Henry Kissinger suositteli Davosissa Ukrainalle: Tyytykää ja tehkää rauha
Maailman mahtajia on kokoontunut Davosiin Maailman talousfoorumiin, paikanpäälle ja etäyhteyksillä.
Maanantaina (23.5.2022) eräs mielenkiintoisimmista osallistujista, Yhdysvaltain ex-ulkoministeri Henry Kissinger, 98 v., puhui Ukrainan tilanteesta ja Ukrainalle. Hän suositteli Ukrainalle menettämiensä alueiden luovuttamista Venäjälle.
Kylmän sodan huuruisimpien vuosien maailmapolitiikan haukka, kylmänäppinen säestäjä ja presidenttikuiskaaja on yhä isoisoisävuosinaankin huomiota herättävä hahmo ja hänen ajattelunsa aiheuttaa reaktioita. Niin nytkin, tosin hieman erilaisin kuin monikaan odotti.
Kissinger oli leimallisesti presidentti Nixonin sukkuladiplomaatti, jonka henkilökohtainen panos suhteiden lievittämiseen Kiinan ja myös Neuvostoliittoa kohtaan oli huomattava – puolivuosisataa sitten.
Silti republikaanisen Kissingerin neuvo ”luovuta menettämäsi alueet Venäjälle ja tee rauha” on yllättävä, se on jyrkässä ristiriidassa sekä presidentti Bidenin tunnetun politiikan ja toimintalinjan kanssa, myös selkeä irtiotto republikaanisen puolueen pitkään linjaan nähden.
*
Etäyhdeydellä Davosissa esiintynyt Kissinger näyttäytyi vanhempana valtiomiehenä ja diplomaattina, jonka status quo ante -puheenvuoro herätti emootioita ja protesteja. Mitä vanha Kissinger oikein hourii? kysyttiin.
Kissinger sanoi, että Venäjän kanssa käytävien tulitauko- ja rauhanneuvottelujen laiminlyöminen sekä Kremlin eristämisen jatkamisella olisi vakavia pitkän aikavälin seurauksia Euroopan vakaudelle.
”Neuvottelut on aloitettava lähimpien kahden kuukauden aikana, ennen kuin tilanne aiheuttaa mullistuksia ja jännitteitä, joita eivät enää ole hallittavissa”, hän sanoi.
”Ihannetapauksessa jakolinjan, kohtauslinjan, pitäisi merkitä paluuta ”status quo ante” -tilaan. [Status Quo = vallitseva tilanne; Status quo ante = aiemmin vallinnut tilanne].
Kissinger tarkoitti tällä lausumallaan ilmeisesti Ukrainan ja Venäjän välisen rajan palauttamista tilaan, jossa se oli ennen Venäjän 24.2.2022 aloittamaa tuhoamissotaa. ”Sodan edelleen jatkaminen ei merkitse Ukrainalle vapautta, vaan jatkuvaa uutta sotaa Venäjää vastaan”, Kissinger lausui. Hänen puheenvuoronsa herätti lähteiden mukaan ”voimakkaan vastareaktion sosiaalisessa mediassa ja sen ulkopuolella”.
Lukuisat kriitikot totesivat, että kansainvälisten suhteiden realismia menneisyydessään saarnannut mies ehdotti tänään jotain ”aivan ilmeisen epärealistista”.
Mr. Kissingerin osuus tässä, kesto n. 30 min/The World Economic Forum inn Davos, monday 23.5.2022; Conversation with Henry A. Kissinger, Chairman Kissinger Associates Inc. > World Economic Forum Annual Meeting | World Economic Forum (weforum.org)
*
”On sääli, että Yhdysvaltain entinen ulkoministeri uskoo että luopuminen osasta suvereenia aluetta on tapa palauttaa rauha mille tahansa maalle!” kommentoi Ukrainan parlamentin jäsen Inna Sovsun välittömästi twitterviestissään.
Vaikutusvaltaisen amerikkalaisen ulkopoliittisen think-tankin Council of Foreign Relationsin puheenjohtaja Richard N. Haass kirjoitti pikaviestissään, että ”Ukraina todennäköisesti hylkää Kissingerin ehdotuksen, koska siinä edellytetään liikaa myönnytyksiä ja Putin puolestaan myöntyisi Venäjän puolelta liian vähään”.
Ymmärrettävästi selviytymis- ja itsenäisyystaistelua käyvän Ukrainan on vaikea myöntyä Kissingein esittämiin ehtoihin. Kiovan sosiologisen instituutin tiistaina julkaisema kysely osoitti, että 82 prosentti ukrainalaisista katsoo, että he eivät suostu luovuttamaan alueita Venäjälle.
Maaliskuussa käydyissä rauhanneuvottelutunnusteluissa Ukrainan viranomaiset sanoivat maansa olevan valmis julistautumaan pysyvästi puolueettomaksi – luopumaan Nato-jäsenyyden havittelusta, mikä oli ainakin tuolloin Venäjän keskeisistä vaatimuksista – ja keskustelemaan Venäjän aluevaatimuksista. Aihe on kipeä eikä valmiutta ole. Davoisissa etänä esiintynyt presidentti Zelenski ilmoitti ettei Ukraina keskustele muuten kuin presidentti Putinin kanssa, ei avustajien, koska Kremlissä Putin kuitenkin määrää kaikesta, ja toisti muutoin Ukrainan tinkimättömät rauhanehdot.
*
Venäjä valtasi Krimin Ukrainalta 2014 Sotsin talviolympialaisten jälkeen ja on sen jälkeen 8 vuoden ajan tukenut Donbassin kapinallisia sotatoimissa joiden tarkoituksena on lohko ja horjuttaa Ukrainan suvereniteettia.
Mr. Kissinger, kylmän sodan ajan reaalipolitiikan ylipappi, sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1973 hänen ponnisteluistaan Vietnamin sodan lopettamiseen tähtäävissä prosesseissa. Kissingerin mainetta rasittavat monet ratkaisut ja osallisuudet suosikymmenten ajalta, joihin kriitikot viittasivat, esim. Yhdysvaltain brutaaliin pommikampanjaan Kambodsassa hänen ulkoministerikaudellaan. Tuolloin kaksi Norjan Nobel-komitean jäsentä erosi protestiksi.
Venäjän monokraattisen poliittisen kentän näkyvimpiin kriitikoihin kuuluva entinen shakin maailmanmestari Garry Kasparov twiittsi, että Kissingerin viimeisin ulostulo Davosin maailman talouskonfrenssin näyttämöllä oli paitsi moraaliton, myös väärää politiikkaa. Politiikkaa, joka on ”moneen kertaan todistettu vääräksi”. Kasparov viittasi antiamerikkalaisen maailman voimakaksikkoon Venäjän presidentti Putiniin ja Kiinan Xi Jinpingiin, ”joiden kaltaisille suurvaltamahdeille avainten myöntäminen ei ole kestävää, koska diktaattoria halajavat jatkuvasti konflikteja. Tämä ei ole mitään paluuta Kylmän sodan asetelmiin”, tarkoittaen että kysymys on tosiasiallisesta, kuumasta sodasta.
*
Davosin antina herää kysymys: Onko yhdysvaltain kautta aikain vaikutusvaltaisin diplomaatti ja ulkoasiain guru, Henry Kissinger, seonnut päästään, vai onko tämä vanha ”reaalipolitiikan isoisä” edelleen vireessä, tiukasti kartalla ja tarkkanäköinen, kauaskatseinen auguuri?
Tähän saamme varmasti alta aikayksikön monia, mutta melko yhdensuuntaisia vastuksia. Hänet epäilemättä nolataan, mitätöidään ja nähdään hermittomana sekoilijana tai pahimmanlaisena putinistina, uskomattomana takinkääntäjänä ja ilonpilaajana.
Maailmanpolitiikan uutisia seuratessa näyttäisi olevan pieniä mahdollisuuksia sillekin mahdollisuudelle, että K. ei olisi ihan ulkona pelilaudalta.
Presidentti Biden esiintyi eilen 24.5. Tokiossa, huippukokouksessa, jossa QUAD-maiden eli Yhdysvaltain, Japanin, Intian ja Australian päämiehet pitivät neuvoa maita kiinnostavista geostrategisista seikoista. Kiina, joka on tämän klubin ulkopuolella, tapaa kutsua tuota kokoonpanoa nimellä ”Aasian NATO”. Se kokee, että koalitio on koottu sitä vastaan, ja torjumaan Kiinan vaikutusvallan kehittymistä Tyynen meren alueella, niin kuin se tosiasiassa onkin.
Suurvalta-nelikon Quad eli ”Quadrilateral Security Dialogue” -järjestö [Nelipuolinen turvallisuusvuoropuhelu] on Japanin vuonan 2000 koolle kutsuma järjestö, joka nimensä mukaan on väljästi turvallisuuspoliittisiin tyynenmerenllisiin aiheisiin paneutuva viritelmä.
Siis eräänlainen globaalin suurpolitiikan XXL-kokous.
Yhdysvallat sai Japanista ja Australiasta tukea Venäjää vastaan, Intia pidättyi edelleen tuomitsemasta Venäjän hyökkäystä Ukrainaan (yle.fi) Presidentti Biden käytti tilaisuutta hyväkseen viestiäkseen moniselitteisesti Taiwankysymykseen liittyen.
Samaan aikaan tuli eilen 24.5.2022 uutinen, jonka mukaan:
”WASHINGTON – Kiina ja Venäjä pitivät tiistaina ensimmäisen yhteisen sotaharjoituksensa Moskovan hyökkäyksen jälkeen Ukrainaan ja lähettivät pommikonetta meren yli Koillis-Aasiaan voimanäytöksenä presidentti Bidenin vieraillessa alueella.
Yhdysvaltain hallitus seurasi sotaharjoitusta, eräs korkea amerikkalainen virkamies sanoi, kun herra Biden tapasi Tokiossa Australian, Japanin ja Intian johtajat, jotka ovat kumppanivaltioita niin sanotussa Quad-koalitiossa, joka muodostettiin osittain vastustamaan Kiinan valtaa Indo-Tyynenmeren alueella.
Sotilaallinen toiminta oli merkittävä merkki siitä, että Kiinan ja Venäjän kumppanuus ei ole heikentynyt, vaikka kolme kuukautta kestänyt Ukrainan sota on johtanut tuhansiin siviiliuhreihin.”
*
Tiivistyvä blokkiutuminen, paluu kahtiajakautuneeseen maailmaan; Yhdysvallat-keskiseen sopimuspohjaiseen laillisuus ja ihmisoikeus -perustaiseen länteen ja hieman vaikeammin määriteltävään monokraattis-powepolitic -painotteiseen Indo-chino -coalition -politiikkaan. Siinä perustavat määreet, johon on lisättävä Venäjän avaama avoin sotilaallisen voimankäytön avulla tapahtuva valtiollinen vaikuttaminen uusien etupiirien muokkaamiseksi pelotevaikutuksineen. Tähän punahehkuiseen raudanpolitiikkaan liittyy jo osittain sivuutetun koronapandemian -tapaiset globaalit oheisilmiöt, joista päivänpolttavin on vuosisataisen nälänhädän uhka, joka leijuu ilmassa koskien kaikkia maanosia. Lisäksi kestoaiheet, ilmasto, energia, finanssipolitiikan murtokohdat. Kaikki luo aivan uuden, ennenkokemattoman maailmanäyttömän uhkineen ja pelkoineen.
Mikä on Kissingerin viestin merkitys tässä kirjaimellisesti isossa – ja pitkässä siis historiallisessa – kuvassa?
Dementoidaanko se pehmeitä päästelevän vanhuksen höperehtimisenä, vai huomionarvoisena diplomatian grand old manin viisautena?
Mikä on kylliksi tyranneille? Mitä vaaditaan nälkäisille, mitä kuoleville, mitä kaikelle maan väelle?
2020-luku on ilmiselvästi äärimmäisyyksien aikaa. Rahat ovat jo yksillä harvoilla. Onko kohta valtakin muutamissa käsissä? Entä leipä ja vesi ja suola? Säätelevätkö huomenna niitäkin elintarvikekaartit ja tiukkaan lukitut aittojen rautaovet?
Ja arvaamattomin kaikista on käsite nimeltä Collateral Damages. Arvaamattomat sivuvaikutukset.
Oheisvaurioiden aika. Ei se itse vahinko vielä, mutta se, mitä siitä seuraa, se se on.
Kissinger on siten Mika Niikon linjalla
Ilmoita asiaton viesti
Onhan meilläkin näitä vanhempia ja vanhoissa ajatuksissa pysyviä ajattelijoita kuten vaikka Paavo Väyrynen.
X
Ilmoita asiaton viesti
Niin, Kissinger on 98-vuotias.
Ilmoita asiaton viesti
Väyryskän Pate on ”vasta” 75v.
Ilmoita asiaton viesti
”… Kissinger näyttäytyi vanhempana valtiomiehenä…”
– Paino sanalla ”vanhempana”. En saa tolkkua Kissingerin jutuista. Ideanahan sotatoimien lopettaminen edustaa ehdotonta rauhanaatetta.
Ilmoita asiaton viesti
Ellei sitten jopa vanhentuneena valtiomiehenä.
X
Ilmoita asiaton viesti
Veikkaan, ettei Kissingerin esittämä mielipide ole pelkästään hänen mielipiteensä Yhdysvalloissa.
Biden on ruuvipuristimessa, koska kaikki piirit siellä eivät katso hyvällä Ukrainan avokätistä tukemista.
Ilmoita asiaton viesti
Välivaalit painaa päälle, ja presidenttivaalien asetelmat kehkeytyvät kaiken aikaa. Inflaatio ja korkojen nousu, energian hinta. Monia arjen faktoreita, jotka säätelevät yhdysvaltalaisen kansalaisen mielialoja. Ja aatepaahto mr. Bideniä kohtaan varmasti vain kiihtyy… Ei helppoa hänelläkään.
Ilmoita asiaton viesti
Biden on ruuvipuristimessa, koska kaikki piirit siellä eivät katso hyvällä Ukrainan avokätistä tukemista.
——————————
En tiedä mistä ”piireistä” oikein puhut kun sekä Republikaanit että Demokraatit ovat Ukrainan tukemisesta harvinaisen yksimielisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Sanoisin, että suotavaa tietysti olisi, että republikaanien ja demokraattien ”linnarauha” olisi pitävää laatua ja käsittäisi poliittiset isot kysymykset laidasta laitaan yhtä tiiviisti kuin nyt on kolmen kuukauden ajan nähty.
Mutta poliittinen realismi lähtee kuitenkin siitä, että pahoin kahtiajakautuneen kansakunnan ristiriidat ja jännitteet eivät ole kadonneet minnekään. Plussaa on todella se, että yhdysvaltalainen päättäjistö on näin voimakkaasti ottanut Ukrainan asian omakseen, nähnyt siellä käytävän patoamisen merkityksen!
Ilmoita asiaton viesti
Niin, sikäli kuin oikein ymmärsin Kissingerin viestin ydin oli tässä kohdassa:
”Neuvottelut on aloitettava lähimpien kahden kuukauden aikana, ennen kuin tilanne aiheuttaa mullistuksia ja jännitteitä, joita eivät enää ole hallittavissa”, hän sanoi.
K. siis näki, että parin kuukauden kuluessa (24.7.2022) tapahtuu jotain, jolla on jonkinlainen tuning point / käännekohta -merkitys. Mikä se voisi olla? Ylittyykö jokin ratkaiseva raja silloin? Tuhon ja tappioiden muodossa, niin että tuon pisteen ohittamisen jälkeen sotaan on uhrattu niin paljon, että paluuta rauhantilaan ei enää ole, vai mikä se voisi olla? En oikein saanut videolta vastausta, osin hiukan honon ääniraidan..
Vai näkeekö Kissinger joidenkin muiden, välittömään sotatilaan ja sotilaallisiin toimiin liittymättömiä asioita? Sellainen voisi ehkä olla tämän 2022 vuoden sadonkorjuutoimet Mustanmeren alueella; vielä nyt kylvöjen jälkeen jonkinasteinen sato on toiveissa, mutta sodan jatkuminen korjuukauden kynnyksille voinee vaikuttaa potentiaalisen sadon jäämisen vielä alemmas? Nythän aivan äsken on maailmalla äkätty, että kun aiemmin n. 33 % maailmankaupan viljaosuudesta (vehnä) on tullut ko. alueelta, ja nyt sen osuus romahtaa, ja muuallakin on jo entuudestaan kärsitty vajaista satotuloksista. Ja nyt pulan luonnon mukaisesti muuallakin aletaan säännöstellä vientiä, esim. Intia, joka on esiintynyt viejänä. Aikooko se johonkin mittaan peesata Venäjää, kuten blogissakin maintaan..?
Vai onko Kissingerillä jokin muu käytännöllinen tai ikäänkuin elintarvikepulan logiikkaan liittyvä näkemys, jota emme välttämättä hahmota, mutta joka kohtalokkuudessaan voi tuottaa vakavia ”mullistuksia ja jännitteitä”?
Itse sotatilanteeseen liittyy tunnetusti vakavia eskaloitumisen uhkia. Vaikka osapuolet ovatkin pyrkineet välttämään tuota rajaa härimästä, eskaloitumisen vaaraa ei voi unohtaa. Kuuluuhan katastrofin kulkuun sekin tosiasia, että tahaton sysäys voi vain johtaa onnettomaan lopputulokseen, katastrofiin, – vaikka sitä osapuolet karttaisivatkin.
Tästä olisi ollut hyvä kuulla hieman konkreettisempaa mr. K:lta.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä kaiken oikeamielisyyden keskellä kannattaa varmaan muistaa, että reaalipolitiikassa ei ole kysymys oikeasta ja väärästä, vaan sitä tarkastellaan vain ja ainostaan (lyhyen ja pitkän aikavälin )hyötyjen, haittojen ja mahdollisuuksien näkökulmasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä näin. Mitä Ukrainalla on voitettavissa taistelun jatkumisen myötä? Jos se nyt kansainvälisen myötätunnon ollessa vielä korkealla, luopuisi tavoittelemasta tämän hetken tilanteeseen nähden parempaa lopputulosta, mitä se voisi olla ja miten saavutettavissa?
Sotilasasiantuntijat puhuvat, että sota on nyt toukokuun mittaan muuntunut sodan III vaiheeseen, joka on raakaa kulutussotaa: siinä Ukraina vielä tovin voi selvitä ulkomaisen materiaaliavun varassa, mutta Venäjän kokonaismassa on kuitenkin niin paljon suurempi, että Ukraina ei voi voittaa (kuten as.tunt., tälläkin viikolla ovat todenneet Ylellä).
Oma kysymysensä on se, miten tie rauhaan on ylimalkaan mahdollinen: Yksipuolisesti Ukraina ei voi sellaista lähteä tavoittelemaan, koska Venäjä hyödyntäisi sitä kaikin tavoin omaksi edukseen ja Ukraina lopulta kärsisi ”rauhantahdostaan”. Edellä viittaamani sotilasasiantuntijat totesivat viimeksi eilen, että rauhan aika ei ole vielä, halukkuuden kypsyminen ottaa vielä aikaa.
Tämä on raju juttu mutta ilmeisen totta.
Kuka sitten toimisi rauhan kätilönä? siis muu kuin tuhon lisääntymisen kautta aika, joka nääntyvät osapuolet lopulta veisi sopimuspöytään.
Ukrainasta on joka tapauksessa tullut koetinkivi ja loukkauspaikka, jonka ääressä maailma jakautuu ja jakautuu kahtia. Monet pyrkivät pitämään etäisyyttä ja puolueettomuuttakin, mutta draaman luonteeseen kuuluu, että puoli on valittava, tai sitten puoli valitsee itsensä. Ei jää enää vaihtoehtoja. Juuri tänään seuraisin tiiviisti mitä Intia tekee ja miten se toimii. Viljan vientikielto on paitsi omaa varautumista, myöskin viite siitä, että Venäjä energiavienteineen (tuonti) on Intialle tärkemäpi kuin Yhdysvallat..
Ilmoita asiaton viesti
Jos asiaa ajattelee Ukrainan näkökulmasta, mukana on niin sotilaallisia, kuin muita näkökohtia, ja niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä.
Sotilaallisia kysymyksiä on mm. se, pystyykö (ja kuinka pitkään) Ukraina puolustautumaan, sekä se, onko sillä resursseja ja kestävyyttä tavoitella nykyistä parempaa asemaa. Jokainen päivä maksaa miehiä, rautaa ja rahaa, muusta inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan, mitä ei kukaan täyspäinen päätöksentekijä jätä huomioimatta.
Lisäksi poliitikon on päätöksenteossa otettava huomioon myös yleinen mielipide, joka käsittääkseni ainakin tällä hetkellä on Ukrainassa vahvasti sodan jatkamisen kannalla. Tämä ei välttämättä perustu realismiin ja voi kääntyä nopeastikin tilanteen mukana, mutta sitä ei voi jättää huomioimatta.
Sitten on se olennainen pitkän aikavälin kysymys, mitä mahdollinen rauhaan suostuminen merkitsisi tulevaisuuden kannalta. Jos nyt antaa osana rauhansopimusta taas uuden palan hyökänneelle naapurille, lähettääkö se viestin, että seuraavalla kierroksella irtoaa taas seuraava pala, mikä altistaa Ukrainan myös tuleville hyökkäyksille.
Ilmoita asiaton viesti
Solakivelle. Sinulla on ainut kommentti tähän mennessä, joka keskittyy itse asiaan eikä lähesty asiaa henkilökohtaisen solvauksen kautta.
Koko maailma on niin moraalisesti närkästynyt Venäjän hyökkäyksen johdosta, että realismi unohtuu kokonaan. Yleisin mielipide näyttää olevan, että Ukraina käy ns. proksi sotaa eli sotii koko läntisen maailman demokraattisen järjestelmän puolesta. Sen seurauksena merkittävä osa itäistä Ukrainaa on raunioina.
Suomi joutui talvisodassa ottamaan lusikan käteensä ja tekemään välirauhan menettäen merkittävän osan maata. Olen aika varma, että Ukraina joutuu taipumaan samojen tosiasioiden edessä. Toinen tosiasia on, että noilla alueilla on enemmistönä venäjänkielistä väestöä, joka halusi eroon Ukrainasta. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, että miksi Ukraina ei tunnusta tosiasioista ja sano – varsinkin nyt kun alue on raunioina – että tervemenoa.
Tunnustan että minun ideologiani on kansallinen (joku sanoisi kansallisromanttinen), eli jokaisen merkittävän kansakunnan pitäisi halutessaan saada oma kansallinen valtio.
Ilmoita asiaton viesti
”Toinen tosiasia on, että noilla alueilla on enemmistönä venäjänkielistä väestöä, joka halusi eroon Ukrainasta.”
Ollilalla on ihan omat tosiasiat, sillä samaan aikaan toisaalla:
”But strong Ukrainian identification can be found also in predominantly Russian-speaking parts such as southern, eastern Ukraine and even Donbas — where 70 percent or more identify as Ukrainian. […] Today’s Russian-speaking Ukrainians have developed a strong national commitment to Ukraine. This is why the only “liberation” they are asking for today is an end to the Russian violence.”
https://www.washingtonpost.com/politics/2022/03/07/ukraine-russian-speakers/
Ilmoita asiaton viesti
Jatkan tässä ikäänkuin sormet näppäimistöllä ”ääneen” miettimistä:
Rauhaan – ja aivan ensiksi pitävään tulitaukoon – tarvitaan kaksi. Vähintään kaksi. Eli sodan pääosapuolet. Ukrainan puolella osapuolella on legio muitakin pelissä mukana.
Miten rauha voisi tapahtua? Se voidaan sanoa suoraan, että se ei ole yksinomaan Ukrainan päätettävissä. Ainut tapa saada pikainen rauha olisi ollut Ukrainan totaalinen lyöminen, hallinnon vaihto ja maan miehittäminen, tai ainakin keskeisten keskusten ja solmukohtien sekä järjestyneen sotilaallisen vastuksen lakkaaminen. Mitään tällaista ei tapahtunut. Miten sitten Ukraina voisi ”tehdä” rauhan? En ainakaan minä tiedä. Ei se kaiken tämän ruljanssin ja tuhoamisen jälkeen voi lossiksikaan lyödä, mutta ei se voi yksipuolisestikaan sanoa että, hei tehdään Pax-Kissinger! Mitä se sekään itseasiassa tarkoittaisi.
Rauhaan tarvitaan kaksi. Sotilasasiantuntijat ovat sanoneet toistuvasti – samoin kuin laaja kansalaismielipide myöskin katsoo – että tämä on nimenomaan ”Putinin sota”. Se on nimenomaan Putinin luomus, ei Venäjä ilman Putinin päätöstä ja tahtoa olisi aloittanut sotaa. Niinpä sodan päättymistä täytyy sen aloittajan tahtoa, muuten ei ole muita vaihtoehtoja kuin että sota jatkuu – tai alkuperäinen tahtoja ei enää ole tahtomassa.
JOskus kun tämän ajan historiaa kirjoitetaan kenties selviää sekin, mitä Ukrainan tiedustelu läntisin ryydityksin juuri nyt tietää Putinista ja hänen mieskohtaisesta statuksestaan. Kun lukee aamupäivälehtien lööppejä (ne todella ilmestyvät varhain aamulla, eivät illalla!) niin päivänä minä hyvänsä presidentti Putin on joko sairas, erittäin sairas tai erittäin jotain. Siis missä määrin ja minkälaatuista tietoa Ukrainalla on tästä kehityskulku-polusta? Ehkä sekin selkiää joskus, nythän he eivät aikoihin voi muuta kuin salata. Mutta jos jotain relevanttia on tiedossa niin silläkin seikalla voi olla merkitystä maan ratkaisuihin, kaiken edellä todetun lisäksi.
Toisaalta: kukaan ei oikeasti tiedä, mikä tai kuka ja millaisin voimin Venäjää johtaa Kissingerin kahden kuukauden jakson aikana ja sen jälkeen. Vaikka sota on Putinin, se ei merkitse välttämättä sitä, että mahdollinen seuraaja olisi mitenkään vähemmän ”karhu” kuin Putin itse. Sotaisa ja kansallismielinen oppositiokin on olemassa, valtakamppailun herkässä vaiheessa ennakkotieto tai h-hetken oikea aavistaminen voi olla puoli voittoa, ja puolivoittoa voi pyöristyä kokovoitoksi?
Ilmoita asiaton viesti
CNBC, tänään 25.5.2022 tunti sitten, konekäännettynä:
Ukrainalainen kansanedustaja on antanut ”kohteliaksi” vastauksen Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Henry Kissingerin ehdotukseen, jonka mukaan Ukrainan pitäisi olla valmis luovuttamaan alueita Moskovalle rauhansopimuksen aikaansaamiseksi.
”Luulen, että herra Kissinger elää edelleen 1900-luvulla ja olemme 2000-luvulla, emmekä aio luovuttaa senttiäkään alueestamme”, Ukrainan parlamentin jäsen Oleksiy Goncharenko sanoi CNBC:lle keskiviikkona.
”Se olisi pahin signaali Putinille”, hän lisäsi.
”Meidän pitäisi pysäyttää Putin nyt eikä antaa hänen mennä pidemmälle”, Goncharenko sanoi ja lisäsi, että hänen mielestään paras tapa luoda rauha on tuoda Ukraina mahdollisimman nopeasti Euroopan unionin sisälle.
CNBC on ottanut yhteyttä Kissingerin edustajiin saadakseen vastausta hänen kommenttejaan kohtaan esitettyyn kritiikkiin.
Yhdysvaltain entinen ulkoministeri ja kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Kissinger aiheutti kohun aiemmin tällä viikolla, kun hän ehdotti, että Ukrainan pitäisi olla valmis luovuttamaan alueita Venäjälle rauhansopimuksen aikaansaamiseksi Moskovan kanssa.
Maailman talousfoorumin paneelissa maanantaina puhuessaan Kissinger sanoi, että ”ihanteellisessa tapauksessa jakolinjan pitäisi palata status quo ante -tilaan”, mikä tarkoittaa paluuta sotaa edeltäneeseen asiaintilaan, mikä vihjasi, että hänen mielestään Venäjän pitäisi olla sai pitää Krimin, jonka se liitti vuonna 2014.
Henry Kissinger puhuu vakuuttavasti haastattelussa Washington DC:ssä. Kissinger on vuoden 1973 Nobelin rauhanpalkinnon saaja. Hän toimi kansallisen turvallisuuden neuvonantajana ja myöhemmin samanaikaisesti ulkoministerinä Richard Nixonin hallinnossa.
Henry Kissinger puhuu vuoden 2007 haastattelussa Washingtonissa.
Brooks Kraft | Corbis Historical | Getty Images
Kissinger, joka palveli presidenttien Richard M. Nixonin ja Gerald Fordin alaisuudessa, sanoi, että ”sodan jatkaminen sen jälkeen ei tarkoittaisi Ukrainan vapautta… vaan uutta sotaa itseään Venäjää vastaan”.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyy on sulkenut pois mahdollisuutta luovuttaa maata Venäjälle osana sopimusta, erityisesti viitaten Itä-Ukrainassa sijaitsevaan Donbasin alueeseen, jossa Venäjän joukot keskittyvät tällä hetkellä valtaamiseen.
On kuitenkin epäselvää, voiko Kiova hyväksyä Krimin pysymisen Venäjän käsissä.
Ukrainan ulkoministeri lisäsi kritiikkiä Kissingerin ehdotukseen. ”Kunnioitan Henry Kissingeriä, mutta arvostan sitä, että hänellä ei ole virallista asemaa Yhdysvaltain hallinnossa, hänellä on oma mielipiteensä, mutta olemme siitä vahvasti eri mieltä”, Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba sanoi CNBC:lle keskiviikkona.
”Tämä ei ole jotain, jota emme aio tehdä”, hän lisäsi.
Alankomaiden pääministeri Mark Rutte kommentoi Kissingerin tapausta ja kertoi CNBC:lle keskiviikkona, että vaikka ”on melkein mahdotonta sanoa, että olet eri mieltä Henry Kissingerin kanssa… Pelkään, että televisiossa minun on nyt julistettava virallisesti, että olen eri mieltä Henry Kissingerin kanssa jos se on hänen lausuntonsa.”
”Meille alueellinen koskemattomuus, Ukrainan suvereniteetti on kaiken muun yläpuolella, ja Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyyn ja hänen tiiminsä on päätettävä, kuinka he vievät rauhanneuvottelut, joiden toivomme alkavan jonain päivänä”, hän sanoi. kertoi CNBC:n Steve Sedgwick Davosissa, Sveitsissä, World Economic Forumissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaa verrata Kissingerin nykynäkemyksiä hänen vuonna 2014 esittämiinsä:
”Leaders of all sides should return to examining outcomes, not compete in posturing. Here is my notion of an outcome compatible with the values and security interests of all sides:
1. Ukraine should have the right to choose freely its economic and political associations, including with Europe.
2. Ukraine should not join NATO, a position I took seven years ago, when it last came up.
3. Ukraine should be free to create any government compatible with the expressed will of its people. Wise Ukrainian leaders would then opt for a policy of reconciliation between the various parts of their country. Internationally, they should pursue a posture comparable to that of Finland. That nation leaves no doubt about its fierce independence and cooperates with the West in most fields but carefully avoids institutional hostility toward Russia.
4. It is incompatible with the rules of the existing world order for Russia to annex Crimea. But it should be possible to put Crimea’s relationship to Ukraine on a less fraught basis. To that end, Russia would recognize Ukraine’s sovereignty over Crimea. Ukraine should reinforce Crimea’s autonomy in elections held in the presence of international observers. The process would include removing any ambiguities about the status of the Black Sea Fleet at Sevastopol.”
https://www.washingtonpost.com/opinions/henry-kissinger-to-settle-the-ukraine-crisis-start-at-the-end/2014/03/05/46dad868-a496-11e3-8466-d34c451760b9_story.html
Siteeraan vain osaa Washington Postin juttua, joka ainakin minulle aukeni linkin kautta kokonaisuudessaan, ja se kannattaakin lukea kokonaan kaikkien kirjoituksen vivahteiden ymmärtämiseksi.
Siitä huolimatta, jos Krimin liittäminen Venäjään on Kissingerin mielestä vuonna 2014 ollut ”incompatible with the rules of the existing world order”, kuinka hän nyt suosittaa Ukrainalle alueluovutuksia?
Veikkaan, että ikä jo painaa.
X
Ilmoita asiaton viesti
K -,
Paasikiven linjalla:
Viisaus alkaa
tosiasian
myöntä-
mises-
tä.
Ilmoita asiaton viesti
Status quo ante ei sopine Venäjälle, koska tarvitsee Krimin vesihuollon vuoksi Hersonin aluetta. Varmaan mielellään näkisivät Asovan meren omana sisämerenään.
Status quo nyt ei sopine Ukrainalle.
Joten sota jatkuu. Ehkä sen pitää jatkua kunnes toisen on annettava periksi.
Vinkki: Periksi antaja ei välttämättä ole Ukraina sillä Euroopan vakautta Venäjän toimet ovat jo rasittaneet liikaa. Venäjä aiheuttaa Euroopalle pakolaiskriisejä, ensin ukrainalaisia ja seuraavaksi afrikkalaisia. Euroopan ei kannata hyväksyä sellaista horjuttamista.
Venäjä pakottaa länsimaailman sodan osapuoleksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mennäänkö Ukrainassa kohti Kiinan voittoa? Jos Venäjä ajetaan aivan nurkkaan, se voi pirstoutua. Ja Siperia…ajatelkaapas Kiinaa Siperialla vahvistettuna. Onkohan tämä K:n mielessä?
Ilmoita asiaton viesti
Venäjästä on sanottu, että sitä pitää kurittaa riittävästi, mutta ei liikaa. Tämä pätee sekä Länteen että Kiinaan. Kenenkään etu ei olisi maantieteellisen jättiläisvaltion romahdus 2.o. Se olisi siinä määrin epävakauttava tekijä Euraasiassa ja vaikuttaisi globaalisti muutenkin.
Kiinalle Venäjä on lähikumppani, jonka asema muistuttaa 1930-luvun Saksa-Italia -asetelmaa, akselin vahvempi osapuoli aiheellisesti harmittelee töytäilijän intoa hakeutua pulmiin. Kaupan ja talouden kannalta Länsi on merkittävästi tärkeämpi Kiinalle, mutta öljy ja kaasu..
Ilmoita asiaton viesti
Kissinger, tuo vanha sotarikollinen, taas vauhdissa.
Rauhaa on hankala hakea, jos ja kun hyökkäyksen kohteena olevat eivät näe ehtoja hyvinä.
Ilmoita asiaton viesti
Kissinger ei ole ainoa 1970 -luvun alun toimija, joka ottaa osaa Ukrainan sotaan.
Venäjä on juuri tuonut Ukrainaan 50 vuotta vanhoja T-62 -tankkeja. Onnekaita he, jotka kyytiin pääsevät – fuck the Javelin!
Ilmoita asiaton viesti
K on kääntänyt kelkkansa 180 astetta. Aiemmin hän oli sitä mieltä että kun Venäjän kanssa neuvotellaan tulee se nöyryyttää ja alistaa heti kättelyssä, muuten tulosta ei saada.
Ilmoita asiaton viesti
Oivallinen, ajatuksia herättävä kirjoitus Veikko Huuskalta.
Minä kyllä kuuntelisin Kissingeriä.
Toisaalta Venäjän pitää jäädä ilman selvää palkintoa hyökkäyssodan aloittamisesta. Kuitenkin tie perääntyä jollain lailla kasvot ainakin sisäpoliittisesti säilyttäen.
Venäjän maantieteellinen asema ei tule muuttumaan.
Ilmoita asiaton viesti
On lääketieteellinen tosiasia, että kognitiiviset kyvyt heikkenee iän myötä. Muisti pätkii ja ajatus katkeilee.
Kisingerin ehdotusta kokeiltiin 2014 ja kokeilu havaittu toimimattomaksi. Putin ei noudata sopimuksia. Niitä on tehty tähän mennessä jo kolme. Putinin sodan aseleposopimukset on rikottu joka kerta. Evakuoitavia on pommitettu.
Ilmoita asiaton viesti
Kissingerillä on arvot kaupan. Siinä voi pistää mitä vaan sitten kaupaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kissingerin tämänkertainen Davosin esiintyminen on herättänyt runsasta ja mielenkiintoista keskustelua.
Pitkän päivän päätteeksi kokoaisin Ukrainan sotaa koskevat keskeiset riskit ja uhkat seuraavaan formuun.
Isoja riskejä on neljä ja ne ovat nähdäkseni seuraavat:
Jomman kumman sotaakäyvän osapuolen systeeminen järjestelmä nurjahtaa. Tai sitten sota eskaloituu suursodaksi – tai maailman tuotanto- ja vaihdantajärjestelmät sakkaavat.
Eli vielä hieman lähemmin hahmoteltuna:
1.) Sota pitkittyy ja osin ennalta arvaamattomista syistä Ukrainan kestokyky ylittyy, sen rakenteet ja taistelukyky romahtavat.
2.) Sodan pitkittyessä Venäjän sisäinen paine kasvaa, rakenteet ylikuormittuvat, systeemiä ylläpitävä koheesio heikkenee ja valtakunta joutuu kaaokseen, eräänlainen NL:n loppu 2.o
3.) Sodan pitkittyessä panokset kohoavat, vauhtisokeus vaivaa ja jossain paikassa viimeiset pidäkkeet murtuvat ja sota eskaloituu kahden maailman sodaksi.
4.) Ukrainan sodan vauhdittama globaali ruoka- ja energiapula tuottavat hämminkiä, moninkeskeinen kaupankäynti ja rahatalous häiriintyvät: seuraa ennakoimaton järjestelmien lomoaminen, pitkäaikainen taloudellis-tuotannollinen lama, epäjärjestystä ja taantumaa niin hengen, materian kuin järjestelmien piirissä.
Kaikki neljä ovat pahoja vaihtoehtoja, riskejä, jotka voivat toteutua joko yksin tai useampi yhtaikaisesti.
Ilmaan jää leijumaan kysymys: Mitä Kissinger alkujaan tarkoitti puhuessaan että ”edessä on mullistuksia ja jännitteitä, jotka eivät ole enää hallittavissa”?
Siis siinä tapauksessa että tuhoava sota jatkuu vielä pari kuukautta tai enemmän.
Jostan systeemisestä viheliäisestä ongelmasta on kysymys..
Ilmoita asiaton viesti
Entäs jos kyseessä on kreikkalainen tragedia jossa tiedetään että käy huonosti mutta kenelläkään ei ole mahdollisuutta pysäyttää tapahtumia?
Ei sekään ole mikään vaihtoehto että Ukraina luovuttaisi. Eihän aggressio siihen loppuisi.
Päinvastoin, uskon että lännen on puututtava asiaan, Venäjä horjuttaa liiaksi globaalia hyvinvointia ja aiheuttaa hallitsematonta pakolaisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Uskon ymmärtäväni, mitä tarkoitat, ja olen siitä samaa mieltä joltain osin, ja toisilta osin hieman erimieltä.
Siis pattitilanne.
Ehkä koko tapahtumanäyttämön tragedia silmiemme edessä onkin se, että ”teet mitä tahansa voit vain pahentaa tilannetta, mutta pelkkä mitääntekemättömyyskin on teko, joka pahentaa tapausten kulkua”.
Catch 22.
Olemmeko kohtaloomme tuomittuja?
Ilmoita asiaton viesti
98-vuotiaan ei pitäisi enää kommentoida kuin lakanoidensa väriä.
Ilmoita asiaton viesti
Henry Kissinger, 98 on joutunut vanhuuden höperyyden valtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pikaisen aselevon saaminen voi olla hankala saavuttaa, mutta aina voisi miettiä esimerkiksi sopimusta, jossa Venäjän valtaamat alueet palautetaan Ukrainalla muuttamalla ne aseettomiksi, demilitarisoiduiksi vyöhykkeiksi.
Jos kerta Putinin mielestä ”NATOn laajeneminen on uhka”, niin tällä tavoin voitaisiin saada jonkin näköinen ”myönnytys” puolin ja toisin. Vahvasti vain epäilen, ettei Putinin pölinät tältäkään osin olleet mitenkään yhteydessä todellisiin tavoitteisiin…
Tässä on vain sellainen riski myös, että mikäli pikainen aselepo saataisiin aikaan, kasvaisi myös Suomen paineet saada NATO-hakemuksensa vahvistettua ennen Venäjän ja Ukrainan rauhansopimuksen musteen kuivumista.
Ilmoita asiaton viesti
Pitääkö kuunnella eläviä muumioita. En paljon moisesta perustu. Ukraina päätään itse omista asioistaan. Ukrainan presidentti on pyytänyt monesti Putinia neuvottelupöytään mutta sen henkinen kunto ei taida neuvotteluja kestää…
Ilmoita asiaton viesti
Vanhus jakamassa osia toisen maan maaomaisuudesta? Antaisko omastaan?
Ilmoita asiaton viesti
Edesmennyt äitini (kuoli 93-vuotiaana) sanoi aikanaan minulle vanhuuteen ja vanhenemiseen liittyen: ”Kaikki meidät riisutaan.” Näin se näkyy käyvän myös Kissingerinkin kohdalla. ”Yläkerrassa” eivät ole enää välttämättä ”kaikki valot päällä.”
Ilmoita asiaton viesti
Mietin lähes herkeämättä tätä.
Alan tajuta, että voimapolitiikassa voimakkain vaikuttaja on aika.
Se kuluu, ja paino kasvaa, koska vastapaino kevenee, haihtuu, murtuu.
Mitä voisimme tehdä auttaaksemme ikuista taistelutoveriamme, aikaa?
Ilmoita asiaton viesti
Henry Kissinger ja muutkin Yhdysvalloissa esittivät jo vuoden 2014 aikoihin, että Ukrainaa ei pidä ottaa Naton jäseneksi.
John J. Mearsheimer, Professori Politologie Universität Chicago, esitti sysksyllä 2014 «Foreign Affairs» -lehdessä perustelut ”Miksi Ukrainan kriisi on lännen syytä?”. Kokeneet esittivät varoituksia, mutta heitä ei kuunneltu.
Ukrainan sota ei ole Putinin sota, vaan jatkoa Naton laajenemispyrkimyksille. Putinin poistuminen ei olisi mikään ratkaisu, mutta on jo hyvä kysyä mitä tapahtuu Putinin ja myös Sauli Niinistön kauden jälkeen?
Näihin kysymyksiin saadaan jonakin päivänä vastaukset, vaikka jonkinlaista sotahurmoskautta elävissä Euroopan maissa asiaa ei vielä juuri pohdita. Vaikuttaa siltä, että jotkut kuvittelevat Putinin kaatuvan tähän kriisiin. On kuitenkin hyvin mahdollista, että ei kaadu ja Putin lopulta esiintyy maassaan juhlittuna sankarina. Putinin tuhoa toivovat unohtavat, että hänen jälkeensä Venäjän presidentiksi todennäköisesti nousee Putin II.
Tosiasia tietenkin on, että Putinin toimikausi lähenee loppuaan. Aseita Ukrainaan pumppaavat länsimaiden johtajat toivovat vihaamansa Putinin kaatuvan ja panevat toivonsa uusiin johtajiin. Sellainen on kuitenkin toiveajattelua. Putinin kaatuminen tuskin johtaisi sellaiseen vallankumoukseen mitä jotkut toivovat. Käytännössä Ukrainassa käydään NATO:n laajenemissotaa Yhdysvaltojen ja EU-maiden toimesta Venäjää vastaan. Suurin hyötyjä on Yhdysvaltojen aseteollisuus, jonka tilauskirjat pullistelevat Eurooppaan toimitettavista aseista. Euroopan maat kärsivät vain tappioita.
Lännen ja Venäjän suhteiden ydinkysymys on NATO:n laajeneminen. Sen on Venäjä kyllin selvästi kertonut. NATO:n laajenemiselle ei ole mitään asiallisia perusteita. Kyseessä on vain ideologinen pyrkimys sotilaallis-strategisen ylivalta-aseman saavuttamiseen suhteessa Venäjään. Tällä tavoitteella EU-maat pyrkivät Venäjän alistamiseen, käytännössä pakottamaan Venäjän tekemään länsimaiden tahdon mukaisia ratkaisuja. Venäjän tulevatkaan johtajat eivät tule alistumaan Yhdysvaltojen, Suomen eivätkä muidenkaan EU-maiden saneluun.
NATO:n laajenemissota on jo nyt käynyt kalliiksi kaikille osapuolille. Materiaalisten tuhojen lisäksi kuolleiden määrä lasketaan kymmenissä tuhansissa. Jos Lavrovin neuvottelutarjoukseen olisi tartuttu ja oltu valmiita neuvottelemaan NATO:n rajoista, olisivat nuo ihmishenget säästyneet. Kuitenkin NATO:n pyrkimys ylivalta-asemaan suhteessa Venäjään näyttää olevan tabu ja uudet sotilaalliset asemat halutaan saavuttaa hintaan mihin hyvänsä.
Suomen tilanne on todella murheellinen. Hyvin yksipuolinen valtamedian (ml YLE) tiedonvälitys on luonut NATO-innossaan väärän tilannekuvan ja pelottelullaan saanut kansan ja sopulilauman tavoin kulkevat poliitikot kääntymään NATO-jäsenyyden kannalle. Nyt kun Turkki on aiheuttanut viivettä Suomen jäsenyysasialle, huomataan että eihän itärajan takaa Suomeen kohdistu vähäisintäkään sotilaallista uhkaa. Presidentti Niinistö on naamionsa riisunut ja näyttää iloitsevan natoprosessista muiden kokoomuslaisten ja natoa ihannoivien tavoin. Vastoin puheitaan presidentin vaaleissa, hän on koko toimikautensa ajan ajanut sotilaallista liittoutumista erilaisilla sopimuksilla, vaikka kansa on yksiselitteisesti ollut liittoutumista vastaan.
NATO-jäsenyyden hakemiselle ei ollut mitään asiallisia perusteita, mutta natolaiset näkivät hetkensä koittaneen. Suomelle se merkitsee hyppyä tuntemattomaan ja vastakkainasettelun tuomista Suomen rajalle. Nyt jo nähdään kuinka kaasutoimitusten loppuminen tuhoaa yrityksiä. Myös Hanhikiven voimalan rakentamisen lopettaminen, sähkön tuonnin estäminen ja lapsellinen ruplamaksuista kieltäytyminen ovat selkeästi Suomelle vahinkoa tuottavia ratkaisuja.
Presidentin ja muun poliittisen johdon toiminta on vastuutonta. Onneksi Niinistön toimikausi lähenee loppuaan. Niinistölle ratsastajapatsasta suunnittelevia kehotan laittamaan jäitä hattuun. Voi olla, että hän jää historiaan eniten Suomelle vahinkoa tuottaneena presidenttinä. Suomi tarvitsee jatkossa toisenlaisen presidentin, joka on vähemmän Yhdysvaltoja kumartava, asettaa ideologian sijasta kansallisen edun etusijalle ja suitsii kovalla kädellä NATO:n toimintaa Suomen maaperällä.
Ilmoita asiaton viesti
”Putinin tuhoa toivovat unohtavat, että hänen jälkeensä Venäjän presidentiksi todennäköisesti nousee Putin II.” On hienoa, että kommentoija tuo esille tämän tärkeän tosiasian. Kiitos siitä.
Tämän vuoksi onkin erittäin tärkeää, että Suomi liittyy Naton jäseneksi. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sen parempi se on Suomi-neidolle.
Oheinen linkki puhukoon puolestaan:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Silovikit
Ilmoita asiaton viesti
”Lännen ja Venäjän suhteiden ydinkysymys on NATO:n laajeneminen. ”
Joo, Venäjällehän Nato:n muodostama uhka on se, että kun Venäjän pienet naapurimaat liittyvät Natoon, se estää Venäjää uhkaamasta näitä pienempiä itsenäisiä naapurimaitaan ja sekaantumasta niiden sisäisiin asiohin. Eli kun Venäjä ei voi laajentaa etupiirejään Neuvostoliiton aikaisiin mittoihinsa, se uhkaa Putinin hallinnon strategiaa jakaa uudestaan Eurooppa etupiireihin.
Toki voi kysyä, suunnitteleeko Nato Venäjän alueiden valtaamista ? No onkos joku kuullut siitä, että puolustusliitto Natossa kaavailtaisiin Lebensraumin hankkimista Venäjältä ? Tai että joku olisi Lännessä kirjoittanut Mein Kampf 2:n ?
Ilmoita asiaton viesti
Kissingerillä on Steven Lee Myersin kirjoittaman Putin-elämäkerran mukaan aiempia tapaamisia Putinin kanssa jo tämän Pietarin vuosien ajalta. Reaalipoliitikko, kyllä. Rene Fasel-suhde Putiniin, ehkä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun keskusteluita seuraa, tuntuu siltä, että Venäjä voisi jatkaa kulutussodankäyntiä vuosia. Onhan tuo Venäjä sitten ihmeellinen valtio, jos se kaikista pakotteista ja taloutensa romahtamisesta huolimatta, kykenee moiseen mittavaan niin yhteiskunnan ja siviili- kuin sotilaspuolen resursseja kuluttavaan sodankäyntiin.
Vanhaa sotamateriaaliahan Venäjällä riittää varikoilla ( missä kunnossa ? ) , mutta millä saadaan 200 000 – 300 000 20 – 35 vuotiasta reserviläistä lähtemään Ukrainaan tapattamaan itseään Putinin supervaltaidealismin puolesta ? Kun samaan aikaan kuvat Venäjän ”saavutuksista” alkaa leviämään Venäjällä. Eihän keskiverto venäläinen mies ja nainen mikään tyhmä ole.
Itse ole seurannut YouTubesta Venäjällä, Moskovassa tehtyjä videoklippejä, joissa konkreettisesti kuvataan jokapäiväisen siviilielämän muutosta ja kansalaisten mielipiteitä Venäjällä. Ihmeen hyvin sieltä jollakin keinoilla kyetään edelleen syöttämään julkisuuteen nettiin hyvinkin kriittisiä yksittäisen kansalaisen mielipiteitä ja raportteja mm. kauppakeskuksien tyhjiltä käytäviltä.
ks. esim.
https://www.youtube.com/c/1420channel/videos
https://www.businessinsider.com/i-interview-russians-about-the-ukraine-war-on-youtube-2022-4?r=US&IR=T
https://www.youtube.com/watch?v=_o36zFgYG7M
https://www.youtube.com/watch?v=rcedKXPnqBw
Ilmoita asiaton viesti
Venäjällä on vaan aika olematon historia rauhan tekemisestä. Putinin doktriinissahan konfliktit vain jäädytetään. Esim Georgia ja Japani
Ilmoita asiaton viesti