Mikä saa läntiset anti-populistit innostumaan venäläisen nationalistisen populistin perään?

Mikä ihme saa läntiset anti-populistit kuolaamaan venäläisen nationalistisen populistin perään?

*

”…pikemmin lääkärin kuin tuomarin osassa…”

Tänä vuonna 2021 tulee syksyllä kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun

Presidentti Kekkonen vieraili YK:n päämajassa 19.10.1961 ja piti siellä yleiskokouksen istunnossa puheen, jossa hän luonnehti Suomen roolia kansainvälisessä politiikassa seuraavasti:

“Olemme sitä mieltä, että meidän tehtävämme täällä on lieventää erimielisyyksiä, ja pyrkiä rakentaviin ratkaisuihin sen sijaan, että kärjistäisimme tai ylläpitäisimme ristiriitoja tai aiheuttaisimme uusia… Uskomme, että sovittelun avulla on mahdollista saattaa sopusointuun erilaiset edut kaikkien yhteiseksi parhaaksi.

Näemme itsemme täällä pikemmin lääkärin kuin tuomarin osassa. Asiana ei ole esittää moitteita tai julistaa tuomioita. Meidän on mieluummin tutkittuamme ongelmia pyrittävä löytämään niihin parannuskeinoja. Oma kokemuksemme on meille Suomessa opettanut, että vain vähän jos mitään pysyvää voidaan saavuttaa käden käänteessä. Tiedämme, että jokaiseen tavoittamisen arvoiseen päämäärään päästään vain paljolla ja kovalla työllä, kärsiväisyydellä ja määrätietoisuudella…

Puolueettomuuspolitiikkamme tarkoituksena on, kuten monesti olemme sanoneet, asettaa Suomi kiistattomasti ulkopoliittisten spekulaatioiden ulottumattomiin. Olemme kiitollisia siitä tunnustuksesta, jonka itsenäisyystahtomme, demokratiamme elinvoima ja rauhanrakkautemme on joka puolelta saanut.”

Suomen esittelemä linja sai tunnustusta YK:n piirissä, ja myös New York Times kommentoi puhetta myönteiseen sävyyn.”

Lähde: Presidentti Kekkosen puhe YK:ssa 19.10.1961

*

Mielenkiintoinen populismi-dilemma

Tänä aamuna kuunteli aamutoimien ja perinteisen aamukahvini ohella radiota, YLE R1.

Siellä keskusteltiin populismista, mukana pitkän linjan poliitikot Osmo Soininvaara ja Timo Soini. Sivuttiin mm. viikonvaihteen ”pähkinää”, Suomen valtiovallan puolesta esitettyä kannanottoa Venäjän ns. ”oppositiojohtajan” Aleksei Navalnyin pidättämisestä hänen palattuaan myrkytyshoidosta Saksasta.

Toinen keskustelija viittasi siihen, miten mielenkiintoista on nähdä, millä intensiteetillä Lännen demokraatit ja muut parlamentarismia ym. arvoja kannattavat tahot – jotka omissa maissaan niin väkevästi vastustavat populismia omissa maissaan –  nostavat esille ”venäläistä populistia”!

Eikös totta olekin. Mikä voima saa ”Lännen anti-populistit” näin kovin innostumaan Venäjän näkyvimmästä populistista?

Onko niin, että se mikä ei sovi omalle kotikentälle, onkin ihan OK vieraassa maassa?

Mikä tässä pelaa? Liittyykö nytkin nähtyyn innostukseen ja aktivismiin joitain taka-ajatuksia?

Kysyn vaan, milloin olette viimeksi nähneet ja kuulleet ”Lännen anti-populistien” puolustavan omia, läntisiä populisteja?  Jos joku heistä on ollut syytteessä, onko vaadittu syytteen hylkäämistä? Vapaaksi päästämistä? Vapauttamista kaikista syytteistä?

En ole havainnut tällaista.

*

Onko siis olemassa väärää ja huonoa populismia?

Onko siis olemassa hyvää populismia ja huonoa?

Onko ”oma” populismi aina väärää ja huonoa?

Vieras populismi oikeaa ja hyvää populismia?

Minä vain kysyn?

*

”Nationalistinen populisti”

Mikä Navalnyin populismissa on niin hyvää?  Mikä siinä saa innostumaan?

Ei ole kuin pari päivää siitä, kun YLE Tv1:ssä eräs tunnettu ja tunnustettu politiikan tutkija asiasta kysyttäessä määritteli Navalnyin populismin jotensakin näin: Hän on populisti, mutta hän on venäläinen nationalistinen populisti.

Herää kysymys:

Mikä saa ”Lännen anti-populistit” nähdyllä tavalla innostumaan ja kannattamaan venäläistä ”nationalistista populistia”?

Sekö, että hän on vierasmaalainen – vai itse populismin luonneko: venäläinen nationalistinen populismi?

*

Suomenkielinen Wikipedia määrittelee Navalnyin:

”Aleksei Anatoljevitš Navalnyi ([nɐˈvalʲnɨj] tai suomalaistettuna [nɑˈvɑlnij]; ven. Алексей Анатольевич Навальный; s. 4. kesäkuuta 1976 ButynMoskovan alueNeuvostoliitto) on venäläinen oppositiojohtaja, yhteiskunnallinen aktivisti ja bloginpitäjä. Hän on tullut kuuluisaksi korruption vastaisesta taistelustaan ja väärinkäytöksiä paljastavan RosPil-nettisivuston perustajana. Navalnyin poliittiset vastustajat ovat korostaneet hänen väitettyä äärikansallismielisyyttään. Navalnyi on luonnehtinut itseään kansallismieliseksi demokraatiksi

Lähde: Aleksei Navalnyi – Wikipedia

*

Titteli:

Wikipedia – ja moni muukin media ja mediassa esiintyvä – määrittelee Aleksei Navalnyin titteliksi, siis ikään kuin ”arvo ja ammatti” -nimikkeeksi: ”Oppositiojohtaja”.

Mikä on se oppositio, jonka johtaja hän on?  Mikä johtaja hän on? Kuka tai mikä hänet on valinnut sen epätarkasti määritellyn opposition johtajaksi?

Taitaa olla niin, että hänen tittelinsä on median ja julkisuuden antama, hänen omasta syöstöstään?

Näkyvä hän on.  Eittämättä. On hän sitten kadulla, lentokoneessa tai ”häkissä”!  Kaikkein näkyvin.

Mehän Suomessa olemme jonkin verran epäselvässä tilassa, siihen nähden, kuka meillä Suomessa on ”oppositiojohtaja”?  Onko se Kokoomuksen pj Petteri Orpo, vai PS:n Jussi Halla-aho?  Perinteisesti ja epäilemättä perustellusti meillä on käytetty nimitystä ”oppositiojohtaja” oppositiossa olevista puolueista suurimman puolueen puheenjohtajaa. Nythän nämä ovat – vuoron perään – olleet gallupeissa suurimpia, ja viime ek-vaaleissakin kutakuinkin tasaväkisiä. Nyt kun yksi mies on ryhmästään erotettuna, taitavat puntit olla entistäkin tasammat?

*

Mutta palatkaamme Navalnyihin.

Onko hän edes puoluejohtaja?

Wikipedia kertoo ”oppositiojohtajan” poliittisesta toiminnasta:

” Hän on entinen sosiaaliliberaalin Jabloko-puolueen aktiivi.[5] Huhtikuusta 2004 helmikuuhun 2007 Navalnyi toimi Jablokon Moskovan alueen johtajana.[6][7] Vuonna 2007 Navalnyi erotettiin Jablokosta liiallisen kansallismielisyyden takia.[8][7] Vuonna 2011 Navalnyi nousi Putin-vastaisten mielenosoitusten kärkeen. Hän perusti sittemmin Edistyspuolueen ja pyrki Moskovan pormestariksi. Hän oli vaaleissa toinen 27,24 prosentin ääniosuudella.[9] Navalnyi perusti vuonna 2018 Tulevaisuuden Venäjä -puolueen. Se jatkaa Edistyspuolueen perinteitä. ”

Wikipedia jatkaa hänen poliittisista näkemyksistään:

”Navalnyin vuonna 2007 perustama ”Ihmiset” liike kannatti ”demokraattista nationalismia”.[14] ”Ihmiset” perusti vuonna 2008 kahden puolueen, erään maahanmuuttoa vastustavan ja toisen Suur-Venäjää kannattavan liikkeen kanssa ryhmittymän nimeltä ”Venäjän kansallinen liike”. Vaikka ryhmittymän vastusti liberalismia, Navalnyi halusi etäännyttää liikkeen jyrkimmän linjan nationalisteista.[15] Navalnyi on ollut myös mukana ”Venäjän marssilla”.[16][17] Navalnyi on aiemmin useaan otteeseen puhunut tiukemman maahanmuuttopolitiikan puolesta. Hän on toivonut ”laittomien” maahanmuuttajien karkoitusta ja kannattanut viisumijärjestelmän asettamista Keski-Aasian maille. [18] Hän kannatti Georgian sotaa ja pitää Krimiä Venäjän osana. Venäjän osallisuutta Ukrainan sisällissodassa hän on toisaalta kritisoinut.[19] Navalnyi on puhunut talouskasvun ja yrittäjyyden puolesta. Hän lakkauttaisi pienyritysten verotuksen, joka korvattaisi vuosittaisilla patenttimaksuilla. Navalnyi kannattaa siirtymistä vapaaehtoisempaan ammattiarmeijaan.”

*

Wikipedia-artikkelin henkilökuvauksen kohde on tässä – kuten melkein aina muutenkin – anonyymin kirjoittajan armoilla. Miten tarkka ja olennaisia asioita kertova tämä artikkelin kuvaus on? Enpä osaa sanoa, kannattaa lukea lisää.  Mutta jotain tämäkin kertoo. Se kertoo ensinnäkin tietenkin siitä rajoitetusta ja nykyisellään jo lähes mahdottoman hapettomaksi vedetystä tilasta, jossa valtapolitiikan ulkopuolinen poliittinen toimija joutuu naapurimaassamme elämään ja yrittämään toimia. Yritykseksi se tuppaa jäädäkin. Nytkin häkki heilahti heti tulokukituksen ja parin halauksen jälkeen…

*

Onkohan meillä Suomessa pätevää ja kutakuinkin objektiivista artikkelia tai esittelyä Navalnyin todellisesta poliittisesta agendasta? Tekisi varmaan hyvää lukea oikein joukolla se tarkkaan ja lähilukuna. Mitä hän ajattelee, mitä hän oikeasti ajaa: mikä on hänen paradigmansa, tosiaan agendansa, poliittisen ajattelunsa viitekehys ja perusteesistö? Mikä on hänen ohjelmanasa.

Lähinnä tunnemme miehen ulkonäöltä ja tiedämme miten etevä puhuja ja antiputinilainen organisaattori hän on. Olin todella vaikuttunut, kun eräät kaverit linkkasivat joulunpyhien aikana sen noin 26 minuuttisen videon, jonka Navalnyi asiantuntija-avustajineen tallensi hänen soittaessaan feikkiroolissaan sille GRU:n upseerille, joka oli mukana sivelemässä hänen alusvermeitään epäterveellisillä aineksilla. Miten etevästi hän pelasi roolinsa, imetti ja vedätti kohdetta ja sai tämän käytännnössä kertomaan ”koko storyn”! Etevä veikko!

Mutta mikä on hänen linjansa ja mallinsa, jos hän joskus johtaa Venäjää?

Seuraako onni ja menestys, vai näemmekö kaaoksen ja romahtavat kulissit?

Haavikkolainen kysymys:

Kun Navalnyi saa vallan, niin kuka sen silloin saa?

Miksi Suomi kannattaisi hänen vallan haltuun saamistaan?

*

Minä olen sitä mieltä, vaikka en totta vie ole mikään Urho Kekkosen fani-clubin jäsen, mutta osaan antaa hänen valtiomiestoiminnalleen kaiken sen ansaitseman arvon, että Kekkosen New Yorkissa lähes 60 vuotta sitten lausumat elämänkokemusta ja poliittista viisautta, Suomalaista osaamista, hehkuvat sanat ovat varsin pätevät tänäänkin.

Kekkosen linjalla jatkakaamme. Ei tuomarina, vaan lääkärinä. Ongelmiin ja niiden juurisyihin perehtyvinä ja ratkaisuja aktiivisesti hakevina!

Suomen Urho esitti 60 vuotta sitten alati pätevän toimintaohjeen:

”Asiana ei ole esittää moitteita tai julistaa tuomioita.

Meidän on mieluummin tutkittuamme ongelmia pyrittävä löytämään niihin parannuskeinoja. Oma kokemuksemme on meille Suomessa opettanut, että vain vähän jos mitään pysyvää voidaan saavuttaa käden käänteessä.

Tiedämme, että jokaiseen tavoittamisen arvoiseen päämäärään päästään vain paljolla ja kovalla työllä, kärsiväisyydellä ja määrätietoisuudella…”

*

0
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu