Maahanmuutto, mitä Suomen tulee tehdä? – Ei mitään: seuraava Lama hoitaa agendalle muita ongelmia
Noin. Taitaa olla tarpeellista vähän selittää. Kun minä, meinaan, olen ennen ollut.
Ei siinä oikeastaan muuta ole, mutta rauhallisesti se on otettava. Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäillen tekemällä ei tule muuta kuin kusipäitä mukuloita, niinkuin sitä sanotaan. Turha hermoileminen ei edusta mitään, mutta ei sitä tarvitse ainootansa kauppaamaankaan ruveta. …
*
Vaalipuheita kuunnellessa saattoi alkaa tuntua, että muita ongelmia ei oikein olekaan, kuin maahanmuutto, EU-politiikka ja ilmasto.
Hallituksen järjestäytymistoimista puhuttaessa ei näytä muita ongelmia Suomenmaassa olevankaan enää, kuin tuo maahanmuutto.
Tahtoisin tuoda tähän vähän helpotusta. Maahanmuutto on ongelma, mutta ei ongelmista suurin. Seuraava Lama hoitaa tämän ongelman. Tämä kauhea kohkaaminen ja ”kynnyskysymysten” asettelu lakkaa sinä päivänä, kun seuraava lama alkaa, ja työvoimapula kummasti helpottaa, mutta työpaikkapula ”nostaa päätään”. Niin, ja kaikki se, mikä liittyy ja seuraa työpaikkapulasta: tuhannen turkaset pulmat, jotka nyt aktiivisesti on unohdettu!
Agenda muuttuu, vaihtuu, kippaa nurin.
*
Yhden asian, jos en muita, opin työelämässä. Kun puhe työvimapulasta ja ulkomaisen työvoiman merkityksestä nousee melkein falsettiin, kannattaa ottaa rauhallisesti. Aina, nimittäin, kun tämä teema on kohonnut otsikoihin, vaalipuheisiin ja poliittisiksi keppihevosiksi, kohtapian alkanut taantuma ja Lama on hoitanut agendalle aivan muita, täysin toisenlaisia, ongelmia.
Näin kävi 1975. Näin kävi 1991. Näin kävi 2008. Silloin tänne maaseudullakin juotiin monet kahvit ja syötiin useat kampaviinerit, kun me niin nuppi tutisten suunnittelimme, miten työvoimapula ratkaistaan. Ja erityisesti, miten me ”houkuttelemme” tänne ulkomaista työvoimaa. Kun ei taaskaan mistään tule mitään, kun työt jäävät tekemättä, olevat ja tulevat työt. Siksipä ykköskysymys oli: ”lisäkäsiä” äkkiä. Sinänsä makaberi toive! Mutta väkeä, väkeä, väkeä… Ja äkkiä kuitenkin. Monelle taholle lähti työvoimanmetsästäjäpartioita. Kiinana asti! Kyllä, sinnepä sinne, tänne piti perustaman kiinalaisyhteisöjä ja imeä sitä ihteään, työvoimaa.
*
Tässä vaiheessa Suomi on aina herännyt. Yhdenteeman keskustelu ja huokailu ja nyrkinpuristelu on lakannut. Äkkiä kuin entisellä plikalla. Agenda ja aihe on vaihtuntu. Miltei peilikuvakseen. Talouden sakkaus – maahanmuuttokysymyksen lakkaus. Siinä lyhyesti virsi kaunis.
Niin nytkin. En luule tiedän. Se on käskynä kapitalismin. Se on käskynä kohtalon.
Enpä muuta toivo, kuin sitä, että olisin tällä kertaa väärässä, mutta oletan, että eiköhän tämä markkinataloden ja finanssihulluttelun rumba tälläkin kertaa toteuta ominta itseään, kysynnän ja ylitarjonnan mahdottoman yhtälön ainoaa potentiaalista tulosta: lama siitä taas muotoutuu. Lama.
*
Siinä sitä sitten kärvistellään neljä vuotta hallitusohjelma kainalossa. Hallitusohjelma, jota kauhealla paasaamisella pusattiin, ja sitten se kohta muuttui maahanmuutto-kynnyskysymyksistä täysin toiseksi todellisuudeksi. (Vähän joku silloin saattaa ihmetellä, miksei niistä uusista pulmista ja dilemmoista lainkaan puhuttu silloin vaalikeskusteluissa, hallituksensynnytystalkoissa eikä edes siinä ”pyhässä Hallitusohjelmassa 2023-2027”.
Taitaa käydä vähän niin kuin Rinteen hallitukselle, tuolle uhon ja toivon lapselle: ”Rahaa on, sitä meinana on”. ”Kamreerit eivät meitä komentele”, – eivät ainakana mikäli puhuvat suomea. – Kysymättä neljä vuotta sitten jäi, mitäs sitten tehdään kun kamreerit puhuvatkin ulkomaankieliä? (no, olihan meitä joitakuita, jotka jo tuolloin, hyvissä ajoin keväällä 2019 kysyimme, mutta ei ne Antit vastanneet). – Eivät muuten vastaa nytkään, kun kysytään, mutta ei vastata.
Eikä siihen kovin kauan mene. Aikaa siis.
Aivan ensimmäisenä meidän tulee tietenkin kysyä:
Kenen etuja palvelee se, että Suomen tämän vaalikauden kansallista toimenpide-agendaa (Hallitusohjelma) säätelee hyvin yksipuolisesti kysymys maahanmuutosta?
Miksi kymmenet muut kansakuntaa koskevat ongelmat ja kipukohdat loistavat poissaolollaan.
Eihän tämä tämänkertainen yhden asian monomaaninen nosto ja kynnystely voi olla sattumaa.
Joku vetelee naruista.
Kuka? Motiivi?
Ja jokerina:
Mikseivät ketkään nosta oikeita isoja, todellisia kansallisia eksistentiaalisia kysymyksiä pintaan ja pöytiin?
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän motiivi ole siinä, että kyse on perussuomalaisten asettamasta kynnyskysymyksestä, joka pitää ratkaista, jotta enemmistöhallitus saataisiin kokoon. Syy sille, että persut ovat moisen kynnyskysymyksen lanseeranneet, on puolestaan siinä, että maahanmuutto on heidän puolueelleen eksistentiaalinen agenda.
Ilmoita asiaton viesti
Tältä osin asia on selvä.
Mutta kun elämässä ja politiikassa on muutakin kuin maahanmuutto ja tulevat neljä vuotta eletään pääasiassa niitä muita probleemeja ratkoen ja niiden kanssa pinnistellen, niin mitä järkeä on jumittua tähän yhteen seikkaan, – jonka siis kuten totesin seuraava Lama hoitaa pääosin päiväjärjestyksestä. Ei tosin kokonaan, mutta merkittävässä määrin.
Mutta laman iskiessä ne kaikki muut kymmenet isot ja melko isot ongelmat ja ”haasteet” ovat yhä sylissämme! Tuleva lama ei niitä ratkaise à la maahanmuutto (johon, kuten tässä kaiken aikaa on todettu Suomen omat keinot ovat kovin rajalliset, etenkin vähänkään ammattitaitoisen, saati erikoisammattitaitoisen maahnamuuttajiston ”hankinnassa”; me kilpailemme globaaleilla merkkinoilla siitä melko heikoin kortein).
Sitäpaitsi tuleva lama luo ja suorastaan tehtailee uusia ongelmia, joita joudumme parhaan kykymme mukaan ratkaisemaan tai lievittämään.
Miksi Suomen poliittinen järjestelmä ja sen toimijat voivat jättää tuon laajan ongelmistokentän lähes kokonaan käsittelemättä ja pohtimatta sitä, miten niihin suhtaudutaan.
Ehkä niistäkin jokin ylimalkainen maininta hallitusohjelmaan sisältyy, mutta kun niitä ei ole avoimesti puitu ja puntaroitu julkisuudessa eikä puolueiden kesken (saati niiden säsiällä) niin ne tulevat kaatumaan niskaan ihan ylläreinä. Siis samoin kuin päättyneellä kaudella, jolloin käytännössä kaikki ”räntä” jota meidän niskaamme satoi, kuitattiin lopulta lisälainan otolla!
Ilmoita asiaton viesti
Eksistentiaalisia, valtion kannalta, tarpeellisia ratkaisuja pohtii Kimmo Sasi Verkkolehden kirjoituksessaan
https://www.verkkouutiset.fi/a/vain-nollabudjetoinnilla-saadaan-julkinen-talous-hallintaan/#f46780b8
Eiköhän valtion ja kunnan hallinnosta ’vapaudu’ tuhansia korkeasti koulutettuja yksityispuolen palvelukseen, jos ja kun porvarihallitus toteuttaa ’Suomi kuntoon’ agendansa. Nopea uudelleen koulutus ja uusiin töihin.
Valtio&kunnat säästää ja firmat kiittää…
Sasi toteaa myös:
” Ihminen on itse paras arvioimaan, mitkä ovat hänen tarpeensa. Hän myös tietää niiden tärkeysjärjestyksen. Tämän liberaalin ajattelun vastavoima on punavihreä kollektivismi. Yhteiskunta on yksilöä tietoisempi hänen elämänsä todellisista tarpeista.”
Ilmoita asiaton viesti
En edusta liberalistista talousajattelua, mutta kyllähän tässä kaikkine ruotoineen ja kipupisteineen on paljon varteenotettavaa:
”Esko Ahon ja Paavo Lipposen hallitukset ovat hyvä osoitus siitä, että julkinen rahoitus ja talousjärjestelmä kannattaa tuskasta huolimatta panna kerralla kuntoon. Nyt näpertely budjetin kanssa ei riitä. Tarvitaan kunnon remontti. Kaikki menot on käytävä lävitse. Se antaa mahdollisuuden. Ahon ja Lipposen säästöjen jälkeen koettiin Suomen talouden historian kovin nousu. Ruotsin hyvinvointitaso saavutettiin. Sanna Marinin jälkeen on pahasti pudottu kelkasta.”
Se vain on niin, että ”oraitten päälle” eli velkarahalle on paha rakentaa mitään pysyvää. Velan rajat tulevat aina. Ja silloin kamreerit eivät puhu suomea.
Sitten he sanovat:
Rahaa on!
Kamreerit eivät meitä määräile!
Tulonsiirroista ja palveluista emme tingi! ( emme vaikka ne olisivat hurskaissa tarkoituksissa ja optimistisin ajatuksin mitoitettu yli kantokyvyn).
Ilmoita asiaton viesti
Paljon totuutta tuossa Veikon kirjoituksessa.
Minulle riittäisi se että seuraava hallitus keskittyisi kahteen asiaan:
-terveyspalvelut kuntoon
-taitetaan velkaantuminen
Toki näiden tavoittaminen edellyttää talouskasvua, ja tämä taas edellyttää sitä että yrityksillä on käytettävissään tuotannontekijöitä, joista työvoima on keskeisin.
Miten tuo työvoima saadaan, se on monen tekijän summa, itse lähtisin kotimaisen resurssin ja yritysten paremmalla kohtaannolla. Aivan uusista työvoimapalveluista. Työvoimahallinto laitettava uusiksi. Lisäksi tarvitaan koulutusta, oppisopimusmalleja – ja myös rekrytointia ulkomailra.
Ilmoita asiaton viesti
Jos kahteen asiaan keskitytään, niin oma näkemykseni on hyvin lähellä esittämääsi.
Mitä tulee rekrytointeihin, meillä voi sanoa perinteisesti työhönottotilanteessa kohdistetaan kohtuuttoman kovia vaatimuksia palkattavan henkilön muodollisseen osaamiseen. Osa tämän ilmiön syistä liittyy tes-politiikkaan: on vaikea soveltaa sisääntulopalkkoja jotka sitten faktisen osaamisen ja työn tuottavuuden myötä (suht. vaikea arvioida, totta, mutta sitä tehdään kuitenkin menestyksellisestikin) nousun myötä päästään taulukkopalkkojen kyytiin.
Ilmoita asiaton viesti
Näistä vaatimuksista huomaa hyvin, ettei mitään todellista työvoimapulaa ole olemassa. Pistemäisiä tarpeita kyllä on, mutta maksuhalukkuus työsuorituksista puuttuu.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö nuo terveyspalvelut ole juurikin se rahareikä?
Ei kai niitä ainakaan kasvattaa voi?
Ilmoita asiaton viesti
Helikopteriperspektiivistä tarkasteltuna blogikirjoituksen sanoma on filosofisesti ymmärrettävä. Tapetilla olevat asiat tuntuvat aina tärkeiltä eikä sitten ”muisteta”, että päinvastainenkin tilanne on ongelmallinen. Tämä koskee myös jokaisen ihmisen omaa elämää, ei pelkästään valtion asioita.
Tulee mieleen kun vuosituhannen alussa Vanhasen hallituksen ongelmana oli budjetin ylijäämäisyyden vuoksi ”jakovaran” kohdentaminen.
Ilmoita asiaton viesti
Sanopa muuta. Muistamme, miten nopeasti tuo niin ahkerasti mainittu ”jakovara” muutti menneisyyden kuriositeetiksi. Äkkiä kaikki oli vain toisin.
Ilmoita asiaton viesti
Seuraava jättiongelma on se, että suhteessa elinkeinoelämään Suomen väestö on jo nyt liian suuri.
Tähän yhtälöön rummutetaan jatkuvasti työperäistä maahanmuuttoa Suomeen.
Lopputuloksena Suomi kurjistuu ja köyhtyy.
Ilmoita asiaton viesti
Väestö on juuri se tekijä, joka generoi ”elinkeinoelämää”. Elinkeinoelämä huolehtii väestön tarpeista ja mitä suurempi väestö sitä enemmän niitä huolehdittavia tarpeita on. Sitä enemmän on myös tarvittavaa työtä ja tarvetta työvoimaan. Työperäinen maahanmuutto tuo juuri työikäisiä, joita tarvitaan paisuvan eläkeläisjoukon ”ruokkimiseksi”.
Ilmoita asiaton viesti
Miten käy työikäisenä tänne tulevan eläkkeelle?
Ilmoita asiaton viesti
No onneksi kulttuuri rikastuu, tosin en tiedä kenen onni tämän kaltainen kehitys Suomessa on?
Onko tämä joku huono pila? Voisiko joku Espoolainen kertoa.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyinen Lama (Dalai) onkin skandaalin keskellä, eiköhän sieltä uutta Lamaa pian tule.
Ilmoita asiaton viesti
Kun puhumme velasta ja rahanjaosta niin mistä me puhumme?
Suomen valtion velka on nyt noin 140 mrd euroa. On väärin laskeskella paljonko se on per kansalainen. Se pitää laskea per valtiontalouden todelliset relevantit nettomaksajat.
Montako heitä on Suomessa? Laskennallisesti noin miljoona. Ei enempää, käytännössä jopa vieläkin vähemmän.
Lue: alle miljoona suomalaista vastaa valtiontaloutemme tilasta ja velasta.
Nykyinen velka on noin 140.000 euroa per valtion tuloista merkittävässä määrin vastaavia kansalaisia kohti. Ja joka kuukausi, vuosi ja vaalikausi numerot vain suurenevat.
Näillä about miljoonalla nyt vain sattuu olemaan myös yksityistalouksiin liittyviä velkoja. Yritystoimintan ja muihin privaatteihin kohteisiin liittyviä velkoja, kuten esim. kotikunnan ym. yhteisöjen, taloyhtiön yms. velat.
Jos sanomme, että jokainen noin miljoonasta Suomessa eniten taloudellisista asioista vastaavista kansalaisista joka iikalla on privaatit ja yhteisöjensä siis tuon valtionvelan vastuuosuuden kera hiuksianostattava kokonaisvelka. Yhteismäärää en tässä arvioi, mutta totean niiden kooksi olennaisesti enemmän kuin pelkkä valtionvelan osuus per hän.
Ehkä se on jopa 300.000 € per person.
Konkretisoiden:
Näiden Pate Peruspylväiden velkavastuu Suomesta on hyvinkin
keskimääräinen suhteellisen hyvin varustellun omakotitalon hinta – mutta vain vastuina, ei reaaliomaisuutena.
Pelkkää velkaa omakodillinen! Ja sen kanssa on elettävä.
Kuinka monta kertaa poliitikot tällaisen triviaalin tosiasian oivaltavat tai kertovat julki?
Eivät koskaan. Eivät todellakaan. Mutta toistavat jatkuvasti, että heiltä pitää otta yhä vain enemmän. Lisää veroja! Lisää. Näin se käy, otetaan lisää ”niiltä”!
Ilmoita asiaton viesti
Elävästi mistan, miten 1980-luvun huimina vuosina eteeni tuli sellainenkin paperi, jossa todistettiin, että silloisten lähimpien vaalikauteen sisältyvien vuosien aikana ”hyvinvointipalvelualat” tarvitsivat 20.000 uutta työntekijää. Siis nettolisäys. Se edusti noin kolmasosaa työmarkkinoille tuolloin vuosittain tulleista työntekijöistä. Kolmasosa. Sitten tuli lama. Niinpä paperit joutuivat jonnekin, minne epäajankohtaisiksi muuttuneiden paperien kohtalona on joutua.
Muistan että kirjoitin silloin paperin nähtyäni maltillisen yleisökirjoituksen Aamulehteen. Lehti, joka ystävällisesti yleensä julkaisi hengentuotteitani, ei julkaissut sitä. Tavoistani poiketen kysyin, miksi juttua ei julkaistu. Vastaus oli ikimuistoinen. Lukijan ei liene vaikea arvata sen argumentteja.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikea ajatella, että kerronta olisi pahasti poskellaan.
Sen voi lisätä, että jos vaaleja tehdään reaalipolitiittisesti, ja tärkeää tässä on erityisesti poliittiseen asemaan liittyvä menestys… eiköhän asiankäyntiin valita sellaiset teemat, jotka ovat sopivia palvelemaan perustarkoitukseksi koettua?
Tällä menestymisen asiallahan ovat myös kansalaiset (osallistuvina) äänestäjinä. Siinä kun ovat asiallisempia, media saa tapahtumista sen verran kiinnostavaa (kärkevää/jakavaa/…), että jokin sillekin kuuluva osuus voi hyvin toteutua (talousperusteisesti).
Tavan toimijaosuutta on joskus otettavissa, ilman erityisempiä lakkoilukeinoja. Ei koske vain demokratian sektoriksi laskettavaa.
Sama kulttuurille… johan lähtee vesivärimaalaukset, graffitit, … ja muut vastaavat, ihan toiselle olemisen tasolle. Asebissness vielä mukaan, jne, ja …
Ehdottaisin perustuloa… päättäjille.
Jos tuollaisen varassa voi tehdä päättäjän virkaa, tavan ihmisen ennakoitu asema voisi olla turvallisempi, koska toimijan oma perusturva kunnossa (käytännön toimintaedellytykset).
Jos päättäjien perustulo on selkeästi pienempi kuin mitä markkinoilla saa vastaavista puhkeista… voisi olla houkuttelevaa yrittää ostaa päättäjiltä sopivia päätöksiä, jos vara vähän investoida päättäjiin.
Yleisempi sopiva rakenteiden ostaminen omiin tarkoituksiin, jäisi edelleen ongelmaksi.
Ehkä näitä tulisi ajatella kertyminä, joita tasaillaan ajoittain, kun toisaalta tasailua tehdään kuitenkin, mutta yksipuoleisesti.
On sanottu, että lamojen aikana, tapahtuu paljon erityisesti jakaantumista. Osa menestyy menestymättömyyden käänteistä.
Koska perusdilemmaa ei kuitenkaan voida ajatella ratkaistavaksi,… Jäljelle taitaa jäädä herääminen siihen, mihin kulku ajastaan vie. Mitä on toimet mahdollisena, siihen realismiin perustuen, jota ei voida välttää, tai siinä kun ei voida välttää.
Ihmisen elämänkaari on minusta hyvä ajateltava tässä.
Jos jokaisessa vaiheessa sitouduttava elämään sen mukaisesti, mitä kulloinkin yleisesti on tarjota, ei voisi olla romahduttamassa sitä toimintapotentiaalia, minkä tulisi hoitaa perusasiat tilanteessa, jossa omia mahdollisuuksia tähän ei enää ole. Koskee muutakin kuin eläkeiän perusturvaa.
Perusongelma on sopimuksellisuudessa (yleisemmin pysyvärakenteisuus), jotka turhan pakonomaisesti otettavia, jotka eivät ajastaan enää vastaa todellisuutta, kuten siitä yleisti joka tapauksessa käytännössä ajatellaan (ja suhtaudutaan).
Vaikea ajatella muuta sovittautumisen perusdilemmaa kestävämmän elämisen esteille. Kyse on samaan viemisestä, mitä tapahtuu uskonnollisissa kokoonajoissa. Näitäkin päädytään ajoittain purkamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Maahanmuutto – kaiken pelastaja!
Maahanmuutto – ja ongelmia tulee!
Siinä dilemma, joka on nyt hallitusta sorvattaessa näyttää nousevan keskiöön.
Ilmoita asiaton viesti
-91 ja 08 oli vaatimus, että täytyy saada 10 000 maahanmuuttajaa vuodessa työvoimareserviksi.
Sitten sitä reserviä olikin…
Nyt vaaditaan niin suuria määriä, että nuo vanhat lamat taitavat jäädä sijoille kaksi ja kolme.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, aamulla toistettiin ties monennenko kerran YLEllä, että seuraavien vuosien aikana tarvitaan 44.000 työperäistä maahanmuuttajaa tekemään meidän työmme.
Jos työntekijällä on normaalina pidettävä elämäntilanne, niin jos hänellä on ammatistaan muutaman vuoden kokemus, hänellä on ilmeisesti myös perhe, ehkä 2-3 lasta. Siinä olisi jo 5 henkilöä. Ei ole todennäköisyyksien mukaista ajatella, että kaikilla 44.000:lla olisi tällainen lähiyhteisö, mutta jos joka neljännellä, niin se tekisi jo tällä toivotulla tulokulmalla 5×11.000 +33.000 = 88.000 per vuosi. Miljoona tulee jo vuosikymmenessä..
Ilmoita asiaton viesti
Työllisten määrä kasvoi, mutta vuosityösumma supistui vuonna 2022.
Tilastokeskus 17.1.2023: https://www.stat.fi/julkaisu/cl8cwwnhk9mur0avur7dtt33y
Pääkohdat Suomen työllisyys:
• 15–74-vuotiaita työllisiä oli keskimäärin 2 619 000 ja työttömiä 190 000 vuonna 2022. Työllisiä oli 65 000 enemmän ja työttömiä 22 000 vähemmän kuin vuonna 2021. (Vuonna 2021 työllisiä oli siis 2.554.000 henkilöä).
• Työllisten määrä kasvoi vuonna 2022 eniten majoitus- ja ravitsemistoiminta (I) -toimialalla.
• Työllisten tekemien työtuntien määrä kasvoi 0,9 % vuonna 2022 vuoteen 2021 verrattuna. (4.067,1 miljoonaa työtuntia >> 4.103,7 miljoonaa työtuntia).
Työllisten tekemien työtuntien määrä vuonna 2022 oli 4 103,7 miljoonaa tuntia, mikä oli 0,9 % enemmän vuoden takaiseen verrattuna.
Työllisten tekemien työtuntien määrä per henkilö oli:
v. 2021; 4067,1 miljoonaa tuntia per 2.554.000 henkilöä = 1.592,4 tuntia/henkilö/vuosi
v. 2022; 4103,7 miljoonaa tuntia per 2.619.000 henkilöä = 1,566,9 tuntia/henkilö/vuosi.
Työllisiä henkilöitä kohden laskennallinen keskimääräinen vuosityöaika putosi siis vuodesta 2021 >> vuoteen 2022 tämän mukaan 25,5 tuntia/hlö/vuosi.
Se ei ole paljon, mutta onpahan kuitenkin vähennystä.
Viikkotyöajaksi nuo vuosityöajat ovat laskennallisesti seuraavat:
v. 2021: 1.592,4 tuntia per 48 viikkoa (huomioimme n. 4 vk vuosilomaa) = 33,2 h/vko.
v. 2022: 1.566,9 tuntia per 48 viikkoa (huomioimme n. 4 vk vuosilomaa) = 32,6 h/vko.
Tilastokeskuksen mukaan siis työllisten määrä nousi viime vuonna edellisestä vajana prosentin, mutta toteutuneiden työtuntien summa laski per työllinen henkilö/vuosi.
Mikäli työllisten vuosityöaika olisi säilynyt edellisen 2021 vuoden tasolla, olisi työllisen vuosityöaika kohonnut 2,5 prosentilla, mutta nyt se laski 1,9 prosentilla. Työllisen henkilökohtainen tilastollinen työaika putosi siis parilla prosentilla.
Se on sikälikin ymmärrettävää, kun TK kertoo että ” Työllisten määrä kasvoi vuonna 2022 eniten majoitus- ja ravitsemistoiminta (I) -toimialalla”, jotka ovat tunnetusti osa-aikatyön tyyppialoja.
Tehtyjen työtuntien työn tuottavuudesta Tilastokeskus ei tässä yhteydessä puhu mitään. Se selviää myöhemmin julkaistavista tilastotiedoista.
Oletettavissa on, että siinäkään ei tapahtunut nousua, vaan jo pelkästään edellä analysoitujen lisätyötuntien jakautuessa yhä useammalle per henkilö, ja työllisten määrän noustessa lähinnä matala-alan ammateissa (Ma-Ra) niin tulos per työllinen ja per vuosityötunti Suomen työn tuottavuus työtuntia kohden putosi inan verran. Ekäpä jotain 2-3 %:n verran?
Se ei ole paljon, mutta onpahan kuitenkin.
Muodostuessaan trendiksi se on kohtalokas ja eksistentiaalinen.
Tähän pitää tietysti todeta itsestäänselvyys, että sinänsä on myönteistä, että maan tehtyjen työtuntien summa kohosi 2022 edelliseen (korona)vuoteen nähden. Ja lisäksi osalliseksi tehdyistä tunneista pääsi 65.000 henkilöä enemmän osalliseksi kuin edellisenä vuonna 2021.
Mutta tässä on vähän semmoista pulmaa, että Suomen toivo on tehtyjen työtuntien tuotollinen kehitys: kasvaako työn tuottavuus tässä maassa?
Ellei, niin hukka perii liian monta velallista ja ahdinkoista.
Työn tuottavuuden kasvulla tulevaisuuteen.
Lopuksi tietokilpailukysymys:
Kuinka moni Eduskuntavaaleissa läpi menneistä 200 kansanedustajasta kirjoitti tai puhui vaalikampanjan ja vaalipulinan keskellä aiheesta nimeltä TYÖN TUOTTAVUUS?
Tuskin kukaan!
En minä ainakaan kuullut, vaikka väsyksiin asti katsoin, kuuntelin, luin ja katselin ja kuuntelin ja luin ja… TOIVOIN KUULEVANI.
*
Ilmoita asiaton viesti
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b69ca086-b41d-495e-94e3-8a80b12ac6d2
”Kela maksoi työttömyysturvaetuuksia 14,4 prosenttia vähemmän vuonna 2022 kuin vuonna 2021.”
Tuohon kannattaa ottaa huomioon, että nämä tilastot ovat 1 vuoden viiveellä.
Tilastokeskus taas laskee ihan miten sattuu kuten sen, että 1 tunnin tehnyt viikossa lasketaan työlliseksi ja on muitakin kummallisuuksia kuten se, että vanhemmuuslomalla ei lasketa työttömäksi vaan työlliseksi tai että on ollut sairaslomalla.
Ei siis mikään ihme, että työllisyystunnit laskevat alemmas. Tilastoinnit pitäisi järjestellä uudestaan järkevämmiksi ja loogisemmiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseessä on kansainvälinen tilastokäytäntö, standardi. Niitä ei muutella kirveelläkän.
Ilmoita asiaton viesti
tupla.
Ilmoita asiaton viesti
Tänään VM Saarikko PM Marinista I-S:n haastattelussa, paljastus, mutta arvattavissa ollut suhde: https://www.is.fi/politiikka/art-2000009541144.html
”Hallituksen loppuvaiheessa myös pääministeri Marin jäi Saarikolle hänen sanojensa mukaan ”hyvin etäiseksi”.
– Ja siihen nähden, mitä tiesimme valtion taloustilanteesta, Sdp:n talousnäkemysten rajuus ja jyrkkyys oli yllätys.”
Sitähän se on ollut ja on.
Ja sitten toinen voitti vaalit. Ja toinen hävisi.
Ilmoita asiaton viesti
Kun minä synnyin v.-38 meitä oli n.4milj..Tapeltiinkin välillä.Nyt on 1,5 milj. enemmän eikä vaan piisaa.Pitäiskö vielä ruveta töihin?
Ilmoita asiaton viesti
Kehotan töihin menoon kyllä. Mutta vuonna 38 ikäpyramidi oli totaalisesti toisinpäin kuin nykyään. Ihmiset kuolivat nuorempina ja nuorissakin perheissä oli joskus yli kymmenen lasta.
Ilmoita asiaton viesti