Helsingin Sanomat protestoi Kiinan kansantasavaltaa sen 100-vuotisjuhlapäivänä

Helsingin Sanomat protestoi Kiinan kansantasavaltaa sen 100-vuotisjuhlapäivänä

*

Helsingin Sanomat, joka on Suomen suurin päivälehti, katsoi aiheelliseksi protestoida Kiinan kansantasavaltaa sen toimista Honkongissa, ja ajoitti sen Kiinan vuosiin merkittävimmän kansallisen juhlapäivän KKP:n 100-vuotisjuhlan 1.7.2021 päivämäärälle.

*

Miten kirjoittaa isoille?

Palvelin julkisissa tehtävissä Suomen hieman takkuista kissaa – siis Leijonaa – elämäni parhaina vuosina kaikkiaan 48 vuoden ja 8 kuukauden ajan.  Muistan, miten ensimmäinen esimieheni neuvoi minua, kun kirjoitin puhtaaksi hänen kirjelmäänsä oikeusministeriölle, miten teksti oli muotoiltava ja aseteltava A4:lle siten, että vain tietty rivimäärä tekstiä tuli etusivulle ja loput normaalisti seuraaville.

Tänään tuota kaavaa ei kaiketi yleisesti käytetä, vain tärkeimmissä papereissa.

Muistan miten kerrankin työhuoneeseeni tuli ilmoittamatta eräs pihkatakkinen ja pahalta haiseva mies, minun täytyi suorastaan ponnistella, että en naamallani mitenkään osoittaisi että hän haisee. Hän kysyi jossain vaiheessa minulta, tiedättekö Huuska, mitä tapahtuu jos minä ”vähän puristan teitä”. Tässä huomio saattaa kiintyä siihen että hän teititteli minua, vaikka oli vanhempi mies.  Katsoin häntä ja mietin, mitä kysymys oikein mahtoi tarkoittaa, näin tietyn sävyn hänen silmissään; vastasin, että taitaa siinä happivajetta ilmetä.  Hän tuhahti ja sanoi, että ei kun teistä tulee ulos p-kaa, paljon p-kaa.  Lähtiessään hän totesi, että ensi kerralla hän ”näyttää minulle jotakin”.

Kului aikaa, en muista miten kauan, kunnes hän palasi ja istui ja veti takkinsa povitaskusta ulos jotain. Sen siunaaman mietin, mitähän sieltä tulee. Kerran kun tulin Haminasta lomalle Tampere-Karvia -linja-autossa muuan toraisen vaimonsa ja itkevän lapsensa kanssa matkustava hieman rehvaantuneen näköinen nuorehko mies tuli kesken matkan istumaan  viereeni – hän ja naisensa olivat istuneet erillään – ja bussissa oli paljon tilaa, se ei ollut edes puolitäysi.  Sitten hän veti pistoolin taskustaan ja alkoi kaivella sen piipulla pusakkani helmaa ja painoi vielä syvemmälle ja haki paidan helman ja painoi piipun paljaalle iholle. Hän kysyi sitten: Mitä jos lasken läpitte? Katsoin häneen – kieltämättä mietin mitä pirua nyt tekisin – ja mutisin että sitten tulee ylimääräinen reikä maailmaan.  Se ilmeisesti tyydytti hänet koskapa veti aseen pois, laittoi poveensa ja meni, nyt, akkansa viereen.  Saunassa tuli vähän tärinää, menin sinne heti kotiin saavuttuani, ja sauna oli lämmin, muut olivat jo käyneet, – olihan lauantai-ilta.

*

Pienikin voi yrittää

Tämä elämältä tuoksahtava mies pöydän takana ei voinut yllättää enempää.  Hän veti – ei rautaa vaan paperia – ison nipun kirjeitä ja selitti, että hänelle ei ryppyillä, hän on kirjeenvaihdossa Brezhnevin kanssa, hänelle ei kertakaikkiaan ryppyillä. Sitä paitsi hän on kirjoittanut myös tälle Reaganille, ja sekin on vastannut hänelle.  Että hänellä on ”selkänojaa”.  Sen verran kiinnosti, että kysyin, mistä hän kirjoitti näille kahdelle.  Tärkeistä asioista, mistäpä muusta. Halusin nähdä, mitä hän kirjoitti ja mitä hänelle kirjoitettiin. Hän pihisteli, näytti vain ärsyttävän vähän jostain kirjeestä, kirjeestä Kremliin, kirjeestä White Houseen, ja sitten Mr. sille ja sille tullut vastaus. Katsokaa Huuska, tässä on Breshevin omakätinen allekirjoitus.  Onko teillä jotain tällaista?

Sen panin merkille, että hän kirjoitti englanniksi.  Sitä paitsi käytti esimieheni minulle opettamaa asettelumallia, ja  sitä paitsi pitkiä puhuttelufraaseja alussa. Sen enempää hän ei suostunut näyttämään.

Ei, ei minulla ole mitään tuonkaltaista minä sanoin.

*

Alkulause I

Onhan Suomesta lähetetty Neuvosto-Venäjän ulkoministerille nootti, jonka alkulause kuuluu näin:

”Neuvostohallitus, jossa ei ole mukana ainoatakaan venäläistä työläistä tai talonpoikaa, edustaa päinvastoin mitä inhottavinta sortovaltaa.  Kyllästyneenä keskusteluihin tällaisen hallituksen kanssa, jonka periaatteena näyttää olevan syödä annettu sanansa, Suomen hallitus ilmoittaa Venäjän hallitukselle, että suomalaisten kärsivällisyys saattaa loppua ja että Suomen hallitus katsoo olevansa oikeutettu ryhtymään ilman edelläkäypää ilmoitusta tarpeellisin toimenpiteisiin Venäjän neuvostohallituksen saattamiseksi järkiinsä.”

Miten järkevää tuollaisen nootin lähettäminen oli, on selvää järkevälle ihmiselle.  Mikä saa vastuullisessa asemassa olevan henkilön käyttämään tuollaista, sanokaamme vaikkapa epäkonventionaalista muotoilua? Miksi luopua ikiaikaisista diplomaattisista hyveistä juuri silloin, kun niillä olisi erityistä käyttöä? Mitä kirjoittaja tavoittelee; uskooko hän itsekään saavuttavansa jotain edistysaskeleita siihen suuntaa, johon hän mieltää olevansa matkalla? Ehtikö hän affektiaallokossaan lainkaan miettiä, minkälaisella menettelyllä hän parhaiten edistäisi jotain virallista julkilausuttua yleisesti hyväksyttyä tavoitetta.

*

Alkulause II

Helsingin Sanomien 1.7.2021 julkaisemassa ”Kiinan kansantasavallalle” -nimisessä kokosivun kirjoituksessa, jonka asiaan ja muotoiluun ovat osallistuneet Politiken, Aftenposten ja Dagens Nyheter, ensimmäinen kappale kuuluu näin:

”Tilanne on jo pitkään ollut kohtuuton.  Nyt riittää.  Maailma ei voi enää seurata passiivisesti sivusta, kun Kiina tukahduttaa lehdistönvapauden Hongkongissa.  Toivomme on viime aikoina hiipunut sen suhteen, että Kiina toimisi vakuuttelujensa mukaisesti ja vastaisi kehotuksiin puolustaa ja vaalia demokraattisia perusoikeuksia Hongkongissa.  Huolemme ja tyrmistyksemme Kiinaa kohtaan ovat kasvaneet.”

*

Miten kirjoittaa ”Kiinan keisarille”?

Joskus voi olla ihan hyvä pysähtyä miettimään, miten kirjoitan hyvän kirjeen Kiinan keisarille. Lipponen lupasi puhua suoraan ”vaikka Kiinan keisarille”.  Mutta minkälainen kirjeen tulisi olla, jotta se noteerattaisiin Kiinassa ja jotta sillä olisi jotain, edes vähäistä, edistävää vaikutusta?

Sitä en tiedä. En ole Kiinan asiantuntija, mutta olen varma, että Kiina on kulttuurimaa, sen kulttuurinen perusta on pitkä ja vankka, siellä noudatetaan tiettyjä sen omaksumien kulttuuristen muotojen ja menettelyjen mukaista järjestystä.  Kiinan johtajat ovat saaneet heidän kannaltaan klassisen historiaorientoituneen koulutuksen ja johtajiksi kohonneet nykyjohtajat ovat monien läntisten poliittisten johtajien rinnalla sivistyspääomaltaan raskaan sarjan tekijöitä. hän on edennyt byrokraattisen ja mielivaltaisen puolueryteikön läpi osittaen malttia, lujuutta ja pelisilmää; itsekuria ja ajoituksen taitoa.

*

HS:n kotiaine

Emme tiedä minkälaisen tehosekoittimen ja mankelin läpi HS:n kollektiivinen viesti ”Kiinan kansantasavallalle” on muotoutunut, mutta saatamme ounastella.  Missä vaiheessa ja kenen aloitteesta sen muotoilu, tulokulma ja passiivis-aggressiivinen röyhkeä oppimestarimaisuus valikoitui tyylilajiksi? Luultavasti jo vuosia sitten, viimeistään silloin, kun HS alkoi julkaista limboja, sellaisia kuin NYT-sivuston perjantai-alituksia, kuten se kuuluisa ATL-article. (”Minkälaiset perskarvat sinulla on?”.  Jolloin järkevän ihmisen ainoa vaihtoehto on hiljaa painaa EDN-nappia).

Nyt HS onnistui alittamaan itsensä.

*

”Seuraamme entistä huolestuneempina sitä, kuinka ammattiamme – vapaata, riippumatonta ja kriittistä journalismia – kriminalisoidaan.”

Voisiko HS vapauttaa itsensä muodottoman suorasukaisuuden ja pakkotuputuksen kahleista, ja vaikkapa palata askeleen kohden klassista kirjeenkirjoittamisen taitoa? Siis esim. kun lähestyt jotain instituutiota tai henkilöryhmää, voisit puhutella sitä. Siis hieman muutenkin kuin vain virastomaisesti tälläämällä otsikoksi ”Kiinan kansantasavallalle”.  Onko se ihan mahdotonta?  Niin tekemällä hieman astuisit sivistyneen diplomatian ja taitolähestymisen aluetta.  Toimimalla noin, tylyn pelkistetysti ja empimättä vastaanottajan jalkaan pureutumalla vain pudotat suotta itsesi tarkkaavaisen lukemisen asteikolta.

Suoraan sanoen, HS ole eilisen kirjoituksesi perusteella samassa kategoriassa, kuin eräs mies joka saapui juhlataloon, kesken 100-vuotisjuhlien – vuoden tärkeimmän päivän hyvin valmistellun atmoksen ytimeen  – ja ilmoitat tönkösti, että sinä – tai koirasi – tuhraa Hongkongin kaduilla siis loukkaa ”meidän läntisten tahojen” demokratiatäyteistä hyvetilaamme.  Oliko järkevä päivä mielenilmaisulle? Ei, ei tietenkään.

Kaikki, siis tulokulma, tyylivalinta ja vielä ajoitus täysin pielessä.

Mutta ehkäpä kokosivun nootilla ei ollutkaan tarkoitus mitenkään vaikuttaa Kiinan kansanvallan johdon tapaan ajatella, puhua, kirjoittaa, toimia? Ehkä se oli lehden ikioma kirje itse lehdelle.

*

Ehkä luulen kuuluvani niihin suomalaisiin kirjoittajiin, jotka pisimpään ja varottavimmin argumentein on kannustanut ”meitä Lännessä” havahtumaan ja huomaamaan, mitä maailmassa tapahtuu. Asiaa ei auta pätkääkään se, että esiinnymme omahyväisesti demokratian tukkuviejinä, se tie on kuljettu loppuun, demokratia ei siirry pistimenkärjissä, eikä myöskään tyylittömien noottien kuoressa.

Kiina rakentaa omaa ja taloussidoksiin nojaavaa hegmoniaansa, kotona ja kylillä. Se tekee sitä, mistä EU näki joskus unta, loi verkostoja ja nivoumia, jotka ”eivät koskaan tappele keskenään”, koska ne ovat niin monin sitein toisiinsa yhteenkasvattaen kutoutuneet yhdeksi koonaisuudeksi, unitaariksi kansalaisyhtymäksi. {Unitarian (subs.); a person, especially a Christian, who asserts the unity of God and rejects the doctrine of the Trinity.]  Kiinan keinot, tavoitteet ja otteet ovat toiset, kovemmat ja sitoutuneemmat kuin EU:n.  Siksi se on niin pelottava. Jonain päivänä meillä Euroopassa ja Suomessa eletään ”Kiinan hegemonian” säännöin ja menetelmin. Minä en haluaisi nähdä enkä varsinkaan kokea sitä.

Mutta nyt valittu tie Lännessä on väärä ja tehoton. Ei näillä nooteilla maailmaan vaikuteta. Pelkään että Kiina on 2008-2021 – Lännen tarkoittamattomien oheisvaikutusten yksinomaan kiihdyttämällä aikataululla edennyt jo niin pitkälle sillä tiellä, joka johtaa tilaan, jota voimme kutsua nimellä the Chineseization of the world.  

+3
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu