Menneisyys tulee! Oletko valmis? – eli taru Euroopan uudesta elämästä

Menneisyys tulee! Oletko valmis?

*

MUUTOS JA KAASU

Muistan miten olimme 1980-luvulla paikallisen Säästöpankin johtajan pakeilla keskustelemassa eräistä näkymistä. Joku sanoi silloin, että ”kaikki olisi toisin”, jos valtio olisi 1960-luvulla tehnyt mitä sen olisi pitänyt tehdä, nimittäin kiihdyttää yhteiskunnallista ja tuotannollista murrosta: nyt olisimme lähempänä Ruotsin ja muiden verrokkimaiden tilaa. Sanoin silloin, että Suomen yhteiskunnan rakennemuutos 1960-luvulta eteenpäin oli maailman rajuin, lähti hitaasti ja myöhään, mutta mitä valtion piti silloin tehdä, oli pyrkiä tasoittamaan ja lievittämään, ei kiihdyttämään, ryöpsähdysmäistä vanhan murtumaa ja uuden rakentumista. Lopulta saavutimme jonkinlaisen konsensuksen ja totesimme, että valtion  tehtävä on luoda edellytyksiä ja tasoittaa luonnollisen elämän synnyttämiä rytkeitä.

Silloin, 1980-luvulla, valtio oli vielä valtio, olihan sillä suljetussa ja säädellyssä sekatalousjärjestelmässä toki työkalujakin enemmän kuin tänään, jolloin kaikki paukut tuntuvat haihtuvan moninaisiin kohteisiin, juurikaan jälkiä jättämättä.

Tänään palaamme menneisyyteen, mutta siten, että ”kaikki” muutos ja romahtavat kulissit ovat ulkoisen maailman voimien aikaansaamaa: mitään myönteisiä ylläreitä tai ilmavoltteja ei enää synny. Olennaisin muutos on kuitenkin valtion rooli: ennen se sentään hallitsi, ja pyrki ottamaan syliotteen muutoksista, siis teki tasaavia liikkeitä. Tänään valtio vain kiihdyttää kaikkea muutosta, painaa kaasua, kun järki sanoo, että nyt pitäisi panna vastaan ”luonnon” voimille, jotka jylläävät holtittomasti.

Jonain päivänä tämä kansa oivaltaa, että ”valtio petti meidät”, lupasi paljon, mutta tuhosi ja unohti.

Kuuntelin miten äijät juttelivat, toiselta oli omainen joutunut hukkaan, viety sairaalaan viikko sitten, eikä hän tiennyt, missä se oli, syynä se, että kukaan ei tuntunut missään tietävän, minne viety. Lähisairaala oli suljettu äsken. Toinen yllytti: Tee katoamisilmoitus poliisille. Toinen yritti pysyä vakavana ja sanoi, että eräs hänen tuttunsa oli saanut rankat sakot kun oli kiireiden vuoksi hiekoittanut pihakäytävää pari tuntia liian myöhään, niin että joku oli kaatunut ja ”syyllinen tartti ettiä ja löytää”. He löysivät sen organisaation alimman miehen. Mutta nyt puheenaollut omainen on yhä kateissa, luultavasti jossain sairaalassa tai vuodeosastolla, missä liekään. Olennaista on että kukaan ei tiedä, saati ota vastuuta. Vastuu on kuin elohopea, sitä haalitaan, mutta kun saadaan, se karkaa käsistä. ”Ei ne välitä”.

Pala palalta mantere rapautuu. Rappio alkaa näkyä hitaasti, hitaammin kuin ymmärrämme. Piste pisteeltä kuva hahmottuu tarkemmin, kohteille tämä tekee kipeää.

*

UNELMA JA OHJELMA  –  ELI MITEN PYRKIÄ TUONNE JA PÄÄTYÄ TÄNNE

Se oli kohta niiden aikojen jälkeen, kun Venäjän johtaja Gorbatshov toi näyttämölle käsitteen ”yhteinen eurooppalainen koti”.  Siitä tuntuu tänään olevan monta sataa vuotta, jossain kaukaisessa menneisyydessä sellaistakin on suusta päästelty.

Iltaisin opintopiirissä mekin, kohtalaisen innokkaasti, opiskelimme uutta eurooppalaista todellisuutta. 30 vuotta.  Pienestä se alkoi, oli tekemistä oppia semmoinenkin termi kuin ”subsidiariteettiperiaate”. Päätetään niistä meitä koskevista asioista, jotka on tarkoituksenmukaista päättää paikallisesti, ja sitten yhteisesti niistä isoista asioista, joiden päättämiseen tarvitaan Euroopan Yhteisö(t) eli EY. Ihmisten Eurooppa, eli IE. Siihen tähdättäisiin ja siihen ponnisteltaisiin.

Mutta paskan marjat. Ne  kyynikot, jotka sanoivat, että koko EY on eurooppalaisten demarien salajuoni, jolla sosialisoidaan maanosa, sillä hinnalla, että porvareille annetaan se, mitä ne aina vaatii, nimittäin liiketaloudelliset vapaudet, vapaus maksimoida voitot. ”Vapaus painaa rahaa”. Silloin se tuntui hiukan epäuskottavalta, mutta huomionarvoiselta kritiikiltä, joten tarkkana pitää olla. Mutta miten kävi? Kaikki meni huomattavasti paskemmin kuin olisi saattanut kuvitella. Kari, se oli juuri Kari, joka sanoi vappukatsauksessaan joskus 1989, että Euroopassa on menossa kaksi separaatiota, toisessa (lännessä) separaattori pyörii sisäänpäin, kierre käy tiiviiseen päin, ja toisaalla (idässä) separaattorin pyörre lennättää maita klimpistä erilleen, näyttää syntyvän erillisiä palikoita.

Kun Brysselissä päästiin komissaari Liikasen pakeille, joskus 1998 tai 1999. Kysyin ensimmäisenä, mistä johtuu että Eurooppa ei ole kyennyt hyödyntämään tietotekniikkaa eri sovelluksineen tuotannossa ja elämässä, kuten Amerikka on tehnyt, Erkki vastasi pitkään ja huolellisesti, mutta ei mielestäni vastannut kysymykseeni mitään. Hän oli silloin mm. vastuussa eurooppalaisen tietotekniikan edistämisestä. Tänään ajattelen, että kunpa en olisi tyytynyt vastaukseen, vaan vaatinut selkeämpää käytännön vastausta: mitä meidän tulee tehdä? Tänään maailman elektroninen, löytöretkien alue, on Yhdysvaltain ja Kiinan käsissä, Eurooppaa ei melkein ole edes kentällä. Miten näin pääsi käymään?

Piti tulla Maailman johtava talous, johtava poliittinen ja ideologinen hegemoni (jolla oli mahtava ”salkku”: demokratia ja liberaali ote elämästä). Nyt meillä on vain vanha Eurooppa, ideologinen tihottaja ja näpertelijä, poliittinen alisuorittaja, taloudellinen kituuttaja ja sotilaallinen kapalotautinen entinen sotilas.

Miten Euroopan voima näin väsähti, missä on näkemys ja johtajuus? Enkä tarkoita käskijöitä tai ruoskanheiluttajia, vaan maailman vankimman henkisen pääoman ylle rakentuva tieteellisen tiedon ja soveltavan taidon haltijaa: teollisuuden, energian, kaupan ja kulttuurisen mahdin hegemonia.

Missä muuten on meidän aikamme, 2000-luvun ”suuri eurooppalainen henki”?  On vain pienten piirien löysiä latelijoita, omien alojensa macroneja, jotka pullahtavat omien epäonnistumistensa jälkeen pinnalle ja siirtyilevät tuulten mukana sinne ja tänne, kunkin hetken tarpeiden mukaan.

*

AIKA

Jostain syystä ympärille sihtaillessa tuntuu entistä voimakkaammin, että elämän aikakello on kääntynyt nurinperin ja kulkee – ei tulevaisuutta kohden vaan – suoraan menneisyyteen.

Esimerkiksi niinkin perustava asia kuin viestinvälitys. Sattuneesta syystä olen tässä lueskellut viime vuosisadan (siis 1900-luvun) alkuvuosien kirjeenvaihtoa täkäläisen Kalmaan kartanon väen kesken. Laajaa sukua oli levinnyt vähän sinne ja tänne, ja sukurakkailla ihmisillä oli paljon ”puhuttavaa” toinen toisilleen. Etenkin jos ja kun oli rakastunut. Niinpä varsin pian ilmeni, että postia ensinnäkin lähti Tampereen suuntaan kahdesti päivässä. Ja mikä ihmeellisintä: sitä myös tuli kahdesti päivässä. Ensin aamupäivällä ja sitten iltapäivän puolella, tuossa ip-kahvien aikaan. Keittiön akkunasta näki kauas tielle, milloin tuli postimies Lehtonen.  Postia.

Nykyisin voi vain ihmetellä, miten kauan täyden hinnan postikortti tai kirje vaeltaakaan Suomen halki. Joskus ennen vanhaan sanottiin, että Suomi on pieni maa ja siksi, Paasikiven sanojen mukaan, ”kyllä se on yhtä saatanaa” (ulkomuistista). Nyt Suomi tuntuu paisuneen suunnattoman suureksi, kun postin tulo kestää. Ei tässä kauan ole siitä, kun mekin työpaikalla (silloin kun sellainen vielä oli täälläkin) saatoimme laskea, että kun noin 4 aikaan ip. hoiti kirjeen postilaatikkoon, se oli seuraavana aamuna perillä, ja puhelin saattoi jo ennen lounasaikaa jopa soida. Tänään viimeksi postilaatikossa oli lasku, joka oli päivätty runsas viikko sitten, eräpäivä ensi perjantaina.

Kun viimeksi menin junalla Tampereelta Helsinkiin, juna oli pääteasemalla 21 minuuttia myöhässä. Kuulutus kertoi, että odotetaan jotain vaihdevian viivästämää Joensuun junaa, joka pitää päästää edelle. Tänään 7.5.2024 Suomussalmen sulttaani, Ilmari Kianto, täyttää 150 vuotta; Panu Rajala kertoo blogissaan miten matka Helsingistä Kainuuseen kesti 9 tuntia. On se nopeammin kuin nälkävuosina hevospelillä. Pari tuntia ylimääräistä jostain syystä. Maailmalla menee kiitojunia ja luoti-. Presidentti Xi on Serbiassa, kiinalaisella rahalla rakennetaan luotijunarataa Itä-Eurooppaan:

”Kiinan presidentti Xi Jinping jatkaa tänään Euroopan-matkaansa vierailemalla Serbian pääkaupungissa Belgradissa. Hän käy kaupungissa päivälleen 25 vuotta sen jälkeen, kun Naton koneet pommittivat Kiinan suurlähetystöä Kosovon sodan aikana.

Iskussa kuoli kolme kiinalaista toimittajaa. Muistopäivää todennäköisesti kunnioitetaan jonkinlaisella Naton ja Yhdysvaltojen suuntaan kohdistettavalla mielenilmauksella, arvioi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Elina Sinkkonen aiemmin STT:lle.”

Symbolisia päiviä. Konkreettisia tekoja. Pitkä muisti. Jos muut eivät muista, Kiina muistaa. ”Sitä ei lasketa”.  Mutta joku vain laskee, muistaa, noteeraa.

Korven kirot” saamme tuta nyt ja kiihtyvään tahtiin. Kaikissa ajateltavissa muodoissa.  Etäännymme sumujen saarellamme. Valumme kylmään.

*

Mitä Euroopassa tapahtuu?

Suomi – ja Eurooppa – on systeemi, josta on loppunut energia. Rattaat ja kitkahihnat vinkuvat ja paukkuvat. Kierrenopeus on pelottavasti pudonnut. Kaiken menon keskellä tuskin moni sitä edes huomaa: hidastuvat liikkeet eivät erotu, sälinä ja häärinä on semmoinen, että olennainen hukkuu kohinaan. Meidän pelimme näyttää pelatulta, entinen mestari on väsynyt, suorastaan laiskan kissan otteet. ”Ne jyrää meitin!”, kuuluu huuto, ja veltto kaiku toistaa: ei ne mitään jyrää. Mutta tosiasiat puhuvat jotain muuta.

*

PS.

Myönnän: olen pitänyt presidentti Macronia omahyväisenä seilaajana. Luin hänen viikonlopun Sorbonnen puheensa. En tiedä, olenko innostunut, mutta en pidä häntä ihan niin köykäisenä kuin aikaisemmin. Ainakin hän yrittää.

”Ranskan presidentti Emmanuel Macron piti seitsemän vuotta sitten pian valituksi tulonsa jälkeen linjapuheen, jota vain harva lopulta ymmärsi.

Viime viikon torstaina Macron palasi Sorbonneen. Hänen kaksituntisen linjapuheensa takaa paljastui samojen teemojen lisäksi äärimmäinen huoli Euroopan tulevaisuudesta.”

Edes yksi on huolissaan, kanssani.

Lähde: Suomenmaa/Pekka Väisänen, päivitetty ma 6.5.2024:  Essee: Macronin Sorbonnen puhe oli osin huolestunut toisinto seitsemän vuoden takaisesta esiintymisestä – Suomenmaa.fi

*

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu