Euroopan murtuminen ei alkanut Brexitistä – mutta se kiihtyi siitä

Euroopan murtuminen ei alkanut Brexitistä – mutta se kiihtyi siitä

*

Motto:

”Brexit-prosessilla voi olla arvaamattomia seurauksia Britannian perustuslailliselle ja poliittiselle järjestelmälle. Vakavin uhka on koko Yhdistyneen kuningaskunnan hajoaminen”

FM, entinen suurlähettiläs Antti Kuosmanen.

Kanava n:o 6/2019, ilmestynyt 23.9.2019.

*

Johtopäätös:

Brexit ei ole häiriö, se on ilmiö, jolla on syynsä ja seurauksensa.

Euroopan Unionin rapautuminen ei ole häiriö, se on ilmiö, jolla on syynsä ja seurauksensa.  Se on jo täällä.

*

Euroopan Unioni

Sen hybris ja hajoaminen.

Visio.

Euroopan Unioni meni tärviölle ja metsään siitä yksinkertaisesta syystä, että Unionin rakentajat olivat pölvästejä.

He olivat sumeita idealisteja ja integraatiokiiman sokeuttamia historiattomia likinäkijöitä.

Heiltä puuttui historiallis-kulttuurinen tietämys ja valtio-opillinen ymmärrys.

He olivat utopisteja, jotka luulivat rakentavansa ikuisen rauhan oravanpesää ja munattomien miesten perhepuistoa.

EU-arkkitehdit aliarvioivat liian monta valtiollisen ja kansakunnallisen elämän fundamenttia:

kansakunnan historian ja identiteetin, yhdessäolon kansallisia erikoispiirteet;

He aliarvioivat ja jättivät huomioimatta kansallisen identiteetin palikoita:

Loistava menneisyys imperiumina; kurja nykyisyys ja uhkaava tulevaisuus.

Napoleonin sodat;

Voitto toisessa maailmansodassa;

Orpo olo muiden rakentaman unionidemokratian yhteydessä, sen ”kultaisessa häkissä”;

 

Enkä puhu Venäjästä.

Kyse on Britanniasta.

Mutta eikö ole kutakuinkin hätkähdyttävää, miten Euroopan itä- ja länsilaidan suurvallat muistuttavat – tietyllä mentaalis-historiallisella, – syväidentiteetin, – tasolla toisiaan: Britannia ja Venäjä.

Kuvaavasti kummallakin niistä toinen jalka on Euroopassa ja toinen jalka Euroopan ulkopuolella;

Britannialla Amerikassa ja Venäjällä Aasiassa.

Luonnoltaan ja suuntautumiseltaan Britannia on Euro-Atlanttinen maa. Venäjä puolestaan on entistä selkeämmin – ja tietoisemmin – EurAasialainen maa, ja on siitä ylpeä.

Kumpikin haluaa olla Euroopassa ja vaikuttaa, mutta hylkii samalla Eurooppaa – ja niitä hyljitään Euroopan taholta.

Ja jotta kuvio olisi symmetrinen, nämä hyljityt ja Euroopasta eroon pyristelevät maat, Britannia ja Venäjä, ovat keskenään – eivät suinkaan kavereita ja ystäviä, vaan kuin kissa ja koira. – Aina ei toimi se pääsääntö, että yhteinen vihollinen tekee hylkiöistäkin keskenänsä kavereita. Ehkä jonain päivänä nämäkin ”sankarit”

 

Meidän ei täydy kysyä, mikä vika on Venäjässä tai Britanniassa,

vaan meidän tulee kysyä: Mikä piru tätä Eurooppaa vaivaa?

Miksi Eurooppa ei ole vetovoimainen? Haluttu kaveri? Kaivattu ja ihailtu kumppani? Miksei se vedä? Miksi se työntää?

 

Eurooppaa ravistelee kolme ankaraa prosessia:

Ensinnäkin:

Pankki- ja finanssijärjestelmän tuhoutuminen: kivitalosta tuli keinorahakasino ja velkajärjestelmänsä vanki;

Toiseksi:

Poliittinen järjestelmä ja puolueorganismi tuhoutui: koko systeemi on murentunut, varhaisdementoitunut ja menettänyt kaiken elinvoimansa;

Kolmanneksi:

Kansallinen järjestelmä ja valtiolaitos tuhoutunut: kansakuntien tuhoutuminen, identiteettikato ja verotuksen kuolema – kaksi vahvinta sidosta, joilla sekalaisesta laumasta ihmisiä, miehiä, naisia ja lapsia muotoutui kansakunta, jolla oli oma rahatalous ja huolenpitojärjestelmä.

Olemme korkealla systeemitasolla siirtyneet Margaret Tatcherin yhteiskuntavision sisään: Maggie sanoi aikanaan; ei ole mitään yhteiskuntaa on vain mies ja nainen ja heillä lapsia, on van yksilöitä ja heidän tarpeensa ja niiden tyydyttäminen.

Nyt ei ole enää kansakuntaa, ei verotusta eikä yhteistä käsitystä siitä, mitä me olemme ja mihin me tästä kävelemme.

Entropia on ottanut voiton. Eikä se ole vain hikien erävoitto, vaan lopullinen voitto, kolmoisvoitto. Entropia voitti pankit, verot ja valtion.

Kolme keskeistä järjestyneen sosiaalisen keskittymän elementtiä, raha, valta ja juuret ovat tuhoutuneet.  Lopulta kaikki päätyy valtioon: valtio on rautaportti, kylmä ja kolahtava, se ei ole auki, se ei tunne avoimia ovia; rauta on rauta, se on syntynyt verestä ja veressä, ja siksi se on rauta, eikä mikään muu kuviteltavissa oleva. Rauta on rauta, on valtio – on tahi ei.

Entropia etenee. Se ehtii ja jatkaa matkaansa.

Miksi näin?

Itsereflektio ei todellakaan kuulu EU:n vahvuuksiin.”

Veikko Huuska, 23.9.2019.

*

Reaalikuva:

Tapaus Britannia.

Suurlähettiläs Antti Kuosmanen, jonka asiantuntevia ja pohdittuja tekstejä olemme saaneet lukea näilläkin sivustoilla (US blogisto), kirjoittaa ma 23.9.2019 ilmestyneessä Kanava-lehden tuoreimmassa numerossa (n:o 4/2019) hamletilaisen otsikon alla Brexitiä ja sen syntyjä sekä taustoja kartoittavan artikkelin ”Lähteäkö vai eikö lähteä”.

Kuosmasen artikkeli on sanan täydessä merkityksessä viiltävä analyysi.

Se on ilmeisesti paras ja paljastavin Brexit-kirjoitus, minkä minä olen lukenut. Olen niitä hieman katsellut.

*

Ensinnäkin sanon, että Antti KuosmasenLähteäkö vai eikö lähteä” tulee lukea ja lukea kokonaan.

Koska kaikilla ei ole aikaa, varaa eikä intressiä kaivaa sitä esiin Kanavan sivuilta, otan ja siteeraan siitä joitakin kappaleita (lyhyesti), tavalla joka ei tee oikeutta artikkelin ajatusten kehittelyn ja kuvauksen suhteen.

Mutta silläkin uhalla kolme sitaattia:

”EU:ssa oltiin tietoisia sitä kohtaan harjoitetusta myrkynkylvöstä, mutta asiaa ei osattu ottaa kyllin vakavasti. Varoittajia kyllä oli. Itse muistan parhaiten Brysselissä toimivan CEPS-ajatuspajan (Centre for European Policy Studies) perustajan ja johtajan Peter Lundlown jo 1990-luvun lopulla esittämän arvion, että mannermaalla ei tajuta, miten absurdia EU-keskustelu Britanniassa on. Se oli kaukonäköinen varoitus.” – Näin siis Antti Kuosmanen.

Kommentti:

Miten jollakin järjestöllä/organismilla on varaa ja kykyä jättää huomioimatta noin ranka arvio? Ei kellään olekaan varaa jättää huomiotta noin tyrmäävää näkemystä. Paitsi täysin ylivoimaisella ja ylivertaisella järjestelmällä – sellaisella kuin Euroopan Unioni. Se oli ihmiskunnan hienoin kehitelmä, rakennettu toisen maailmansodan raunioille, ja luotu tuottamaan ihmiskunnan historian hienoin yhteisö, sekä estää kolmas maailmansota.

Tämän ylivertaisuuden sfääreissä, tämän harhan vallassa, ja vision lumoissa, he tulivat luoneeksi:

Epävaltion,

Epärahan ja

Seuraavan Suuren Eurooppalaisen Sodan inkubaattorin, tuhon kehdon.

*

Antti Kuosmanen:

”Brittien suurten perinteisten puolueiden sisäiset jakolinjat kehittyivät brexit-kysymyksessä syvemmiksi kuin moni arvasi. Konservatiivipuoluetta voi uhata jopa pysyvä kuihtuminen. Se mullistaisi Britannian puoluekartantavalla, jota ei ole nähty sen jälkeen, kun työväenpuolue korvasi liberaalit maan toisena pääpuolueena 1920-luvulta alkaen. Myös Labour on hajalla, ja senkin johtajan Jeremy Corbynin vastuu bexitistä on raskas. Jos hän olisi selkeästi kannattanut EU:hun jäämistä ja kampanjoinut sen puolesta, kansanäänestyksen tulos olisi mitä todennäköisemmin ollut päinvastainen.”

”Toistaiseksi on vaikea ennustaa, mikä tai mitkä poliittiset voimat täyttävät nykyisten valtapuolueiden hajaannuksen ja voimattomuuden luoman tyhjiön.”

”Useamman kuin kahden puolueen on taas erittäin vaikea säilyä suurina Britannian enemmistövaalijärjestelmässä.”

”Välillä taka-alalle väistyneen Skotlannin itsenäistymisen uhkan aktualisoituminen olisi ehkä väkivallaton (toisin kuin mahdollisesti P-Irlantiin liittyvät uhkat…vh), mutta vielä perustavampi asia, eikä Irlannin yhdistymisen haamu jäisi siitä pahaenteisyydessä jälkeen. Jos jäljelle jäisivät vain Englanti ja Wales, tapahtuisi jotain oikeasti historiallista: yli 300-vuotisen Yhdistyneen kuningaskunnan hajoaminen.”

*

Kommentti:

Neuvostoliitto, Euroopan itäinen Imperiumi hajosi ja lahosi jo 1991.  Kun imperiumi hajoaa, lujinkaan rautavanne ei pidä sitä koossa ja toiminnassa.

Hajoaako nyt Britannia (UK), tuo Euroopan läntinen Imperiumi, hajoaako ja lahoaako? Vuonna 2020? Vakava kysymys, ja todellinen. Aivan kuin Antti kirjoittaa.

*

Antti Kuosmanen:

”Yli neljänkymmenen vuoden jäsenyyden jälkeenkään britit eivät ymmärtäneet, että EU ei ole mikä tahansa kansainvälinen järjestö, vaan tosiaan ”ever closer union.”

*

Kommentti:

Ikuinen Unioni.

Ei sellaisia olekaan.

Britit ovat oikeassa. EU on järjestö, johon tullaan, mutta josta kävellään ulos, jos niin halutaan.

Kaiken takana on Euroopan Unionin luontainen epävaltiollinen habitus, olomuoto, jossa on epäsäätyinen sekoitus valtiota ja herraklubia. Ei ihme, että Britit erehtyivät liittymään sellaiseen. Kunnon herramies ei koskaan liity klubiin, joka on valmis ottamaan jäseneksi hänen kaltaisensa herramiehen.

Oikeasti valtio syntyy verellä ja raudalla. Pysyy kasassa verellä ja raudalla, historia sen kertoo. Valtioon ei liitytä – ei kuulu liittyä – muuten kuin pakon edessä, tulen ja raudan pakottamana. Muu on teeskentelyä, ja peliä. Mistään valtiosta ei voi erota muuten kuin tulen ja raudan muodostaman kiirastulen kautta: joko kestät ja eroat, tai et kestä ja häviät – ja luu kurkkuun. Kaikki muu todellakin on teeskentelyä.

Nytkin Euroopan Unioni luullee ja vakuuttelee maailmalle, että se on oikea valtio, valtiollinen unioni, liitto, josta ei koskaan erota, sormuksia ei katkota, vaan pysytään, stay anytime.

Ainiaan.

Mutta ei se niin ole, mihin on tultu kävellen, sieltä mennään poiskin kävellen. Kaikki muu on teeskentelyä.

EU:lta ovat käsitteet menneet sekaisin. Ei se joka eroaa, omasta tahdostaan ja halulla, ole väärässä, vaan viallinen on klubi, josta noin vahva työntö ilmenee. Ja näinhän EU oikeasti käyttäytyykin, se sysii ja tönii eroajaa. Jos se olisi oikeasti ”ever closer union”, se maanittelisi ja iskisi tykein, nousisi maihin Cornvallissa ja vangitsisi Boris-herran. Boriksesta trubaduurit ja säveltäjät, libretisteineen, kirjoittaisivat oopperoita, vankina katsellen Thamesin kuplivaa pintaa.

Mutta nyt isäntä itkee ja vaikertaa, lähtijä roikottaa pitkittyvää takajalkaansa ovenraossa, jota komissio painaa kiinni. Jalka on välissä ja pysyy. Se haiskahtaa kelvottomalta taktiikalta.

Kunpa Paavo Haavikko eläisi.

Hän kirjoittaisi Esa-Pekka Saloselle käsikirjoituksen mahtavaan oopperaan, Britannia lähtee Atlantille.

*

Huikkaan vielä oven raosta:

Muistakaa lukea se Antti Kuosmasen breixit-artikkeli:

”Lähteäkö vai eikö lähteä. – Boris Johnsonin Brexit-uhkapeli voi hajottaa Britannian”.

Kanava n:o 6, ilmestyi tänään 23.9.2019.

*

Kanavan kotisivuilta ei tekstiä näy, mutta Verkkouutiset/Arno Rydman referoi artikkelia ansiokkasti jo eilen maanantaina, ilmestymispäivänä 23.9.2019, kas täällä: https://www.verkkouutiset.fi/varoitus-brexitista-yhdistynyt-kuningaskunta-voi-hajota/

*

”I Want My Money Back!”

*

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu