Eurooppa kurimuksessa: talous nikottelee, Euro vahvistuu, inflaatio mataa, epäluottamus kohoaa

Eurooppa kurimuksessa: talous nikottelee, Euro vahvistuu, inflaatio mataa, epäluottamus kohoaa
*
Eurotalous on noidankehässä:
kasvu kolistelee matalissa vesissä, liukastetta tarjoava inflaatio mataa, korot pilalla, rahaa lykätään markkinaan kuin palotorvesta, mutta mitään vaikutusta sillä ei näytä olevan, vain epäusko leviää, eripura murentaa perustaa, ja sitten vielä päälle pukkaa euron revalvoituminen. Kummallinen soppa.
Maailman vahvimman talouden ei pitäisi olla tässä tilassa. Mikä yleensäkin on diagnoosi? Mikä taudin nimi? Missä syyt ja mitä rohtoja potilaalle? Ennaltaehkäisevä taudin torjunta on epäonnistunut, aivan kuin pandemian varotoimet? Kumpi muuten oli katastrofi-skenarioissa korkeammalla viime vuosikymmenen mittaan? Pandemia vai Eurotalouden skleroosis?
Miksi Eurooppa uppoaa? Mikä sitä painaa? Kurja karmako? Ja mihin se uppoaa – vereenkö? Niin ilmeisesti tapahtuu, jos historia mitään osaa kuiskia.
Kumma aave liihottelee Euroopan yllä – sodan aave.
*
Nyt EKP miettii seuraavaa liikettä.
Macronin ideoima 750 miljardin euron ”elpymisväline” kohoaa Euroopan taivaalle, kuin punainen vappupallo. Toivottavasti järjen ilmatorjuntajoukot vielä tiputtavat sen alas. Taitaa olla turha toivo. Kollektiivinen hysteria ja selkäytimestä nouseva joukkopaniikki ajaa Euroopan liikkeelle. Liike suuntautuu ovelle, mutta ei ulko-ovelle, vaan sisä-ovelle, jonka kautta kansakunnat käyvät Euroopan Unionin Federaatioon. Liittovaltioon. Se on se paljon puhuttu Next Generation Europe. Sillä portilla poljetaan tuhoton määrä ihmisiä littanaksi.
Tuo on siis Euroopan vahvojen suunta. Siinä toteutuu 1991 vuoden kauhukuva. Kun piti varmistaa, ettei Euroopasta tule Saksalaista Eurooppaa, – vaan Saksasta Eurooppalainen Saksa, toteutuu juuri tuo torjuttu, jota pakoon juostiin integraation siltaa pitkin. Mörköä pakoon, mörköä kohti!
Saksa ei ole koskaan ollut niin vahva, eikä olisi koskaan tullut niin vahvaksi kuin se on jo nyt, EU:n keskusvaltana, ja liittovaltioistumisen myötä siitä kehkeytyy aina vain vahvempi.
Ei Macron tempuillaan sille mitään voi. Korkeintaan Ranska voi liimautua Saksan marssin jatkeelle ja rimpuilla siinä. Muu Eurooppa taipuu, pahiten Suomi, etäisessä saaressaan. Katsokaa karttaa. Macronin aloite oli 2000-luvun suurin huijaus.

*
Mutta EKP, se on taistelun eturintamassa.

Mitä siellä siis mietitään? Seuraava siirto on pistää lisää rahaa markkinaan.

Toiset – tai siis kolmannet – 750 miljardia, tai miksei suoraan tasaraha, 1.000 miljardia euroa! Vielä kaiken päälle.
Elvytystä, elvytystä, elvytystä, se on aikamme suosikki-iskelmä.
*
Euroopan keskuspankki EKP siis aloitti jo maaliskuussa 750 miljardin euron hätärahoituksen, josta oli toukokuun loppuun mennessä käytetty noin kolmannes. Italian valtionlainojen korot lähtivät syöksyyn tuoreimman ilmoituksen myötä.
”Euroalueen kansalliset keskuspankit aloittivat maanantaina eurovaltioiden joukkolainojen ostamisen. Osto-ohjelmalla eurojärjestelmä pyrkii lisäämään rahan tarjontaa, jotta liikepankkien kyky antaa yrityksille ja kotitalouksille lainaa entistä pienemmillä koroilla kasvaisi”, Petri Sajari/HS kirjoitti 11.3.

Kesäkuun alussa EKP kasvatti koronaviruspandemian takia aloittamansa hätärahoituksen mainitusta 750 mrd:sta 1350 miljardiin euroon.
Rahan tarjonnan lisäämisellä se pyrkii ”kutittelemaan” horteessa olevaa kysyntää ja siten vahvistamaan taloutta ja – vauhdittamaan inflaatiota. Homma on yhtä epätoivoista kuin haluttoman houkuttelu seksiin, kun ei vain haluta, pitsiä, hajuvettä, röyhelöitä ja paljasta lihaa.
*
Tämä Euroopan talouden elvytys alkaa jo epätoivoisuudessaan muistuttaa entisen miehen suorittamaa kuolleen hevosen ruoskimista.
Ensin ei tapahdu mitään, mutta sitten ruoskaa vahvistetaan ja iskutiheyttä, mutta hepo ei hengähdäkään, saati hyppää laukalle.
Kummastus ja hämmästys leviävät yleisön keskuudessa. Jo kaiken nähnyt ja merkillisyyksiin paatunut väki jatkaa tallaamista. Teputus jatkuu, mutta raha ei kierrä. Missä vika?
*
Minne se kaikki ”elvyttävä” raha häipyy? Onko maan kuoressa reikä, vai onko jossain niin isot taskut? Usko ja Luottamus. Kovilla kaikki, etenkin Epäusko ja Epäluottamus. Eikö maailma enää toimikaan loogisesti ja rationaalisesti, siis ennakoitavasti ja opin mukaan?
Jokin säännönmukaisuuden akseli on tästä koneesta vedetty ulosvetäjällä pois ja heitetty mäkeen. Mitä tahansa voi tapahtua. Me emme voi sille mitään.
Kun ihmiset alkavat laajemmin nähdä pelin hengen, mitä se vaikuttaa heidän psyykeensä ja muskeleihinsa? Tuleeko tästä ”iso jako”? Voiko ihminen suuttumatta katsoa kasvottomien voimien outoa leikkiä? Miten monen täytyy kärsiä, jotta ”kansa” lähtee liikkeelle.
Tässä eivät kasvottomat kypäräpäiset poliisi ojenna ”nokian nuoriso-ohjaajalla” jotain remeltäjiä, vaan virallinen valta ja johtajat antavat suoraan silmille ihan tavallisia ihmisiä.
Syyttä suotta, ja oikean uskon ja oikean ideologian antamin voimin ja uskonvarmuuksin.
Milloin pieni ihminen havahtuu ja näkee eivät ne minusta mitään välitä. Tämä on niiden oma järjestämä peli, jossa ”meikäläinen” ei voi voittaa. Vaan tulla voitetuksi.
*
EKP on ripustautunut päätehtäväänsä, nimittäin ”hintavakauden takaamiseen”, suomeksi sanottuna inflaation hillintään ja sen painamiseen 2 % alle. Nyt harjoitusta on jatkettu jo pitkään, yhtä kovin ja rajattomin ottein, suunta vain on vaihtunut.
Nyt ei tavoitella rasvatyyntä rahamarkkinoiden pintaa, vaan inflaation herättämistä ja sen yllyttämistä kohden 2 prosentin rimaa. Mutta siis kääntäen edelliseen tavoitteeseen nähden.
Nyt rimpuillaan irti ”nollakorkotilasta”, joka on vallalla. Alta nollan on tunnetusti kaivauduttu, kuin myyrä mullan sisään, mutta multaa pyritään karistamaan harteilta. Nyt siis pinnistetään kohden kakkosta. Kaksi prosenttia inflaatiovauhtina väikkyy mielessä himoittavana määränpäänä.
Nyt myös on kajahdellut kantoja, joiden mukaan tulee tähdätä ei ainoastaan kahteen %:iin, vaan jopa yli kahden prosentin rahanarvon alenemaan.
*
Globaalien markkinain epäsymmetria
Meikäläinen on jo aikoja katsonut, että tavoite näillä epäsymmetrisillä globaalimarkkinoilla, ja kieron-lengoilla, tulee Euroopan – ja Suomen – osalta olla 4 %:n tasolla.
Vain siten voimme vauhtipyörän pyörövoimalla voittaa stagnatiivisten voimien kitkavoiman! Siinä myllyssä muuten riittää sitten sähköä, ja lämpöä, kun kitkat lyödään kiertovoimalla! Eiköhän laakerit punoita pian aikaa, ja jokin muukin kohta. Muuta vaihtoehtoa ei näet ole, muuten pysähdymme kuin tikku lumeen, ja tarina alkaa olla taputeltu.
*
Nyt ”kaikkien ekonomistien” oma lehti, FT, kirjoittaa, että yhteisvaluutta euron vahvistuminen viime viikkoina huolestuttaa myös Euroopan keskuspankin rahapolitiikasta päättäviä neuvoston jäseniä. Jo on aikakin.
Voi vain kysyä, miksi Eurooppa on aina jäljessä. Re-agoi, kun pitäisi pro-agoida, siis ennakoida. Toimia ensteks!
Euroopan viisaat pyrkivät nyt reagoimaan kaikkien kenraalien tavoin ”viime sodan”, siis finanssikriisin 2008-2009 oppien mukaan. Nyt sylvätään rahaa markkinoille oikein torven täydeltä. Mutta miten reagoidaan intensiivisesti tilanteeseen? Reagoidaan kaavan mukaan, kykenemättä näkemään tilannetta ja käänteitä, ennakoimatta niitä.
Sylvätään, muttei katsota minkälaisin seurauksin. Eihän palokuntakaan ajattele miten tapetit kastuvat ja chippendal-kalusto kärsii. Ajan rujo rynnistys vetää meitä kuin litran nekkaa, roikumme perässä, ja rimpuilemme. Me emme johda tätä prosessia, emme hallitse tätä härveliä. Mikään ei johda tätä talousbordellia. Olemme vapauksien riemussa ja voitonhuumassa luoneet paholaisenkoneen, joka ei myllytä jauhoja meidän pöytäämme, vaan kiusaa ja pelottelee meitä. Kaikki odottavat seuraavaa rysäystä, mikä se sitten onkin. Näkymätön vihollinen, globaali uhka.
Se siitä ennakoinnista, suunnitelmallisuudesta ja – legitimiistä sopimusperusteisesta Euroopasta!
*
Reagoimme sen kuin ehdimme
Nytkin Yhdysvallat pääsi jälleen lyömään alle oman siirtonsa. Taannoin Yhdysvaltalainen pankki FED päätti muuttaa inflaatiotavoitettaan joustavammaksi. Markkina reagoi tähän päätökseen. Siinä syy euron vahvistumiseen.
Helmikuusta 2020 lähtien euro on vahvistunut 8 prosenttia. Tämä laskettuna useiden valuuttojen verrokkikoriin nähden. Dollari on oma lukunsa. Käytännössä sota käydään monilla rintamilla, kuten kauppakin. Nyt yksi euro maksaa dollariin nähden 1,20 (lähtötaso c 1,10). Pitkään piiputtaneelle eurotaloudelle tämä logiikan ja arkijärjen vastainen suunta iskee hiekkaa rattaisiin hyvin laajalla skaalalla.
Suomi etäisenä saarekkeena tietysti saa pölyt silmilleen. Kilpaile nyt sitten globaalimarkkinoilla, kun oma kansallinen hintavakaus, kustannusrintama ja tuotantokyky raskauttavat jo sinänsä ilmapiiri-efektin aina vain heiketessä.
*
Valuutan revalvoituessa monet ovat ihmeissään. Tuonti halpenee, mutta kun pitäisi viedä!
Sitä paitsi valuutan vahvistuessa se nyt jo melkoiseen arvoon nostettu tavoite, inflaation lisääminen, entisestään hidastuu. Inflaatio siis jumittaa. Taloudenhoidon Nobel pitäisi ojentaa sille, joka ratkaisee tämän pirunnyrkin!
Teet mitä tahansa, aina sodit omia tavoitteitasi vastaan. Turhautuma valta alaa. Kannattaako heittäytyä vetämättömäksi ja katso mihin tuulet, ja merivirrat, Euroopan vievät?
*

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu