Maailma ei muuttunut 24.2.2022 – ainoastaan joidenkin maailmankäsitys
Euroopan parlamentin puhemies Roberta Metsola kirjoittaa tänään Venäjän tuhoamissodan 1-vuotispäivän aattona sodasta ja sodan jälkeisestä elämästä otsikolla ”Maailma muuttui radikaalisti 24.2.2022” (AL, Mielipide 23.2.2023).
Kirjoitus on hyvä sinänsä, siinä hän käsittelee tärkeää asiaa ja tekee sen kannustavasti. Mutta jokin on pielessä.
Puhemies Metsola kirjoittaa jo otsikosta alkaen väärin: ”Maailma muuttui radikaalisti 24.2.2022”.
Eikä muuttunut. Maailma on ihan sama maailma tänään kuin se oli vuosi sitten ja miljoona vuotta sitten. Ei maailma muuttunut. Eikä ihminen.
- Se, mikä muuttui, oli Euroopan Unionin johdon ja ylijohdon tulkinta maailmasta.
Tuo läntinen, unionistinen ja liberaalisdemokraattinen käsitys maailmasta, se maailmankäsitys joka oli vallalla ennen 24.2.2022, osoittautui vääräksi. Se oli epärelevantti. Elämänvalhe. Se ei vastannut maailman tositilaa. Ihmiset ja organisaatiot, jotka olivat omaksuneet käsityksen maailmasta rationaalina ja läntisen ihmiskäsityksen sisäistäneenä, olivat nähneet maailman väärin. Maailma oli erilainen kuin heidän näkemyksensä mukainen maailma.
*
Tämä on vakava paikka. Vakavan itsereflektion ja oikaisuajattelun paikka. Miksi Läntinen Eurooppa ja yleensä tämä Läntinen maailma näki maailman väärin? Mikä oli syys tuollaiseen megaluokan näköharhaan?
Oliko syy jossain ajattelun ja näkemisen juurissa? Voittiko olettamus näkemisen? Mikä esti puhtaan näkemisen? Eikö maailma sinänsä ja historia erityisesti tarjonnut näille maailman fiksuimmille ihmisille oikeinnäkemisen eväitä? Vai eivätkö he tunne historiaa, eivätkö he ymmärrä sen toimintaa? Onko heillä suorastaan väärä ihmiskäsitys? Käsitys tiedosta, ymmärryksestä, opista ja kokemuksesta?
*
Euroopan Unionin sanotaan syntyneen toisen eurooppalaisen maailmansodan jälkiaalloissa ideasta: Ei koskaan enää -tunnelmissa. Siis sodan vastustaminen ja rakenteellinen estäminen olisi tämän mukaan ymmärrettävä EU:n tärkeimmäksi osaamisalueeksi. Alueeksi, jossa todellisuus, maailma ja ihminen otetaan sellaisenaan in sich. Siitä lähdetään ja sille rakennetaan.
Onko EU osoittanut katumusta ja aitoa pyrkimystä selvittää tämä mammuttimainen väärinkäsitys, etsiä juurisyyt ja oikaista. Tarkentaa näköa, nostaa kritiikkiä. Jotta virhenäkeminen ei toistuisi, vaan me kaikki olisimme mukana tosinäkemisen menossa? Ei. Ei. Ei. Eipä todellakaan.
Unionin parlamentin puhemies tyytyy toteamaan: Maailma muuttui radikaalisti 24.2.2022.
Jotenkin rehellisempää, aidompaa, juurevampaa, parempaa ja suloisempaa olisi, jos puhemies olisi todennut, jotenkin että me näimme väärin, maailma ei ollut sellainen kuin kuvittelimme, luulimme, uskottelimme, sellainen jonka olimme omaksuneet, vaan maailma oli maailma sellaisenaan. Omansa. Täysin erilainen kuin halusimme sen olevan. Me erehdyimme, anteeksi suurta culpaa, me teemme parannuksen. Kehitämme näkemystämme, oppiamme ja ohjelmaamme!
Mutta ei.
Siellä vain tyydytään toteamaan että maailma petti, ja muutti pahaksi, siksi erehdyimme. Mutta emme erehtyneet me, vaan maailma, koska se muuttui, ja siksi meidän homma meni metsään.
*
Euroopan parlamentin puhemies Roberta Metsola toteaa tekstissään myös:
”Siksi Euroopan parlamentti kehottaa perustamaan erityistuomioistuimen, joka voi saattaa oikeuden eteen kaikki, jotka ovat vastuussa sotarikoksista. Näillä rikoksilla ei ole vanhentumisaikaa, emmekä voi sulkea niiltä silmiämme”.
Hyvä! Oikein ajateltu ja sanottu! Kannatan.
Mutta miksi vasta nyt?
Sodan vastustamisen ja sen synnyttämisen ehkäisemiseksi perustetun Euroopan Union yli 70-vuotinen historia on saanut esteettä lipua ohi vaikka jokaikisenä sen toimintavuonna on Maailmassa sodittu, tapettu ihmisiä, poltettu taloja, särjetty siltoja jne. Miksi vasta nyt?
Miksi EU ei ole jo ammoin alkujaan ajanut voimaan kansainvälisen sotalain muotoilemista sellaiseksi, että jokainen hyökkäyssodan aloittaja joutuu ikuisen sotarikostuomion alle? Miksi.
Nytkin muistopäivän aattona sanamuoto on sopivan löysä, juuri sellainen, että siitä sokea eenokkikin näkee, ettei tässä ole edes tarkoitus koota muskelit ja toteuttaa uusi sotarikoslaki. ”Euroopan parlamentti kehottaa perustamaan eityistuomiosituimen”… Siis kenen tehtäväksi Metsola sen heittää? Ei ainakaan EU:n itsensä, ajettavaksi ja toteutettavaksi. Sodanvastustamisen ykkösorganisaation.. Siis samaa löysää verbaliikkaa kuin aina.
Ongelma ei ole missään mielessä vähimmässäkään määrin EU:n sisällä.
Sodan vastustaminen ja rakenteellinen estäminen on yhä ymmärrettävä EU:n tärkeimmäksi osaamisalueeksi, eikä tässä ole mitään katumista. Eikä EU:n sisällä ole sodittu päivääkään.
Onhan tässä perustettu erityistuomioistuimia ja onhan olemassa kansainvälinen rikostuomioistuinkin. Venäjä ja Yhdysvallat eivät kuitenkaan tunnusta, että kansainvälinen oikeus koskisi heidän kansalaisiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ongelma oli ja on Läntisen Euroopan, voi siis sanoa EU:n, – ja aivan hyvin myös läntisen Naton, ”väärinluennassa”.
Kriitikot voisivat sanoa, että maailmanymmärrys ja samalla – kuuluu nimittäin samaan pakettiin – ihmiskäsitys on puutteellinen, ja siten virheellinen. Se on sitä ollut jo pitkään. Mutta ”Lännen voitto” kylmässä sodassa oli omiaan lisäämään ”voitonvarmuutta”, eli sitä käsitystä, että sellaisenaan ja nähtynä, läntinen liberalidemokratia on ylivoimiainen näkemyksessään ja siihen perustuvassa orientaatiossaan.
Siltä osin kuin maailmameno, siis käsitys maailmasta ja ihmisestä, olisi kokenut ”maailma muuttui” -järistyksen, tilannearvio ja koko prosessin luenta on pielessä.
Maailma ei muuttunut. Muun muassa EU:n orientaatio oli virheellinen, se koki järistyksen ja – muuttui. Muuttui ainakin tilapäisesti.
Me ”kaikki” toivomme, että maailma olisi juuri niin hyvä ja oikeudenmukainen kuin me toivomme, mutta kuviteltu maailma ei ole tosi maailma.
Kansainvälisen sotarikosjärjestyksen muuttamista olen kannattanut pitkään. Toivokaamme että tämä sota olisi se joka sai muutosprosessin aikaan!
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa siinä että maailma on ihan yhtä paha/hyvä kuin ennenkin. Eurooppalaiset ovat pitkään eläneet lintukodossa, jossa hyvinvointia ja turvallisuutta on pidetty itsestäänselvyytenä (poikkeuksena tietyt alueet, joissa rikollisjengit riehuvat).
Eurooppa heräsi vasta Putinin suurhyökkäyksen alkaessa. Krimin valtaus ja Itä-Ukrainan vuosia kestävä sota ei vielä herättänyt päättäjiämme. Puhumattakaan muista Venäjän tekemistä hyökkäyksistä – Tshetshenia, Georgia, Moldova ja Syyria. Tshetshenian ja Syyrian sodat olivat myös erittäin raakoja ja kohdistuivat pitkälti siviileihin.
Venäjä on raaka ja barbarinen yhteiskunta, joka ei tunne sääliä/empatiaa heikompiaan kohtaan. Vain voima ratkaisee. Tämä kuulostaa ihan psykopatia-/sosipaatti-diagnoosilta. Diktaattori ja muu korkein johto ovat usein täysin häikäilemättömiä, eivät piittaa omankaan saati naapurimaan kansalaisista. Vain oma elämä on arvokas ja kullanarvoinen. Muut saavat kärsiä ja kuolla diktaattorin etujen tähden.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka tapahtuma on tutkitusti herättänyt, ja herättäneisyyttä lisätty… mitä heränneisyys on, ja voiko sen sisällöstä saada miten paljon tietoa?
Mistä sitä tietää, mihin kaikkeen täytyy herätä, miten paljon näitä voi ilmetä, ja mihin niistä reagoida herättävästi.
Näitä on vaikea ennustaa, tai sitten ei oikein. Ehkä maailma on tavallista helpompi luettavaksi, peruskuluiltaan.
Mitä se yllättyneisyys sitten on?
Ilmoita asiaton viesti
Eikai kukaan täyspäissään voi uskoa, että liberaalidemokratia olisi ”voittanut maailman” puolelleen. Kyllä nämä ongelmat on kokoajan ollut tiedossa, mutta vasta nyt ehkäpä ymmärretään kuinka totiseksi tämä taistelu on tulossa. Kun hyökkäys tapahtuu Euroopan unionin pihalla niin siihen on jo pakko puuttua, ja se miten se tulkitaan maailmalla on tällä hetkellä kirveen alla, eli viesti pitää lähteä eteenpäin ettei sotatoimilla saavuteta mitään.
Tällä hetkellä tietenkin monet tahot seuraavat kuinka johdonmukainen ja yhtenäinen on ”Länsi”, Venäjän joukkojen työntäminen takaisin omien rajojen sisäpuolelle on nyt jos koska se näytön paikka, sillä epäonnistuminen todella tarkoittaa ”Lännen” luhistumista.
Ihan hiljaan oli uutisissa, että tämä Nigerian kapinallisjohtaja on ilmeisesti pidätetty Lahdessa, eli viesti pitää saada aina afrikkaan saakka, mitä kansainvälisen oikeuden rikkomisesta seuraa.
Ilmoita asiaton viesti
Ja vielä sen verran voisi niuhottaa sanamuodoista, että Venäjän hyökkäysvoimat pitää siis todellakin työntää takaisin sinne, mistä tulivatkin, ei siis ”voittaa Venäjää”, joka on lausekkeena todella kummallinen – eikö se tarkoita, että pitäisi kaataa koko Venäjä?
Ilmoita asiaton viesti
Totta… kaikenlaista naiivia on kuulunut kuluvan vuoden aikana. ”Suursota” (mikä on se toinen suurvalta?) ”Sota on palannut Eurooppaan” (2014? 2001? 1999? 1991-1995?) ”, ”Venäjä yllätti” (aivan kuten 1994, 1999, 2008, 2014, 2015).
Mutta tosiasia on myös että sodat ovat vähentyneet jatkuvasti EU:n 72-vuotisen (jos hiili- ja teräsyhteisön synnystä lähdetään liikkeelle) historian aikana. Osin EU:n ansiosta, isoin osin siitä huolimatta.
Ilmoita asiaton viesti
Toisen maailmansodan vauriot olivat niin suuria, että oli pitkäksi aikaa muuta tekemistä, jällenrakentamisen ja tuotannollisen tehostamisen parissa. Lisäksi ideologinen kahtiajako loi myös osapuolien kesken koheesiota, vaikkakain itäisellä puolella tunnetusti olikin aisan ylipotkimista ja sitä hillitsemään tarvittiin ”veljellistä aseapua”..
Se laajalti omaksuttu näkökanta, että sotien aika on ohi, oli selvästikin virheellinen. Se perustui historiattomaan oletusarvoon ja kaiken muuttavaan keskinäisriippuvuusajatteluun.
Ruotsi ja eräät muut käytännössä ajoivat asevoimansa alas, Saksa maanosan mahtivaltiona ei sellaista edes halunnut kehittää suuren nöyryytyksen jälkeen. Kannattaa kuunnella valtiojohtajien ja puolustusministerien viestejä juuri nyt: syntyy vaikutelma, että varikot ja arsenaalitunnelit likipitäen kumisevat jo tyhjyyttään. Vuosi sotaa, eikä läntinen sektori ole saanut tuotantoja käyntiin.
Maailmanlaajuisesti sota on jatkuva olotila.
Ilmoita asiaton viesti
”Ruotsi ja eräät muut käytännössä ajoivat asevoimansa alas, Saksa maanosan mahtivaltiona ei sellaista edes halunnut kehittää suuren nöyryytyksen jälkeen.”
En sanoisi noin. Ruotsi on käyttänyt jatkuvasti enemmän rahaa asevoimiinsa kuin Suomi ja maahan on geopoliittisesti Suomeen verrattuna herran kukkarossa. Nykytilanteessa on selvää, ettei edes täysin epärealistisessa Ruotsi-Venäjä kaksintaistelussa Venäjä ei kykenisi voittamaan Ruotsin ilma- ja merivoimia eikä näin ollen pääsemään Ruotsin maaperälle, ehkä Gotlantia lukuun ottamatta.
Saksa on puolestaan Nato-liittolaisuuden suojaama, eihän Venäjä kykene valloittamaan edes Ukrainaa? Miten se pääsisi Saksaan asti?
Sota ei ole jatkuva olotila vaan yhä harvinaisempi ilmiö. Toivottavasti Ukrainan myötä entistä harvinaisempi, toki valitettavasti sen varaan ei voi laskea. IISS:n mukaan sotilasmenot laskivat jälleen kerran viime vuonna.
https://www.iiss.org/blogs/military-balance/2023/02/global-defence-spending-strategic-vs-economic-drivers
Ilmoita asiaton viesti
Näköharhaa edustaa myös EU:n parlamentin kutsuminen Euroopan parlamentiksi. Vähän kuin amerikanismia, suuruudenhulluutta.
Ilmoita asiaton viesti
Blogin aiheen voi tiivistää kysymyksen muotoon:
Voiko Euroopassa syttyä suursota?
Harvinaisen ylivoimainen käsitys oli, yksiselitteisesti, että ei voi. Ja millä perusteella? Perusteiden analysointi ja esittäminen jäi monessakin mielessä ”piippuun”.
Sotien lakkaaminen oli liian helppo vastaus, ollakseen relevantti ja pitävä.
Kun tarkastellaan historiaa, niin mitä se muuta on kuin sotien historiaa. Tietenkin on rakennettu valtakuntia ja komeita katedraaleja, mutta siitä huolimatta on sodittu.
Ettäkö ihminen ja Eurooppa, olentona ja järjestelmänä, olisi suorittanut rauhanreaalisen kvanttihypyn niin, ettei mikään niistä inhottavista tekijöistä ja partikkeleista, jotka ovat ikuisen historian janalla tuottaneet sotia niin Euroopassa kuin maailmassa, äkisti ja lopulliseti olisivat menettäneet tehonsa ja tarkoituksensa? Ei.
Miten niin olisi käynyt. Unionin ansiostako? Vai sen usein mainitun kaupalliskulttuurisen kanssakäymisen myötä, jota keskinäisriippuvuus, sekä tuotantotaloudellisena ristipistona että siihen olennaisesti kytkeytyvänä korkeosallisteisena kaupankäyntinä, senkö kautta jännitteet ja sodantuottajatekijät olisivat poistuneet? Ei.
Kuka tänään vastaa kysymykseen: Miten on mahdollista että venäläinen diktatuuri tsaari Putinin johdolla saattoi aloittaa tuhoamissodan? Miten se on mahdollista? Mikseivät kaikka ihmiskunnan ja järjestelmien parhaat voimat kyenneet ehkäisemään sotaa?
No, kun yksi diktaattori systeeminsä sisäpiirin voimin tahtoi aloittaa. Niinpähän muu maailma oli tämän ihmeellisyyden kehdon ääressä kuin nolot kummisedät ja -tädit, voimattomina, kykenemättöminä estämään.
Näin se aina käy. Joka muuta uskoo, pettyy, koska ”näin se aina käy”.
Olin syksyllä Helsingissä kuulemassa kun eräs tutkija sanoi, että älkää nyt ihmetelkö, kun muu maailma ei ole Putinin tuhoamissodasta tohkeissaan: heille se on vain yksi kymmenistä sodista maailmassa, paikallinen konflikti, joka koskee vain yhtä kymmenettä osaa Maailman väestöstä, ja juuri sitä maailman parhaiten toimeentulevaa etuoikeutettua desiiliä: ja Ukrainassa käytävä sota (ainakin sillä hetkellä ) oli vasta 20:nneksi suurin maailmalla käynnisssä olevista sodista kuolleet ja haavoittuneet mittatikkuna käytettäessä. Vasta kahdeskymmenes. Jatkokysymys kuului: Miksi te Euroopassa kohkaatte juuri tästä sodasta? Siksi, että se koskee teitä ja uhkaa teitä iteänne ja etuoikeutettuja etujanne! Muu Maailma puhuu tuolla kielellä, eikä halua edes yrittää ymmärtää meitä, koska me itse aloitimme: emme välittäneet heidän sodistaan ja kärsimyksistään. Miksi he välittäisivät meidän itkuistamme?
Tämä menee sivuun, mutta aiheellista mainita, sillä sotien ja aseellisten konfliktien määrä meidän elinaikanamme Maailmassa on uskomaton ja niiden tuottama tuho ja kärsitys mittaamaton. Mutta me emme silloin välitä, me välitämme vain silloin kun osuu meihin itsemme, monestihan Länsi juuri on ollut sytyttäjänä tai edistäjänä muiden sodissa.
Tämä väärin näkeminen on molemminpuolista, mutta se ei ole blogin idea.
Idea on se, että sotia on, paljon ja kaiken aikaa, ja sittenkin ”me” länsieurooppalaiset uskomme tai uskottelememme, että sodat meidän kohdaltamme ovat päättyneet, seis. Lakkautettu.
Kun sitten vääjäämätön tosi tulee eteemme, sanomme: Maailma muuttui 24.2.2022. Ei. Maailma on sama, se jatkaa menoaan ja sotiaan. Vain meidän näkemyksemme osoittautuivat epärealistisiksi, liian toivorikkaiksi.
Tänään Ukraina kokee tämän väärinluennan raskaan taakan, sekä oman kansallisvaltiollisen kesken jääneen itsenäistymisprosessin (oma, asianmukainen armeija) että läntisen Euroopan itsesuoritetun ideologisen aseistariisuutumisen seurauksena. Jos läntinen Eurooppa olisi säilyttänyt itsenäisten valtioiden lähtökohtaisen asevoimaa koskevan kohtuullisen mininitason, sotilaallisen avun toimittaminen ja tuotaminen nyt olisi olennaisesti paremmalla tasolla, kuin mitä nyt näemme. Tosiasiallinen pulma Ukrainassa sodan nähdyllä tavalla kroonistuttua on läntisen perustoimitoja (aseet ja ammukset, konventionaalilsen sodan työkalut) uhkaavat loppua: ei enää uuden uljaan Euroopoan varikoilla varastoja, ei omaa tuotantoa! Sota on jo 1 v. huomenna!
Ilmoita asiaton viesti
Tässä Wikipedian hieman loineesti päivitetty artikkeli
”Luettelo käynnissä olevisat sodisat 2022” https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_k%C3%A4ynniss%C3%A4_olevista_sodista
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi noita on paljon vähemmän ja pienempiä kuin lähes koskaan aiemmin. Kaukana ovat 1990-luvun isot sodat kuten Ruanda, Kongo, Jugoslavia ja Tsetsenia. Kylmän sodan isoista verilöylyistä kuten Afganistanista, Koreasta, Vietnamin sodista, Algeriasta ja monista muista puhumattakaan. Toki niitä vähentymään pitää saada.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän Suomen YK-liiton/globalis.fi -sivustolle on koottu tiedot maailman 30 suurinta sotaa ja aseellista konfliktia, joista pääosa on tunnetusti Aasiassa j Afrikassa.
https://www.globalis.fi/Konfliktit
Ilmoita asiaton viesti
Ei venäläistenkään maailmankäsitys muuttunut, E nyt enempää kuin Neuvostoliiton hajotessakaan, vaikka Gorban ja Jeltsinin aikana vähän siltä jo alkoi näyttämään. Sitten saapui mestarin ja margaritan kuvaama Stalin taas Kremlini herraksi ja kaikki palasi vanhaan maailmankäsitykseen.
Toivottavasti venäläiset kuitenkin seuraavien kuukausien aikana surkeaksi luuseriksi osoittautuvan Putlerin kaaduttua menevät itseensä ja setvivät tämän Euroopan povella elättämänsä käärmeen merkitystä kansalliselle kertomukselleen, edes samassa määrin kuin saksalaiset ovat analysoineet omaa Hitleriään.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Putinille tapahtuu jotain, kuka on todennäköinen seuraaja? Sitä ei näytä tietävän kukaan, ei edes Putin itse. Prigozinin näytää kuukausi kuukaudelta kohoavan tässä ”pörssissä”, asia joka vaikutti akusyksystä vielä täysin naurettavalta vaihtoehdolta. Mutta kysymys: kenellä on suorassa käskyvallassaan oma armeija? Niinpä, juuri hänellä. Jos Venäjän voimaryhmittymien keskinäiset voimasuhteet ja ambitiot ovat juuri niin hajanaisia ja ristikkäisiä, kuin millaiseksi ne ovat muotoutuneet Putinin juoksutettua vuoron perään kutakin isoa päällikköä nyrkkiinsä, niin ratkaisevalla hetkellä Kremlin avaimet voivatkin olla mr. Prigozinin käsissä?
Mitä tämä avoimen tuhosodan vuosi on osoittanut? Ainakin sen, että venäläinen kokemushorisontti on vakavasti kallellaan hallinnon virallisen propagandan maalaaman tilannekuvan suuntaan. Liian moni todellista Venäjän uudistamista ajanut ryhmä ja kansalaisliittymä on hakattu hajalle, ja vaikean elämän koulu on opettanut aivan liian monelle karua yhteiskuntaoppia: parempi katsoa ja keskittyä privaattielämään kuin vaarantaa kaikki ja tuhoutua unelman vuoksi, unelman, joka kuitenkaan ei kaiken todennäköisyyden mukaan toteudu.
Taustalla 1990-luvun kansallisen murenemisen ja rämeen ajat. Onhan edes leipää ja elääkin voi -pohjalta.
Mitään nyt tsaarin miekkansakärjellä piirtämän venäläisen tulevaisuuden täydellisesti kieltävää johtajaa maa ei voi saada, se hylkii kaikkea sellaista, olisihan se aivan mahdoton kompassisuunnan muutos. Kaikki mitä jatkossa tapahtuu rakentuu sotavuoden 2022-2023 pohjalle, ja todennäköisin muutos on vain diktatuurin jatkuminen, totaalistuminen ja sen mukainen Johtaja.
Ilmoita asiaton viesti
The European Council on Foreign Relations -ajatushautomon tuore raportti kertoo tunnetun tosiasian. Tosiasian, jonka tunnistaminen ja sulattelu ei maita meillä täällä:
”ECFR:n mukaan kyselyn kaikkein havahduttavin tulos on se, mitä vastaajat ajattelevat tulevasta maailmanjärjestyksestä.
Euroopassa ja Amerikassa yleisin näkemys on, että kaksinapainen maailmanjärjestys tekee paluuta. Merkittävä osa ihmisistä katsoo, että maailmanjärjestyksen määrittelevät kaksi blokkia, Yhdysvaltojen johtama blokki ja Kiinan johtama blokki. Huomionarvoista kuitenkin on, että länsimaissa merkittävä osa ihmisistä oli myös vastannut kysymykseen en osaa sanoa -vaihtoehdon.
Ei-länsimaissa moni taas ajattelee, että moninapainen maailmanjärjestys on muovautumassa. Kun vastausvaihtoehtoja yhdistetään, 61 prosenttia venäläisistä, 61 prosenttia kiinalaisista, 51 prosenttia turkkilaisista ja 48 prosenttia intialaisista katsoo tulevan maailmanjärjestyksen olevan joko moninapainen tai ei-länsimaisen vallan johtama.
Ajatushautomo arvioi, että vaikka länsi osoittaa yhdistymistä, tuo yhtenäisyys törmää ”jälkilänsimaisen” maailman kanssa. Muut maat eivät seuraa lännen johtajuutta. Uusi maailma ei ole kyselyn perusteella ”uusi kylmä sota” selvine rajalinjoineen, vaan Turkin ja Intian tyyppiset maat katselevat tapahtumia omien intressiensä näkökulmasta. Moni ei-länsimaa on myös saanut pettyä länsimaihin, jotka ovat laiminlyöneet niille elintärkeitä kriisejä.”
Lue koko uutinen:
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/venajan-hyokkayssodasta-suuri-kaannekohta-tutkijat-tallainen-maailmanjarjestys-on-syntymassa/265bea8d-ca10-463a-a3d9-c31778016433?
Niin makaa kuin petaa.
Tosiasioiden tunnistaimen tärkeydestä. Ja tunnustamisesta.
Ilmoita asiaton viesti