Eurooppa luottaa korottomaan velkarahaan – EKP on aseeton kun korko ja inflaatio hyppää laukalle

Eurooppa luottaa korottomaan velkarahaan – EKP on aseeton kun korko ja inflaatio hyppää laukalle

Mehän tiedämme, että Jumala on kuollut [Nietzche], mutta mistä tiedämme, että inflaatio on kokenut saman kohtalon?

Senkin tiedämme, että Berliinin muuri murtui, mutta mikä meissä saa aikaan uskon korttitalojen pysyvyyteen?

Taloushistoriallinen käänne on tänään täällä. Tässä toteutuu suurten saranoiden mysteeri: pieni muutos tässä, monille suorastaan huomaamatta jäävä, muuttaa koko maailman.

*

Yhdysvaltalaislähtöinen finanssikriisi 2008-2009 opetti ekonomisteille, ettei kannata jarruttaa vastamäessä.  Pitää mieluummin kaasuttaa. Siis lyödä rahaa markkinaan ja estää systeemisen ongelman leviäminen ja syveneminen: pitää elvyttää, lisätä tulonsiirtoja, pelastaa uppoavia, lisätä kysyntää.

Nyt sitten, vain kymmenen vuotta myöhemmin, toimitaan kuin aika pojat. Varotaan toistamasta entisten kenraalien virheitä. Kenraalit sotivat aine menneitä sotia. Ihan hyvä pyrkimys sinänsä tietoisesti torjua finanssikriisin virheitä. Siksi ruisku ja pumppu toimii.

Mutta tässä jää olennainen factori huomioimatta.  Maailma, finanssit ja markkinat sekä – huomionarvoisesti myös tuotantojärjestelmät – ovat tänään toiset kuin 2010-luvulla. Systeemi, johon pyritään vaikuttamaan, on toinen kuin silloin, toinen kuin koskaan maailmanhistoriassa. Emme saa silmät sokeina välttää 2008 virheitä ja panna kaikki toivo elvytykseen, tuohon aikamme stiiknafuuliaan.

*

Systeemisesti ajateltuna meidän pitää tutkia ja kaivaa. Emme saa tyytyä aimmin havaittuun ja emmekä saa keskittyä yksinomaisesti tehtyihin virheisiin. Meidän täytyy mieltää se mahdollisuus, että me teemme uusia virheitä. Päättäväisyys ja fokusointi on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta jos tilannekuva on pielessä, vahingot ovat mainittavat.  Vanhoja virheitä välttääksemme teemme uusia ehkäpä kohtalokkaita virheitä.

*

Meille on jo vuosikausien ajan vakuutettu, – ”elämä itse” on tätä samaa asiaa todistanut -, että;

raha ei koskaan lopu, koska sitä tehdään kaiken aikaa lisää;

velka on rajaton suure ja hyveistä paras;

velkaa ei saa pelätä, koska sitä ei koskaan tarvitse maksaa takaisin;

kun raha loppuu, otetaan velkaa ja kun velka loppuu otetaan uutta velkaa lisää;

velkaraha on siunauksellinen, sillä saadaan paljon hyvää ja nyt eikä kymmenen vuoden päästä;

velan hinta, korko, ei ole ongelma, korot ovat minimissä ja siellä ne pysyvätkin (ikuisesti).

Jokainen, jonka päätä ei tässä kertakaikkisesti maailmanhistoriallisessa taloudellisessa poikkeustilanteessa ole sekoitettu, ymmärtää, että tuon ketjun jokainen lenkki on sen ”heikoin lenkki”. Todella heikko.

*

Ymmärrän, että niin monet uskovat tuohon tämän ajan apostoliseen talousliturgiaan ja viralliseen kasvu-ja hedonismi -oppiin.  Sen opin uskontunnustusta hopotetaan pörsseissä, pankeissa, investointifirmoissa, keinottelukasinolla, politiikkaraadeissa, vaalipuheissa, torikansan yhdistetyissä makkara- ja kahvitapaamisissa.  Sitä hopotetaan, koska se on tosi. Se on uskon ja luottamuksen kohde. Epäilijät toivotetaan hymylään häpeämään osaamattomuuttaan ja naiviuttaan.

Mutta onko rajattoman elvytyksen, suurenmoisen velkaantumisen ja ikuisesti alhaisten korkojen oppi todellakin oikea oppi?

*

Olennaista on tietää, että elämme UKJ:n (Uuden Kansainvälisen Järjestelmän) ensikertaista ja ainutlaatuista aikaa.  Meillä ei ole vertailukohtia. Ei aikaisempia tapauksia siitä, minkälaisia virheitä tai viisauksia tässä tilanteessa on aikaisemmin tehty. Me teemme nyt uniikkeja virheitä. Ainutkertaisia ja ainutlaatuisia. Takuulla teemme virheitä. Niiden sisältö ja luonne vain on avoin. Samoin avoin on se, miten merkittäviä tai kohtalokkaita jotkin virheet ovat.

Tämä probleemi ratkeaa kyllä. Nopeammin kuin arvaammekaan. Siispä jäämme kädet ristissä katsomaan asioiden kulkua päältä? Ei, emme suinkaan, vaakalaudalla ovat niin isot asiat, että kätten päälle panemisella teemme pahinta mitä voimme tehdä.

Siksi näkemyksiä ja toimintaohjeita tarvitaan jo nyt. Tietysti olemme pahasti myöhässä. Kohtalon tie olisi pitänyt nähdä ja aikaa sitten ja puuttua siihen. Näyttää että esim. poliittinen paahto väärän ajattelun ja väärän toiminnan puolesta vain kiihtyy ja militoituu.

Mutta mitä tapahtuu, kun pitkään ladattu inflaatio-heräte todella herää. Onko nouseva inflaatio hallittavissa? Inflaatiota seuraa väistämättä korot ja muut talouden arvoarvostelmia koskevat odotusarvot.

Pitkä kuiva kausi inflaatiorintamalla ei todista mitään. Peikko voi herätä ja olla herätessään ärhäkkää sorttia. Inflaatio voi olla paitsi ärhäkkä, myös tarttuvuudeltaan huippua, sekä muuntautumiskykyinen. Siihen eivät entisen maailman rohdot tepsi.

Tämä on paitsi mahdollinen, myös ilmeinen muoto.

*

Tilannekuvan hahmottelu kiteytyy kysymykseen: Onko edessämme hyperinflaatio?

Jos on, se on tilanteen muutoksen maksimalistinen vaihtoehto. Muita vaihtoehtoja ovat: jatkaminen FED:n ja EKP:n omaksumalla tiellä.  Joko kiihdyttää nykymenoa tai lisäkiihdyttää sitä.

Jarruttaminen on vaikeaa. Pysäyttäminen on mahdotonta. Sivuun ei voi hypätä.

Tämä nyt virallisena valtionuskontona omaksuttu elvytys-velkaantumis -näkemys on kaikkia maita ja maanosia yhdistävä globaali käsitysjärjestelmä, jolle ei inkubaatiovaiheessa ilmestynyt varteenotettavia vastustajia tai vaihtoehtoja. Sikäli olemme kaikki myötärikollisia ja väärään oppiin alistuneita rikoskumppaneita. Emme me tyhmiä olleet, mutta ymmärtämättömiä. Tilanne oli outo ja sen edellyttämä maasto tuntematon; miten olisimme edelläkäyvästi ymmärtäneet, mitä UKJ edellyttää meiltä. ”Mitä meidän tulee tehdä?” on ikuinen kysymys, mutta tällä kymmenvuosikaudella erityisen paha. Se oli superkysymys, jonka missasimme.

*

Inflaatioton nollakorkomaailma on suomalaisen talouspolitiikan tehdasasetus”, sanoo pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio tänä aamuna (HS 27.5.2021).

Raution mukaan tämä näkyy siinä huolettomuudessa, jolla hallitus ja hallituspuolueet suhtautuvat velkaan ja velan varassa tehtäviin pysyviin menoihin.

Eikä punavihreä hallitus ole yksin tuossa huolettomuudessaan. Kaikki ovat samassa ”huolettomien veneessä”.

Mutta tähän huolettomien purjehtijoiden lepposteluun liittyy merkittäviä rakenteellisia muutoksia:

Asennoitumisen auringonpaisteeseen liittyy varjokuvia:  Luja usko, että ”keskuspankki kyllä hoitaa tilanteen kuin tilanteen ja pitää korot alhaalla ikuisesti”.

Tähän uskonvarmuutta seuraa laahuksena pitkä varjo:

Sen sijaan, että isoja taloudellisia päätöksiä ja valintoja tehtäisiin edes nimellisesti demokraattisesti poliittisen järjestelmän sisällä, poliitikkojen toimesta, ratkaisun avaimet (”kaupungin avaimet”), valta on hopealautasella tarjottu ja ojennettu Keskuspankeille.  Kasvottomille, valitsemattomille ja vaihtamattomille rahamarkkinoiden teknikoille. Noille hämyisten klubien hahmoille, jotka luulevat hallitsevansa paitsi ihmismielen myöskin mastodonttisen ja kaleidoskooppimaisen markkinan, arvaamattomuuden torin. Voiko hybris olla isompi?

Miksi luotamme Keskuspankkeihin. Noihin, joihin emme voi vaikuttaa? Joita emme pääse valitsemaan. Joita emme voi erottaa? Joihin vain joudumme joko ottamaan tai jättämään – joskaa emme pääse eroon seurauksista.  Onko tässä jokin teologinen ulottuvuus: kun otamme ”jumaliksemme” voimat, joihin emme voi vaikuttaa, resetoiko ja taannuttaako se meidät jonkinlaiseen jumaltunnelmaan: Otamme vastaan tuli mitä tuli, mutta vaadimme hyvää ja mukavaa. Poliitikot eivät oikein tahdo näyttäytyä jumalina!

Totta on Paavo Raution maksiimi:

”Jos luottamuksessa [Keskuspankkeja ja niiden toimijoita kohtaan] olisi edes särö, mikään fiksu hallitus ei luovuttaisi esteettömällä velkaantumisella suomalaisen talouspolitiikan rattia ja polkimia – suvereniteettia – pelotta keskuspankille.”

Kyllä on mahtava luotto Keskuspankki-hemmoihin! Me luotamme, me uskomme, ehkä myös toivomme, että Keskuspankki-hermannit olisivat empimättömän luottamuksemme arvoisia?

Empimättä, säröttömästi, luovutamme suvereniteettimme Keskuspankki-joonaksille.

Valtava kuvio. Merkittävä uskontunnustus. Suoranainen uusi Uskonpuhdistus: emme enää usko emmekä luota poliitikkoihin, vaan uskomme ja luotamme Keskuspankki-yrjänöihin. Luovutamme suvereniteettimme heidän karvaisiin käsiinsä. Olemme jo luovuttaneet, emmekä edes nostalgisoi. Annamme mennä. Mennyt mikä mennyt: Mehän Luotamme! Luotamme niin tätäkästi, ettei epäilyksen häivää.

Vielä vuosikymmen tai kaksi sitten luotimme Markkinoihin. Noihin kasvottomiin, kaukaisiin, hahmottomiin, karvakätisiin, lonkeronsa ja ottimensa kaikkialle ulottaviin.

Tähän PostColdWar -uskoomme liittyi perustavasti sama epäluottamus poliitikkoihin. Syljimme sinne päin ja kurotimme korkeaan kaukaiseen jumalhämärään. –

Mutta sitten parin katastrofin ja täräyksen jälkeen menetimme luottamuksemme niihin. Eikä vähin tekijöistä ollut se, että syyttömyysolettaman vastaisesti jouduimme maksamaan, me viattomat, noiden hyväkkäiden tappioita, ilman mitään syytä (Without Any Reason).

Saimme tarpeeksemme. Käänsimme henkisen selkämme ja sydämiemme pamppeen Markkinoille, ja käännyimme uuden uskottumme, Keskuspankkien ja -pankkiirien puoleen.

Täydellä viattomalla uskollisuudella Teidän.

*

Lainaan vielä pätkän Paavo Rautiota, hän on niin ytimessä:

Euroalueen julkinen ja yksityinen talous on jo ehditty rakentaa korottoman rahan varaan.  Korottoman velan varaan rakentuu kiistellyn elvytyspaketin järkikin”.  Näin se vain on.

Komission ”elpymisväline” on ikään kuin nykyuskon jykevin uskontunnustus ja sakramentti, joka Suomenkin oli ”pakko” ottaa ja niellä. Näin se todistettiin, hieman toisin sanoin kylläkin, mutta asiallisesti juuri näin. On tavattoman mittava edistysaskel, että viime aikoina pientä kurssintarkistusta tehneen HS:n pääkirjoitustoimittaja tänään kirjoittaa tämän karun tosiperän auki noin selkeästi ja avoimesti.

Meidän peruskalliomme ei ole graniittia, vaan höttöinen ja ainutkertainen usko ”korottoman [velka]rahan varaan”.  Joten:

Jos Euroopan keskuspankki huomaa, että inflaatio ja korot lähtevät sittenkin pitkäaikaiseen ja liian kovaan nousuun, keskuspankin on vaikea painaa jarrua.”

Se on siinä.

*

Ketsuppipullo

Nythän meillä on ollut vain sirkkalehdillään oleva lohkoinflaatio.

Näkyy ja tuntuu vain pienehköjä, rajattuja palopesäkkeitä.

Siitä voi kehittyä täysi rovio.

Tunnemme menneisyydestä olosuhteita, etenemisreittejä ja tapauskuvauksia, joissa roolin on ottanut hyperinflaatio. Mihin perustuu vankka usko tuon pedon nujertamisesta, siitä ettei ”sellainen voi enää koskaan ilmaantua”?

Konkreettisena argumenttina inflaationkarkailua kohtaan on nykyelämä.  Vuosikausia on jo ruiskutettu bensaa kylmille kiville, eikä ”mitään ole tapahtunut”.

Mutta erään alikersantin sanoja mukaillen joudumme kysymää: ”Entäs sitten kun tulee se yhdestoista?”

Eli mitä sitten, kun epäsymmetrinen globaali finanssimarkkina saavuttaa joltain osaltaan kyllästymispisteensä – emme välttämättä tiedä tai edes näe, mikä se on – ja ruiskutus äkkiä alkaakin tepsiä?

Kaikki einekset mielettömälle roviolle ovat olemassa, ovat olleet jo hyvän aikaa.  Se, että ”mitään ei ole tapahtunut” ei merkitse, että ajatuksemme siitä, että ”mitään ei tapahdu”, olisi oikea arvaus. Voimme argumentoida näkemyksiämme vain rajoitetusti, siten että toteamme, että nykyisissä harvinaislaatuisissa ja ”ainutkertaisissa” oloissa ei ruiskutus ole synnyttänyt ja vauhdittanut inflaatiota – vielä.

Mutta sitä, mitä tapahtuu jatkossa, emme voi johtaa tähänastisesta todellisuudesta. Tilanne on poikkeuksellinen ja emme tunne sitä, emmekä siinä vaikuttavia voimia, joten voimme vain arvailla. Me elämme hyvän arvauksen vankalla pohjalla. Se voi myös pettää.

Oma arvioni tilanteesta on, että laukaisevia tekijöitä, mikäli sellaisia yleensä enää tarvitaan, voi olla monenlaisia:

Kriisiytyminen jollain osa-alueelle, joka horjuttaa vakautta ja aiheuttaa läikynnän ja kitkan; salamanomainen kipinä joka sytyttää öljykentän; sabotaasi tai oikosulku järjestelmätoiminnoissa; yksinkertaisesti ”massan paino” joka murtaa viritelmän rajat. Tai jokin muu etc.

*

Itsesytytys tapahtuu kun paine käy yli rajan. Elvytyksen nimissä suhdannepoliittisesti vika-aikaan tehty ruiskutus voisi olla sellainen.

Siksipä onkin hiuksia nostattavaa, ettei tätä yliyrittämisen elementtiä ole nähty tukipaketin ja muun QE:n kohtalonkysymyksenä.  Luotto ruiskun tehoon on lähes saumaton. On välttämätöntä puntaroida ja analysoida tällaisen uskonvarmuuden perusteita ja uhkia.

Emme saa hetkeksikään unohtaa fundamentaalista tosiasiaa: elämme uniikissa Järjestyksessä, jossa on ennennäkemätön määrä vipuja ja vaikuttajia; systeeminen ymmärryksemme ei riitä analysoimaan ja määrittämään kaikkien eri vipstaakien ja finanssimuunnoksien tehoja. Siinä missä virologeilla on päänsärkyä pandemiaviruksen ja sen muunnosten parissa, he ainakin tunnustavat ongelman olemassaolon ja vaikeusasteen.  Milloin olette kuulleet ekonomisten edes väljässä mielessä tunnistavan oman sektorinsa vastaavanlaisten ongelmien olemassaolon? Tuskin koskaan! Eivät he näe, eivät he problematisoi ilmeisistä ilmeisintä ongelmaa, saati tutkimuksellisesti määrittelisivät ongelman laajuuden ja syvyyden. Peli virologeille 6-0 ekonomisteistä.

Eiväthän ekonomistit narratiossaan tunnista että ainutlaatuisen muutos- ja muunnoskauden poikkeusoloissa pysyvä tutkimusongelma on se, ettemme tiedä, miten uusi Järjestys (New Rule) substantiaalisesti toimii finanssimarkkinassa.

Miten tämä sistema, joka näyttää uhmaavan kaikkia klassisen talousopin viisauksia ja tunnettua empiriaa, ja tekee sen maksimalistisessa muodossa.  Mikä on tämän mysteerin takana? Onko se poikkeuksen tilapäinen erillisilmiö vai jokin uusi pandemisen sairauden arvaamaton verrokki?

Ensinnäkin: Miksi poikkeusajasta tulisi uskottava sääntö? Miksi poikkeusajan poikkeusilmiöstä tulisi pysyvä tila, ikään kuin arvaamattoman arvauksen sisällä oleva vakauden maksiimi.  Onko sellainen mahdollista? Mikä ihme saa meidät uskomaan repun repun poikaan?

Heikko on tietomme. Sitäkin vahvempi uskomme. Mikä saa ekspertit ja heihin tukeutuvat massat uskomaan uskomattomaan tarinaan?

*

Yksi on varma.  Sinä torstaina kun pörssit ja kurssit ja hinnat ja velat räjähtävät silmille, tuo harhaoppi kokee loppunsa. Miljardit ihmettelevät, mikä oli sadun lumo, ja miksei se jatkunut – kuten luvattiin – loputtomasti.

*

+6
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu