Huipputeknologian kilpavarustelu on alkanut – kuka tai mikä selviää voittajana?

Huipputeknologian kilpavarustelu on alkanut – kuka tai mikä selviää voittajana?  –  Kiinako?

*

”Kaukana ovat ajat, jolloin kiinalaisten sanottiin vain kopioivan asioita. Kiina on nykyään johtavia teknologiasuurvaltoja, ja tietyillä teknologian aloilla, kuten tekoälyssä (AI), se tavoittelee ykköspaikkaa maailmassa. Huawein kehitys- ja tutkimusresurssit ovat erinomaiset, ja Nokian ja Ericksonin ei ole helppo pysyä sen vauhdissa”, toteaa Jouko Ahvenainen tuoreessa artikkelissaan, joka on julkaistu Suomen Sotilas –aikakauslehden numerossa 4/2019 (4.9.2019). Ahvenainen on talouteen ja teknologiaan erikoistunut asiantuntija.

”Kaikki tietenkin liittyy Kiinan tavoitteisiin nousta maailmanlaajuiseksi suurvallaksi, mikä sitten saa muut valtiot ja yritykset näkemään Kiinan ja kiinalaiset yrityksineen uhkana.

Kiinan panostukset huipputeknologiaan ovat suuria, ja selvää on, että hallituksen ja yritysten väliset suhteet ovat läheiset. Kiina e ole tietenkään ainoa valtio, jolla on kansallisia etuja ajettavana teknologiakilpailussa ja tiedon hankinnassa. Moni yritys ja valtio joutuu tekemään valintoja, kuinka suuren riskin ne haluavat ottaa tietyn (tuote-/palvelun)toimittajan kanssa ja keneen voi luottaa.”
*
Seuraavassa joitain kursorisia huomioita em. artikkelista
Kyky kontrolloida pankkeja ja rahoitusjärjestelmää on tärkeä osa vallankäyttöä ja vaikuttamista. Kansainvälisen rahoitusjärjestelmän sektorilla on syntymässä Kiinan ja Yhdysvaltain kilpailutilanne.

Kiinalainen Alibaba ja sen Ant Financial Services ovat tulleet keskeisten maksamis- ja rahansiirtopalveluiksi. Se on markkina-arvoltaan maailman avokkain fintech-yritys (finance technology; rahoitusjärjestelmä). Ant Financial yritti ostaa amerikkalaisen MoneyGram –rahansiirtoyrityksen, mutta Yhdysvaltain viranomaiset estivät kaupan.

Uudet maksu- ja rahansiirtopalvelut ovat uhka perinteisille luottokorttiyhtiöille ja SWIFTille. Luottokorttiyhtiöiden ja SWIFTin kautta on ollut helppo kontrolloida maksuja ympäri maailmaa ja halutessaan estää joidenkin yritysten tai ihmisten rahaliikenne. Samaa voi tietenkin tehdä kokonaiselle valtiolle; siksi Venäjä, joka on joutunut Krimin ja Itä-Ukrainan toimiensa seurauksena sanktioiden kohteeksi, on jo jonkin aikaa kehittänyt ratkaisuja, joilla se voisi toimi ilman kansainvälisiä järjestelmiä.

Tähän voisi jatkaa;  – Sama pätee tietenkin Kiinaan, joka haluaa luoda uuden Kiina-keskisen maailmanjärjestyksen, luopua US dollarista vaihtovaluuttana jne.

*

”Tähän asti hallitusten kiinnostus uusiin teknologioihin rahoitusalalla on rajoittunut pääasiassa rahoituslakien ja –säännösten hallintaan.

Seuraavassa vaiheessa niiden mielenkiinto tulee siirtymään myös valta- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Itse asiassa valtion näkökulmasta kyse on viime kädessä elämästä ja kuolemasta – väkivallan monopolilla omalla fyysisellä alueellaan ylläpidettävästä hallinnosta, laeista ja rahoituspohjasta eli oikeudesta verottaa.

”Jos valtio menettää mahdollisuuden verottaa verkottuneita toimijoita ja valvoa tai kontrolloida rahaliikennettä, voi valtion olemassaolo olla pian uhattuna”, Ahvenainen päättelee.
Ja aivan oikein päätteleekin. Tässä tullaan varsin lähelle niitä ajatuskulkuja, joita olen blogeissani vuosien varrella pohdiskellut. Tämän tien päässä on tila, joka voidaan tiivistää kehittämääni aksioomaan:
”Yritysten on maailma!” – Yritykset verkottuvat ja linkittyvät isänmaattoman rahan ja maattoman tuotannon takaiseen valtiottomaan avaruuteen. Sinne ei niitä häiritse enää hallin haukku eikä metsämiehen (verottajan) ansakset.
*
Mutta annetaanpa Jouko Ahvenaisen kehitellä ja hienosäätää näkemystään tulevasta:
”Kaukoitä ja Afrikka tulevat olemaan mielenkiintoisia alueita uudessa kilpajuoksussa. Noilla alueilla uudet rahoitusjärjestelmät kasvavat nopeasti osittain siksi, että suurin osa ihmisistä (esimeriksi Indonesiassa ja Vietnamissa 70-80 %) on perinteisten pankkipalveluiden ulkopuolella. Samalla ne ovat alueita, joissa Kiinan vaikutusvalta niin taloudellisesti kuin poliittisesti kasvaa. Kiina ja kiinalaiset yritykset tekevät juuri taloudellisesti kasvavilla alueilla merkittäviä sijoituksia.”

Mikä johtaa siihen, että fintech-yrityksistä tulee strategisesti merkittäviä toimijoita.

Ne tarjoavat mahdollisuuden siirtää ja hallita rahaa, kuten pankit ja luottokorttiyhtiöt ovat perinteisesti tehneet, mutta niistä tulee uuden teknologian myötä nopeammin paljon kansainvälisempiä kuin perinteiset rahoituslaitokset.
Niillä on tehokkaat ratkaisut kerätä ja analysoida paljon dataa maailmanlaajuisesti, ja niiden toiminnan sääntely ja valvonta on entistä vaikeampaa.
*
Valtioiden otteen kirvotessa keskeisistä vallankäytön ja mahdin kahvoista, rahan ja rajoitusjärjestelmien hallinnasta, niille oikeastaan jää vain lailliset väkivaltakoneistot, armeija ja poliisi.
Mutta jos valtion kassa kumisee tyhjyyttään ja kurijärjestelmän toimijat ovat jotain muita kuin valtion suvereniteetin piirissä toimivia, valtion viimeiset koossapitävät voimat, rautaisen kurin välineet, rapautuvat. Väkivaltakoneiston käyttö muuttuu vaikeammaksi, mahdottomaksi ja tehottomaksi.
Tämä suuntaus herättää vakavia kysymyksiä ja pohdintoja:
Kuka sitten käyttää valtaa ja voimaa, elleivät kansallisvaltiot ja niiden mahdolliset kollektiivisen turvallisuuden toimijat?
Jo vuosikymmenten ajan on – kuinka ollakaan, Lännessä, liberaalin demokratian ja vapauksien mailla – monia valtion ydintehtäviin kuuluvia toimialoja tai niiden osia ulkoistettu kasvottomille, ja demokraattisen valvonnan ulkopuolella hääräileville tahoille, turvallisuus- ja taistelufirmoille yms.
Ottavatko ne vallan käsiinsä, mietiskelen tässä.
Ahvenainen toteaa artikkelissaan: Kyse on siitä, kuka hallitsee rahaa ja dataa. Siitä, kenellä on valta”.
Juuri näin.
Tästäkin tässä on kyse.
*
Kyse on siitä, että teknologia tulee entistä keskeisempään rooliin kaikilla toimialoilla ja teknologian hallinta on vallan ja jopa väkivaltakoneiston käyttöä.
Sodan, rauhan ja voimankäytön – eli vaikuttamisen – eri muotojen välinen raja hälventyy ja lopulta katoaa.
Ahvenainen jatkaa vielä:
Kiina on ilmoittanut tavoitteekseen tulla maailman johtavaksi valtioksi tekoälyssä (ja monella muullakin sektorilla, vh). Eikä se ole pelkkää puhetta. Kiina panostaa siihen todennäköisesti jo nyt enemmän rahaa ja tutkimusresursseja kuin yksikään toinen maa.

Vuosi vuodelta jopa Yhdysvaltain Piilaakson sijoitukset alkavat näyttää vaatimattomilta verrattuna teknologiasijoituksiin Kiinassa.
Keskustelun muutos Yhdysvalloissa on kuvaavaa:
Viisi vuotta sitten teknologia- ja rahoitustapahtumassa puhuttiin mahtavista mahdollisuuksista Kiinassa.
Tänä päivänä puhutaan, miten maa (USA) on joutunut maailmanlaajuiseen kilpailuun Kiinaa vastaan ja millaisia panostuksia tulee tehdä kilpailussa pärjätäkseen.
Huipputeknologian kilpavarustelu on alkanut. Tulevaisuus näyttää, kuinka suuri yritysten ja valtioiden rooli tulee kilpailussa olemaan, Jouko Ahvenainen toteaa.
*
Linkki – kiitokset; Teknologian kylmä sota – Jouko Ahvenainen/Suomen Sotilas n:o 4/2019. https://www.suomensotilas.fi/suomensotilas/6173/

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu