Kuvia kansallisen alennustilan hetkiltä – ei uskoisi

Kuvia kansallisen alennustilan hetkiltä – ei uskoisi

*

Sarjassamme Kuvia kansallisen alennustilan hetkiltä liitettiin tähän helminauhaan uusi ”kuva” niinkin läheisessä menneisyydessä kuin eilen. Maanantaina 4. lokakuuta 2021.

Euroopan Unionin (EU) komission puheenjohtaja frau von der Leyen saapui maahan ikään kuin kenraalikuvernöörin ominaisuudessa tarkastusmatkalle. Eikä siinä mitään ihmeellistä ole, kenraalikuvernöörihän hän on ja suomi hänen ”tarkastettaviaan”.

Kummalliseksi asetelman muuttaa se, että Suomi ei ole saamapuolella vaan antamapuolella. Suomi pani  järjestelmän ja korttitalon koossapysymisen nimessä ja klubin jäsenyyden kynnysrahana (jäsen tosin jo vuodesta 1995) mutta jokainen klubihan maksattaa jäsenyydestä toistuvasti, ikuisjäseniä ei ole, tai ei ainakaan Suomi ole sellainen. Suomi siis pani pottiin noin 7 miljardia (hyvä jos riittää, kun korot, jotka ovat ikuisia, lasketaan ja vyörytetään päälle menetettyjen mahdollisuuksien, menetettyjen asemien ja myyntien ja tuottojen kokonaissumma, tokko edes riittää) ja ”saa” itse siitä länsieurooppalaisesta ”uima-altaasta” [huomaa terminlaajennus] vaivaiset kolme miljardia, tokko sitäkään.

*

Eihän Kremlin alaisuudessa kommunistivallan aikana Suomea koskaan näin kurmuutettu, nyt puhumme rauhanajan tapahtumista. Sota on sota on sota. Sitä ei lasketa nyt eikä muuallakaan. Jos laskettaisiin jouduttaisiin muuntokertoimien kahleisiin.

Sotakorvuksia toki maksoimme, mutta niissäkin isäntä jousti, hieman kuitenkin. Ennen aikoina sota maksettiin pudonneina päinä, katkenneina raajoina, tärviölle joutuneina vainioina, palaneina kylinä ja metsittyneinä polkuina: autioitumisena. Poistot tulivat tilikirjojen sivuilta elävään mutta elonsa päättäneeseen maisemaan. Vaan ei tuon hirmuvallan aikana, toisin kuin nyt.

Eilen sähköisen liikkuvan kuvan kajoon hakeutuneita valistettiin: frau von der jne. hyväksyi, oli suopea Suomelle.

Me melkein taputimme.

Mikä ihme tähän kansakuntaan on mennyt? Jos olisimme verevä, terve, eloisa kansa tomaattien määrä ja mätien kananmunien määrä olisi ollut suunnaton. Aurinko olisi haljuuntunut ilmassaliitävän palautteen pilvistä.

*

Valtiollinen broadcast-yhtiö YLE otsikoi iloisen uutisen: ”Komissio ja Suomi pääsivät sopuun elpymisohjelman sisällöstä”.

Omiammehan me käytämme. Karsittuja, kaltettuja, kastroituja omia rahojamme.

Lainaan >YLE:n otsikon jatkon: Ursula von der Layen: Paketilla modernisoidaan EU:n talous”.

Siis mitä? Luoko hän ”modernisoinnille” aivan uusia merkityksiä, vai vetääkö vain sumukerrosta suunsa ja katsojan väliin? Toisten rahoilla, viattomilta konfiskoiduilla. Onko tässä kyse conquistadorien paluusta. Pienet, etäisten laaksojen väet, liittoutumattomat – tai liian pieniin ja mitättömiin liittoihin eksyneet, pannaan ”ruotuun”, kohta ne ovat ”ruotivaivaisia”.

*

Viikko sitten Espanjan talousministeri Nadia Calvino piipahti maassamme. Hän kertoi (HS, ma 27.9.2021 mukaan):

”Espanja panee parhaillaan toteen omaa osuuttaan EU:n kesällä 2020 sopimasta elpymispaketista, josta Espanjan osuus on yksi jäsenmaiden suurimmista, 140 miljardia euroa.  Siitä puolet on avustusta, puolet lainoja.”

Tähän pari alahuomiota: Suomen osuus on noin 2,1 miljardia. Siis about suhteessa: Suomi 2 vs Espanja 140. Arvaa kumpi voittaa. Suomi maksaa yli 6 mrd. – Velkoja ei makseta koskaan takaisin. Käsi pystyyn, joka uskoo että edunsaajat joskus maksaisivat takaisin laina-osuutensa?

Enemmittä mutinoitta annamme senorita Calvinon jatkaa esitystään:

”Espanja käyttää elpymispaketistaan 40 prosenttia vihreään siirtymään, esimerkiksi rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen ja liikenteen sähköitämiseen.  Paketista 30 prosentti ohjataan digitalisaation edistämiseen”.

Siis juuri Suomelle tärkeille lohkoille! Kummassa maassa on kylmempää? Kummassa maassa ”kulkukauppiaan” -laskentamallilla kansakunta joutuu liikkumaan enemmän kilometrejä per päivä? Per vuosi? Per elämä? Kumpi on jo pitempään keskittänyt kansallisia voimiaan ”digitalisaation edistämiseen”? Kumman elämälle, tasolle, viennille, tuloille on olennaisempaa edistyä digitalisaatiossa? Kummassa on ladattu enemmän tulevaisuushorisonttaalisia unia? Kumpi tässä hyötyy? Kumpi kärsii?  Me vain taputamme. Olemme me kanssa. – Kyllä Suomen kelpaa rauhoittaa ja museoida metsiään.

*

Espanja ”ohjaa” komission elpymisrahaston tukia 56 miljardia euroa vihreään siirtymään. Espanja ”kohdentaa” 42 mrd € digitalisaation edisstämiseen.

Jos edistäminen on edes jossain määrin vaikuttavaa niin mehän ”sahaamme” omaa ”oksaamme”. Entistä varmemmin ”putoamme” ”puusta”.

Saamme tuta, että ”matalien oksien banaaneja kasvaa” entistä vähemmän Suomen havumetsävyöhykkeellä. Ne löytyvät enemmänkin ”oliivivyöhykkeeltä”.

*

Sitten Jokerikysymys, jonka HS/Teija Sutinen suuntaa Espanjan Calvinolle: ”Miksi Suomen kannattaa olla mukana rahoittamassa esimerkiksi Espanjan autoteollisuuden modernisaatiota?

Calvino: ”Elpymissuunnitelma ei ole tulonsiirto rikkailta köyhille, vaan sopimus siitä, että nyt investoimme yhdessä yhteiseen tulevaisuuteen.”

Typerä kysymys. Fiksu vastaus. Sitä minä vain jäin jo viikko sitten (HS ma 27.9.2021) miettimään, mitä ”yhteistä” minulla on ”Espanjan autoteollisuuden” ja sen ”modernisaation” kanssa. En nyt jo viikon mietittyäni ole löytänyt mitään positiivista yhteyttä. Pelkkiä eroavaisuuksia, vastakkaisuuksia ja [sensorred].

Calvino jatkoi vielä: ”Taloudet elpyvät nyt paljon nopeammin kuin vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen, mikä todistaa, että nyt on toimittu oikein. Me eurooppalaiset olemme kaikki samassa veneessä, pandemia on  totisesti sen osoittanut”.

Pakko todeta, ihan humanitaarisista syistä ja solidaarisuudesta niitä ihmisiä kohtaan, jotka Suomessa kärsivät jo nyt ja tulevaisuudessa jatkavat kärsimyksiään elpymispaketin takia: Miten 2008 kokemukset voivat todistaa vuoden 2021 tai 2022-2025 vuosien tekojen ”oikeellisuutta”?

Minun näkemykseni mukaan nyt ei toimittu oikein.

Maailma ja aika toimikoon todistajinamme.

*

Uutisten mukaan nyt vain jäämme odottamaan, että Brysselissä muut maat hyvät Suomen elpymissuunnitelman. Silloin vasta se saa hyväksymissertifikaatin. Frau van der Lyenin vierailu vain oli jos ei kenraalikuvernöörin piipahdus terriotoriolla, niin kuitenkin lähes kevätpääskysen liito suomalaisella suvitaivaalla: luvattu on, joten uskokaa pois, kyllä ne hyväksyy meitin paperin! Pakkohan niiden on, ei enää voi perua! Kohotamme maljan Elpyvälle Uudelle Euroopalle, siis moderni… hei miten se meni:

Modernisoidaan EU:n talous!

*

Kohdakkoin jaetaan Rauhanteon Nobel. Helsingin Sanomissa seisoi mm. WHO:n pääjohtajan kasvokuva, ehdokkaiden joukossa. On siis arvailtavissa pääseekö hän pokkaamaan Osloon. Olen näillä sivustoilla juurtajaksain selittänyt hänen valintansa problematiikkaa. Vain hiukan mutkia oikoen voidaan päätyä arvioon, että hän oli Kiinan valinta maailmanjärjestön erään tärkeän osaston päälliköksi. Tätä blogia eivät kaikki ole näköjään lukeneet, vaikka sitemittarin mukaan ulkona onkin sitä tavailtu ja pantu kääntyjäkoneen nieluun ihan riittävästikin.

Vakavasti puhuen: Jos uskomme EU:n perussopimukseen ja perustajaisistä alkaen toistettuun liturgiseen viestiin:

kauppamiehet ja vaihdanta pitävät sodan kaukana.  Siis tuotannollinen yhteistyö ja kaupalliset yhteydet nivovat meidät yhteen niin piukoin sidoksin, kudoslangoin ja vaijerein, ettei ”kenenkään mieleen tule ampua toista”. Kun rajat alenevat (kuuluisat neljän elementin liike rajoituksitta) ei kenenkään mieleen tule ”valloittaa lisää maata”, hah mihin hän sitä tarvisisi? kun vapaasti saa mennä rajan yli muutenkin.

EU rauhanprojektina on jo saanut Nobelinsa, mutta tässähän pätee vanha hämeenkyröläinen viisaus: Isäntämiehet pientareella pohtivat, katsellen Sillanpään harmaan tönön pärekattoa, että ton huushollin poika taisi sitten saara sen Nobelin. Toinen miettii ja vastaa: Vaan eipä saanut toista! EU:n pitäisi tuplaamalla Nobelinsa vahvistaa ajatuksiaan mielissämme ja sydämissämme rauhan tyyssijana, sodan ja vihan nujertajana.

Siispä luonnollista olisi, että HS esimerkiksi taluttaisi EU:n talouden ”modernisaoinnin” eittämättömät ”isät”:

Macron ja jonkinlaisena jälkimuttina Merkel. He sen saivat aikaan. Keltaliivien nurkkaan ajama Macron vihaisen itsepelastautujan heittämänä hätäplaanina, johon viikon mietittyään Mutti liittyi, katsoen sen edistävän teollisuuspiirien, vihervasemmiston etc. intressipiirien elpymismielistä halua.

*

Siis Rauhan-Nobel Macronille, ja kun ei sitä tohdi yhdelle antaa niin toinen Merkelille, eräänlaisena elämäntyö betoni-Nobelina.

Vaikka tosin uskon, että kun Euroopan historiaa 2100-luvulla kirjoitetaan, Kohlin ja Mitterandin nimet kirjoitetaan ensin, ja sitten vasta, josko lainkaan, Macronin ja Merkelin.

Ellei sitten Oslo keksi tehdä ”osloja” ja myönnä Nobelia mr. Bidenille. Hänellehän se kuuluu, jos haluaa olla loogista. Obama sai pelkillä aikeilla ja hienoilla puheilla omansa, etukäteen, pystymättä lunastamaan vekseliä. Mutta nythän mr. Biden on jo ”lopettanut” yhden sukupolvisen sodan, eikä ole vielä ehtinyt aloittaa yhtään uutta, paitsi mitä nyt jatkamaan toisten aikaisemmin alkamia.

*

Ahkera lukija on saattanut havaita, että mieliaiheisiini kuuluu tarkastella ja vähän kommentoidakin Helsingin Sanomien kolumneja. Tänään (HS, ti 5.10.2021) turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut vapaa toimittaja Kari Huhta tähdentää otsikosta alkaen:

Kansallinen itsetunto on paras valuutta”.

Itse en itsetunnosta niin perusta, ne joita olen tavannut, joilla on ”paras itsetunto”, ovat tupanneet lyömään minua suoraan turpaan ja pahimmillaan uhkaamaan hengenmenolla. Muistan esimerkiksi eräänkin Kainuun prikaatin oppilas-korpraalin, joka RUK-junassa matkalla Haminaan kävi käsiksi ja tehosti otteitaan nyrkein ja kirouksin. Samaa teki Lappeenrannassa muuan nelinkontin edennyt kansanedustaja, mutta hän kimposi kyllä yllättävän ketterästi jaloilleen päästäkseen osittamaan ”itsetuntoaan” ja sen lujuutta. En rasita enemmillä karun elämän yksityiskohdilla.

Mutta se, mitä Kari kirjoittaa, on tärkeää, niinpä keskitymme kuulemaan mitä Karilla on mielen päällä:

”Kun Yhdysvallat arvioi asemaansa Afganistanista vetäytymisen jälkeen, ei sille tule Suomi paljon mieleen.”

Vedän henkeä. Sitten saa Kari jatkaa:

”Presidentti Biden miettii maansa asemaa suhteessa Kiinaan.  Eurooppa on hänelle mieluisa, ja Suomi sen pienenä osana, mutta vain palana suurta kuviota”.

Tässä siis Kari panee ”meidät” oikealle ”paikallemme”. Taustalla korvissani soi rumin jeremiadi ikinä. Jii Koo Paasikiven soolo: ”On se saatanaa olla pieni kansa!”

Kari särkee sieluni jatkamalla:

”Suomelle oli kyllä selvästi nykyistä näkyvämpi asema Trumpin maailmassa, jossa liittolaisuudet painoivat vähän.”

Mitä? Eikö Suomi olekaan mr. Bidenin ”sweet heart”? Eikö Hän ihailekaan ”pohjoismaista sosialidemokratiaa” ja sen vuosisatais-saavutuksia! Ja Suomea, sen (pohjoismaisen sosialidemokratian) ihanimpana kukkasena: köyhänä, alhaalta lähteenä, metsässä kasvaneena, Suur-Ruotsin poikapuolena Pohjanlahden-Laatokan väliin puserrettuna metsäläisköyhälistönä, joka vielä 1880-luvulla nostatti kylmiä väreitä Londonin ja Parisin perheiden aamukahvipöydissä pöyristyttävine uutisineen: Taasen susi napannut lapsen – syönyt suihinsa! Eivätkö ne metsäläiset saa hengiltä niitä lapsensyöjäsusiaan, yyiipp, huh ja hep. Vielä satakunta vuotta sitten olimme Euroopan pohjasakkaa, keskenämme tappelevia, piikkilankoihin menehtyviä kurjia, surullisen murjaanin hahmoisia olentoja.  Ja, – nyt: me sentään pelastamme Eurooppaa roposillamme, taputamme aisanmukaisesti kenraalikuvernöörittärelle hänen pistäytyessään, ja kärtämme häneltä arvioiteja saavutuksisatamme..

Mutta että mr. Biden ei siis ihailekaan Suomea?

Hänen 4-vuosikaudellaan meillä, siis Karin [en puhu Suomalaisen Karista, joka oli nero] mukaan:

”Sillä välin Suomella  on aikaa paneutua sisäisiin asioihinsa, kuten sisä- ja kauppapolitiikkaan, ympäristöön ja koulutukseen”.

Yhdyn tähän. Lisään vain pari: Energiapolitiikkaan, se on aina meille tärkeä. Kylmä maa. Digitalisaatioon, se on melkein yhtä tärkeä. Joku voi katkaista sähvön, miten sitten digi toimii. Käsivoimin vai vara-akuin?

Itseasiassa digi ja sen hyödyntäminen on ollut suosikkejani siitä lähtien, kun pistäysin ensi kerran Brysselissä ja eräänalaisena sen hetken it-komissaarina(kin) toimineen Erkki Liikasen esitettyä oman osansa ja  kysymysten alkaessa pidin varani ja pääsinkin lataamaan ensimmäisen kysymyksen, joka kuului (ulkomuistista):

”Miten Erkki näet, miksi Euroopan automatisaatio ja tietojärjestelmien hyödyntäminen ei ole kohonnut sille tasolle, jolla Yhdysvallat nyt jo menee? Mistä se on kiinni? Ja miten asiaa on autettavissa?”  Erkin pokka piti hyvin, hän ei antanut mitenkään näkyä, että tätä hän olisi kaikkein viimeiseksi halunnut kysyttävän. Hän vastasi hyvin ja pitkästi. Kuten aina.

Nythän ja toissavuosikymmenellä näimme: Yhdysvallat vei, Eurooppa vikisi. Tekee sitä yhä.

*

PS:

EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen oli tviittiinsä liitetyn videon mukaan tänään vierailemassa ”Helsinskissä”. Kirjoitusvirheen sisältävä twiitti kuitenkin poistettiin pikaisesti.”  IS/4.10.2021;

Ursula von der Leyenin ”Helsinski”-twiitti poistettiin – Kotimaa – Ilta-Sanomat

+15
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu