Kaatuuko Ukrainassa venäläisiä asevelvollisia? – Kysymykseen ei saa vastausta
Ukrainassa kaatuneet kaksi Karjalan poikaa haudattu virallisin menoin
Korpraali Dmitri Ižekovski ja vanhempi matruusi Timofei Peuhov haudattiin Sulazhgorin (Suolusmäen) sotilashautausmaalle. Petroskoi saattoi viimeiselle matkalle.
Petrozavotsk Govorit -media (Petroskoi Puhuu) kertoi tiistaina 19.4.2022; Петрозаводск простился с погибшими на Украине бойцами | Петрозаводск ГОВОРИТ | Газета ”Петрозаводск” online | Новости Петрозаводска и Карелии (ptzgovorit.ru)
Karjalan pääkaupungissa jätettiin jäähyväiset Ukrainassa kuolleille sotilaille. Sotilaat olivat korpraali D. Ižekovski, 21 v. ja vanhempi matruusi T. Petukhov, 42 v.
Paikallishallinnon korkeat virkamiehet, Karjalan tasavallan apulaispäämies Aleksanteri Pshenitsyn, Petroskoin pormestari Vladimir Lyubarsky, Petroskoin kaupunkihallinnon puheenjohtaja Nadezhda Dreyzis, lakiasäätävän kokouksen varajäsen Sergei Shugaev sekä tasavallan sotilaskomissaari Andrei Artemjev esittivät tilaisuudessa surunvalittelut miesten omaisille.
Tasavallan edustajan Pshenitsynin terminologia oli virallisen muodon mukainen: ”Maanmiehemme kuolivat sankarillisesti sotilaallisen erikoisoperaation aikana suojellessaan natsien uhalta ei vain Donbassin asukkaita, vaan koko Venäjän federaation asukkaita. Dmitry ja Timofey täyttivät rehellisesti ja rohkeasti sotilaallisen ja inhimillisen velvollisuutensa”.
”Muistamme teidät aina. Anna anteeksi meille tänne maan päälle jääneille. Ja näkemiin”, Shugaev puhui kuolleille sotilaille.
Sotilaskomissaari veti tiukkaa linjaa: – Meidän on ymmärrettävä selvästi ajanjakso, jota elämme nyt. Yleisesti ottaen vuonna 1945 saavutettua voittoa ei ole täysin saavutettu. Kaikkia ei ole tuhottu, kaikkia fasisteja ei ole tapettu”, Artemjev sanoi. — Se, mitä [se] maa tekee, on saatava loppumaan. Tuhoaminen, rikkominen”.
Äidin huoli
Karelia.uutisportaalissa ilmestyi 19. huhtikuuta Dmitri Ižekovskin äidin Tatjana Lorvin haastattelu.
Siinä äiti väittää, että hänen poikansa oli otettu [armeijaan] vasta viime kesänä, eikä hänellä ollut aikomusta jäädä armeijaan sopimussotilaaksi. Tatjanan mukaan hän oli varma, että hänen poikansa oli varusmies [eikä sopimussotilas, vh].
– Ja menin sotilassyyttäjänvirastoon ja kirjoitin lausunnon sekä armeijan rekisteröinti- ja värväystoimistoon. Kukaan ei sanonut mitään. He pyysivät minua soittamaan vihjelinjalle. Ja on olemassa vakiolauseita. Viime aikoihin asti he kertoivat minulle, että hän oli varusmies. Kuinka he nyt kirjoittavat, että hän on sopimussotilas?
”En tiedä ketä uskoa”, äiti huokaa.
*
Kysymyksiä ilman vastauksia
PTZ Govorit´in ja Dailyn toimittajat pyysivät sotilaskomissaari Artemjevia kommentoimaan tätä tietoa. Sotilasosaston edustaja kuitenkin kieltäytyi kategorisesti tekemästä niin. Anna minun haudata ruumiit. Ja sitten kaikki nämä kysymykset ja niin edelleen… Sinä et ehkä ole uskovainen, mutta minä olen uskova”, vastasi Artemjev. – Seisot edessäni puhelimen kanssa (tarkoittaen äänittimen. – Auth), ja tässä ruumis makaa lähellä. No mitä sinä mainostat?
Toimittajat muistuttivat sotilaskomissaaria, että heidän tehtävänsä on tiedottaa yleisölle, ja jos vainaja todella oli varusmies, kansalaisilla on oikeus tietää tämä. – ”En usko. Tämä on epävakautta”, sotilaskomissaari vastasi. Sen jälkeen hän neuvoi toimittajia ”kasvamaan aikuiseksi” ja olemaan käyttämättä väärin tiedonsaantioikeutta. Andrei Artemiev ei kommentoinut.
*
Venäjän presidentti Vladimir Putin palkitsi Karjalan taistelijat ”Rohkeuden ritarikunnan” kunniamerkillä postuumisti, siis kuoleman jälkeen.
Dmitri Izhekovsky ja Timofey Petukhov haudattiin Sulazhgorin (Suolusmäen) sotilashautausmaalle. Viimeisellä matkallaan heidät kuljetettiin Venäjän lippun koristamissa arkuissa.
Suolusmäellä kajahtivat nuorten sotilaiden kunnialaukaukset.
Link: PTZ-Govorit; 19.4.2022; Петрозаводск простился с погибшими на Украине бойцами | Петрозаводск ГОВОРИТ | Газета ”Петрозаводск” online | Новости Петрозаводска и Карелии (ptzgovorit.ru)
Huomaa: Suolusmäki on yksi Petroskoin kaupunginosista. Se sijaitsee samannimisen mäen luona kaupungin länsiosassa. Suolusmäen kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1679. Nimitys perustunee saamelaiseen suolo ’saari’ -sanaan.Wikipedia
Tuntematonta sotilasta katsoneet muistavat stm Viirilän huudon:
– Hei karjut! Petrosavoski täällä loistelee isänmaan aamunkoitossa.
*
Miesten kohtaloista kerrotaan tämän linkin takana lauantaina 16.4.2022:
”Karavannyn kylässä 10. huhtikuuta he hyvästelivät Leonid Mironovia. Mies oli 22-vuotias. Hän kuoli 12. maaliskuuta erikoisoperaation aikana Ukrainassa. Hänelle myönnettiin postuumisti Rohkeuden ritarikunta. Leonidista jäivät hänen äitinsä, sisarensa ja vaimonsa. Niin nuorena tytöstä tuli leski.
Denis Iksanov haudattiin Saraktashin alueelle 12. huhtikuuta. Hänen kuolemansa oli valtava isku sukulaisille, ystäville ja tuttaville.
Päivää aiemmin Buguruslanin hallinto puhui 28-vuotiaan ylikersantin Taras Lykovin kuolemasta. Nuoruudessaan mies opiskeli hyvin ja rakasti myös urheilua. He jättivät hänelle hyvästit 15. huhtikuuta. Hänelle myönnettiin postuumisti Rohkeuden ritarikunnan mitali[?].
Vaikuttaa siltä, että koko elämä on edessä, mutta se voi päättyä niin yllättäen… Orenburgin Moskovsky Komsomoletsin toimittajat esittävät vilpittömän osanottonsa uhrien omaisille ja ystäville.”
Link: портала Orenday > Orenburg Moskovsky Komsomolets – В Саракташском, Оренбургском и Бугурусланском районах простились с погибшими на Украине военнослужащими – МК Оренбург (mk.ru)
*
Maanantaina 18.4.2022 – meikäläisittäin II pääsiäispäivänä – Petroskoissa vietettiin sotilasmuistojen päivää:
Maanantaina Petroskoin Kirovin aukiolla pidettiin mielenosoitus-konsertti Ruhtinas Aleksanteri Nevskin sotilaiden voiton kunniaksi Liivinmaan ritarikunnan ritareista vuonna 1242 Peipsijärvellä.
Taistelun kunniaksi 18. huhtikuuta vietetään Venäjän sotilaallisen kunnian päivää. Tapahtuma pidettiin Pskoin Sotilaskunnian monumentin aukiolla. Muistojuhlallisuuksiin osallistui kansalaisaktivisteja, sotilaita, kansanedustajia, opiskelijoita, koululaisia ja luovia ryhmiä. Osallistujat muistelivat Peipsin voittoa, vuoden 1812 sotaa ja suurta isänmaallista sotaa.
Ajankohtaiseen tilanteeseen liittyen Venäjän upseerien julkisen järjestön päällikkö Valeri Taborov korosti, että Donbasin erikoisoperaatioon osallistuvat Venäjän asevoimat tarvitsevat venäläisten tukea enemmän kuin koskaan.
Link: PTZ-Govorit, 18.4.2022: В Петрозаводске прошел митинг, посвященный Дню воинской славы России | Петрозаводск ГОВОРИТ | Газета ”Петрозаводск” online | Новости Петрозаводска и Карелии (ptzgovorit.ru)
*
>Petroskoissa on lakitoimisto joka tarjoaa oikeusapua sitä tarvitseville nuorille asevelvollisille:
*
Petroskoissa kunnioitettiin keskitysleirien vankien muistoa 11.4.
Karjalan pääkaupungin näyttäväksi rakennetulla Pskin hautausmaalla leirivankien muistomerkillä vietettiin eilen kukkienlaskutilaisuutta.
Hautausmaa vattiin vuonna 2017. Жители Петрозаводска почтили память узников фашистских концлагерей | Петрозаводск ГОВОРИТ | Газета ”Петрозаводск” online | Новости Петрозаводска и Карелии (ptzgovorit.ru)
*
Petroskoi kuuluu niihin kaupunkeihin kautta federaation, jonne on luotu ns. ”presidentin kadettikoulun” yksi koulutusyksikkö. Oppilaiden rekrytointi on parhaillaan menossa. Jokunen vuosi sitten satuin lukuvuoden päättäjäispäiväksi kaupunkiin ja siisteihin koulupukuihin sonnustautuneiden siviili-opiskelijoiden ohella katukuvassa näkyi runsaasti kevättä kokevia Petroskoin kadettikoulun nuoria kadetteja: В Кадетском училище Петрозаводска идет набор воспитанников | Петрозаводск ГОВОРИТ | Газета ”Петрозаводск” online | Новости Петрозаводска и Карелии (ptzgovorit.ru)
*
Pyhän Yrjön nauhan häpäisemisestä ehdotettiin rankaisemista;
Valtion Duuma ehdotti nauhan rinnastamistaa sotilaallisen kunnian symboleihin.
*
Moldovassa paine tuntuu. Maa on kieltänyt Yrjön nauhan käytön. В Молдавии официально запрещена георгиевская ленточка | Петрозаводск ГОВОРИТ | Газета ”Петрозаводск” online | Новости Петрозаводска и Карелии (ptzgovorit.ru)
*
JR 8 -tähystyskukkula, Tomitsa-Solomanni Petroskoi
https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/684
Kartassa näkyy myös:
Peski/Пески
https://www.google.com/maps?ll=61.838925,34.320554&z=14&t=m&hl=fi&gl=US&mapclient=apiv3
Ilmoita asiaton viesti
Tarkennus;
Peskin hautausmaa > https://www.google.com/maps/place/Peskin+hautausmaa/@61.8241156,34.2717754,14z/data=!4m13!1m7!3m6!1s0x46a1eeeb7a67c1db:0x76e45dc79f4ba556!2zU3VvbHVzbcOka2ksIFBldHJvc2tvaSwgS2FyamFsYSwgVmVuw6Rqw6Q!3b1!8m2!3d61.8146113!4d34.2711339!3m4!1s0x46a1eeb75b4202b1:0x9fa7537bde4465c3!8m2!3d61.8228!4d34.3037998?hl=fi
Ilmoita asiaton viesti
Huuska on niitä harvoja, joille asiassa on enää epäselvää.
’Conscript’ = ’asevelvollinen’
https://www.themoscowtimes.com/2022/04/20/the-victims-of-russias-sunken-moskva-cruiser-a77425
Ilmoita asiaton viesti
Minulle ei ole mitään epäselvyyttä.
Mutta venäläisille selvästikin on.
Tämä on vähäinen mutta ei merkityksetön tämän mielettömän sodan juonne. Ja siksi jaksan sitä seurata ja toistuvasti palata siihen.
Venäjä ei vieläkään ole tunnustanut käyvänsä sotaa, vaan alkuperäinen kierteelle väännetty omatulkinta on voimassa, jota en nyt tässä toista, koska kaikki tietävät.
Tästä kieroutuneesta lähtöasetelmasta juontaa monta oikeudellista ja inhimillistä ongelmaa. Kun ei ole sotaa, ei ole sotatilaa, eikä ole liikekannallepanoa, eikä ole oikeudellista perustetta kutsua eli määrätä asevelvollisia taistelutoimiin etc.
Kun asetelma on tämä, syntyy juuri tuollaisia tilanteita, kuin tähänkin blogiin sisältyvässä ”haastattelutilanteessa”, jossa kahden venäläisen median edustajat kysyvät hyviä ja perusteltuja kysymyksiä tasavallan sotilaiskomissarilta, joka ei vastaa, tai venkoilee oikein kunnolla. Tästä aiheesta olen näissä Ukrainan sota -blogeissani jo kirjoittanut aiemminkin elävästä elämästä saatujen suorien kuvausten myötä. – Sivumennen sanoen ihailen noita venäläisiä toimittajia, jotka uskaltavat ja esittävät peruskysymyksiä korkeille sotilashenkilöille. Toistuvasti ja journalistiset oikeutensa selkeästi julkilausuen! Toivon heille kaikkea hyvää, toivottavasti mikään taho ei äkkiä päätä hiljentää ja nujertaa heitä..
Venäjällä on aiempien rajoilla käytyjen sotien ja Syyrian ym. sotien aikana perustettujen Sotilaiden äidit -järjestöt pantu ”ruotuun”, vaiennettu ja hajoitettu. Tai ainakaan niiden edustajat eivät ole päässeet pahemmin edes tutkivien journalistien palstoilla esille.
Nyt on vain sitten näitä yksittäisiä äitejä, jotka ovat tietämättömiä mitä ”suuri koneisto” on tehnyt heidän pojilleen.
Ilmoita asiaton viesti
En selittele mitenkään näitä tämänkaltaisia blogeja ja niiden olemassaoloa. Ne ovat niitä ison ruman kuvan pieniä inhimillisiä hiushalkeamia ja vastakuvia. Sodassa on muutakin kun säpäleiksi pantuja kaupunkeja ja silvottuja ihmisiä.
Viime vuoden elokuussa väitelleen Salla Nazarenkon väitöskirja Patriots On Air – a Study on Russian and Geogian TV Journalism on ihan tutustumisen arvoinen työ. Hänen vastaväittelijänään oli muuten professori Neil MacFarlane, Oxfordin yliopistosta ja kustoksena dosentti Katja Lehtisaari.
Nazarenko toteaa artikkelissaan ”Toimittajien patriotismista, traumoista ja kunniasta” (ilmestyi tänään) muun muassa näin:
”Johtopäätöksissäni olen pyrkinyt osoittamaan, että patriotismi on yksi asia, joka vaikuttaa journalistien itseymmärrykseen niin ammatilaisina kuin kansalaisina yhdessä muiden asioiden, kuten taloudellisten olosuhteiden, ammatillisten sääntöjen ja perinteiden, jopa kansallistunteen kanssa.
Yksi Venäjällä haastattelemani toimittaja sanoi, että meidän tulisi kuunnella toista totuutta.
Ymmärrän tämän dialogin tarpeena. Perinteinen sotajournalismi on mustavalkoista: se laskee ruumiita ja raportoi poliitikkojen lausuntoja.
Minulle tutkimukseni on myös mahdollisuus nähdä, miten venäläinen ja georgialainen journalismi toimii ja miten journalistit luovivat pooliittisten, taloudellisten ja lopulta isänmaallisten paineiden alla.
On helppo kutsua Venäjän TV:tä propagandakoneeksi. On paljon vaikeampaa ymmärtää, miten journalistit, kollegani, toimivat tuon koneiston sisällä”.
Näin siis venäläistä nationalismia ja patriotismia tutkinut tuore tohtori, jonka tähän lainaamani tekstikatkelman viimeisen lauseen haluan vielä toistaa tässä, siinä on sanottuna paljon. Iso kone voi olla tunnoton ja viritetty yhteen totuuteen, mutta ihmiset, ajattelevat ja tuntevat ihmiset, eivät sitä ole koskaan. Eivät edes venäläiset journalistit, tuolla pakotettujen koneidensa sisällä. Eivät ainakaan kaikki. Toivo pilkahtaa siellä ja täällä, ainakin minua ilahduttaa nähdä sellaisen valon välähdys pimeässä ja ahtaassa, kuten nyt tähän blogiini hyödyntämässä pääsiäisen jälkeisessä tekstissä, jossa toimittaja(t) kysyvät, vaativat vastauksia, etsivät sitä mikä on totta.
”On paljon vaikeampaa ymmärtää, miten journalistit, kollegani, toimivat tuon koneiston sisällä”.
Voisimme ainakin edes yrittää
Ilmoita asiaton viesti
Liittämäsi verkkosivutekstit on kuin armeijassa tuvan seinällä ilmoitustekstit.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi venäläisen sielun ristiriidoista on suhde valtioon. Venäläinen ei luota viranomaisiin pätkääkään. Toisaalta on hyvin isänmaallinen. Minä kun pidän venäläisistä elokuvista – isänikin piti, kaukopartiomies ja vastavakoilija, joka ilmeisesti räjäytti Petsamon kaivokset (Paasilinnan kirjassa myös kerrotaan hänestä) – erityisesti sotafilmeistä,jotka ovat armottoman realistisia. Panfilovin olet muistaakseni nähnyt? Kaikissa niissä upseerit ovat aivan surkeita, mutta perusvenäläinen kaatuu urheasti isänmaan puolesta, koska niin miehen on tehtävä. Kuten ennen sanottiin; elämä tsaarin puolesta…
Ilmoita asiaton viesti
Klassinen mallikuva tästä syvien rivien miehen selväpäisyydestä, kansanmiehen viisaudesta, on tietysti Tolstoin Sodan ja rauhan maamies Platon Karatajev. Hänen yksinkertainen viisautensa, elämän olennaisuuksien ymmärtäminen puhuttelee aina.
”Ei pidä nurista elämässä, joka on suuri ja hyvä Jumalan lahja”.
Ilmoita asiaton viesti
Tottakai kaatuu, mutta sotilaaksi koulutettavia ei pitäisi käyttää, jos asevelvollisia reservejä riittää. Asevelvollisuus tarkoittaa käskyn tullessa velvollisuutta lähteä taistelemaan, olipa kyse puolustuksesta tai hyökkäyksestä. Venäjällä vaikuttaisi olevan niin, ettei reservejä ole, ainakaan hyökkäämään halukkaita.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Nuorten, usein alaikäisten, asevelvollisten – monilla koulutus vielä kesken tai äsken saatu – sotaanpakottaminen on mitä paljastavin indikaaattori. Ilmennin siitä, ettei kansa halua sotaa, sillä ei ole motivaatiota, monet pitävät täysin vääränä löylyttää veljeskansaa. Enkä ihmettele.
Ilmoita asiaton viesti