Ettekö todellakaan tiedä että kuolin 100 vuotta sitten 21.1.1924?

”Ettekö todellakaan tiedä että kuolin 100 vuotta sitten 21.1.1924?”

*

Kuka hahmo saattaa kumauttaa tuolta aikojen rajan takaa tuollaisen utelun?

Kuka mahtaisi olla niin tyystin unohdettu mahtaja ja vaikuttaja, joka oikeutetusti on todella pahastunut kaikesta siitä unohduksen määrästä, joka tänään, 21.1.2024 häntä ja hänen ajatteluaan, tekstejään, unelmiaan, aikaansaannoksiaan ja niiden seurauksia anti-aineettoman unohduksen ”auran” ympäröimänä kehii?

Kuka voi olla niin suuri tekijä, että hänet 100:ssa vuodessa näin täydellisesti unohdetaan?

Kuka voi olla niin mitätön tekijä, että hänet 100:ssa vuodessa niin täydellisesti unohdetaan?

Naapurimaamme nykyinen pitkäaikainen johtaja on sanonut hänen aikaansaannoksensa romahduksen olleen 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi?

Minä olen toistuvasti sanonut, että hänen aikaansaannoksensa synty ja muotoutuminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi.

Tähän haarukkaan mahtuu mies, elämä ja teot.

Kuka ihmeen henki ja ilmiö tämä tänään sata vuotta sitten kuollut historian hahmo mahtoi olla?

PS.

Kertooko tämä hiljaisuus tuon vainajan ympärillä enemmän hänestä ja hänen historiallisesta roolistaan – vaiko meidän ajastamme ja meidän aikamme täydellisestä historiattomuudesta?

*

Koska en pidä salatusta puheesta, vastaan esittämiini kysymyksiin tässä.

Puhun henkilöstä nimeltä Vladimir Iljits Uljanov, alias Lenin (1870-1921)

*

Koska hidas mutta erehtymätön historiallinen vainuni antoi minulle aavistuksen siitä lähes rikkumattomasta hiljaisuudesta joka vallitsee V. I. Leninin henkilön ja muiston ympärillä, kirjoitin jo vuosi sitten, 21.1.2023, alla olevan blogi-tekstin.  Siinä esitin sen hiljaisuuden, joka tänään 21.1.2024 vallitsee tuon aikansa suurmiehen muiston ympärillä.  Näin oli käyvä, ja näin tässä kävi.

Väistämättömien väärinkäsitysten loiventamiseksi toistan, mitä edellä kirjoitin:

”… hänen aikaansaannoksensa synty ja muotoutuminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi.”

*

Blogini 24.1.2023:

Tammikuussa 2024 tulee kuluneeksi 100 vuotta V. I. Leninin kuolemasta ja hautajaisista | Uusi Suomi Puheenvuoro

*

https://www.youtube.com/watch?v=96AWrpSOdOY&t=53s

Neuvosto-Venäjän perustaja V. I. Lenin (o.s. Uljanov) kuoli 21. tammikuuta 1924 klo 18:50 Gorkissa, 53-vuotiaana.

Valtiolliset hautajaiset järjestettiin 27.1.1924, jolloin hänet haudattiin Punaiselle torille erityisesti pystytettyyn hirsiseen holviin. Mausoleumi pystytettiin myöhemmin. Hautajaisissa vallitsi jäätävä ilmapiiri: pakkasta kerrotaan olleen -35C. Järjestelyistä vastasi VKP(b):n Keskuskomitean erityiskomissio.

Ensi vuonna 2024 tulee kuluneeksi 100 vuotta Leninin kuolemasta. Ei tarvitse olla ennustaja ennakoidakseen, ettei satavuotisajankohta nostata vastaavia muistotilaisuuksia kuin Leninin syntymän 100-vuotisjuhlavuosi vuonna 1970.

Vuonna 2018 Venäjän kansanedustaja Vladimir Petrov ehdotti, että Leninin ruumis haudattaisiin vuonna 2024, hänen kuolemansa 100-vuotispäivänä, koska ruumiin sijoittaminen mausoleumiin maksaa valtiolle liikaa rahaa, ja ehdotti sen korvaamista vaha- tai kumimallilla.

Päivämäärä 21. tammikuuta 2023 meni huomattavan hiljaisuuden merkeissä.  Samoin kuin pvm. 27.1.2023.  Emme ilmeisesti kaipaa, ainakaan juuri nyt, eräiden aikanaan hyvinkin huomattujen ja suitsutettujen, diktaattorien merkkipäivien juhlintaa?

Historiallisesti ottaen kontrasti aikaisempaan ylitsevuotavaan ihailuun ja innostukseen verrattuna nykyinen haalea penseys ja suoranainen nahkea piittaamattomuus tuntuu tietysti rationaaliselta ja ihan OK:lta.  Mutta kuitenkin: voisiko ajallista ja aatteellista etäisyyttä hyödyntää viileän ja tosipohjaisen analyysin paikkana?  Lenin ei ainakaan kovin pahasti vihannut Suomea.  Nykypäivän maailmassa sekin on jo melkein kuin rakkautta? Riippuu tietysti skaalasta..

PS.

Olin näihin aikoihin pari vuotta sitten eräissä hautajaisissa, joissa itänaapuriin suuntautuneen reissaamisen ja opintoretken kaverini siunattiin viimeiseen lepoon.  Muistojuhlan edettyä kahvitusvaiheeseen pöytääni tuli eräs pariskunta, joka kertoi mielenkiintoisen ja kiehtovan tositarinan siitä, mitä sukututkimus oli paljastanut: oli ilmennyt, että rouva oli suoraan sukua Oskar Engbergille,  joka 1898 naputteli eräälle vihkiparille Siperian karkotuksissa kuparisormukset. Morsian nimittäin tahtoi.

Siellä kaukana Siperiassa Susenskojen Pietari-Paavalin kirkossa 10. päivä heinäkuuta 1898 paikallinen Isä Orest vihki V. I. Leninin ja Nadezda Krupskajan avioon.  Tuona hetkenä historia tuli kahvipöytään.

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu