Mietteitä Vappuna 2021: ajat ja ihanteet muuttuvat – ongelmat pysyvät

Vapun hajamietteitä Vappuna 2021

*

Mistä tietää ajan kuluvan? Sotavangit kertoivat kotiviesteissään: ”Parta kasvaa ja poika voi hyvin”. Puolet siitä oli epäilemättä olosuhteiden synnyttämää sievistelyä. Mutta parrankasvun ohella muitakin indikaattoreita on.

Näin Vappuna muistelemme kernaasti, minkälainen Vappu oli viime vuonna (se ensimmäinen koronavappu) tai viisi vuotta sitten tai joskus nuorena. Tässä äskettäin tuli televisiosta (YLE) Mikko Niskasen mielenkiintoinen ajankuva, elokuva Lapualaismorsian. Siinä tallentui mainiona ajankuvana monta seikkaa, muun muassa se ikimuistoinen Lumi-Vappu 1967. Tuuli oli viedä lipun marssijoiden kourista, ja tuisku melkein umpioi kamerat, mutta urhoollisesti talsivatten. Eilen joku vastaantulija kertoi anekdoottina, että eräskin vappupuhuja luki juhlapuhelappusestaan normaalit alkutervehdykset. Pyyhki sitten tuiskun sumentamat rillinsä ja sanoi: Eiköhän mennä kaikki kotiin?

*

Aamun Helsingin Sanomissa (1.5.2021) parissakin artikkelissa todettiin, että aikojen alussa insinöörit ja arkkitehdit rakensivat Suomea, mutta sitten ”nykyaikaan” tultaessa poliittisten päättäjien auktoriteetteina ja auguureina toimivat ensin sosiologit ja sitten sosiaalipolitiikan tutkijat, mutta nykyisin mennään ihan ekonomistien pillin mukaan.

Tämä innoitti seuraaviin aikakausi-auktoriteettien listaukseen. Eli vahvat auktoriteetit (opponentteineen) vuosikymmenittäin:

1940-luvulla: politiikan sisäpiiri (war kabinet), Mannerheim, Ryti, Tanner, Linkomies

1950-luvulla: jälleenrakennuksen mestarit, teollisuuspatruunat, suurpankit, N.A. Osara

1960-luvulla: sosiologit, Allardt, Habermas, Fromm

1970-luvulla: kremlnologit, Kekkonen, Karjalainen, Kare

1980-luvulla: sosiaalipoliitikot, Taipale

1990-luvulla: pankkipoliitikot, Lassila, Koivisto,

2000-luvulla: unionistit, Lipponen, Satuli, Soini

2010-luvulla: globalistit, Liikanen, Rehn

2020-luvulla: ideologistit, punavihreistöt, pörssistit, finanssiagentit, velkauskoiset, valtakunnansyyttäjä, PlV

*

Symboliammatit/tehtävät:

1920-luku: Jääkäri

1930-luku: Talonpoika

1940-luku: Lotta

1950-luku: voimalarakentaja

1960-luku: televisiotoimittaja

1970-luku: yya-pastori

1980-luku: pankkiiri

1990-luku: konkurssipesän selvittäjä

2000-luku: kännykäntekijä

2010-luku: identiteetti-ideologi

2020-luku: poliittinen avustaja

*

Avainsana eli ”onnenavain”:

1930-luku: suomalaisuus

1940-luku: koskiveneen sauvoja

1950-luku: jälleenrakennus

1960-luku: neuvostoystävyys

1970-luku: tasa-arvo

1980-luku: hyvinvointiyhteiskunta

1990-luku: kilpailukyky

2000-luku: brysselismi

2010-luku: globalisaatio

2020-luku: velkaantumisen autuus

*

Korkeimmat auktoriteetit, viimeisen sanan lausuja:

Ammoin: keisari, kenraalikuvernööri, Jumala ja nimismies

Sittemmin: presidentti, hovioikeus, kansainliitto

1950-luku: Moskova, Kekkonen, vientiteollisuus

1960-luku: Kreml, Kekkonen, arkkipiispa, lehdistö, YK

1970-luku: Brezhnev, Kekkonen, valtiovarainministeriö, tv, oikeuskansleri

1980-luku: Koivisto, Gorbatshov, Sorsa, Lassila, Thatcher, Reagan

1990-luku: Maailmanpankki, Koivisto, Bryssel, Ollila

2000-luku: Euroopan unioni, Lipponen, Nokia

2010-luku: Euro, Komissio, direktiivit, Soini

2020-luku: EKP, muodistit, velkaantuminen, Kiina, Marin, Biden

*

Mihin uskomme?

1950-luku: YYA, säännöstely

1960-luku: Hrustshev, vapaudet

1970-luku: Lenin-setä, etukäteissäästäminen

1980-luku: Brezhnev, turvallisuus

1990-luku: Nokia, ulkomainen laina ja kova markka

2000-luku: Euroopan unioni, ytimet

2010-luku: Euro ja syvenevä unionismi, länsisuuntaus

2020-luku: Velka, ilmastouhka, maksimalismi ja ideologismi

Tässä uskonkohteidemme hyrrässä unohdamme helposti sen, mitä usko on.

No, usko, se on:

”Luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy”.

Niinpä.

Lujasti luotamme siihen mitä toivomme: Ikuisen velkaantumisen onneen.  Nollakorkoihin ja nahkeaan inflaatioon, siis rahan arvon säilymiseen.

Niinpä ojentaudumme sen mukaan, ”mitä emme näe”, nimittäin korttitalomme huteriin perusteisiin ja velkafinanssien katoavaisuuteen. Me, nykyajan alkemistit, uskomme kollektiivisen harhan vallassa ikuiseen luomarahan voimaan ja mahtiin. Jälkipolvet kammoksuvat ja inhoavat meitä tämän kertaisen uskomme vuoksi, aivan kuten me teemme meitä edeltäneiden sukupolvien sokeisiin ja sumeisiin uskomuksiin ja niiden ilmentymiin, hirmutekoihin.

*

Eräitä lähdetietoja kaivellessani käteeni osui vuoden 1998 työkalenterini.

Sen marginaaliin olin kirjoittanut jonkin herätteen seurauksena masentavan maksiimin:

”Demokratiassa saavat idiootit valita,

diktatuurissa he saavat hallita.”

Bertrand Russel

*

Toinenkin teksti jouluaatolta 1998:

”Hän ( presidentti Jeltsinin lehdistösihteerinä 1992-1994 toiminut Vjatseslav Kostikov) muistuttaa saksalaiskirjailija Heinrich Böllin lausumasta, että ”fasismi on köyhien kommunismia” ja siitä, että jo nyt (1998) kansan elintaso on romahtanut sellaiseksi, että Stalin voittaisi presidentinvaalit.”

Mainittu Vjatseslav Kostikov, s. 1940, venäläinen poliittis-taloudellinen asiantuntija, diplomaatti ja kirjailija, joka tuolloin 1998 arvioi Jeltsinin-Venäjän elokuisen talouskriisin dilemmaa: olennaista ei ole se, kumpi vahvistuneen kommunistisen puolueen siipi, sivistynyt vaiko dogmatismiin suuntautuva, fasismia flirttaileva,  voittaa sisäisen taistelun, vaan se, miten maa onnistuu hoitamaan vakavan talouskriisinsä etenemisen, vh)

*

Ajat vaihtuvat – ongelmat pysyvät. 

Niiden muoto ja koko vain vaihtelee, ongelmien.

+3
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu