitten teknologinen kilpailu: siitä olemme saaneet karuja näyttöjä aivan viime aikoihin saakka: mitä täällä saadaankaan kovien taitokonsten kehtiettyä, se ostetaan heti ulkomaille inkubaatio- tai kehtovaiheessa, mutta viimeistään ennen esikouluikää. Siten nekin harvemmat kehitelmät, joita karu maaperämme tuottaa, päätyvät ison rahan taakse tuottamaan elinkaarensa parhaat ”päärynät ja mansikat” vieraiden omistajien pöytiin. Tietäähän sen, miten pienen ja köyhän käy kun isot ja rahakkaat pelaavat; kasvattajaseura, sellainen on Suomi.

Ei ole rumien kuvine maalailua seinälle todeta: olosuhteet ja kilpailuaetemat vain ovat sellaiset, että Draghin yhteisvelasta ja isoista investoinneista hyötyvät enimmäkseen vain Isot, todella Isot. Suomi maksaa ja nuolee tikkukaramellin karaa.

*

Sig. Draghi esittää tietenkin tässä vaiheessa jokseenkin ”elpymsipaketin” suuruista velka-investointi-pakettia eli 800 mrd €.

Mutta ei tarvitse olla ennustaja, kun arvioi, että eihän se mihinkään riitä, siksi ennuste koskee yhteisvelkaa suuruusluokalta > 1.000 miljardia euroa.

Suomen osuus 1.000 mrd euron paketista olisi 1,7 prosentin osuutena peräti 17 miljarida €.  Toistan seitsemäntoista miljardia.

Sitäpaitsi:

Jos Ukraina jossain näkyvissä olevassa tulevaisuudessa hyväksytään ja tulee unionin jäseneksi ja pääsee Ukraina- ”elpymispaketin” piiriin niin 1.000 mrd:n ohjelmassa Suomen osuus tulee olemaan n. 17 miljardia.

Elämme aikoja, jolloin Suomi allekirjoittelee suuria sitoumuksia, joista se pääsee nuolemaan tikkukaramellin karaa, mutta vastavuoroisesti joutuu mitä ankarampien sisäisten, kansallisten, rahoitusjärjestelyjen painiin. Se paini onkin sitten kovaa painia, catch as catch can -periaatteella.

Ota kiinni mistä saat. Muuten elvyttäjä vie kaiken.

*

 

 

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu