Katkeaako Suomen 16 vuoden kasvuton aika: mistä kasvun eväät nyt löytyisivät?
Katkeaako Suomen 16 vuoden kasvuton aika: mistä kasvun eväät nyt löytyisivät?
*
Jo väsymyksiin asti on puhuttu ja kirjoitettu siitä, miten Suomen kansantalous (BKT) ei ole reaalisesti kasvanut kuuteentoista vuoteen. Viimeinen hyvä vuosi oli 2008. Silloin pätkähti Yhdysvaltain talouden korttitalo (finanssikriisi), josta se ripein korjausliikkein ja ankarin panoksin talouden kiihdyttämiseksi nostivat sen joltiseenkin kasvuun. Eurooppa seurasi perässä.
Vain Suomi nikotteli.
Suomi putosi ”pimeään kaninkoloon”, josta se ei ole löytänyt tietään kuluneiden pitkien vuosien kuluessa.
*
Suomen ongelmia on haettu ja löydetty tiettyjä käsinkosketeltavia syitä:
Väestö ei lisäänny ja väestön keski-ikä kohoaa (pienet nuorisovuosiluokat vs. suuret sotien jälkeiset ikäluokat).
Optinen NOKIA-harha: vuosituhannen molemmin puolin kasvu rakentui Nokian ja sen liittännäisten varaan ja aiheutti täysin väärän tilannekuvan. Kasvuvoimaansa ja joustavaa dynamiikkaansa menettänyt Suomi näytti tehokkaammalta ja kasvukykyisemmältä kuin se olikaan. Kun sitten Nokia osoittautui elinkaareltaan osin omasta syystään lyhytikäisemmäksi kuin mitä potentiaali olisi antanut olettaa, Suomen talouden naamiot ja esiriput putosivat: Karu todellisuus oli paljon köyhempi kuin mitä numerot ja päiväunet osoittivat.
Tästä lumetodellisuudesta (Nokian romahdus seurauksineen) jatkettiin samaa kollektiivista unta, sen uskomuksen ja toiveen varassa, että Suomen talous kaikesta huolimatta jatkossakin kasvaisi 1,5 %:n keskivauhtia hamaan tulevaisuuteen. Tässä kansanuskossa ladattiin palkkoihin ja hintoihin ja velanottoon jo ennen vuotta 2008 sellaiset latingit, joiden avulla pystyttiin saavuttamaan tuo vuoden 2008 kaikkien aikojen huipputaso (All Time High) BKT mainittuna vuonna.
Sitten unelmatynnyrin saumat alkoivat vuotaa. Jokin vm:m virkamies, esim. ”Leuka” Virtanen varoitteli, mutta häntä ei kuunneltu vaan pikemminkin vaiennnettiin.
*
Vuoden 2008 ATH:n jälkeen on eletty kuin Nobel-kirjailija Samuel Beckettin tunnetun näytelmän ”Huomenna hän tulee” (Godotia odottaessa): odotuskannalla. Vaikka tuloa ei ole kuulunut, niin on jatkettu uskomuksen varassa: huomenna hän tulee. Kyllä hän tulee.
”Hän” on talouskasvu.
On päästy ”nauttimaan” vaikka minkälaisista buusteita, myötätuulista, joiden myötä Yhdysvallat on päässyt huimaan kasvuun, sen yritykset ovat valloittaneet maailmaa, kansakunta työllistynyt ja BKT kohonnut niin, että 342 miljoonan asukkaan Yhdysvallat on talouskilpailussa ohittanut Euroopan Unionin, jossa on 448 miljoonaa asukasta (+GB). Ja Euroopan Unionikin on, moninaisista sisäsyntyisistä jännitteistaan ja ongelmistaan, joista osa on itse aiheutettuja, huolimatta kuitenkin kasvanut BKT:lla mitattuna merkittävästi vuoden 2022 lopuille saakka, josta lukien EU:n BKT ei ole kasvanut (ks. SP/ Euroalueen talous kaipaa nopeampaa tuottavuuskehitystä – Euro ja talous ).
Euroopan Unioini BKt:n kasvaessa Suomi takkusi 0-kasvun rajalla, ja EU:n ajettua matalikolle, Suomi vaipui miimismerkkiseen talouteen. Silti Suomi maksoi isoja osuuksia itseasassa meitä vauraamman Etelä-Euroopan ”koronaelvytyslunnaita”, – koska mainitusti ”Suomi on vauras valtio”.
Siinä missä siipeiltiin ja olloteltiin, olisi pitänyt käynnistää kansallinen vakava työ nimeltä: ”Suomen kasvutalouden ehdot ja niiden tinkimätön täyttäminen”.
*
Meikäläisen lisäksi nyt viime päivinä sekä B. Wahlroos, että nyt Aamulehti (AL 9.9.2924) ovat muistuttaneet, että Suomi on jatkanut 16 vuotta ikään kuin, taloutemme (BKT) olisi jatkanut pitkän aikavälin keskinopeudella eli kasvamalla vuosittain noin 1,5 % tahtiin.
Jos BKT olisi sen tehnyt, eli kasvanut ”normivauhdilla”, niin BKT:mme olisi nyt noin 70 miljardia enemmän. Se olisi riittänyt täällä oraitten ja hurskaan kansanuskomuksen päälle tehdyt menojen lisäykset. Mutta kun talous ei ole kasvanut niin olemme ”kuralla”.
Otan tähän suoran sitaatin AL:n pääkirjoitussivulta:
”Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan seminaarissa Björn Wahlroos laski, kuinka noin 1,5 prosentin talouskasvu vuosittain 17 vuoden ajan olisi lisännyt bruttokansantuotettamme noin 70 miljardia euroa, joka olisi täysin riittänyt kuittaamaan Suomen taloushuolet.
Joudumme säästämään, koska meillä ei ole talouskasvua ja olemme tuhlanneet velaksi yli varojemme. Säästöt ovat hetkellinen välttämättömyys, mutta ainoa varsinainen ratkaisu Suomen tilanteeseen on talouskasvu”. (AL 9.9.2024 s. A4/Tero Luoma, talousvaikuttaja ja omistajuuskirjailija; Kolumni: Kasvu on kaikki kaikessa – Aamulehti ]
*
Kuusitoista mennyttä vuotta ovat menneet. Nyt on nyt.
Mutta mikään ei näytä muuttuneen.
Yhä Suomessa sekä ekonomistit, että instituutiot ja hallitus – oppositiosta puhumattakaan – uskovat vakaasti, että kasvu alkaa syksyllä, eikun vuodenvaihteessa, eikun keväällä, ei vaan siis kesällä, tai siis tarkoitan ensi vuonna…
Kummallista.
Miten sitkeä, sitova ja vankkumaton väärä uskomus voikaan olla? Ja niin laaja, että on paikallaan puhua kansallisuskonnosta.
*
En käytä sunnuntaipäivän tunteja laatimalla tähän mitään pitkää jeremiaadia. Esitän vain eräitä fundamentaalisia väläyksiä:
Tässä äskettäin uutiset totesivat: Euroalueen elpyminen hidastuu. Ostopäälliköiden indeksi heinäkuussa oli heikoimillaan viiteen kuukauteen. Kun indeksi on alle 50 pistettä, se enteilee bruttokansantuotteen supistumista. > Euroalueen talouskasvulla [puhumattakaan ”kasvamattomuudella”, vh] on suuri merkitys Suomeen, sillä tavaraviennin arvosta 40 prosenttia menee eurovaltioihin.
Investointien kasvua (Euromaissa) jarruttaa mittava epävarmuus, johon yhtenä syynä on kireä rahapolitiikka. (Juuri kun vuosia on pumpattu katteetonta ”illuusiorahaa” markkinaan kautta mantereen, vh). Suomessa investoinnit ovat happiteltassa. Valtiokaan ei auta.
Osakemarkkinat ovat koko vuoden olleet vahvassas vedossa, etenkin Yhdysvalloissa, jossa tekoälybuumista hyötyneet teknologiajätit vauhdittivat viime vuoden syksystä lähtien keskeisiä osakeindeksejä. > Samaan aikaan Suomessa: Helsingin pörssi mataa ja kourallinen parhaita suuryhtiöitä omaan sarjaansa poimien, muu pörssi suorastaan rypee. >
> Entä miten sitten käy, kun sijoittajien silmät aukeavat ja tekoälyyn ja sitä hallinnoivien konglomeraattien kyky realisoida tekoälyn käytännön sovelluksia markkinaimuiseen formuun. Eli siis mitä tapahtuu sinä päivänä, jona sijoittajat toteavat: Kupla se oli, mutta ihana kupla. Aktiankin sijoitusjohtaja totesi ”jo” elokuussa: ”…ja todettiin, että osakemarkkinassa etenkin isot teknologiayhtiöt ovat vähän liian kalliita suhteessa kasvuodotuksiin”. Tätä on syytä tarkkailla ja – seurauksia pelätä.
Siten vielä yksi, äskeisen budjettiriihen tiimoilta: ”Pelot Suomen ajautumisesta jatkuvasti pahenevaan kurjuuden kierteeseen saivat lisää tuulta alleen, kun valtiovarainministeriön budjettiesitys paljasti loppuviikosta, ettei Suomen velkaantumista ole saatu kuriin edes rankoilla säästötoimilla” (HS 13.8.2024.
Tähän voisi viileästi viitata, että miten olisikaan mahdollista kuitata yhdellä budjettiesityksellä se muna, mitä eri hallitukset ovat vastoin parempaa tietoaan, poliitisista ja ideologisista syistä, vain kasvattaneet nyt jo 16 vuoden ajan?
Se mikä on kehrätty kokoon neljää vaalikautta vastaavalla ajalla, vaatii vähintään saman verran aikaa ja hammasten kiristyksiä kuin sen synnyttäminen. Eli : Neljä seuraavaa vaalikautta vastaava aika niukkuuden budjetteja tiedossa. Sitten vasta on odotettavaissa tilanteen tasapainottiminen. Ne oppositiopoliitikot, joiden sorkka on ollut hallitusvastuussa ollessa aikaansaanut tämän vuosisadan ongelman Suomen valtion ja kansakunann toimintaan, ovat halpoja hurskastelijoita ilakoidessaan, ettei nykyhetken hallitus ole korjannut monien edeltävien hallitusten kollektiivisia virheitä.
*
Ja tuokin tässä hahmoteltu 16-vuotisohjelma tepsii vain yhdellä ehdolla. Ehto on kaksijakoinen:
Ettei tule uusia vastoinkäymisiä, joita koko 2000-luvun elämämme on ollut täynnä, ja
Ettei tule uusia vastoinkäyimisiä aneemisen taloutemme jonkinasteiseen nosukuntoon ja kasvukykyyn saa ttamisen polulla.
Kuka siihen uskoo?
Mutta odottamalla ja toivomalla tästä montusta ei nousta.
Jäljet pelottavat, sanoi jänis ketunpesän suulla, kun kettu jänsitä iltapäiväkahville pyysi.
*
Ei katkea meillä täällä maalla vilja vielä kasvaa.kiäh kiäh.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo pitäisi saada oppositio ymmärtämään ja ryhtymään yhteistyöhön hallituksen kanssa talouden korjaamiseksi.
Mutta mitä oppositio tekee?
Jatkuvaa ”ei käy” menojen pienentämiselle ja ”lisää rahaa” sinne ja tänne.
Kun parlamentin pitäisi ryhtyä parlamentaarisesti ja realistisesti korjaamaan taloutta. (Kuten käsittääkseni tehtiin sotien jälkeen.)
Oppositio vain pelkurimaisesti räksyttää ja vahtii kannatuslukuja.
Ja käyttää parlamentin ja hallituksen aikaa joutaviin välikysymyksiin, rasismiin (jota meillä ei edes ole). Todellisia vellihousuja ja -hameita, etten sanoisi ka….
Niin Petteri Orpo, Riikka Purra kuin Sari Essayah ja Henrikson tiesivät aivan varmasti hallitukseen lähtiessään että edessä on alamäki kannatusluvuissa.
Heille oli kuitenkin tärkeintä maan tulevaisuus, ei omat kannatusluvut.
Ilmoita asiaton viesti
”Heille oli kuitenkin tärkeintä maan tulevaisuus, ei omat kannatusluvut.”
Persuille maahanmuutto, Kokoomukselle Suomen kurjistaminen, RKP:lle ruotsinkielen asema ja KD nyt tulee aina hallitukseen jos pyydetään.
Ilmoita asiaton viesti
SDP juhli olemassaolonsa 125-vuotisjuhlia Turussa viime viikon lauantaina. Ainaikin minä odotin jotain historiallista linjapuhetta tai tavoitteenasettelua tuolta kokoukselta, mutta ketuille meni.
Pj Antti Lindtman ”tyytyi” toteamaan ilmeisesti puoluettaan painavan tärkeimmän nykyhetken asian:
”hän aloitti juhlapuheensa kertomalla Lapuan liikkeen uhrina kuolleesta sosiaalidemokraattisesta kunnallispooliitikosta Onni Happosesta. Viesti oli selvä: taas uhkaa maata ääriainesten kiihkoilu ja taas seisovat sosiaalidemokraatit kansanvallan suojelijoina. esiintyminen oli vastaus niille, jotka ovat toivoneet puheenjohtajaan lisää aatteen tulta ja tappuraa.
Samalla se kertoi, millaista aatteellisuutta Lindrman arvostaa: suuria linjoja ja pitkiä kaaria, ei mielikuvapolitiikkaa eikä jokaiseen asiaan reagoimista”.
(ote HS:n pääkirjoituksesta tänään sunnuntaina 9.9.2024). Hesarin pääkirjoituksen otsikko on osuvasti ”Sdp juhli toran merkeissä”. Luulisi jo hätkähdyttävän kovimmankin stonefacen. Mutta paskanmarjat, viikko kulunut, eikä lammen pinta ole värähtänytkään!
Lukekaa nyt, hyvät ihmiset, kerrankin HS:n pääkirjoitus, siinä ollaan aika lailla ytimessä: https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000010679290.html
Pääkirjoitusta tukeva Lasse Rantasen piirros osuu häränsilmään: vastakkain ovat Lindtman ja Razmayar.
Jos vanhat merkit pitäisivät paikkansa, minä ne saattavat pitääkin tai olla pitämättä, jompi kumpi joko Antti tai Nasima lentää puoluejohdosta kuin ”Nikita Kremlistä”.
Kumpi se on.
Jos vanhat merkit pitäisivät paikkansa se olisi Nasima.
Mutta luulen, että vaara vaanii enemmänkin Antti-parkaa…
Mitä ihmettä. Onko Onni Happosen kohtaloon kiteytyneenä todella aikamme suurin Suomalainen dielmama, probleema, kipupiste?
Johonkin mittaan ymmärrän Antin tuskan ja vaikeuden, kun kovimmat kampittajat löytyvät datta-daa-daadeli-daa, omasta puolueesta.
Eikä edes sen jostain hämärästä nurkkauksesta, vaan – puolueen puheenjohtajistosta.
Puolet SDP:n puheenjohtajistosta eli Razmyar ja Mäkynen heittivät juhlapäivän tiimoilta kylmän haaste-rätin puhjeenjohtajansa kasvoille!
Toimi sitten siinä. Osinhan ja perusteiltaan tuo HS:n määrittelemä Lindtmanin toimintalinja, pyrkimys maltilliseen pitkäjänteisyyteen ja pragmaattiseen työhön puolueen tavotteiden ja kansakunnan tarpeiden kesken, vastaa myös omia näkemyksiäni.
Mutta missä on kaiken kattava kysymys talouskasvusta. Siitä kai kansalaiset ja etenkin ne, jotka kannattavat SDP:tä ovat kiinnostuneet. Vai ovatko? Aina se ei oikein käy selville.
Mutta silti, puheenjohtajalla pitää olla näkemystä ja selkärankaa vetää sitä linjaa, joka johtaa ”valoon ja iloon”.
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran olen ilkeä että muistutan tuon Onni Happosen tapauksen yhteydessä siitä kuinka monta menehtyi kun SDP nosti punaisen lyhdyn työväentalon torniin 1918.
Ja mikä sittemmin onnistuttiin välttämään.
Olisi voinut Lindtman mainita tuonkin kunniakkaan (kyseenalaisen) tapauksen juhlapuheessaan.
Ilmoita asiaton viesti
Innovoi ja differoi tai kuole.Muistaakseni se on Arto Lahden resepti kasvurityksen johtajalle.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Arto Lahti Kauppalehdessä jo 31.10.2017: https://www.kauppalehti.fi/uutiset/professori-arto-lahti-suomi-voisi-oppia-saksan-mittelstand-kasvuyrityksista/933174ba-df1b-3ca0-9fa3-4a614c048ea1
”Suomessa on 80 000 yli 54-vuotiasta yrittäjää, joilla on vain yksi vaihtoehto: differoi ja innovoi tai kuole.” Pk-sektorin oppimestari on Saksa… ”
*
Minä voisin tiivistää:
Uskalla, kehitä, skaalaa! – tai kuole.
Ilmoita asiaton viesti
Kun ne uskaltaa, kehittää ja skaalaa muuallakin. Jotenkinhan asiat menevät, mutta ei vielä lähelläkään olla sitä kriisiä/katastrofia, joka yhdistäisi puolueet yhteisparlamentaarisiin toimiin. Sota ja sotakorvaukset tarvittiin viimeksi.
Ilmoita asiaton viesti
No näinhän se selvästikin on. Vielä on varaa nahistella ”jäsentenvälisiä” vaikka kuinka innoin.
Ilmoita asiaton viesti
No, minäpä yrittäjänä kolmisenkymmentä vuotta toimin, en isommin kehitellyt ja kuitenkaan en kuollut.
Yritykseni lopetin kun täytin 74v ja se oli siinä.
Ilmoita asiaton viesti
Minua on joskus hillitysti kritisoitu liian pitkistä sitaateista. Kukaan kirjoittaja (siis sitaatin kirjoittaja) ei ole kuitenkaan minulle huomautellut. Arvatenkin osittain senkin syystä, että hengentuote täällä US:ssa saa vain lisää lukijoita. Sitaattimerkit kun ovat paikallaan ja linkit kunnossa…
HS/pääkirjoitus 9.9.2024: https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000010679290.html
Lainaan vielä tämän, mikä sanotusti kuvaa sdp:n ongelmatiikkaa:
”Puoluejohdon skismaa olisi kiusaus tulkita ideologisesti, mutta selkeitä poliittisia leirejä puolueesta on vaikea löytää. Haastattelussaan Razmyar hyökkäsi hallitusta vastaan, mutta myönsi, että Sdp:n tulee sitoutua valtiontalouden tasapainottamiseen. Se kuulostaa siltä, että räksytetään hallitukselle tarjoamatta sen politiikalle varsinaista vaihtoehtoa.
Sama ongelma varjostaa laajemmin Sdp:n oppositiopolitiikkaa. Puolue ajautui nollakorkojen maailmassa erikoiseen talousajatteluun, joka sai demarit vielä eduskuntavaalien alla ohittamaan silloin jo ilmeisiksi käyneet talouden sopeutustarpeet. Linjaus sulki puolueelta tien hallitukseen ja avasi tien oikeistohallitukselle. Sitä on vaikea pitää muuna kuin virheenä, vaikka asiaa ei ole Sdp:ssä helppo myöntää. Sanna Marinin loisto on himmennyt hänen siirryttyään kovapalkkaiseksi kansainväliseksi puhujaksi, mutta ex-puheenjohtajalla on puolueessa yhä omat ihailijansa.”
Ilmoita asiaton viesti
Tänään muuten Pälkäne on otsikoissa ja joidenkin mielessä!
Syitä on kaksi.
Ruotsalaisen tohtori Reziuksen 1800-luvulla kaivamat pääkallot on palautettu jo jokin aika sitten Pälkäneelle; uutisen mukaan ne haudattiin tänään siunattuun maahan. Reziuksen retkikunta muuten kulki täällä meilläkin: tuli Turusta Tampereen kautta Ikaalisiin, poikkesi pappilassa ja ilmeisesti yöpyi, mutta jatkoi Parkanoon, jossa mittaili kalloja, mutta tuskin otti kuolleiden kalloja kassiin, Pohjanmaan kautta hän kulki poikki Suomen Enoon ja Itään ja sieltä palatessako )(?) otti pälkäneeltäkin kymmeniä kalloja.
Toinen Pälkäne-aiheinen juttu:
On se, että 1960-1970 -lukujen taitteessa, vasemmalle vievän virtauksen saadessa hieman puhtia, muöskin Paasion-Sorsan johdossa ollut SDP hieman sai ”halkeamaa”, joukko nuoria ja muutama kansanedustaja alkoi kallistaa korvaansa SDP::stä vasemmala olevien voimien seireeninlauluille ja äkästeli omaa puoluetta.
Tähän saumaan, muistaakseni 1970 Sorsa piti sordinoivan puheen, jossa totesi SDP:n olleen aina puolue jossa seinät ovat leveällä ja katto korkealla.
Tuota osuvaa lauselmaa ovat sitten monet, paljon äsdeepeetä pienepienkin puolueiden edustajat tarvittaessa käyttäneet.
Mutta mikäs siinä, kun kerran hyvin lausuttu on koettu käytännössä hyvin toimivaksi!
Ilmoita asiaton viesti
Laitan tähän vielä lyhyen toteamuksen:
Kun HS kirjoittaa tänään pääkirjoituksessaan noin, niin vanhaa sanontaa hyödyntääkseni totean: ”paljon on vettä juossut Vantaan koskessa”.
Ilmoita asiaton viesti
Hesari kirjoittaa pääkirjoitussivullaan mielenkiintoisen ”jäävuoren huipun.”
https://nakoislehti.hs.fi/e617167f-13fa-46ba-bd9f-d799f40fc9cd/4
Liikenteen ja erityisesti rekka liikenne kehittämisen merkitys maamme alueellisen kasvun , ja sen samoin viimeisen viidentoista vuoden aikana EU tavoitteista poikkeavan kehittämisen tulosten arviointia ei ole vielä edes aloitettu tutkimaan ,vaikka tiedetään että alueellisen viennin ja tuonnin kustannus erot 9 sisämaan maakunnan tarvitsemissa Järvi Suomen kuljetuksissa ovat karanneet jo viisinkertaisiksi rannikko alueisiin verrattuna
https://navigatormagazine.fi/uutiset/meriliikenne-ja-varustamot/vesitiet-jopa-viisi-kertaa-edullisempi/ sinä aikana kun Järvi Suomen merenkulku piiri lakkautettiin ja tilalle laitettiin pelkästään raide ja maantieliikennettä kehittävät alue organisaatiot ja maakuntajaot.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/bionavigaattori/tietoon-perustuvan-liikennepoliittisten-paatosten-teon-nakyvista-ongelmista-suomessa/
Hesari tosin löysi jäävuoren huipun tänäänq,vain huipun ,koska tutkimuksia EU tavoitteisen järjestelmän jatkamisesta ei ole vielä tehty vaikka liikenne ja viestintä valiokunta on sitä edellyttänyt 23.3.202e4 antamassaan ultimatumissa ”Liikenne 12 ” parlamentaarisesti nimetyllä LVM:n johtamalle tämän hallituskauden työryhmälle.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/bionavigaattori/hesari-havaitsi-jaavuoren-huipun-maanteilla-ei-ajeta-kohti-paastottomyytta/
Ilmoita asiaton viesti
”Suomi on vauras valtio.” ”Olemme kokoamme suurempia.”
Nuo on sanottu tositatkoituksella ja melkein kaikki uskovat niihin. Ne vain eivät kumpikaan ole totta, mutta teettävät siitä huolimatta meillä hölmöjä päätöksiä.
Se on oma valinta, että olemme tässä suossa. Lipponen sanoi aikanaan, että pitää osata elää eurossa. Ei tainnut itsekään tietää, mitä se tarkoittaa. Eikä me oltu Euroopan Japani, vaikka Sorsa niin väitti. Enää ei onneksi kukaan edes väitä sellaista.
Ennen selvittiin devalvoimalla markka. Se oli hyvä keino. Päästiin eteenpäin. Suuruudenhulluudessa se pantiin menemään. Nyt sitten pitää yrittää kitkuttaa niukkenevilla tuloilla, että jotenkin selvittäisi. Ei tule mitään vihreää ihmettä, eikä muutakaan uutta nokiaa. Ei ne pysy meidän käsissä.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, sekä Japanin että ”Euroopan Japanin” (myös muodossa Pohjolan Japoani) kuplat puhkesivat kyllä nopeasti. Siis pikaisen kasvun ja kukoistuksen näkymät.
Nykyään Japani maintaan maailman vanhimpana kansana, eli eniten yi 65-vuotiaita koko väestöstä.
Suomi seuraa tässä asiassa Japanin jalanjäljillä.
Nyt jo meillä on 5,6 miljoonan kansakunnasta 1,4 miljoonaa yli 65-vuotiaita.
Viidentoista vuoden kuluttua eli 2040 luku on 1,5 miljoonaa. Voi kuulostaa vähäiseltä muutokselta, mutta kun 100 000 siirtyy ”aktiivisäestöstä” eläkeläisten (siis 65-v ja yli) joukkoon, niin muutoa on isompi.
Jos työvoiman määrä pysyisi vakaasti 2,6 miljoonana, niin yli 65-vuotiaiden osusu olisi nyt (1,4 miljoonan suhde 2,6 miljoonaan):
Vuonna 2040 suhde olisi (1,5 miljoonan suhde 2,6 miljoonaan)
Vuonna 2070 suhde olisi (1,7 miljoonan suhde 2,6 miljoonaan).
Muutos on monta prosenttia.
Mutta kun todellisuudessa työvoiman määrä putoaisi, se ei säilyisi 2,6 miljoonana, – ei ellei eläkeikää nostettaisi ja ellei se faktisesti nousisi.
Mutta silti ikäpyramidin suhde heikkenisi nopeammin, kuin 65-vúotiaiden suhde koko väestöön.
Rupean katsomaan Porkkala-ojelmaa, joten en laske tähän nyt prosenttaja.
Tämä kannattanee vilkaista:
https://yle.fi/a/3-12658670
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa Ylen jutussa on periaatteellinen virhe.
Graafissa esitetään koko ajanjaksolle 2070 saakka että väkiluku ei nousisi.
Viimeisen 20 vuoden aikana luku on noussut yli 350 000.
Jos sama tahti jatkuisi niin vuoteen 2070 mennessä väkeä olisi noussut 900 000:lla.
Graafi näyttäisi aivan toisenlaiselta.
https://www.google.com/search?q=suomen+v%C3%A4kiluku&sca_esv=2fb7cdc9c0fa8be9&sca_upv=1&source=hp&ei=BG_eZvK4CN6awPAPnJSRoAc&iflsig=AL9hbdgAAAAAZt59FAKIjN680YqKKuuRfxR15VRNBP7K&ved=0ahUKEwjyyuOL-bSIAxVeDRAIHRxKBHQQ4dUDCA8&uact=5&oq=suomen+v%C3%A4kiluku&gs_lp=Egdnd3Mtd2l6IhBzdW9tZW4gdsOka2lsdWt1MgoQABiABBhGGPsBMgUQABiABDIFEAAYgAQyBRAAGIAEMgUQABiABDIFEAAYgAQyBRAAGIAEMgUQABiABDIFEAAYgAQyBRAAGIAESIEuUABYqiFwAHgAkAEAmAFaoAHtCKoBAjE1uAEDyAEA-AEBmAIPoALECcICDhAAGIAEGLEDGIMBGIoFwgILEAAYgAQYsQMYgwHCAg4QLhiABBixAxiDARiKBcICERAuGIAEGLEDGNEDGIMBGMcBwgIREC4YgAQYsQMYgwEY1AIYigXCAggQABiABBixA8ICCxAuGIAEGLEDGIMBwgILEC4YgAQY0QMYxwGYAwCSBwIxNaAHuXs&sclient=gws-wiz
Ilmoita asiaton viesti
HS/Juha-Pekka Raeste kirjoittaa eläkeleikkurista, eläkemaksujen nostosta ja väestön ikärakenteesta eli juuri tästä aiheesta tänään 9.9.2024:
Kannattaa lukea juttu, tai ainakin strollata Pohjoismaiden tilastot, jotka ovat Suomen kannalta karuja. Lähteinä ovat Eläketurvakeskus ja Nordic Statistic etc. eli pätevää tietopohjaa on.
Link: https://www.hs.fi/talous/art-2000010657401.html
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen kirjoitus. Vaikka luokin toivottomuuden tunteen. Me suomalaiset olemme kuin sammakot vesiastiassa, jota lämmitetään hiljakseen kiehuvaksi.
– ei tajua sammakko hypätä pois. Eikä suomalainen ymmärrä että on olemassa kiihtyvä kierre.
***
Mitenkä ennen Suomi nousi suosta?
– sodan jälkeen purtiin hammasta ja heitettiin turvetta
– Korean sota repi Suomeen hyvinvointia kun tuotteille tuli kysyntää
– 1960 -luvulla säännölliset devalvaatiot hoitivat kilpailukyvyn
– 1980 -luvun lopussa kotikutoisesti viritettiin lamaa. Ja Suuri Lama voitettiin kun a) markka rupesi kellumaan, b) sääntö-Suomesta luovuttiin, c) tissibaarit rahtareille kertoivat että kaikki keinot olivat käytössä sekä d) osakeverotus uudistettiin.
Entä nyt!
En muuta keksi kuin että ”keskittykää duuniin ja tuloksentekoon”. Yrityksiä ei tueta. Joukkotyöttömyys on sallittua ja toivottavaa. Siitä alkaa uuden alku.
– Kun kansa ymmärtää että jokainen työsuhde on arvokas asia ja että ”palkka tulee niin kuin asiakkaasta”… siitä se lähtee.
Ps. Tyhmäntuntuista mietettä. Vaan ei vaari parempaan pysty nyt kun tuo työnteon maailma on vuosien takana.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi kaupunkistuu samaa vauhtia kun köyhtyy.
Ilmoita asiaton viesti
Reunat kuihtuvat ja kuoleutuvat. Akara on meno. Enää ei edes lumeeksi haeta elämisen keinoja välipaikoissa, korvikkeeksi aktiivisesti vauhditetaan prosessia, aktiivinen kuolinapu on teema 20:nen cityn välitilassa. Kukaan puikoissa ei huomaa ihmisikeusjargonia esittää.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoittaja on oikealla jäljillä oma näkökantani nykyiseen tilanteeseen :
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jairipalonen/elintasosi-on-velkaa-kierre-alkoi-vuoden-2007-palkkaratkaisusta-seka-nokian-romahduksesta/
Ilmoita asiaton viesti
Jo pidemmän aikaa on kuulunut puhetta:”Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa”,”Suomi Tarvitsee Työperäistä Maahanmuuttoa”,”SUOMI TARVITSEE TYÖPERÄISTÄ MAAHANMUUTTOA”.
Siinä lääke.Harmi vaan kun meillä ei ole avoimia työpaikkoja omillekkaan tekijöille,tai sitten meillä on paljon”piilotyöpaikkoja”.
Ilmoita asiaton viesti
Otan tähän yhden näkymän:
Suomesta menestyspolun alkuun päässeet kehitysyhtiöt myydään ulkomaille siinä vaiheessa, kun varsinaista tuottoa alkaa syntyä. Suomesta ei löydy pääomia eikä riskinottokykyä näiden pitämiseksi Suomessa ja suomalaisessa omistuksessa ja johdossa.
Tuoreimpia tapauksia: elokuussa tamperelainen it-yriyts M-Filesin enemmistöomistus myytiin kv-sijoittajille, ja aiemmin kesällä helsinkiläinen tekoäly-yritys Silo AI puolestaan yhdysvaltalaiselle pouolijohdeyhtiölle AMD:lle. Listaa voisi jatkaa, mutta helpotan mahdollisen lukijan tuskaa. Totean vain: kyseessä ei ole yksittäistapaukset, vaan pikemminkin ilmiö, joka toistuu ja toistuu.
Tänään AL/Kari Ikonen, 9.9.2024 pohtii mm. näin:
”Yritysten ulkomaille valumisen taustalla on pitkälti se, että Suomesta puuttuu rahaa. Täällä ei ole sellaisia pääomasijoitusrahastoja, joilta onnistuisi suhteellisen vaivatotmasti satojen mijoonien eurojen sijoitukset. Paljon pienemmissäkin on monesti tekemistä.
Kuten tavallista, Ruotsissa tilanne on toinen.”
Lue lisää: https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000010680442.html
Näin se toimii. Näin Suomessa. Noin Ruotsissa.
Meillä on otettu ulkomaista velkaa tässä puheenaolevassa vaiheessa sata miljardia euroa (100 mrd €).
Nyt Kari pahoittelee aiheellisesti, ettei meillä ole pääomasijoitusrahastoja, joilta onnistuisi suhteellisen vaivattomasti satojen miljoonien eurojen sijoitukset.
Sata miljardia on yhtä kuin 100.000 miljoonaa euroa! Me olemme ottaneet sata miljardia syömävelkaa. Mikä on syöty, on syöty. Sitten meiltä puuttuu strategisiin pääomasijoituskohteisiin muutama sata miljoonaa. Miljardi on prosentin verran otetusta syömävelasta.
Summa:
Meiltä puuttuu kansallisia pääomia. Meillä ei ole rahaa. Olemme köyhä maa, paljon köyhempi kuin vauras ja liikkumavaraa omaava Ruotsi. Moni ei tätä ymmärrä. Olemme tuomitut köyhyytemme seurauksena pysyvään köyhyyteen. Ja tämä köyhyys on hybridistä köyhyyttä: puuttuu rahaa mutta puuttuu myös järkeä ja strategista silmää.
Esim. Silo AI meni ulkomaille c. 800 miljoonalla.
Moni muu menee inkubaatiovaiheessa paljon huokeammalla. Tuotot korjaa ostaja.
Voi meitä!
*
Ja sitten maan opettajajärjestö uhoaa, että kevään vaaleista tulee ”palkkavaalit”! Ja Palola ja Aalto, joilla ei ole minkäänmaailman parlamentaaarista vastuuta, sanovat, että tehtyjen työmarkkinauudistusten kuitiksi tullaan vaatimaan, epäilemättä lakkojen voimin, palkkaturvaratkaisua. Ratkaisua, jossa ahdingossa oleville työnantajille lastataan lisää kiviä reppuun. Taataan, ettei kontilleen joutuva taatusti nouse.
Mitä tästä sitten seuraa: no, tietysti työhönottokynnys nousee. Jokainen eteensä katsova ta nostaa työhönoton rimaa. Siinä ne joustot sitten olivat.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen talouden kehitys on poikkeuksellisen vahvasti sidoksissa Saksan tilanteiden muutoksiin, muutoinkin kuin sen perusteella että kauppavaihtomme on olennaisen tärkeää meille.
Saksa takkuaa kuitenkin edelleen, QII/2024 meni niukasti miinukselle, mutta jo nyt on selvää, että QIII/24 tulee olemaan Saksalle murheellinen. Siispä Saksasta ei ainakaan ole Suomen talouden ”veturksi”, se on saletti (ollut itseasiassa jo pitkään päivänselvää).
Mikä Saksassa kinnaa? Moni asia, valitettavasti. Viimeisimmät tiedot teollisuuden tilasta ja lukemista on surkuteltavaa luettavaa. elokuu pahasti miinuksella. Autoteollisuus kyntää todella syvällä, sähköautojen menekki alittaa realistisemmatkin odotukset, saati intolikot. Halpa itäkaasu, sen menetys ja muu energiapoliittinen törttöily maksavat nyt kallista hintaa: energiaa tarvitsee kaikki tuotantotoiminta, mutta kun kyse on tuotannosta ja energian saatavuuteen kytkeytyvästä markkinasta, tuntuu että ”kaikki” menee alakanttiin.
Sitäpaitsi Schröderin markkinauudistus työelämän parissa on jo parhaansa antanut vuosituhannen viahteen tienoilta suoritettuna; jäykkyyskertoimilla kaksi S-kirjaimella alkavaa maata taitaa olla meille tärkeän Euroopan ortodoksisimmat vanhakantaisuudessaan?
En ole läheskään kaikessa samaa mieltä ”Nalle” W:n kanssa, mutta kun hän sanoo, että Euroopassa käydään ”verokilpailua”, niin sitä ei oikein voi väittää virheelliseksi arvioksi. Näilläkin palstoilla on puhuttu Irlannin ihmeestä, johon Nallekin viittaa.
Verokilpailun ohella Euroopassa käydään tietenkin myös kilpailua investoinneista, kilpailua työvoimakustannuksista, kilpailua toimintaympäristön vakaudesta, kilpailua työntekijöistä jne. Me elämme yksinkertaisesti vapaiden markkinoiden kilpailutaloudessa. Tämä seikka ei ole oikein mennyt ymmärrykseen Suomessa.
Viimeksi aamulla kuuntelin Vas.:n pj-ehdokkaiden keskustelua: vastavirta-ajattelu kukoisti vahvasti. Lisää veroja, korotuksia, enemmän rahaa jakoon, velkaa tulkoon = lyhyt yhteenveto. Voi meitä.
Samaan syssyyn merkittävä lehti totesi arvionaan (kirjoittajansa ajattelua tosin), että nykyisen opposition ajatuksenjuoksua ja temaattista linjaa vetää, ei suinkaan SDP, joka kantaa edes jossain määrin vastuuta sanomisistaan senkin vuoksi, että seuraavien vaalien jälkeen taitaa olla pakko rakentaa hallitus sinipunan varaan, – vaan oppositiota johtaa ajatuksineen Vasemmistoliitto.
Sillä ei juuri nyt näytä olevan edellytyksiä seuraavaan(kaan) hallitukseen, joten voimakkaita pensseleitä on lupa käyttää ilman pelkoa hallitusvastuun tuloa ja selittelykierrosten pyörteisiin joutumisesta. Kolmen puolueen ”suolaringissä” demarit ja vihreät ovat poliititsesti pakotetut peesaamaan Vasemmistoliiton teemoja, vaikka eivät ihan primääristi samaa mieltä nykytilassa olisivatkaan, mutta se paha kaamea, vuotoliike omista riveistä VAs:n kannattajaksi pelottaa niin että hampaat kalisevat. Vuoroin vieraissa.
Ilmoita asiaton viesti
Osikossa oli kysymys. Olen innolla odottanut näkemyksiä siitä, mikä tai mitkä tekijät juuri nyt toimisivat ”kasvun eväinä”.
Tätä kirjoittaessani kolmen uutiset YLE R1 kertoo, että vuoden Euribori laski nyt hiukkasen puhkaisten 3 %:n rajan. Sitä jo juhllistettiin ”kasvun eväinä”.
Melkein samaan hengenvetoon kerrottiin että Olkiluoto 2 toimintahäiriön takia ilmeisesti loppukuun ajan, ehkä pitempäänkin. Vaiuttaa hintaan.
Ilmoita asiaton viesti
Historian tuntemus auttaa hahmottamaan nykytilannetta.
Ruotsin ja Suomen taloudelliset erot johtuvat useista historiallisista, poliittisista ja taloudellisista tekijöistä:
Ruotsi on ollut itsenäinen valtio pidempään kuin Suomi, joka oli osa Ruotsia vuoteen 1809 asti ja sen jälkeen osa Venäjää vuoteen 1917 asti. Tämä pitkä itsenäisyyden aika on antanut Ruotsille etumatkaa taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen suhteen](https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin_vallan_aika_Suomessa).
Ruotsi teollistui aikaisemmin kuin Suomi, mikä loi vahvan taloudellisen perustan. Ruotsin talous on myös kasvanut tasaisemmin ja nopeammin, erityisesti toisen maailmansodan jälkeen
Ruotsin julkinen talous on ollut vakaampi ja velkaantuminen vähäisempää verrattuna Suomeen. Suomen julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on korkeampi, mikä rajoittaa taloudellista liikkumavaraa. Ruotsissa on korkeampi työllisyysaste ja se on tunnettu innovaatioistaan ja teknologiayrityksistään, kuten Spotify ja Ericsson. Tämä on auttanut Ruotsia pysymään taloudellisesti vahvana ja kilpailukykyisenä
Ruotsin poliittiset päätökset ovat usein tukeneet talouskasvua ja julkisen talouden tasapainoa. Suomessa taas on jouduttu tekemään vaikeita päätöksiä talouden sopeuttamiseksi, mikä on vaikuttanut talouskasvuun(https://yle.fi/a/74-20033234).
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se on, ja toisaalta siellä on kaikesta blokkipolitiikasta huolimatta myös demarihallitukset kyenneet paremmin kuin meidän viimeaikaiset hallitukset, näkemään kansallisen kokonaisedun, ja tekemään sen mukaisia päätöksiä. Yhteisvaluuttaan menosta kieltäytyminen oli yksi näistä kansallisesti edullisemmista ratkaisuista: toki, se myönnettäköön, ruotsilla vankempana taloutena ja suurempana kansakuntana, sillä oli myös oleellisesti paremmat edellytykset tehdä tuo omaehtoinen ratkaisu. Meillä ratkaisu ajettiin aika lailla sukkana yläjohdon toimesta, ilman kunnon kansalaiskeustelua, ja ennen kaikkea vailla laajaa kansallista sitoutumista säntilliseen valtiontalouden pitoon. Meillä eri vaiheissa lipsuttiin tuosta yhteisvaluutan ratakiskonjäykästä menosta pahan kerran: niinpä meillä ainut joka ”jousti” oli työlllisyys (= työttömyys). Tästä ulottuvuudesta kyllä keskusteltiin jo ennen Eu-jäsenyyttä koskenutta kansanäänestystä, ja vielä valmistautuessa ecuun, mutt sitten sekin vain tyrehtyi.
Olen täälläkin joskus kertonut miten selkeästi sdp oli jakautunut yhteisvaluuttaan menosta. Eräässä tilaisuudessa kysyin Pertti Paasiolta, miten hän näkee yhteisvaluuttaan menon. Hän veti henkeä ja pärskähti kuin hevonen ja sanoi, että onnistuit pilaamaan hienon sunnuntaipäivän esittämällä tuon kysymyksen. Tuon lausahduksen takana oli linjakiista, jossa Pepe oli jo jäänyt kakkoseksi ja piti siis tilannetta menetettynä. Mutta koskaan tätä ratkaisua ei puitu kunnolla ja riittävällä keskustelulla.
Ilmoita asiaton viesti
Kovin ovat vähäisiä ja epäuskottavia Suomen talouskasvun alati kuihtuvat resurssit. Nyt jo 17 vuoden talouden apatia ei tästä varmasti parane tulevinakaan vuosina.
Ehkä paras vertailukohde Suomelle olisi Argentiina, jolle kävi, kuten kävi sosialismissaan hyvinvointeineen ja terveydenhuoltoineen. Muihin pohjoismaihin vertailua ei voida vakaasti Kreikan tiellä maksukyvyttömyyteen siirtyvän Kreikkaakin köyhemmän Suomen osalta enää ex-hyvinvointiyhteiskuntana käydä.
Onko tosiasioiden ymmärtäminen ja huomiointi näin ylivoimaisen vaikeaa punavihersosialismissaan ?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän tämä 17 vuoden ”laahus” on todistusarvoltaan jo varsin vakuuttava. Kun ei näin pitkän ajanjakson aikana ole ”talous ottanut tulta”, vaikka siihen periodiin on mahtunut jo useampia nousukausia, jos kohta alhojakin, niin todellakin millä perusteilla ekonomistit ja etenkin poliitikot yhä jaksavat tolkuttaa, että keväällää (tänä vuonna) alkaa talous elpyä, eikun syksyllä, eikun vuodenvaihteessa, eikun ensi keväänä. Siis tuollainen tralli, jossa talouden elpymisen hetki vain lykkääntyy ja lykkääntyy.
Mitkä ovat ne optimismin näytöt ja perusteet?
Mitkä ovat ne roskat silmissä, jotka estävät näkemästä ja muistamasta tätä pitkiä vuosia kestäneitä pettymyksiä?
Tässä kun pitkä syksy jyystetään palkkaratakaisua kovien puheiden ja lakkomelskeiden kuorrutuksella, niin kuka vielä näkee, että ”Godot tulee huomenna” – eli, että talous ampaisee liikkeelle ”kuin rusakko makuulta”?
Ilmoita asiaton viesti