Kokemuksia Saksan opintomatkalta – eli miten erään tullimiehen lausunto kumottiin

Kokemuksia Saksan opintomatkalla

Saksa ei todellakaan ole p-ka maa!

*

Ensimmäinen maininnan arvoinen huomio, jonka maalaismies Munchenissa tekee on taksissa matkalla lentoasemalta hotellille: Mersun mittari kokoaa ja kohoaa, saavuttaen tuota pikaa hurjan 180:n kilometrin tuntinopeuden nelikaistaisella reitillä. – Ei meillä vaan edes Helsingissä!

*

Merkillepantavinta oli se, että niin taksissa kuin kaupoissa, niin Deutsche Museumissa kuin pizzeriassa suosittiin käteistä muovikortin sijasta.

Monessa paikassa jopa torjuttiin sähköinen raha. Miten tämä voi olla mahdollista? Onhan meille tolkutettu, että liiketoiminnan läpinäkyvyyden ja luotettavuuden vuoksi pitää käyttää korttirahaa, mutta sitten EKP:n kotimaassa Saksassa, meininki ja meno onkin tällaista? Mistä se kertoo?

Se kertoo epäilemättä harmaasta taloudesta! Saksassa!

Munchenissa oli paljon italialaisia turisteja, heitäkö tällä myös palveltiin?

Muutenkin Baijerissa oli suomalainen silmä havaitsevinaan ”italialaisia vaikutteita” monessakin kohdassa. Järjestelmät, toiminnot ja näkymät eivät ole sellaisia, kuin jämptin saksalaisen mielikuvan mukaan olettaisi, vaan kummallista löysäilyä ja epäjärjestystä näkee siellä ja täällä.

*

Opintomatkamme ikään kuin ”sydämen” muodosti Oktoberfest. Suomalaisen metsänpojan havainnot suurjuhlasta ovat moninaiset ja erilaiset.

Ehkä syvimmälle tajuntaan iskostunut on kuva, kun nopealiikkeiset tarjoilijat sika- ja makkara-annoksineen risteilevät tungoksessa kohden asiakaspöytiä. Etummaisella tarjoilijalla on suussaan pilli, jota hän kärkkäästi ja terhakasti vislauttamalla avaa tietä itselleen ja tarjottimia korkealla päiden päällä kannatteleville kollegoilleen. Siinä menee ehtaa lihaa ja luonnonsuoleen ahdettua lihajalostetta häpeilemättöminä kukkuroina jättimäinen perunamötikkä kyljessään.

Illan edetessä ja tungoksen kovetessa etummaisena kulkevalla ei ole enää tarjotinta, vaan hän lujin ottein viskoo tieltä ihmispoloja heidän sukupuoleensa ja kokoonsa vähääkään kiinnittämättä huomiota.

Posket pullottaen hän huikkaa kimeällä pillillään ja etenee tiiviin ihmismuurin läpi kuin mikäkin jäänmurtaja, ja hämmästyttävän sujuvasti ihmismereen syntynyttä railoa hyödyntäen etenee lihaisa kulkue tarjottimet runsaissa valoissa säihkyen.

Kaikkein tukkoisimmassa käytävien risteyksessä on erillinen huomioliiveihin sonnustautunut puhvelimainen ”liikenteenohjaaja”, joka työntää ja tökkii oluitaan särpiviä, keskenään jutustelevia ja epätoivon sekaisin katsein pöytäpaikkoja tähyileviä seurueita sivuun! Täältä tulee baijerilaista olutta kyytipoikineen!

Kaikki sujuu saksalaisella täsmällisyydellä ja oikoisuudella, kenenkään mieleen ei tule ryhtyä kammoittelemaan vastaan, saati vaatimaan anteeksipyyntöä tönimisestä ja sivuunheitosta. Melkeimpä säälinsekainen tunne valtaa katsojan tajunnan, kun hän näkee, miten reippaasti erityisesti pienikokoiset japanilaiset lennähtelevät syrjään. Mutta meiningissä on jotain alkuperäistä ja luonnollista: makkaran ja sianpotkan pitää kulkea, ja se myös kulkee!

*

Paikallinen ystävä vakuutti, että saksalaisen autoilijan yleisin arvio kanssa-autoilijoista edelleenkin on ”Schweinehunden”. Sellaisia ovat siis nuo muut, kaikki. – Tunnustan, että olin luullut kyseisen epiteetin jo häipyneen menneisyyden pölyisille kankaille, mutta näin asiaa hyvin tunteva lähteeni, paikallinen sellainen, vakuutti.  Onko Saksassa jokin vanha jäänyt päälle?

*

Hotellin reseptionisti ei osaa suoralta kädeltä kertoa minulle, paljonko Munchenissa on asukkaita, mutta tuota pikaa sekin selviää: 1,4 miljoonaa asukasta.

Oktoberfesteille osallistuu vuosittain noin 6,4 miljoonaa ihmistä. Toiseksi viimeisenä päivänä täällä jo tiedetään, että tämänvuotinen vierailijamäärä näyttää kohoavan 6,5 miljoonaan. Laskemme matkakumppanieni kanssa eräitä keskeisiä ”tuloslukuja”.

Jos lasketaan, että jokainen vieras nauttii 4 olutkolpakollista, tekee se kaksiviikkoisen juhlamessun aikana 25,6 miljoonaa kolpakollista olutta. Litroja on sama määrä, sillä kolpakko vetää täällä täyden litran. Kun juhlakauden hinta on 10 euroa litralta, merkitsee pelkästään oluen myynti täällä noin 250 miljoonan euron liikevaihtoa. Muut tykötarpeet, ne porsaan osat, perunat ja moninaiset makkarat vielä päälle. Eivätkä nuo tuhdit herkut jää liikevaihdossa taatustikaan jälkeen vuoksena virtaavan ”leipäveden” liikevaihdolle. Kun summaamme kaikki muut asiaankuuluvat lisätoiminnot, kuten matkat ja muu liikenne, majoitus ja hostaus sekä tuliaiset ja muut elämän välttämättömyydet, voisi varovainenkin merkonomi päätyä jonnekin jopa noin 1000 miljoonan euron festareihin.  Ei tänne olla tultu pihistelemään.

Oktoberfest kestää siis kaksi viikkoa, ja kun ne alkavat jo perjantaina, tuo kolme viikonloppua kestävä ruuhkanrytke käsittää 17 päivää. Keskimääriin päivittäin vieraita on 380.000 ihmistä. Ja jos oletamme kunkin viipyvän paikalla noin puolipäivää, merkitsee se sitä että läsnä on noin 190.000 henkeä kerrallaan.

Lokakuun siis satokuukauden kunniaksi normaali 5,6 %:n väkevyys oluessa on nostettu seitsemään. Se ei ainakaan haittaa laulua, eikä ainakaan laulun volyymiä. Tuolla jo noustaan ensi kerran tuolille seisomaan. Joo, mutta tuolla jo tanssitaan pöydällä. Paikalliset juomalaulut saavat kyytiä. Sanoista tajuamaton muukalainen lyö tahtia pöytään. Joka vuosi vallitaan juhlien suosikkilaulu, se on jotain nykyaikaisempaa kuin ohranlyhdeajan laulut. Asiantuntemattomana jään vähän ulkopuoliseksi, mutta muutamia lauluja vedetään toistuvasti, joten korvaan tarttuu kyllä joitain kertosäkeitä. Myöhemmin illalla kaikki alkaa sujua jo paremmin.

Aivan oma lukunsa on korokkeellaan puhalteleva torvisoittokunta, jonka tuotokset kajahtelevat tuon tuostakin kohottaen tunnelmaa ja kun soitto jossain kohdin taukoaa soittajien vetäessä henkeä, suosionosoitukset ovat jyrisevät ja pitkät.

*

Vaihe vaiheelta kohoava tunnelma ja korotettu prosenttipitoisuuskaan eivät saa aikaan minkäänlaisia tappeluja tai rähinöitä. Illansuussa toki näkyy jo humalaisia ja askelluksessaan nuorallakävelijöiden omaisiksi muuttuneita tyyppejä, mutta mitään hämminkiä tai törmäyksiä ei silmä havaitse, vaikka seurueemme kiertää jättimäistä salia erilaisia vaikutelmia saadaksemme. Tässä on hyvä kohta ja nojaan ylempänä olevaa pöytätasoa kiertävään lauta-aitaan. Kohta olkapäälleni laskeutuu jotain pehmeää, se on kaiteelle istahtanut tyttönen, jonka takamus tuntuu ihan ookoolta siinä vaiheessa. Etsimme joitain katseita ja jatkamme omaa juttuamme. Myöhemmin siinä on enemmänkin nuoria tummatukkaisia tyttöjä. Kulttuurit kohtaavat. Pääsemme juttuun ja he kertovat olevansa Intiasta, minä taas Suomesta. Suomesta? ihanko totta? kysyy sievin heistä. Hänen mielenkiintonsa herää, hänellä on syynsä olla kiinnostunut maastamme. Tuntuu hauskalta, että Suomi on niin kovassa kurssissa täällä ja erityisesti heidän keskuudessaan. Kun valomerkki koittaa, ja tungos on aivan suunnaton, autan hänet pinteestä nostamalla hänet kaiteen yli keskikäytävälle. Vaihdamme siinä vielä fb-linkit. Poikaystävä (vai veli?) on miellyttävä kaveri, hyvästelemme ja lähdemme tahoillemme.

*

Saksalaisesta nimenomaisuudesta esimerkki oli tuttavien kertoma eräästä heille läheisestä hieman varttuneemmasta rouvasta:

Rouva teki veroilmoituksen ja halusi ehdottomasti palauttaa henkilökohtaisesti verotoimistoon, eikä suinkaan lähettää sitä postissa kuten suostus kuului. Verotoimistoon on matkaa 83 kilometriä suuntaansa. Mutta verovelvollinen saa matkakorvauksen veroilmoituksen palauttamisesta.

*

Mersun valta-asema takseissa ei ole enää entisen kaltainen, merkkien kirjo on selvästi monipuolistunut, mutta vahva johtotähden asema silti on. Kermankeltainen väri pitää edelleen kutinsa. Mersu luottaa väriin ja matkustajat Mersuun.

Kaksi päivää menee museoissa: ensimmäinen BMW:n maailmassa ja toinen Deutche Museumissa, jossa ehdimme kaverien kanssa ahertaa läpi 2½ kerrosta. Kerroksia on kaikkiaan 7. Mutta me pojathan teemme perusteellista työtä aina kun jotain aloitamme. Jää tutkittavaa tulevaisuuteenkin.

*

”Suomalainen sauna” merkitsee täällä 100 asteen helvettiä, kuivaa ja polttavaa lämpöä. ”BioSauna” taas on noin 70-75 asteinen, miellyttävän pehmeä ja kostea. ”Kaikki” tykkäävät ja suosittelevat 70: asteen saunaa, mutta kun ystävä oli mennyt korjaamaan yleisen sauna kiuas-asetukset 100 > 75 asteeseen, oli seuraavana aamuna paikka jälleen ”Sadan asteen helvetti” eli suomalainen sauna Joku oli palauttanut asetukset heti ennalleen.

Edelleen tuntuu, että Saksan lähtö Irakin toiseen sotaan kaivelee mielissä, sieltä tuli sen verran rampoja ja sinkkiarkkuja ja post-traumaatiikkaa.  Merkittävä osa viimemainittua on toisen maailmansodan taakka, sen haamusäryt, ja sotaisuuden torjunnan osittainen murtuminen tuolloin, eikä Joschka Fischeriä suinkaan kiitellä hänen liimauduttuaan Schröderin kylkeen.

*

Munchenissä on runsaasti katutöitä menossa. Talojen yllä nostokurkien kaulat kurkottelevat taivasta vasten.

Paikallinen ystävä kertoo, että Munchenissä aivan keskustaa myöten saa yksiön vuokralle noin 300 eurolla, viisiö irtoaa vuokralle hintaan 900 euroa. Hämmästyttävää! Tuntuu, että täällä osataan jotain mitä meillä Suomessa ei osata.

*

HS:stä luen kotiinpaluun jälkeen, että Munchenissa oli ollut yli 400 sähkölautoihin liittyvää rikettä, joista parisensataa liittyi tankojuoppouteen. Lautoja oli levällään vähän siellä täällä. Kokonaistapahtumaan suhteutettuna ehkä sittenkin vähäinen määrä, ainuttakaan todella törkeää tööttiä en päivien aikana nähnyt, toisin kuin eräässä NN:n kaupungissa..

Nahkahousut – ne kuuluisat lederhosen – ja muu perinnepukeutuminen ansaitsisi oman lukunsa, mutta ehkä sitten joskus toiste. Hienoista ihailua tuntien katselimme +5 asteisessa kaupungissa käppäileviä polvihousumiehiä, miten niiden kanssa saattoi istua taivasalla tuopin ääressä 4-5 tuntia. Karaistuneita nuo ystävämme.

Hesari tietää eilen kertoa paikallisiin lähteisiin tukeutuen, että kävijöitä Oktoberfesteissä oli tänä vuonna 6,3 miljoonaa, ja nautitun oluen määrä hienoisesti laski – onko se faktinen indikaattori kuluttajien kokemasta talouden alamäestä tai alamäen varhaisaistimuksista? Ehkäpä.

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu