Kenelle kuuluu kunnia Suomen Nato-käännöksestä? – Viimeinen nahanluonti
Kenelle kuuluu kunnia Suomen Nato-käännöksestä?
Johtiko presidentti Niinistö Suomen Natoon? Monen silmissä hän veti vanhaa ”optio”-linjaa rujosti ylipitkäksi ja juoksi vain perään kun ”Kansa” näytti tietä. Jotkut taas näkevät Niinistön toiminnassa käsittämättömän finessöitynyttä valtioviisautta kun hän ei vetänyt eikä kiskonut Suomea Nato-tielle, vaan antoi viileitä kommentteja ja ruuvasi kompassia kokeneen kapteenin tavoin ihan saariston keskellä ja karikkojen lomasta ”puhtaasti” maaliin. Liika presidentin into olisi herättänyt vasta-aallokkoa ja enemmän kuin loiskiehuntaa, ja suttua olisi syntynyt. Mutta kun seisoi hetken saapasnahkatornin juurella, kansa, tuo kaikkitietävä, kurvaa kaahaten ”suurta käännettä” tehdessään ylväästi likavesiä roiskien kiitää siitä ohi, niin taito-presidentti hyppää keuloille, ikään kuin olisi tehnyt sitä iän ajan kanssa. Niin kansa sai johtajansa ja opettajansa! Mutta jottei Niinistön suhteen jäisi epäilyksiä, kyllä hän eräänlaisena paholaisen asianajajana toimittuaan, oikein ajoittaen, lukee oikein presiis naapuripresidentin uhkauksen, ja jo joulunalla 2021 on jyvällä lehden kääntymisestä (Moskova päättää kutka voivat liittyä yläatlantin liittoon tai ei), ja sitten 1.1.2022 pitää perinnepuheen, jossa hieman kiemuraisesti, mutta viisaalle riittoisasti, ei jätä kiveä kiven päälle. Alkaa uusi aika. (Eräänlainen vuosi Nolla).
Mutta miten on selitettävissä SDP:n, tuon ”vanhan politiikan” Suomenmestarin pitkään kantaman avaimen, kultasormuksen (The Ring) haltijan. täydellinen U-käännös. Käännös, jolla ei ole vielä nimeä. Kekkonenkin teki sakean 1960-luvun jo puolivälissä merkittävän liikkeen: lupasi tulla puoliväliin siltaa (joka ei ole järin pitkä) ja tarvittaessa ylikin, jotta kättä lyödä voisi ihan. Se noteerattiin reaaliaikaisesti, tiedettiin, huomioitiin, muistettiin, siitä kirjoitetaan yhä. Silloin ei kääntynyt Kekkonen, vaan Puolue, joka nieli syötin, halusta. Mutta toisin tänään. Miten SDP kääntyi ”aurinkoon päin”, tuohon Natoon? Miten se tapahtui? Ei sitä mikään kunnallisjärjestö luonut, uutta aikaa. – Siis mitenkähän SDP:n uusi orientoituminen nimitetään historiankirjoituksessa? Tämä kysymys vaatii vastausta, suorastaan vikisee sitä. Isoa asia, vaikea nähdä. Siltä vaikuttaa: itseasiassa kysymys on tietenkin siitä, miten on mahdollista, että tätä kysymystä ei ole problematisoitu lainkaan. Moni ei ole edes havainnut, että tässä poliittisessa selkäydinlehmänkäännöksessä, ilmaan kohonneessa pirskepilvessä, SDP yleensä teki eniten. Käänsi linjansa 180 astetta ja jopa hieman ylikin.
”Kaikkihan sitä teki”. Mutta juuri siihen nähden merkillisintä on että suurinta nahanluontia ei kukaan mainitse, karttaa arviota, dementoi. SDP:n näyttävän kurvan, jonka jälkiaallon vaahdossa Marin kuin botticellinen Venus kylpee, uuden kevään sulovalossa..
Mutta Suomella sentään oli optio Natoon, mutta SDP:llä ei. Mistä se sen repäisi? Miten tanner jalkojemme alla jyliseekään kun paras antikremliläinen Tanner kyynelehtii mullassa, ilosta itkee. Miten käy Sorsan, Koiviston, Tiitisen, Tuomiojan, Heinäluoman linjan? Haudataanko hiljaisuudessa, omaisten ahdistuneesti nyyhkiessä, vai onko kirjaimellisesti hautajaiset ”hiljaiset”.
Näin se historia syntyy. Naapurin presidentti ohjaa Kansaa. Mieli muuttuu – kansa kertoo. Uskoo autonomiseen toimintaan, kerrankin itsenäisesti toimittu. Mutta ulkoa sykäytetty. Lehdet ja sähköväki taputtaa. Mutta missä on demariväen itsereflektio? Ei sitä kukaan kaipaa näköjään, vielä. Mutta meidän itsemme tähden se on tehtävä. Kansakuntana me arvatenkin 2040 luvulla pohdimme ”mitä tapahtui todella”, tai 50. Mutta sosialidemokratian vuoksi se pitää tehdä nyt. Tänään. Sosiaalisen itseymmärryksen ja demokraattisen maailmankuvan vuoksi. Se ei ole vähän.
Summa summaarum: Kunnia sille jolle kunnia kuuluu. ”Kunnia”.
*
- Puolueen ulkopuolella ei ole totuutta
Edellä olevan kirjoitettuani, omasta näkökulmastani, luin Kemppisen tänäisen blogin, jossa hän omasta näkökulmastaan, vielä laajemmasta perspektiivisistä katsoo ja kommentoi ”mannerlaattojen liikettä”. Lainaan tähän kohtuupätkän Kemppisen blogin alusta. Vahva suositus koko tekstin lukemiseen nähden:
”Covid-pandemian ja Ukrainan sodan vuoksi, Suomessa yhden yön Nato-käännöksen jälkeen, käsitykset kävivät toisiksi.
Tilanne ei suostunut olemaan määritellyn mukainen eikä muutos halunnut noudattaa asiantuntevia ohjeita.
Maailmalla näitä tietäjiä on paljon, Michel Foucault, Jacques Derrida, Jacques Attali, Francis Fukyama, Yuval Yaron, Malcolm Gladwell, Manuel Castells. Suomessa akateemikot von Wright, Haavikko ja Meri, professorit Antti Eskola, Pekka Kuusi, Juha Siltala, Anu Kantola. Vähätaiteellisella puolella Paavo Lipponen, Esko Aho ja Erkki Tuomioja ovat nyt tilillä menneistä tunnoistaan ja teoistaan. Jörn Donnerin viettimaalma menetti merkitystään. Sitä vastoin Sofi Oksasen näkemisen voima ja tekstin vimmainen viileys ovat korkeinta luokkaa.
Maantiede ja talous ovat hyvin pahasti sekaisin. Se on vakava tilanne, jos maa sijaitsee väärässä paikassa.
Turkin salmista kamppaillaan nyt kuten 1851, 1914, 1945. Pultavassa taistellaan nyt samassa paikassa, johon Ruotsin armeija kukistui 1700-luvun alussa.”
Lue koko Kemppinen 3.3.2023 tästä: http://kemppinen.blogspot.com/2023/03/kasi-ja-kyynarpaa-intellektuellit-ovat.html
Ilmoita asiaton viesti
Jos ale-Sale olisi Suomen Natoon johtanut omalla kaukonäköisyydellään, Marin ei paistattelisi kansainvälisillä vesille taistellen Venäjä-vastaisen ja Ukraina mielisen politiikan eteen, kuin leijonanaaras pentujensa puolesta.
Niinistö jarrutteli jäsenyyden etenemistä vielä 1.3.2022, vaikka kansa oli jo kääntänyt kelkkansa kahdella kansalaisaloitteella.
”Niinistön Nato-kommentit puhuttavat”
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/d064b499-fb7c-4025-bef7-168c4b93b909
Ilmoita asiaton viesti
Niin, kyllähän se olisi presidentin huki ollut. Johtaa kansakunta uuteen päivään noissa muuttuneissa oloissa.
Mutta Saulia vaivaa Mauno-tauti: viimeiseen asti herran pelko. Jos tämä tyrsky kuitenkin kieppuu vielä niippäin, että tilille joudutaan… Mitä Niinistön teksteihin tulee niin mää luulen että runoruouva on tuonut niihin selkoa, mutta avainlauseet presidentti yhä sorvaa ihan itte. Lähtökohtiin nähden yllättävää identtisyyttä varsinaissuomalaisten pomojen kesken, epäselvää muminaa ja kiemuraista kieltä: Koivisto & Niinistö.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka Marin lausuikaan: Ei todennäköisesti tällä hallituskaudella. Leijonanaaras? Joka ei vähimmässäkään määrin puolusta pesäänsä.
Luovuttaa vapaaehtoisesti kaiken kun vain joku viitsii tulla hakemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinkas se Sale lausuikaan: ”Suomi tukee jne.”
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Marinkin kaarteili suhtautumisestaan ”sotilasliitto” (!) Natoon vielä 1.3.2022 puolueiden puheenjohtajien A-Studio tentissä. Ei selvästi vieläkään tiennyt miten edetä vaikka kansa oli jo kääntänyt takkinsa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei näytä olevan enää katsottavissa. Kyse oli siis A-Studion lähetyksessä sanotuista puheenjohtajien kommenteissa. Hämärästi muistan jotain sellaista, että pämi ei halunnut sanoa mielipidettään suoraan, koska ei halunnut pääministerinä ohjata puolueensa ja eduskunnan pohdintaa.
Ilmoita asiaton viesti
Stoltenbergin tavatessaan Marin kyllä antoi ymmärtää olleensa sitä mieltä Suomen olisi tullut liittyä Natoon jo ajat sitten. Mikähän taho sitä eniten jarrutti?
Ilmoita asiaton viesti
Kun meille hankittiin koira, aika matala eikä järin aggressive, niin varmuuden vuoksi naulasin kuistin aitaan hienon skyltin, jossa teksti ”Täällä määrään minä” ja schefferin kuva.
Oli tuossa blogissa kyse Putinista.
Aamulehdessä tänään (3.3.2023) Paavo Rautio kirjoittaa:
”Fortum investoi vuosien varrella Venäjälle yli viiden [5] miljardin euron verran. Näistä omistuksista on kirjattu alas jo 1,7 miljardia. Fortumilla on edelelen omistuksia Vneäjällä parin miljardin euron arvosgta. Tämä arvio on Fortumin tekemä, mutta sen osuvuudesta ei kukaan pysty sanomaan mitään.
Fortumin toiminnot Vneäjällä kannattavat, mutta rahaa ei sada kotiutettua eikä voimaloita myytyä. Puuttuu Venäjän ylimpien päättäjien myyntilupa.
Kun näin on ja presidentti Vladimir Putinilla on helpompi pääsy Fortumin Venäjän voittoihin kuin Fortumilla tai mahdollisella ostajalla, niin Venäjän omistusten nykyarvo on aika lailla laskennallinen erä – mutta samalla miellyttävän tasapainottava potti Fortumin taseessa, kun uutta rahoitusta haetaan ja luottoluokitusta pidetään yllä.”
Fortum on Putinin panttivanki.
Suomi on Putinin panttivanki.
Eurooppa on Putinin panttivanki.
Olen joskus muistellut pääsihteeri Hrutshevin lauseketta:
”Berliini on Euroopan arka paikka. Kun haluan Lännen vikisevän puristan Berliinistä”.
On voima ja on vastavoima. Mutta on myös puristusvoima.
Ilmoita asiaton viesti
Olipas ilo lukea tämä blogi kun se sisältsi niin paljon hauskoja ja osuvia ilmaisuja:
”jonka jälkiaallon vaahdossa Marin kuin botticellinen Venus kylpee, uuden kevään sulovalossa..
”käsittämättömän finessöitynyttä valtioviisautta”
” ruuvasi kompassia kokeneen kapteenin tavoin ihan saariston keskellä ja karikkojen lomasta ”puhtaasti” maaliin” (tosin en menisi ruuvailemaan kompassia tuossa tilanteessa)
”Liika presidentin into olisi herättänyt vasta-aallokkoa ja enemmän kuin loiskiehuntaa, ja suttua olisi syntynyt.”
”Mutta kun seisoi hetken saapasnahkatornin juurella”
”kansa, tuo kaikkitietävä, kurvaa kaahaten ”suurta käännettä” tehdessään ylväästi likavesiä roiskien kiitää siitä ohi, niin taito-presidentti hyppää keuloille (tosiaan vasta siinä vaiheessa), ikään kuin olisi tehnyt sitä iän ajan kanssa.”
”Niin kansa sai johtajansa ja opettajansa!”
”Miten tanner jalkojemme alla jyliseekään kun paras antikremliläinen Tanner kyynelehtii mullassa, ilosta itkee.”
”Miten käy Sorsan, Koiviston, Tiitisen, Tuomiojan, Heinäluoman linjan? Haudataanko hiljaisuudessa, omaisten ahdistuneesti nyyhkiessä, vai onko kirjaimellisesti hautajaiset ”hiljaiset”.
Aah, täl tekstil mie elänki varmaa pual vuat. (Hietasta Rokan tyylil)
Mutta sitten tuo kysymys: ”Miten SDP kääntyi ”aurinkoon päin”, tuohon Natoon? Miten se tapahtui? ”
Eiköhän siinä käynyt samoin kuin johtajalle, hypättiin vaan sen jonon kärkeen aivan kuin siellä oltaisiin oltu koko ajan. Tottahan se onkin, oltiin siellä etujonossa silloinkin kun Naton kannatusluvut olivat toisinpäin.
Ilmoita asiaton viesti
Kun kuuntelemme suomalaisten turpo-päättäjien julkisuudessa antamia lausuntoja, epäselväksi ei jää kuka johtaa kansainvälistä liittoumaa ja kuka taas ei.
”Minun mielestäni meidän pitää yhdessä varmistaa, että Ukraina voittaa sodan ja Ukrainan tulevaisuuden näkymä on valoisa. Ukrainasta tulee EU:n jäsen. Ukrainasta tulee Naton jäsen. Ukraina on osa länttä.”
https://areena.yle.fi/1-63224079?autoplay=true?start=28m35s
Ilmoita asiaton viesti
Jos nyt kuitenkin lusikoitaisiin tätä soppaa peruna kerrallaan. Suomi ja Ruotsi Naton jäseneksi ensiksi.
Sitten kaikki muu ajallaan.
Ukrainan voitto sitkistyvässä kulutussodassa, vaikea rasti. Miten läntinen tuki kestää: vaaleja tulossa. Päättäjät ja asetelmat voivat muuttua nopeastikin. Katsotaan nyt vaikka miten oli vielä pari plus vuotta sitten: Trump ja Johnson puikoissa… Mikä muuttuu voi muuttua toistekin, mutta päinvastaiseen suuntaan.
Ei ole mitään syytä unohtaa, että ”sota yhdistää” ja ”rauha erottaa”: nyt mikä näyttää Ukrainan yhteinäisyytenä voi välittömän eksistentiaalisen uhkan joskus väistyttyä laueta monekirjavaksi kevääksi. Koheesio pitää tuhon uhatessa ja hermo pitää kunnes välitön uhka laukeaa. Mitäs sitten tehdään jos entinen meno palaa? Silloin resilienssi vasta on lopullisessa tulikokeessa, kun ruudinkäry hälvenee ja pitää romun seasta alkaa rakentaa uutta elämää ja valtioelämää varsinkin. Minne se korruptio ja muu tyrväs katoaa kun maahan ajetaan miljardimäärin uudisrakennustukea, Marshall 2.o:aa. Siitä on tunnetusti jo hämärämiehet ja -tahot nytkin kiinnostuneita. ASetelmia viritellään silläkin taholla. Joskus tullaan hetkeen, jolloin sodan rasittama ja traumatisoima kansakunta hakee asetelmia, miten sitten suhtaudutaan löysiin lupauksiin, joita sotatilan aikana annetaan sinne ja tänne? Tukijamaissakin vasta-aalto kokoaa jo voimiaan.
Monelle Euroopassa 45 miljoonaisen avustettavan Ukrainan EU-jäsenyys on pahinta kaikesta, pitkä vekseli. Tämä suoraan sanottuna ja täysin Ukrainaa on autettava -hengessä.
Ilmoita asiaton viesti
”Kunnia” suomalaisten harhauttamisesta kuuluu oikeiston pienelle ulkoparlamentaariselle ryhmälle sekä Taloustutkimuksen ja Kantarin ”nettikyselyille”.
Edessä olevat vuodet tulevat paljastamaan ne kunniattomat, jotka olivat mukana Nato -hankkeessa.
Ilmoita asiaton viesti
”… oikeiston pienelle ulkoparlamentaariselle ryhmälle…”
– Kyllä oli taas niin pravdaa niiiiin pravdaa, sanoisinpa jopa: ihan täyttä izvestijaa!
Länsimaita kritisoineet neuvostolausunnot olivat 1970-luvulla tyyliltään vihjailevia, ja samaan aikaan pelottavia. Syyllisiä ”provokaatioihin” olivat milloin ”tietyt tahot”, milloin ”eräät piirit”, toisinaan myös ”määrätyt voimat”.
Haluaisiko marxisti-leninisti Rauno Lintunen edes tällä kertaa nimetä ”oikeiston pieneen ulkoparlamentaariseen ryhmään” kuuluvat henkilöt, tai vaikkapa vain osan heistä? Ei pitäisi journalistille olla ylivoimainen temppu.
Ilmoita asiaton viesti
Voi Rauno, eikös ole kenkkumaista kun Suomen Eduskunnassakin häärää pieni oikeistoklikki, joka äänesti natojäsenyydestä vuosi sitten 188 – 8 ja nyt taas 184 – 7. No onhan siellä sentään muutama, joita gallupit ja kantarit eivät ole pystyneet huiputtamaan. Toivossa on hyvä elää, vai mitä Rauno?
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko ollut ideologisen kehityskulun sijasta vallan reaktiivinen toimeenpanovallan päätös, jonka lähin analogia, niin temaattisesti kuin ajallisesti, oli koronan synnyttämä hätätila? (Muistaako kukaan esim. sitä, kuinka hallituksen päätöksellä Uusimaa eristettiin muusta Suomesta? Isotkin asiat unohtuvat nykyään kumman nopeasti.) Tässä tapauksessa vain koronan tilalla Venäjä, ja karanteenin tilalla Nato.
Olen ollut sosialidemokraattisen yhdistyksen jäsen 10+ vuotta. En muista, että yhdessäkään jäsenkokouksessa tai johtokunnan kokoontumisessa olisi keskusteltu Natosta tai ylipäätään maanpuolustuksesta. Toki se johtuu siitä rakenteellisesta lähtökohdasta, että yhdistykset eivät näe oman kunnan ulkopuolelle ja keskittyvät sen takia kaavoitukseen, julkisiin palveluihin ja muihin epädramaattisiin paikallistason asioihin.
Ilmoita asiaton viesti
Ideologinen kehityskulku, aivan kuten muutkin reaktiiviset muutokset ovat kiinnostavia: elämäni kirjoihin kuuluu Väinö Leskisen Aseveliakselista kansanrintamaan (1967), jonka kanssa askartelin tuoreeltaan varhaisnuoruudessani. Tiivistin asian tähän malliin: Miltä tuntuu vaihtaa kantaa kun ensin on elämänikänsä elänyt ja taistellut erään kannan puolesta, ja sitten vain kääntyy. Onko mennyt taistelu hukkaan heitetty elämä? Mikä tässä uudessa kannassa, jota vastaan ei enää taistelekaan, vaan johon tukeutuu, ja jonka puolesta elää, on niin ihmeellistä ja parempaa kuin entisessä vakaumuksessa?
Jotenkin se on selvitettävä. Pidin Leskistä kauan yöpöydällä, enkä ihan päässyt selkoon. Myöhemmin tietysti asiasta valkeni kaikenlaista joka selitti ja sekoitti ”silmien avautumista”, kaikessa hyötymoraalisessa kääntymyksessään.
Kääntymys voi olla aito ja perusteltu, sitäkin tapahtuu. Mutta jos kaikki tapahtuu vain ulkoisten impulssien vaikutuksesta niin näkemyksellinen murros jää aika ulkokohtaiseksi, ja vaille vakaumuksellista canossaa.
NATO-kannan muutos edellyttää syvällistä pohdintaa ja arvojen uudelleen arviointia. Sanoisin, että siihen liittyy myös ihmiskäsityksen ja maailmankatsomuksen perusteiden möyhimistä. Ellei niitä ole, sen pahempi äkkikäännökselle.
Ilmoita asiaton viesti
Minua on vaivannut ongelma. Melkein joka puolueessa on kavereita ja tovereita, jotka ovat tosi viisaita ja joita voisi äänestää. Ongelma on vain niiden kavereiden kavereissa, jotka ovat tosi typeriä.
Pitääkö siis äänestää sitä, jolla on vähiten typeriä kavereita?
Aivan mahtavaa olisi, jos nämä fiksut, joka puolueesta perustaisivat oman puolueen, SVP ”Suomen Viisasten Puolue”. Sen edustajia voisi huoletta äänestää. Puolueen ohjelmakin voisi olla mielenkiintoista luettavaa.
PS. Ei tuo SVP ajatus ole syntynyt ihan aiheetta. Jos pistää silmät kiinni ja kuuntelle joidenkin kansanedustajien puhetta, puoluetta on melkein mahdotonta sanoa. Ennen oli paremmin. Muistan kun radio-ohjelmassa ”Pienoisparlamentti” Hertta Kuusinen sanoi, ettei sellaisia pikateitä Suomessa tarvita, niitähän käyttäisivät vain herrat, joilla niitä autoja on.
Ilmoita asiaton viesti
Viimeiset kolme vuotta ovat kyllä opettaneet historiantutkijaa varomaan Kanava-lehdelle ja muille pölyttyneiden muumioiden foorumeille ominaista historisismia, jossa kaikki tapahtunut nähdään pitkäaikaisten kehityslinjojen ja historiallisten lainalaisuuksien summina. Todellisuudessahan historiaa tehdään myös sähläämällä, improvisoimalla ja reagoimalla tilanteessa, jossa kukaan ei voi varmuudella ennustaa, mitä tapahtuu edes seuraavan vuorokauden aikana. Ja loppujen lopuksi vähiten toimeenpanovallan päätöksiä tekevät kuolleiden valtiomiesten haamut.
Ilmoita asiaton viesti
Sattuma on huomattavan aliarvostettu tekijä historiassa.
Ilmoita asiaton viesti
”Miten käy Sorsan, Koiviston, Tiitisen, Tuomiojan, Heinäluoman linjan?”
Lisäisin näihin ”linjamiehiin” vielä Kimmo Kiljusen.
SDP:n katumushajoituksen voisi aloittaa vaikka kuuntelemalla mitä mieltä vielä vuosi sitten Kimmo Kiljunen oli Natosta:
https://www.youtube.com/watch?v=ninQPuHyPXs (Natokeskustelu alkaa kohdasta 16 )
Miten ihmeessä nämä ”linjamiehet” äänestivät Natoon liittymisen puolesta vain muutaman viikon päästä? Mitä heille tapahtui tänä aikana, myytiinkö periaate vai mistä oli kysymys?
Paras selitys on se entisen pojan selitys: ”Sitä miält määki oli vaik emmää mittää sanonu”.
Ilmoita asiaton viesti
Jetsulleen.
Ilmoita asiaton viesti
Sanna (sd) on käyttänyt myös tätä ”Entisen pojan selitystä”. Hän näkee siinä jonkinlaista neroutta. HS:n haastattelussa hän kertoi kääntyneensä Suomen Nato-jäsenyyden kannalle jo kauan ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.
Ilmoita asiaton viesti
Turhaa pohdintaa, Putinille se ”kunnia” kuuluu.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän Ukrainalle – jos Putin olisi vallannut Kiovan niin Nato-hakemusta tuskin olisi voitu jättää.
Ilmoita asiaton viesti
Meinaatko, että antoi syyn liittyä Natoon?
Ilmoita asiaton viesti
Ilman Putinia Suomi ei olisi menossa Natoon, joten kiitos hänelle – vaikka pahalta tuntuukin.
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen näkee ja tekee parhaansa siitä, johon voi kulkunsa perusteella todeta sijoittuneensa.
Kun otetut pohjat hyvin erilaisia… ihminen monipuolisesti sijoittuvanakin, voi päätyä olemaan reduktio siitä, mihin on perusvalmiudellisesti mahdollinen.
Käytännössä determinaatio on tuotakin vahvempaa, vaikka determinaatio itse on jotain… minkä perustetta ei sovi analysoida tai tongiskella.
Jos on kapealähtöisyyttä, … ei tarkoita, että olisi välttämättä edes sitä,… koska jos tätä heppoisuutta ei tajua, eiköhän käy selväksi.
Jos toisaalta ei tajua, sen parempi melkein viedä tällaisen olemattomuuden kauttakulkevia, koska tuskin enää häräilevät isommin mihinkään pieniviitteisempää, puhumattakaan suurista.
Näin kertoen, vaikuttaa ehkä vaikeasti ymmärrettävältä.
Mieleen tulee kuitenkin esittää todennäköinen vastasuhtautuminen (tois-s..), ts sen mahdollisuus, että vaikeasti tajuttavissa asioissa voi olla nimenomaisesti se seurattavuus ja tajuttavuus, jota ilman ei pärjäiltäisikään.
Mitä tajuat ja oivallat… ei välttämättä enää poikkea siitä, mitä et olisi jo toteuttanut, isommalla ryhmätuella, sekä myös vastustustuella.
Vastustus suuntaa antavassa (työntävässä) mielessä, on yhtä voimakasta, ellei jopa voimakkaampaa kuin mitä monet yksimielisyydet.
Tuosta saa tosiaan sen viimeisen komponentin vääjäämättömyyksien perusvoimiin. Paitsi syntypohja eri tasoisena, myös se pieni yksilökallistuma merkitsee, vasten moninaisempaa kokijastoa.
Ole periaattessa valmis mihin ryhmään vain, ja mihin osaan ryhmässä vain… pienestä syntyy ne viimeiset, vaikka perusvahvuuksia olisi paljonkin erilaiseen.
Mitä sanoa tässä geeneistä, jotka tosiaan tulevat tietyllä tapaa käyttöön, on niiden perussuunta miten vähän poikkeava vain, muista vastaavista.
Saman voi liittää laajempiin toimijatahoihin, joiden kautta järjestelyt ovat mitä ovat, eikä tosiaan muuta.
Mitä isompi, ja mitä enemmän pohjia alla,… sen tietynlaisempi. Eiköhän tarvitsisi vielä vähän lisätukeakin? (Laitetaanko pieneen pussiin)
Ei tämä kovin kaukana ole, jostain uskonnollismielisistä. Kun tämä suuruusluokka… voisiko oikeastaan poiketa näinotetuista.
Eiköhän eri kirkkokunnatkin voisi liittyä mukaan, kuten ovat aina voineet olla näissä liittyjäisissä mukana, tervetulleena, mutta terveyden perusedellytykset poiskarsittuna.
Ilmoita asiaton viesti
on tärkeää tiedostaa, että vastustus ja erilaiset näkemykset voivat olla hyödyllisiä ja tarpeellisia, sillä ne voivat auttaa ihmisiä kehittämään ajatteluaan ja laajentamaan näkökulmiaan. Vastakkainasettelujen ja Erilaisten näkemysten kohtaaminen voi johtaa uusiin oivalluksiin ja keksintöihin.
Onkin tärkeää pyrkiä ymmärtämään erilaisia näkemyksiä ja käyttää niitä hyväksi, sillä kaikki näkökulmat voivat sisältää arvokasta tietoa ja ajatuksia. Tämä voi auttaa meitä kehittämään ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin ja luomaan paremman ymmärryksen maailmasta.
Lopuksi haluan korostaa, että avoin mieli ja valmius kuunnella erilaisia näkemyksiä voivat auttaa meitä kasvamaan henkilökohtaisesti ja laajentamaan käsitystämme maailmasta. Samalla voimme myös kehittää kykyämme ratkaista ongelmia ja edistää yhteistä hyvää.
Ilmoita asiaton viesti
Okei.
Reduktio tuohon kommenttiini oli ainakin hyvä, ts eri käyttöyhteys-löydös/sovellus.
Ihminen olisi reduktoituma, isommassa laajuudessaan, ts reduktio-sanaa voisi soveltaa astetta monitahoisempaan kokonaisuuteen, kuin mitä on yleisesti ollut tapana.
Tästä ei ole pitkä matka analysoida vähän paremmin välinein sitä, mitä on mm yksilö suhteessa yhteisöön tai laumaan, jne, tai mitä voisi olla.
Reduktoitumia tuli ajateltua vääjäämättömiksi, tosin perusteilla, jotka ihmisen tapauksessa ovat mitä mielikuvituksellisimpien käänteiden kautta toteutuvia.
Ihminen on kuin ilmenevä sää, tosin ei ole samaan aikaan vaikea kuvitella sitä, että tietty geenipaketti on aika takuuvarmasti lähes jokaisessa ihmisympärissö jotain tiettyä. Kyseessä eräs äärimuota, ja eläin tyypillisesti on jotain tietympää, ei-niin-geneeristä.
Geneerikko voi tosiaan ilmiasultaan olla enemmän gameleontti, ja tämä on tosiaan ihan peruspiirteiden tukemaa, mitenkäs muuten.
Reduktoitumat geneerikoista, menee vähän kuin mitä koirat, perussudesta, joka luomakunnan huippua, josta tosiaan jalostaa teriä.
Juttuni on luonnon rakentumiseen liittyvää, vaikka käsittelenkin eliöitä, ja jotain niiden välisiä.
Ilmoita asiaton viesti
”Kiitos kommentistasi! Olen samaa mieltä siitä, että reduktion käsitettä voidaan soveltaa monitahoisempiin kokonaisuuksiin, kuten ihmiseen suhteessa yhteisöön tai laumaan. On mielenkiintoista ajatella, miten tietty geenipaketti vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen ja luonteeseen eri ympäristöissä. Ja kuten mainitsit, geenien lisäksi ympäristötekijät voivat myös vaikuttaa ihmisen ilmenemiseen ja käyttäytymiseen. Luonto on todella monimuotoinen ja jatkuvassa muutoksessa, ja on mielenkiintoista tutkia, miten eliöt vuorovaikuttavat keskenään ja ympäristönsä kanssa. Kiitos mielenkiintoisesta näkökulmastasi!”
Ilmoita asiaton viesti
On totta, että ihmiset ovat monimutkaisia yksilöitä ja samalla erittäin erilaisia. Geenipaketti voi vaikuttaa joihinkin peruspiirteisiin, kuten silmien ja hiusten väriin, mutta se ei välttämättä määritä kaikkea muuta. Ihmisten käyttäytyminen, persoonallisuus ja elämänkokemukset ovat myös tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, millainen ihminen on.
Vaikka onkin totta, että jotkut eläimet ovat geneettisesti määritellympiä kuin toiset, on tärkeää huomata, että ihmisten geneettinen monimuotoisuus on myös erittäin laaja. Tämä mahdollistaa ihmiskunnan sopeutumisen erilaisiin ympäristöihin ja elämäntapoihin.
Kaikki yksilöt ovat ainutlaatuisia, ja tämä monimuotoisuus on rikkaus, joka kannattaa tunnistaa ja kunnioittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kun noin kerrot (imitoiden?), mieleen tulee kasvu (rakentuminen) prosessina, jolloin geenit ovat kamaa, siinä missä appelsiinit, kahvi, ruisleipä, kerrostalo, painovoima, kuntosali, imetys … ja muu kirkollisempikin joissain kulttuureissa.
Kun puhutaan geeneistä, jää usein vaikutelmaksi, että aivan kuin ei puhuttaisi enää todellisuudesta kuin mitä se on.
Jotkin asiat on sidottava ehdottomasti käsittelytason ja osuuvuushakuisuudessa johonkin infantiilisuteen, tai sopivan oloiseen tarjoiluun. Hitto mitä p*skaa.
Tuoppa tämä nyt ontopic:ksi. NATO ja monet ovat näitä… todellisesti otettavia. Ei kovin kaukana siitä, mitä on maalaisten yleistapa muutenkin. Varmasti pärjäillään.
Ilmoita asiaton viesti
Myllärisen Nato-analyysi oli kuin professori Patomäeltä, mutta selkeämpi.
Ilmoita asiaton viesti
Ellei Suomi olisi alamaisesti sitonut Nato-jäsenyyttään Ruotsin jäsenyyyteen, Suomi olisi mahdollisesti Nato-jäsen jo nyt.
Ikään kuin päättäjät eivät olisi havainneet, että Suomi ei ole enää Ruotsin alusmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jo muutamien vuosien ajan on toisteltu, että Suomi ”on niin lähellä Natoa kuin ilman jäsenyyttä voi olla”. Tältä pohjalta päätös hakeutua jäseneksi ei oikeastaan ole käännös, vaan yksi askel lisää aiemmin valittuun suuntaan. Sitten IHAN toinen näkökulma:
Jääkiekossa käy joskus niin, että sopivasti osuva taklaus heittää vastustajan kaukalon laidan yli. Lajivertausta soveltaakseni taklaaja oli Putin, ja laidan takana odotteli Nato, jonka hoteisiin tärskyn vastaanottanut Suomi lennähti ennen kuin ehdittiin (presidentti Haloselle lahjoitettua) kissaa sanoa. Entä mikä tässä kertomuksessa on Ukraina? Ehkä Venäjän välierävastus, jonka kapteeni Putinin joukkue oli edelliskierroksella murjonut jäänrakoon.
https://suomenkuvalehti.fi/awpo/img/2016/05/Vladimir_Putin_.jpg?s=528cdb062f51d5bf1057c81dfa399d88&fit=crop
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä mutta. Pitkin 2010-luku ja 2020-luvun kynnyksille Naton vastustus oli yli 40 %, korkeimmillaan jopa 48 prosenttia (täysin/osin erimieltä):
https://www.eva.fi/blog/2021/10/26/nato-jasenyyden-kannatuksessa-on-tapahtunut-hyppays/
Optiovaihtoehto kehitettiin (kehittyi) vahvan Natokannatuksen ja sen melkein yhtä vahvan vastustuksen ahjossa: monelle optio merkitsi jotain sinänsä erikoista ajatuskulkua, jonka mukaan ”ei nyt ole tarvetta: Suomeen ei kohdistus minkäänlaista reaalista sotilaallista uhkaa” -kiemuran tapaan. Ikäänkuin sitten kun uhka ilmaantuisi voisi äkisti ”hoitaa asian” kuntoon. Pikaiset sodat kyllä tunnettiin, eivät ne kauan varotuskelloja helysytelleet kun tulivat..
Siis ikävän asian lakaisua maton alle harjoitettiin. Miksi se oli ”ikävä”, siihen saisivat vastata jäsenyyden taannoiset vastustajat!
Ilmoita asiaton viesti
”… jäsenyyden taannoiset vastustajat”
, joihin myönnän lukeutuneeni. Katsoin, että Suomen ja Venäjän välinen suhde on mitä suurimmalla todennäköisyydellä rauhantila, siis sotilaallisen konfliktin puuttuminen. Ja koska ei tapeltaisi, ei tarvittaisi myöskään sotilaallista liittolaisapua.
Suomella ja Venäjällä oli – imperfekti nyt välttämätön – laajaa yhteydenpitoa perhesuhteista alkaen suuriin kaupallisiin ja liikenneinfraan liittyneisiin hankkeisiin asti. Kaikkea tätä me natokriitikot halusimme suomettuneesti vaalia: uskoimme lukevamme Moskovan ajatuksia ja päättelimme Venäjän alkavan tehdä monentasoista jäynää, jos Suomi hakeutuisi jäseneksi Pohjois-Atlantin sopimusjärjestöön. Hyökkäys rajan yli ei todellakaan ole ainoa tapa, jolla itänaapuri osaa häiriköidä.
No niin, loppu on historiaa: 24.2.2022 vei politiikan ja jopa geostrategian aivan uudelle, kammottavalle, epäinhimilliselle tasolle. Mutta hei: väsyksiin asti toisteltu ”Suomen Nato-optio” ei ollutkaan pelkkää legendaa tai unelmahöttöä. Se erääntyy tuota pikaa aivan konkreettisesti. (Niinhän…?)
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Tämä ratifiointiruljanssi kruunaa option tosiolevana. Siis kruunaa samassa tarkoituksessa ja merkityksessä kuin lapsuudessani mitta-astioiden ja puntarien tarkastaja kruunasi mainitut kapineet, tuikkaamalla iskuleiman niiden kyljessä olleeseen tarkoitukseen varattuun laikkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle Nato-optio tuo mieleen satusetä Andersenin kertomuksen keisarin uusista, hienoista vaatteista.
Olisiko meillä ollut mitään mahdollisuutta hakea jäsenyyttä ilman optiota? Se jää varmaan arvoitukseksi ikuisiksi ajoiksi.
Mielestäni kysymyksessä oli ”Nato-onanismi” eli itsetyydytys. Olimme (osa meistä) kovin tyytyväisiä itse itsellemme myöntämään optioon. Nyt olemme huomanneet, ettei sitä optiota kaikki sen myöntämiseen oikeutetut tahot ole hyväksyneet. Keisarin uusia vaatteita muistuttavan Nato-option lunastaminen ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu, niin kuin meille uskoteltiin.
Olisiko tässä aineksia syyttää valtiopetoksesta niitä jotka tätä valhetta levittivät?
Ilmoita asiaton viesti
Ennuste tulla hyväksytyksi Natoon on varsin suotuisa. Eihän mikään maa toistaiseksi ole ”kuollut jonoon”, vaan kaikki hakijat on päästetty sisään. Ja nyt EN halua kuulla huomautuksia, että Suomi olisi päätymässä poikkeukseksi…
”Olisiko meillä ollut mitään mahdollisuutta hakea jäsenyyttä ilman optiota?”
– Hakea toki voi, mutta sisäänpääsy saattaisi olla vaikeaa ”optiottomille” maille, joihin tätä nykyä kuuluvat esimerkiksi Venäjä ja Pohjois-Korea.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tiedät mitä ”optio” tarkoittaa, oletan, että hyväksyt myös käsitykseni, ettei jäsenyyden hyväksyminen käsitä mitään ennalta myönnettyja optioita. Jäsenyyden vaatimukset joko täytetään tai ei.
Kun Turkin ja Unkarin vetkuttelussa ei ole kysymys ollenkaan Suomen ja Ruotsin Natokelpoisuudesta, niin sen ”option” olisi pitänyt sisältää myös Turkin ja Unkarin ”basaarikaupan vaatimukset”, jolloin sen option käyttäminen olisi ollut läpihuutojuttu. Nyt ei niin käynyt koska Nato-optio oli suomalainen keksintö vailla mitään todellisuuspohjaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos tiedät mitä ”optio” tarkoittaa…”
– Googlattuani kyseisen hakusanan en ole asiasta enää lainkaan varma! Tietenkään ”optio” ei ole kansainvälispoliittinen termi, mutta se kuulosti sopivan seksikkäältä kuvaamaan Suomen mahdollisuutta hakea jäsenyyttä Pohjois-Atlantin sopimusjärjestössä.
Ehkä asiayhteyteen sopivin määritelmä on Wikipedian kuvaus reaalioptiosta:
”Reaalioptio puolestaan on mikä tahansa investointipäätös, joka pidetään avoimena siten, että se voidaan joko valita tai olla valitsematta tulevana ajankohtana.”
– Siis avoin mahdollisuus tulevana ajankohtana; on ollut omissa käsissämme, hakeudummeko Natoon vai emme. Eihän hakijamaa missään tapauksessa ole hyväksymässä itseään mukaan, vaan tämä (ratifiointi) on toisaalla toteutuva prosessin vaihe, joka seuraa Suomen tekemää option lunastusta.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedämme että mitään maata ei ole hyväksytty Naton jäseneksi ilman sen omaa hakemusta, tahdonilmaisua ja sen lisäksi järjestön asettamien ennakkoehtojen täyttämistä!
Sikäli oma tahdonilmaisu on ehdoton lähtökohta, mutta mikä olisikaan ollut Suomen – ja samantein Ruotsin asema – jos optioksi mainittua ilmaisua ei olisi ollut.
Voisiko tilannetta verrata – kun tällaisesta pikajuoksupitäjästä olen kotoisin – siihen, että sadan metrin juoksi oli tulossa, tosin ajankohta, siis aikataulu täysin auki. Nyt Suomi oli kypsynyt ja valmistunut optio-tilaan, mitä voisimme kuvata sillä että juoksijalle oli jo kajahtanut (hänen sisäisessä tajunnassaan) ”paikoillenne” -komento, ja sitten Matinpäivän hetkellä kajahtikin tiukka ”valmiit”-komento, jolloin Suomi oli jo lähtötelineissä ja valmistautunut.
Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että optio-tilaa ei olisi ollut, vaan olisi hajanaisessa mielipidekentässä äkisti laajamittaisen sodan puhjettua alettu säntäillä ympäriinsä ja sondeeraamaan erilaisia mielipiteitä yhteen?
Nyt Suomi oli jo telineissä ja ”valmiina”.
Suomen Nato-jäsenyyshakemus oli reaalioptio, julkituotu mahdollisuus tehdä tilanteen mukaan jäsenyyshakemus, ”jota pidettiin avoimensa siten, että se voidaan joko valita tai olla valitsematta”.
Nyt se ajankohta sitten tuli ja hakemus singahti liikkeelle.
Tämä on kohtalaisen selkeästi alkuperäiseen kysymykseen mahdollinen vastaus, jossa on hybridimäinen sisältö. Suomi, kansakuntana ja sen edustuksellinen päättäjäkunta olivat valmiit, mutta katalyyttina toimi hyökkäävä naapuri.
Ei oltu ajopuita, koska koskenlaskukelpoinen ruuhi oli kaadettu ja koverretty, mutta äkkisota ”imaisi” koskiruuhen veteen ja kosken kuohuihin. Jotain luonnonvoimaistahan siinä oli kieltämättä, ainakin aikalaiset tulevat muistamaan sen ilmiselvänä asiana, vailla mahdollisuutta olla toteuttamatta ”optiota”!
Tullaan perustaviin asioihin: sattuma ja välttämättömyys. Välttämättömyys oli sisäistetty, mutta sattuma määräsi ajankohdan.
Tämän ajatusmallin hyväksyminen tarjoaisi pitkällemenevän ”anteeksiannon” kaikille jarruttajille ja suoranaisille vastustajillekin?
Historia toteutti tämän asian, ratkaisi sen ilman empimistä. Jokin tässä vain täyttyi ja peruuttamaton tapahtui. Astuimme oman Rubiconimme yli, sitä hetkeä, askelta ja vettä ja situatiota ei voi toistaa, peruuttaa, sen voimme vain mielissämme toistaa, hidastettuna tai ilman.
Ilmoita asiaton viesti
Jatkan:
Suomen Nato-ratkaisun luonnonvoimaisuutta erityisesti korostaa ratkaisun synnyn eittämätön nopeus ja epäinstitutionaalisuus. Jälkimmäisellä tarkoitan niitä lupauksia ja vakuutuksia, joita oli monta, joilla luvattiin ja sidottiin menettely käsittämään ehdottomasti kansanäänestys siksi viimeiseksi lukoksi, joita meistä monet edellyttivät ennen hakemuksen jättämistä.
Mihin se kansanäänestys äkisti katosi?
Mielipiteet vain eri tasoilla ja kansalaisryhmissä stemmasivat yhteen, voimakkaita ja laajoja vastaprotesteja ja ei-muotoista liikehdintää ei kerrassaan esiintynyt, todetusti aktiivinen vastustus oli vähäistä ja myötämielisyys laajaa ja ehdotonta. Näin sen määrittelisin.
Oliko asian syvempi käsittely ja kansanääenstys pitänyt kuitenkin toteuttaa? Tässähän aikaa on ollut, kuten nyt havaitaan, ja aika jatkuu ties miten pitkälle. Tämä kysymys on enemmän akateeminen ja kiinnostaa lähinnä tutkijoita, ehkäpä rajallisesti heitäkään, ellei sitten tule tilannetta, jossa joudutaan todella pohtimaan ”mitä tuli tehdyksi” ja ”miksi oikaistiin”.
Voiko sellainen aika tulla? Voi mutta en pidä sitä todennäköisenä. Mutta jokin tekohetkellä tehty ratkaisu joka silloin tuntuu hyvältä ja kaikista ajateltavissa olevista vaihtoehdosita ehdottomasti parhaalta, voi joutua uuteen valoon ajan myötä.
Sillä historia on kaikkea muuta kuin todennäköinen, – kuten edellä kommenteissa tuli todettua.
Ilmoita asiaton viesti
Taajama porukka on helposti manipuloitavissa.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa Ruotsin ja Suomen Nato -kääntymys on ainoa pitkäaikainen tulos Ukraina -kärhämästä, niin ja Ukrainan tuhoutuminen. Nämä tulokset ovat OK USA:n kannalta, ja luultavasti tämä oli USA:n tavoitekin. Seuraavaksi on Taiwan. Se sujunee samaan tapaan:
– maailma ajautuu säännöstelytalouteen,
– e-raha ja kansalaisoikeuksien rajoittaminen sen avulla ovat pysyvä uusi juttu
– Taiwan tuhoutuu ja palautuu Kiinalle
Jälleen sama rakenne, jossa jostakin kamppaillaan hetken aikaa hyvinkin teatraalisesti, vaikka lopputulos on ennalta varma. Luultavasti USA käy tämän sodan säästeliäämmin, koska omat laivat ovat upotusleikissä mukana.
Päivittäkää PC:nne ja kännynne nyt, kun kauppa vielä käy.
Ilmoita asiaton viesti