Fortumin Venäläinen painajainen – ahneen loppu

”Keilaniemestä Klondykeen” -otsikolla Marko Junkkari kirjoittaa karun kronikan Fortumin Venäjän-seikkailuista (Helsingin Sanomat, 3.7.2022)

*

”Sähköyhtiö Fortumilla on ollut suoalaisyrityksistä ylivoimaisesti suurin Venäjä-riski. Se lähti miljardi-investoinneilla Siperian markkinoille vuonna 2008, mutta joutunee nyt myymään omistuksensa pilkkahinnalla.  Miten siinä näin kävi?” kysyy HS/Junkkari.

”Fortumin Venäjän-odysseia on ollut alusta lähtien ison riskin pokeria, jossa panokset olivat suuret ja potentiaaliset voitot tähtitieteelliset.

Kuinka Siperiaan oikein päädyttiin?”

Näin kysyy Junkkari ja viittaa m.m. Fortumin järjettömiin Suomen kansallisomaisuuden myynteihin, kuten sähköverkkojen kippaamiseen ulkomaisille keinottelufirmoille ikuisiksi ajoiksi.

Kuvio on nähtävissä, mitta lopullinen hinta avoin. Lopputulos on kuitenkin jo pitkään ollut selvä. Se on lohduton:

”Fortumin Venäjän-reissu päättyi huonosti.  Se on jo selvä. Mutta miten huonosti, se on vielä auki”, summaa välitilinpäätöksen HS:n Marko Junkkari tänään.

*

Fortum-kuvio on syheröinen, mutta sikäli selkeä, että siinä yhdistyy liiketaloudellinen järjettömyys mielettömiin riskeihin, käsittämättömät kannustinjärjestelmät olemattomaan valvontaan ja hallintaan, sekä toisten varoilla pelaamisen ihanuus poliittisen valvonnan täydelliseen rappioon.

Suosittelen lukemaan koko artikkelin Helsingin Sanomien sivuilta tai linkeistä.

Kiinnitän tässä vain vaatimattoman puulusikkani verran huomiota koko ruljanssin vähäiseen, mutta paljastavaan yksityiskohtaan, johon Suomessa ei kukaan muu kuin minä näytä kiinnittäneen huomiota ja ihmetystä.

*

Tarkoitan seuraavasta Marko Junkkarin Fortum -artikkelin katkelmasta ilmenevästä seikasta:

”Keväällä 2015 Fennovoima-kysymys politisoitui.  Venäjä raivostui, kun Suomi ei päästänyt duuman puhemiestä Sergei Naryskiniä ja muutamaa duuman jäsentä Helsinkiin Etyk-muistokokoukseen.  Suomi epäsi viisumin, sillä kyseiset henkilöt olivat EU:n pakotelistalla Venäjän hyökättyä 2014 Itä-Ukrainaan.

Kreml koplasi Naryskinin nöyryytyksen ja Fennovoiman [Hankihiki-hankkeen].  Venäjä vihjaisi kohdistavansa Suomeen vastatoimia, joiden ankaruus riippuisi siitä, myöntääkö Suomi Fennovoiman venäläisvoimalalle rakennusluvun vai ei.

Fortum oli saatava mukaan Fennovoimaan, mutta Fortum suostuisi siihen vain, jos se saisi vastineeksi Karjalan vesivoimalat.

Venäjän energiapolitiikkaan erikoistunut professori Veli-Pekka Tynkkynen arvioi, että venäläiset tarkastelivat Karjalan vesivoimaa geopoliittisesta vinkkelistä.  Oli aivan eri asia, että Fortum omisti voimalaitoksia kaukana Uralin takana kuin Pietarin metropolialueen kyljessä.

Jos Fortum saisi Karjalan voimalat, geopoliittisten silmälasien läpi näyttäisi siltä kuin Suomi ostaisi Karjalaa takaisin.

”Venäläiset tietysti tiesivät, että Suomen hallitus on Fennovoiman takana ja haluaa joka tapauksessa viedä sen maaliin.  He tiesivät, ettei heidän tarvitse lähteä tällaiseen lehmänkauppaan mukaan”, Tynkkynen sanoo.  

Eikä lehmänkauppa Karjalan vesivoimaloista koskaan toteutunutkaan. Siksi Fortum lähti Fennovoiman omistajaksi”.

*

Kaikella tällä oli ikävä lähtölohta, joka tiesi jo ennalta ongelmia matkaan.

Fortumilla oli omaisuuserien myynnin jälkeen rahaa kassassa enemmän kuin puusepällä sormia kädessä.

Miljardit polttelivat johtajien näpeissä. Jotain tartti ostaa.

Mikään ei ole niin heikko lähtökohta ostoksille lähdön syy kuin näpeissä polttelevat rahat. Ajatus sumenee ja tulee itseaiheutettu kiire. Kokeneen, häikäilemättömän ostajan markkinat.  Fortumia ja sen narun päässä Suomen valtiota vietiin kuin litran nekkaa.

Munauksia tuli läpi linjan enemmän kuin lääkäri määrää.  Virheet johtivat hankalaan asemaan, jota ”korjattiin”, ”parannettiin” ja oikaistiin uusilla virheillä. Lopulta umpikuja. Miljardit vilistävät taas silmissä, mutta nyt poispäin…

*

Seurasin sattuneesta syystä Karjalan vesivoimaloilla käytyä pudotus- ja harhautuspeliä jo ennen kuin Fortum astui areenalle.

Kirjoitin aiheesta pari kertaa blogissani ja kerroin tuoreet tiedot. Venäjä teki sopimuksen Karjalan vesivoimaloiden olennaisista osista. Mutta ei Suomen kanssa, eikä varsinkaan Fortumin. Sopimus tehtiin korkeimmalla valtiollisella tasolla. Ja sopimus tehtiin Kiinan kanssa. Koko hanke oli tältä osin manuaalisessa ohjauksessa ja kaksinaisen pelin etualalla. Fortum-peli pelattiin jossain taustalla.

Linkkaan tähän Karjalan vesivoimasopimusta koskevan blogini, joten ei siitä enemää tässä. Tyydyn toteamaan, että Venäjällä oli oma historiansa koskivoiman hyödyntämisessä ja myös sen olennaisessa fokuksessa, nimittäin turbiinikehityksessä. He hyödynsivät monien toimijoiden, myös Suomen, osaamista tuossa suhteessa, ja sillä alalla heillä oli oma osaamishistoriansa, jo ennen ja jälkeen Gyllingin-Karjalan aikaa.

Mutta heillä ei ollut pääomia eikä osaavaa työvoimaa, joten suunnitelma Kiina-yhteistyöstä meni ymmärrettävällä yhteishanke-kuviolla. Muiden kiireideni vuoksi en ole ehtinyt päivittämään tietojani siitä, miten Kiina-Venäjä hydro-hyödyntämishanke on oikeasti edennyt, mutta se ei ole enää tämän blogin piiriin kuuluva juttu.

Linkki Blogeihini:

Talouden elefantit asialla Karjalassa: syntyy vesivoimaloita – ja mitä muuta? | Uusi Suomi Puheenvuoro

(toinen blogi linkitettynä Talouden elefantit asialla -blogiin)

*

+9
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu