Leo Tolstoin kuolemasta 110 vuotta

Leo Tolstoin kuolemasta 110 vuotta
Tolstoi kuoli viimeisen moraalisen amokinsa seurauksena Astapovon rautatieasemalla 20.11.1910
*
Kirjallisuuden Nobel-palkinto jaetaan seuraavan kerran ensi torstaina 8.10.2020. Nobeleita on myönnetty vuodesta 1901 lähtien.
Venäläinen prosaisti ja elämäntapafilosofi Leo Tolstoi oli tuolloin jakohistorian alussa suurin suosikki kirjallisuuden nobelistiksi. Yhä hän lienee suurin kirjailija, joka on jäänyt ilman tuota alansa korkeinta palkintoa, ja ehkä sellaiseksi myös jää. Tolstoin tapaista proosan mestaria (Sota ja rauha, Anna Karenina ym) ei enää ole ja vaikea kuvitella että enää myöskään tulisi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leo_Tolstoi
Hänen kuolemastaan kotoakarkaamisen jälkeen Astapovon rautatieasemalla tulee marraskuussa (20.11.2020) kuluneeksi 110 vuotta. Poismenon muistoksi liitän tähän tuolloin välittömästi kuolinuutisen tulon jälkeen Uusi Suometar -lehdessä julkaistuja arvioita Tolstoin muiston kunnioittamisesta, sielunmessuista suuren hengen muistoksi sekä pika-arvioita hänestä kirjailijana.
Toivon, että eräitä vuosia sitten esitetty suurenmoinen useampiosainen dokumenttielokuva Tolstoin elämästä ja kuolemasta esitettäisiin muistovuoden kunniaksi uudelleen YLE:n kanavilla.
Luin Tolstoini varhaisessa nuoruudessani, Sodan ja rauhan talvella 1967, ja yhä sen vaikutus ja muisto jyskyttää päässäni. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että näin suurelta kankaalta heti tuoreeltaan Sergei Bondartshukin III-osaisen elokuvan Sota ja rauha (1968).
https://kinoregina.fi/elokuva/160431/
*
Anja Lydén-Saurin gradu 20 vuoden takaa on kiinnostava ja mitä ajankohtaisin lukea juuri nyt kun tulee 110 vuotta mestarin toisilmaisiin muutosta:
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/88036/gradu00036.pdf?sequence=1
*
Tolstoin muiston kunnioittaminen
Uusi Suometar 25.11.1910
P i e t a r i s t a, marraskuun 24. pnä. Lokakuulaisten duumaryhmä on jättänyt duumalle esityksen, että valtion kustannuksella perustettaisiin sivistyslaitoksia Tolstoin muistoksi. Kadetit (perustuslaillisdemokraatit) ovat edustajansa Makiakowin alotteesta esittäneet duumalle, että asetettaisiin erityinen valiokunta, jonka kuukauden kuluessa tulee jättää duumalle ehdotus toimenpiteistä Tolstoin muiston kunnioittamiseksi.
*
Duuman kadettiryhmä on peruuttanut ehdotuksensa, että Tolstoin hautauksen kustantaisi valtio. tämä ehdotus esitetään, mikäli Birjh. Wj. tietää, muutetussa muodossa tänään. Sen mukaan ehdotetaan, että duuma myöntäisi 100.000 ruplaa muistopatsaan pystyttämiseksi Tolstoille Moskovaan. Luullaan että tätä ehdotusta kannattavat paitsi kadetteja, edistysmieliset ja suuri osa lokakuulaisista.
*
Tolstoin muiston kunnioittamisesta Moskovassa kerrotaan vielä, että hautauspäivänä muutamissa tehtaissa ei lainkaan työskennelty ja toisissa olivat työt käynnissä vain puoli päivää.
Useissa keskikouluissa pidettiin luentoja Tolstoista. Siminin teatterissa annettiin näytäntö ja kaikki tulot, 2.285 ruplaa, lahjoitettiin Tolstoin rahastolle. Muissa teattereissa vietettiin suruaamua, toimitettiin siviilisielunmessuja ja pidettiin puheita.
Aamulla useat talot olivat koristeltuina surulipuilla, mutta poliisi veti ne alas.
Samana päivänä oli kaupunginduuman tavanmukainen istunto. Saapuvilla oli paljon yleisöä. Kaupunginpää piti lämpimän puheen ja ehdotti, että suuren vainajan muistoa kunnioitettaisiin seisomaan nousemalla, sekä että istunto päätettäisiin: Kaikki yhtyivät yksimielisesti ehdotukseen. Yksityisessä kokouksessa ovat valtuusmiehet päättäneet lahjoittaa 10.000 ruplaa Tolstoin muistopatsaan pystyttämiseksi ja panna toimeen yleisen rahankeräyksen.
*
Uusi Suometar 25.11.1910
Sielunmessut Tolstoin muistoksi.
Lokakuulaisliiton duumaryhmän kokouksen jälkeen, jossa oli päätetty kääntyä korkeimman maallisen ja hengellisen hallituksen puoleen anomuksella, että oikeauskoiselle papistolle annettaisiin lupa pitää sielumessuja Tolstoin muistoksi ja haudata hänet oikeauskoisen kirkon menojen mukaan, lähetystö, johon kuuluivat kreivi Kapnist, M. Rodsjanko ja W. von Anrep, lähti Stolypinin puheille.
Lähetystö esitti pääministerille asian, selittäen, kuinka väärin on kieltää oikeauskoisia pappeja pitämästä sielunmessuja, kun kristinusko sallii rukoilla suurimpienkin syntisten edestä. Lähetystö pyysi, että pääministeri tekisi voitavansa vaikuttaakseen korkeimpiin kirkollisiin viranomaisiin, jotta synodin kielto kumottaisiin. [Pyhä Synodi oli julistanut kreivi Tolstoin kirkonkirjoukseen vääräoppisena ja jumalanpilkkaa esittäneenä miehenä, vh].
Pääministeri Stolypin vastasi, että kysymys on puhtaasti kirkollista laatua ja ettei hän maallisen vallan edustajana näe mitään mahdollisuutta sekaantua kirkon asioihin ja vaikuttaa synoodiin.
Lähetystö meni sitten metropoliitta Antoniuksen luo, joka ei kuitenkaan voinut ottaa sitä vastaan.

Epäonnistuminen on tehnyt lokakuulaisiin masentavan vaikutuksen.
*
Uusi Suometar 25.11.1910;
”Rossijan” käsitys Tolstoista.
R o s s i ja [-päivälehti] arvelee, että ellei Tolstoi olisi kuollut riidassa valtion ja kirkon kanssa, saatettaisiin radikaalisissa lehdissä nyt lukea myrkyllisiä huomautuksia ”herraskirjailijasta”.

Tähän riitaan perustuu nyt koko valtiollinen kiihotus, sanoo lehti. Tahdotaan saada syntymään yleinen liike, panna intohimot leimuamaan ja heittää tälle roviolle koko suuren kansan tulevaisuus. Heitä elähdyttää toivo, että kenties tuon neron haudalla saadaan syntymään se hyökylaine, joka kantaa heidät sinne, mihin eivät ”ilotulitukset”, ei Viipurin julistus, eivät sopimukset puolalaisten ja suomalaisten kanssa, eivät juutalaisten rahat eikä tanssi Muromtjewin ruumiin ympärillä ole heitä kantanut.
He toivovat sitä, vaikkei Tolstoin ja valtion sekä heidän ja valtion välisen riidan välillä ole mitään yhteyttä.
Tolstoi oli valtiota vastaan, mutta hän vastusti jokaista valtiota, valtion juridista käsitettä. Mutta ne, jotka Tolstoin haudalla meluavat, tahtovat osaksi asettaa valtiomahdin sijalle omat hillittömät intohimonsa, anarkistiset pyrkimyksensä vapauteen, jota eivät sitoisi mitkään siveellisyyden vaatimukset; osaksi he taas käsittävät valtion pelkäksi juridisten säännöksien yhtymäksi. Molemmat mainitut käsitykset olivat Tolstoille vieraat.
Tolstoi erosi oikeauskoisesta kirkosta, mutta hän ei ollut niitä tavallisia vapaa-ajattelijoita, jotka nykyään painostavat hänen riitaansa kirkon kanssa ja joiden sielussa ei ole elävä Jumala. Tolstoi etsi teitä Jumalan luokse, mutta nämä radikaalit eivät niitä etsi.
Tolstoi ei tunnustanut kuolemanrangaistuksen oikeutusta. Mutta hänen mielestään ei ihmisellä yleensäkään ollut oikeutta tappaa toista ihmistä eikä eläintä. Radikaalit taas vastustavat kuolemantuomiota siksi, että he puolustavat salaista vallankumoustyötä, valtiollisia ryöstöjä ja murhia.
Tolstoin oppi erosi valtion vaatimuksista ja kirkon opista yhtä paljon kuin näiden radikaalienkin opista. Heillä ei ole oikeutta pitää Tolstoita omana miehenään. Tolstoi oli taiteilija, ei heidän eikä meidän, vaan yleismaailmallinen. hän oli ajattelija ja uuden uskon ja totuuden etsijä. Mitä hän on jättänyt maailmalle taitelijana, se pysyy vuosisatoja.
Mitä hän on tahtonut antaa elämän opettajana, se ei tyydyttänyt häntä itseäänkään.
*

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu