Kansainvälisenä lehdistönvapauden päivänä 3.5.2021 – ajankuva 110 vuoden takaa

Kansainvälisenä lehdistönvapauden päivänä 3.5.2021 – ajankuva 110 vuoden takaa

*

Tunnetusti vietämme tänään ma 3.5.2021 kansainvälistä sananvapauden päivää. Muutama päivä sitten julkaistiin vuotuinen kansainvälinen lehdistön vapaus-indeksi. Suomi loisti jälleen tässäkin yhteydessä. Onhan meillä Maailman toiseksi vapain lehdistö. Norja oli ykkönen.

Päivän pääkirjoituksessaan monet lehdet noteerasivat tämän itselleen merkityksellisen päivän ja pohtivat sananvapauden – ja samalla lehdistönvapauden – tilaa meillä ja muualla. Muun muassa Aamulehti totesi eräänä huomionaan sen, että poliisi on ylimmän johtonsa taannoin lanseeraaman tiedonantoon liittyvän käsikirjansa (Poliisihallituksen ”Julkisuuskäsikirja”) nojalla yllättäen ja hämmästystä aiheuttaen huomattavassa määrin niukentanut tiedotuksensa tasoa ja määrää. Esimerkiksi rikosasioista toimittajat – ja sen kautta suuri yleisö – saa tänään olennaisesti vähemmän tietoa, teoista, tekijöistä, kohteista etc. Ei lainkaan sopusoinnussa avoimuuteen pyrkivän yhteiskunnan tarpeiden ja oikeuksien kannalta!

Ks. lisää: Väkivalta toimittajia kohtaan kaksinkertaistui Euroopassa – Pohjoismaat journalismin harvoja mallima (toimittajatilmanrajoja.fi)

*

Koska sanaa ja sen vapautta pohditaan ja sovelletaan ajassa ja tilanteessa, avaan tähän erään jossain määrin juuri tämän päivän teemoihin niveltyvän tapauskuvauksen tasan 110 vuoden takaa.

Uutinen on tässä Sosialisti -lehden 4.5.1911 päivän numerosta 100.  Ensimmäisenä tapauksesta kertoi Työ -lehti edellisen päivän numerossaan.

*

Esivalta katuojassa.

Kuopion poliisikomisarius Kalle Saranheimo korjattu Vappuiltana juopuneessa tilassa putkaan.

(Työ lehti kertoo.)

Vapun päivän iltana klo 9 aikaan olivat eräät henkilöt nähneet Espilän paviljongin kohdalla Torkkelin kadun varrella [Viipurissa, vh] erään komisariuksen makaamassa katuojassa, josta muutamat konstaapelit olivat tämän esivallan väsyneen pylvään korjanneet ajurinrostiin ja lähteneet kulettamaan 1:sen piirin vartiokonttorille.

Saatuamme tänä aamuna asiasta tiedon käännyimme 1:sen puoleen tiedustelulla ken kyseessä ollut komisarius oli. Meille kuitenkin vastattiin, ettei asiassa ole mitään perää ja ettei minkäännimistä konstaapelia yhtävähän kuin komisariustakaan ole tavattu Torkkelilta juopuneena.  Lisäksi ilmoitettiin, että asiasta voisi ehkä saada lähempiä tietoja 2:sta piiristä, johon luultu komisarius olisi viety.

Käännyimme 2:sen piirin vartiokonttorin puoleen, muttei sielläkään sanottu tiedettävän asiasta kerrassaan mitään.  Arveluna lausuivat, että jos asiassa olisi ollut perää, niin on se käynyt niin, että konstaapelit ovat ”väsyneen” toverinsa vieneet kotia eikä putkaan, joten siitä ei poliisilaitoksella tiedetä mitään.

Kun näin asia uhkasi jäädä kokonaan hämärään, ei ollut muuta keinoa kuin kääntyä poliisimestari Pekosen puoleen tiedustelulla, joka myönsikin asian olevan aivan täysin totta ja komisariuksen tavatun sellaisessa tilassa, ettei tiennyt tästä maailmasta tuon taivaallista.  Kuitenkin kieltäytyi ilmoittamasta kyseessä olevan nimeä, ”koska hänelle oli jo siinä rangaistusta tarpeeksi, että ohi kulkeva yleisö teki hänestä pilkkaa”.

Asian meille kertoneet sanoivat muutaman henkilön valokuvanneen tapauksen.  Niin että se on ikuistettu jälkimaailmalle.

Edelleen arveli poliisimestari, että ”jos muuta tietä saatte nimen selville, niin ei hänellä ole mitään sen suhteen, jos se julaistaan lehdessä”.

Käännyimme taas uudelleen 1:sen piirin puoleen, jossa ensin oli asia kokonaan kielletty, mutta kun nyt kerroimme poliisimestarin myöntäneen asian todeksi, ilmoitettiin sielläkin asia tiedettävän, vieläpä sanottiin kyseessä olevan henkilön olleen Kuopion komisariuksen Kalle Saranheimon.

Kuvaavaa!  Poliisilaitos ei ensin tiennyt koko tapauksesta mitään vaikka herra komisarius oli ollut yön putkassa päätään selvittämässä, mutta vasta sitten kun heidän esimiehensä oli myöntänyt tapauksen tiesi sen myöskin poliisihenkilökunta ensi piirissä, johon tämä – jo Viipurissa ollessaan nimismiehen apulaisena ”kunnostautunut” – esivallan tukipylväs oli korjattu.

Tapaus muuten kuvaa kaikessa alastomuudessaan sitä rappeutuneisuutta, johon poliisilaitoksemme on vajonnut.”

*

Näin siis kirjoitti 110 vuotta sitten Sosialisti -lehti 4.5.1911, numerossaan 100. sivu 6/8. KA, Sanomalehtiarkisto, sähköinen.

*

Kun nykypäivänä ja havaitsemassamme maailmassa luemme tuota sata ja kymmenen vuoden takaista juttua huomiomme kiinnittyy tietysti ajan ja olosuhteiden erilaisuuteen.  Nyt eivät väsyneitä vapunviettäjiä korjaa Espilän edestä yhtä vähän kuin Turun Kupittaalta yms paikoista vossikka-ajurin rosteihin.

Mutta erottavien seikkojen ohella havaitsemme yhtäläisyyksiä omaan ”avaruusaikaamme” nähden,

kuten:

1.)Yleisön herkkyyden ”ikuistaa” poikkeuksellinen ja mielenkiintoa herättävä tilanne.

2.)Hallinnon ja viranomaisten keskinäinen lojaalisuus, joka ilmenee epäedullisen uutisen salausyrityksessä; imagohaittoja sisältävä tieto joko kiistetään tyystin tai sitä ainakin pyritään ”pihistämään” viimeiseen saakka.

3.)Aikaansa ja ympäristöään seuraavat kansalaiset antavat herkästi ”uutisvinkkejä” medialle – ainakin tietynluontoisissa tapauksissa (sensaatiolta haiskahtava tai muuten ”pöyristystä” herättävä etc.)

4.)Voisiko vielä kolmantena nähdä silloisen köyhälistölehden nahkeanlainen ennakkoasenne virkavaltaan nähden? Liekö sillä jotain yhtymäkohtia tähän päivään? Eikö hallinnon ja sitä edustavan järjestysvallan tulisi olla nimenomaan ”heikon” ystävä ja turva?

Mieti lisää:

Löydätkö kuvauksesta joitain muitakin eroja tai yhtäläisyyksiä aikamme ”kuvaan”?

+1
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu