Euroopan Unioni ilman naamioita – kun kaikki alistetaan umpikujalle

Euroopan Unioni ilman naamioita – kun kaikki alistetaan umpikujalle

*

Euroopan Unioni, Euroopan Keskuspankki ja Suomi – kaikki nämä meille niin tärkeät toimijat ovat monien väärinymmärrysten ja suoranaisten virheiden jälkeen ajautuneet tilanteeseen, jota ei voi kuvat muuten, kuin toteamalla: kaikki nämä ovat olosuhteiden armoilla.

Mutta olisi täysin väärin syyttää vain olosuhteita, silloinhan toimijat, siis päättäjät, joiden käden jälki näkyy tässä lopputuloksessa, saisivat täyden vastuuvapauden. Puhtaat paperit. Se ei ole oikein. Nyt on aika ja paikka hakea syyllisiä, sillä kun todellinen rytinä alkaa, myrsky ja rytinä ovat sitä luokkaa, että syyllistäminen tullaan kieltämään pyhäinhäväistyksenä.

*

Suurin virhe olisi antaa synninpäästö politiikalle ja ideologialle, näille suurille ihanteille, joita noudattamalla tähän on tultu. Siksi polkekaamme kantapäällä kaikkia käärmeitä, jotka ovat tämän murhenäytelmän näyttämöllä. Polkekaa ja vielä kerran polkekaa. Vapaat markkinat ja suuri raha, siinä suurimmat voimat, niille me kannoimme hopealautasella kaiken parhaamme, kaiken meille kalliin. Siinä meni sekä vapaus että vauraus.

Käytännön tasolla näkyvin maali on uusi Eurooppa, sen hahmo ja sisältä. Tämä näytelmä on näytelty isolla stagella, ilman käsikirjoitusta, se on kirjoitettu kabineteissa sitä mukaa, kun alkuperäinen, kaunis ja väljä, tarina on revitty sivu sivulta ja näytös näytökseltä. Iso spektaakkeli, josta piti tulla eurooppalaisten voittoisa, kaunis ja beethoviaaninen ylistyslaulu, on varjostunut, lamput sammuneet, kulissit repeytyneet ja revitty, jotain pikaselstoffeja kuskattu roikkumaan tuuleen. Mutta käsikirjoitus, sitä ovat asianomistajat riipustelleet takahuoneessa ja tuoneet kameroiden eteen kuin suurtakin voittoa.

Katsokaa nyt vuoden takaisia Macronia ja marionetiksi antautunutta Merkeliä, mitä kurjia narreja! Ja Eurooppa taputtaa ja tanssii.

*

Kun annetaan asiat tuntemattomien salkkuihin

Tänään (8.9.2021 HS) Veli-Pekka Leppänen haastattelee Riitta Prutia, joka täyttää perjantaina 80 v. Jostain syystä ihan muutama päivä sitten tulin ajatelleeksi häntä. Olin vajaa kolmekymmentä vuotta sitten eräässä romahtaneen järjestön, TVK:n kokouksessa, ja olimme saaneet Prustin sinne ”kuultavaksi”. Paljon hän ei kertonut, mutta mieleen jäi se sietämätön keveys, jolla Suomen varakkain ammattiliitto ajettiin rutaan ja tuhoon. Kun kysyimme, miten oli mahdollista, että niin paljon ja niin nopeasti ”kaikki meni”, Riitta sanoi suoraan, että ”emme me tienneet”, ”emme me ymmärtäneet”. Jonain päivänä vain sinne TVK:n toimistoon tuli pari nuorta miestä, nuoria ekonomeja, juuri Kauppakorkeakoulusta tulleita ”jolppeja”.  Ne vain tuli. Emme me niitä valinneet. Entinen hallitus ne oli päättänyt ottaa, ja tehneet sopimukset, valtuudet annettu. Yksinkertaisesti en minä tiennyt. Me emme tienneet. Sinne ne vain yläkertaan menivät, salkkuineen, eikä meillä ollut mitään hajuakaan siitä että ”mitä ne siellä oikein puuhailivat”. Kun kysyin, mitä te teette, he selittävät ummet lammet että sitä mitä on sovittu, ja mitä varten nämä vakanssit päätettiin ja heidät valittiin. No, me suhtauduimme heihin kuin harmittomiin pukumiehiin, pukupoikiin, eivät he mitenkään häirinneet meitä.

Ja sitten tuli se rysäys. He olivatkin siellä omin nokin pelanneet koko vuosikymmenten työllä ja vaalinnalla hankitun omaisuuden, kivitalot ja kesämökit ja kaiken. Ihan kaiken.

Siinä sitten me, jäsenet, maksoimme suomen korkeinta ammattiliiton jäsenmaksua.

Tänään V-P Leppänen ei saa sen parempaa meriselitystä. Ei kai sitä ole. Se vain tapahtui, pahin. Kun vahinko ja seuraukset ovat suurimmat, syyllisiä ei edes etsitä, syyllisiä ovat tavalliset ihmiset. Ei heillä ole mitään edellytyksiä tietää, valvoa, ottaa selvää, painaa jarrua.

Näin kirjoittaa Leppänen: ”Kun hän toukokuussa 1992 oli noussut Toimihenkilö- ja virkamiesjärjestöjen keskusliiton TVK:n johtoon, niin jo syksyllä TVK ajautui konkurssiin.  Sijoitushurman riskit kaatuivat keskusjärjestön niskaan”.

Niinpä. Sijoitushurma. Sellaiseen päätyi ammattijärjestöjen keskusjärjestö.  Eikö sen olisi pitänyt keskittyä jäsenistön edunvalvonnan hurmaan?

”Olin uskonut talousmiesten puheita liian kevyesti.  Selkäni takana tehtiin jotain, jonka vaistosin, mutta josta en vain saanut selkoa.  Kyselyihin aina vakuuteltiin, että kaikki hyvin”, Riitta Prusti sanoo nyt.  Uskolla, vaistolla ja vakuuttelulla eteenpäin työläisten selkänahasta välittämättä!

Tämä on rankkaa luettavaa: ”Oli outoa, että TVK:n entinen johto liukeni vastuitta eläkkeelle ja poispotkittu taloudenhoitaja huomioitiin kultaisin kädenpuristuksin.  Yli 40 muun työntekijän tavoin Riitta Prusti tipahti työttömäksi. Töitä 36 vuotta tehnyttä ihmistä se kolhaisi.”

Kolhaisi. Ja koko jäsenkuntaa, entisiä, olevia ja tulevia.

*

Mutta mitä tuosta. Siitä on jo vuosia, paljon on rahaa palanut ja palaa edelleen. Mutta suurin tulimyrsky on vasta työn alla. Sen mekin vielä saamme nähdä ja kokea. Ihan kuin suuren katastrofielokuvan mainosteksti levittäytyy eteemme kun vetelemme alkumainosten aikana pop corneja suuhun: Tulossa tässä teatterissa. Soon!

Ja se, mitä onnettomuuden sisällä tapahtuu käy ikuisesta tarinasta. Syylliset palkitaan, kätellään ja kukitetaan. Muiden – täysin syyttömien – jalkojen alta avautuu luukku ja he päätyvät pimeään. Ikuiseen häpeään ja terapianälkään. Ja suuri väki, se jonka asialla koko sisteman piti rakentua ja kukoistaa ja toimia ja tuottaa voittoa: se – sistema – unohtaa heidät. Ei heitä edes mainita. Unohdus on täydellinen. He, joiden harteilla tämä spektaakkeli keikkui, heitä ei yksinkertaisesti enää ole.

Seuratkaa tätä nyt menossa olevaa Euroopan suurta näytöstä. Tulette huomaamaan, että ei ole ylittämätöntä. On vain tämä suuri, ikuinen tarina. Syylliset palkitaan. Syyttömät tuomitaan. Heitä roimitaan. Tässä teatterissa. Soon. Very Soon!

*

  1. PS.: HS haastatteli lauantaina 4.9.2021 kansanedustaja Elina Valtosta. Hän sanoi Teija Sutiselle mm. näin:

”… koronapandemian takia Euroopan keskuspankin (EKP) rahapolitiikka on entistäkin löysempää.  EKP:n tase on kaksinkertaistunut vuodessa, kun pankki on käynnistänyt velkakirjojen osto-ohjelmia ja tukenut rahoitusjärjestelmää.

Sen seurauksena valtiot ovat voineet ottaa velkaa kaksin käsin, mutta korot eivät ole nousseet.  Niin sanottu markkinakuri ei nyt toimi: markkinat eivät määrittele, millaisella korolla ja miten pitkäksi aikaa valtio saa velkaa.

Kaikki suuret keskuspankit elvyttävät taloutta, mutta Euroopassa taso on aivan omaa luokkaansa verrattuna euroalueen kokoon.

Pahoin pelkään, että meillä on isompia ongelmia tulossa tulevaisuudessa.”

Kysymys kuuluu, miten Suomi suhtautuu ja varautuu tähän näkyyn? Tavalliseen tapaan, siis:

”EKP on itsenäinen toimija, joten poliitikot eivät määrittele sen rahapolitiikkaa.  Valtosen mukaan olisi kuitenkin hyvä keskustella, mitä nykyisestä rahapolitiikasta voi seurata.

Valtioneuvoston tuoreehkossa EU-politiikan selonteossa aihe kuitataan lyhyellä yhteenvedolla”. Lähde: 4.9.2021/HS, Teija Sutinen.  Elina Valtonen: Euroopan keskuspankki on lakaissut euroalueen ongelmat maton alle – Politiikka | HS.fi

Niin aina.

Näin me ajamme kohden kollektiivista kollisionia.

*

PS numero 2:

Kannattaa kuunnella, YLE R1, Brysselin kone 8.9.2021, toimittaja Maija Elonheimo jututtaa toimitusjohtaja Risto Murtoa. Murto kertoo. Jakson otsikko:

”Liukuuko EU kohti liittovaltion tapaisia rakenteita ja lisääntyviä yhteisvastuita, Risto Murto?Brysselin kone | Audio Areena (yle.fi)

*

+9
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu