Miksi Lännen talous sakkaa, vaikka tuotannontekijäpanoksia on puskettu kauhakuormaajalla?
Miksi
*
Dow Jones Industrial Average on nyt täsmälleen siellä, missä se oli 12. toukokuuta 2021. Siis 33.300 numeroina.
Ylä- ja alamäkiä mahtuu matkan varrelle.
Mutta periaatteessa kaksi vuotta ei minkään vuoksi. For Nothing!
Alkaa muistuttaa vuosien 1969 -1982 muistettavaa 13 vuoden yhtäjaksoista.
Tai ottaaksemme ison veden partaalta Nikkei-indeksin. Se ei vieläkään palannut vuoden 1989 huipulle; 34 vuotta ei minkään takia. For Nothing!
Näin vain tapahtuu. Näköjään. – Vaikka kansantalouteen ja kansalaisten käteen pumpataan tuhansia miljardeja (elvytyksen nimessä).
”Menetetyn vuosikymmenen” ensiaskeleet. (Suomessahan me olemme jo menettäneet talouskasvun 2009 – 2023, eli 14 vuoden ajalta.)
Laajemminkin: BKT on vaivoin saavuttanut 2008 tason.
dow jones industrial average index – Google-haku
*
Minne on kadonnut tuottavuuden kehitys? Mihin kaikki se inhimillinen ja finanssiaalinen lisäpanostus, jonka maailman isoin talouskone on 2023 panostanut tuloksen tekemiseen? Miksei DJIA ole kehittynyt?
Sopii kysyä. Pakko kysyä.
Olemmeko Lännen iltaruskon aatossa?
Aikoinaan niin ihailtu – meidänkin arvostama – Japani on tahtomattaan muodostunut Lännen iltaruskon ensiairueksi. Mikä estää meitä, koko Länttä, seuraamasta sitä? Mehän olemme jo pitkään seuranneet, vaikka emme tunnista, saati tunnusta, sitä.
*
Muuan tuntematon kommentaattori totesi viikolla.
”Miksi poliitikkomme valitsisivat tietoisesti zombifikaation?”
Hyvä kysymys. Kukaan poliitikko ei ole meillä kysynyt sitä. On vain vannottu HVV:n nimeen ja unelmaan. Joku fiksummasta päästä sentään tiedusteli:
Mitä meidän tulee tehdä, jotta saamme Suomen tuottavuuden nousemaan?
Tuottava yksikkö tuottaa 2 kertaa enemmän kuin vähemmän tuottava. Joskus ero on 5 kertaa. Joskus 10 kertaa. Joskus 1.000 x. Miksi emme kysy tuottavuushuippujen perään.
*
Hyvinvointivaltio on saavuttanut tason jossa verotus, sääntely ja sosiaalituet tekevät oleilun ilman työsuoritetta mahdolliseksi tavallisille terveille kansalaisille. Ja moni työssäkävijäkään ei tee tuottavaa työtä vaan istuu palavereissa ja siirtelee papereita pinosta toiseen. Ja progressiivinen verotus syö yksilöiltä kannusteen kasvattaa omaa tuottavuuttaan. Verotusta tulisikin alentaa ainakin työn osalta ja sosiaalituet tehdä vastikkeellisiksi. Porukkaa ei tulisi päästää eläkkeelle automaattisesti iän perusteella vaan työkuntoiset tulisi pitää töissä nykyistä pitempään.
Ilmoita asiaton viesti
Laajemmastikin ottaen panosten hyötysuhde tuotoksiin jättää toivomisen sijaa.
Suomen kansantalouden panokset ovat merkittävästi kasvaneet sitten vuoden 2008, mutta rahanarvosuhteutettu tuotos (BKT) ei ole mainittavasti noussut.
Merkittävin panoslisäys lienee velkaantuminen. Ei yksin valtion velan muodossa, vaan kuntien, yritysten ja yksityisten kansalaisten velanotto on ollut huimaa. > Luulisi että tuo näkyisi BKT:n kehityksessä, mutta eipä vaan ilmene. Miten se on mahdollista?
Käytännössä extra panoksista huolimatta paikallaan junnaava BKT kertoo että ”kautta linjan” Suomen tuottavuus on jämähtänyt takavuosien tasolle. Itse asiassa se on jopa pudonnut. Ankara kriitikko puhuisi jopa panos-tuotos suhteen romahtamisesta!
Velkaantumisen myötä saadut tuotannontekijälisät ovat osin eliminoituneet löysän rahan kiihdyttämän löysän rahan inflatoivan vaikutuksen ja sen kylkeisenä ilmenevän turhaketuotannon seurauksena.
Aika, inhimillinen pääoma ja materiaalinen pääoma & aika tuhrataan turhuuksien tuottamiseen ja joutavan jäljillä häntäilyyn.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä tarkkaan oliko hän ja mitä tarkalleen sanoi, Lee Iacocca,
mutta joskus olen lukenut että:
”Kun organisaatio saavuttaa tietyn koon, se alkaa kasvattamaan itse itseään.”
Näin on meillä käynyt jo kauan sitten julkisella puolella.
Nin terveydenhuollossa, koulutuksessa kuin kuntien ja valtion virastoissa ym.
Yksityisellä puolella käy usein niin että jossain vaiheessa tulee ”seinä” vastaan eli rahat loppuvat ja organisaatio ja yritys täytyy oikeasti uudistaa jos sen halutaan jatkavan toimintaansa.
Julkisella puolella ei edes uudistaminen johda muuhun kuin lisääntyviin kustannuksiin, paradoksaalista kylläkin.
Julkisella puolella ongelmia ratkaistaan pumppaamalla organisaatioon lisää rahaa (ja ihmisiä, ennen muuta johtajia).
Tämä voidaan tehdä koska kassakirstu on pohjaton.
Tästä on uusin esimerkki nk. Sote-uudistus jonka piti tuoda miljardisäästöt ja parantaa järjestelmän toimivuutta.
On käynyt päinvastoin: Vaikeampaa päästä hoitoon, säästöjen sijaan kustannukset ovat kasvaneet ja nyt hallitusneuvottelijoiden mukaan on ”piilossa” miljardin lisäkustannukset.
Oma, pitkän ajan ajatukseni on että yrityksen tai organisaation toiminnan todellinen muuttaminen on lähes mahdotonta. Ja jos se joskus onnistuu niin se vie kenties kymmenien vuosien ajan.
Kun jokin toimintamalli on ”ajettu” organisaatioon sen muuttaminen on hyvin vaikeaa.
Ilmoita asiaton viesti
Organisaation itseintressi tähtää sen itsensä jatkuvuuden turvaamiseen, merkkaa käytännössä juuri mainitsemiasi rahan ja resurssien lisäämiseen.
Uskon ja tiedän, että nykyisin Suomen työpaikoilla keskeinen ongelma on kaikenlaisen tilpehöörin pakotettu tuottaminen ja toimittaminen, mikä kaikki on lähnnä tuottamatonta lisuketta, – ja ennen kaikkea pois varsinaisesta alkuperäisestä toiminta-tarkoituksesta. – Keskustelin tästä viimeksi tänään erään tutun insinöörin kanssa. Kyllä pani puhaltamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pieni juttu täähän.
Erään suuren, tosi suuren yhtiön konttoriin oli päässyt majautumaan kaksi leijonaa. Ne elivät lokoisasti nappaamalla silloin tällöin jonkun virkamiehen. Kukaan ei kaivannut kadonnutta.
Muutaman ammuna konttorissa oli valtava mekkala. Kaikki juoksentelivat edestakaisin ja häly oli valtava.
Toinen leijona kysyi toiselta että mitähän nyt on tapahtunut? Kysytty meni selvittämään asiaan ja palasi ja kirosi: Min p…n takia sinun piti napata se siivooja?
Ilmoita asiaton viesti
Työelämästä keskustellessa toistuvasti spontaanisti keskustelukumppaneilta tulee esiin eläviä esimerkkejä ja turhautumista siitä, että järkevän perustyön tekeminen on tehty suunnattoman vaikeaksi. Kaikkea toisaikaista ja suorastaan vahingollista syötetään organisaation sisältä ja ennen kaikkea sen ulkopuolelta, niin että kun tämä ”käsketyt” toimet on tehty, niin varsinaiseeen tostiyöhön jää vain se aika, energia ja ripe, mikä tuolta ”kuonakettoumalta” jää jäljelle.
Tämä on täysin epärationaali ja käsittämätön tärkeysjärjestys! Mutta minkäs teet. Monella työpaikalla käydään ”yhden kansalaisen sotaa” kaikkea tuollaista tuottamatonta pakotettua sijaistoimintaa vastaan. Miten monelta tahtoo draivi sammua tuollaisessa mielettömässä taistossa! Kun muutos esittäytyy mahdottomana, frustraatio ja katkeruus ottaa sijansa.
Jotkut päätyvät radikaaleihin henkilökohtaisiin ratkaisuihin.
Mutta sellaiset irtiotthan eivät paranna olemassa olevaa tuskaa ja pulmaa.
Päinvastoin, työpaikan yhteinen voima köyhtyy ja ihmisistä tulee entistä pahemmin ”leipäpappeja”, jotka keskittyvät vain suppailemaan työtunnit täyteen ja oman elämän painopiste fokusoituu tietoisesti omaan yksityiselämään, harrastuksiin, lähipiiriin ja tundraretkeilyyn.
Mahdollisimman kliinisesti eroon kaikesta joka normaalisti liittyy ihmisen työelämäponnisteluihin.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin huolestuttava on tämä Lännen tuottavuuden kehitys. Suomen tilanne on vielä synkempi. Silti löytyy merkittävä määrä poliitikkoja ja kansalaisia, että ei velkaantuminen ole vielä ollenkaan huolestuttavaa, vaikka syömävelkaa tehdään joka päivä ja vuosi.
90-luvun lamassa kunnissa karsittiin työntekijöitä kovalla kädellä ja siirrettiin tehtäviä jäljelle jääneille. Ja toimeen tultiin. Joku kunnan virkamies sanoi, että nyt hän tekee 10 henkilön tehtävät. Niinpä.
Esimerkiksi työllisyysaste on noussut nykyisen hallituksen aikana, mutta joku on selvittänyt, että tehtyjen tuntien määrä ei ole noussut. Kyse on siis paperilla tapahtuneesta ilmiöstä, että kun ihminen tekee paria tuntia töitä viikossa, niin hän on työllistynyt. Mittariksi pitäisi ottaa tehtyjen työtuntien määrä ja lopettaa itsensä pettäminen.
Ilmoita asiaton viesti
Ja julkiselle sektorille luodut ”päätöperusteiset” työpaikat kuten vaikkapa energiatarkastajat ja uudet turhat suurlähetystöt eivät tuottavuutta lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Nythän on ainakin Lahteen tulossa kompostitarkastajat.
Heidän tehtävänsä on käydä tarkastamassa että kiinteistöillä kaupunkialueella on EU:n vaatimat kompostointipurkit.
Tuolle x kpl kengänkuluttajia lisää. Ja koko touhulle organisaatio päällikköineen.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, Tilastokeskus käyttää kansainvälistä ”standardia”. Sitä en ymmärrä, miksi tuollaiseen ”mittariin” on päädytty, ilmeisesti taustalla ovat jossain määrin poliittiset tarpeet?
Tuo määritelmä menee Wikin mukaan:
”Tilastokeskuksen käyttämä määritelmä työllisestä on YK:n työjärjestön ILO:n suosituksen ja Euroopan neuvoston asetuksen mukainen: työllinen on henkilö, joka tekee säännöllisesti vähintään 1 tunnin viikossa töitä. Yhden tunnin säännöstä on poikkeuksia: mm. satunnaista muutaman tunnin työtä tehnyttä henkilöä ei lasketa työlliseksi.” https://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6llinen
Ilmoita asiaton viesti
Työtuntien määrä ei välttämättä kerro ollenkaan työ tuottavuudesta, ja siitä onko se noussut vai laskenut, syynä automaatio, robottien käytön jatkuva kasvu teollisuudessa vähentää tehtyjä työtunteja, mutta kasvattaa tuottavuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Kokonaistuotanto per työtuntien summa = tuottavuus per h.
Koska kaiken järjen mukaan työn tuottavuudessa pitäisi esiintyä vain tuottavuuden nousua, niin FIN BKT per h/vuodessa pitäisi olla jatkuvassa nousussa.
Ihan pohjiana myöten tämä ei pida paikkaansa, koska työllisten työpaikkoja ilmaantuu kaiken aikaa kuin sieniä sateella nimenomaan kpl-määräisesti eniten heikon tuottavuuden alojen heikoiten tuottaviin kohteisiin, siis sinne tuottavuushierarkina alimpien ja etäisimpien juurakoiden päihin.
Mutta tämän vaikutus on kuitenkin kokonaisuuden kannalta marginaalinen, sillä merkkinaehtoisissa ääriolosuhteissa ilmenevät paikat myöskin herkimmin poistuvat näyttämöltä, raha puhuu.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki menee lopulta hiilinieluihin.
Ilmoita asiaton viesti
Asiassa on hyvä nähdä eri puolia, toisaalta sosialipoliittiset ulottuvuudet, koulutus- ja osaamispointit sekä kansantaloudelliset ulottuvuudet.
Poliittinen keskustelu, esimerkiksi viime vaalien yhteydessä, kohdistui eritätin yksipuolisesti työllisyysasteeseen ja sen nostoyrityksiin.
Tosiasiahan on että työpaikkojen suhteen nykyisen eräänlaisen tasannevaiheen aikaan ”matalien oksien hedelmät” on jo poimittu. Työllisyysasteen nosto edellyttäisi vahvistuvaa talouskehitystä, jota ei ole näkyvissä eikä tule. Siksi tarinointi pyörii toiveiden ja haperon haikailun alueella.
Kansantaloudellisesti kaikilla noilla viittaamillani aspekteilla on toki oma merkitsevä roolinsa.
Mutta kansantalouden kehityksen ja BKT:n kasvun kannalta keskeistä on tuottavuuden yleinen nousu, ja lopulta viime kädessä se, miten tuottavin sektori saadaan lisäkierroksille. Kyse on korkean tuottavuuden aloista, tuottavuuspotentiaalia omaavista työpaikoista ja henkilöistä.
Kellään ei näytä olevan mitään ajatuksia siitä, miten nämä avaintoimijat saadaan ponnistelemaan, kehittymään ja tuottamaan.
Enintään poliitikot ovat aivan julkeasti kiinnostuneita niistä ja heistä vain verotuskohteina, siinä mielessä, miten ”niiltä saataisiin lisää jaettavaa irti”.
Ei muuten.
Paha homma.
Tyjästä on vaikea nyjäistä, joten pitäisi saada aikaan ”nyhjäistävää”. Ja miten se tapahtuukaan?
Holmströmin sanoin: Suomi on kohtalisen koulutettu alisuorittaja. Fokusta tulee siirtää staattisista hommista dynaamiseen suuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Onko työn tuottavuuskaan yksistään se oleellinen?
Jos ajatellaan että se ”tuottavin sektori….” niin siitä seuraa, jos muut alat eivät seuraa tuottavuudessa mukanan, että tuota ”lisäkierroksille kiristettyä” sektoria joudutaan verottamaan yhä kovemmin.
Kun taas muut sektori jauhavat entisellään. Ja samoin työttömyys pysyy entisellään.
Yhtä moni on edelleen työlllinen tai työtön.
Ja yhtä moni tarvitsee sosiaalisia tulonsiirtoja, oli sitten työtön tai tuon ILO:n mukaisesti työllinen.
Kuinka pitkälle tätä tuottavaa sektoria voidaan lopulta verottaa?
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä. Jostainhan se veromonopolin omaava julkishallinto (lue: valtio) ne rahareikiensä katekohteet hakee. Mutta avoimessa globaalissa markkinassa myös yritykset kilpailuttavat kohdevaltioita, ja viisas valtio ei ”ammu lypsäviä lehmiä”. (Tämän muotoilun tunnistavat ”ajan hermolla” olevat tv-katsojat…)
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä luonto hoitaa talouden.Väkee liikaa, alpit sulaa kaikille ei puolukoita piisaa.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt rakennetaan vääränlaista infrastruktuuria ja kuvitelmia, pilvilinnoja.
Tampereen keskusta esimerkki, kuinka miljardi äkkiä humahtaa rakennuksiin.
Tunnin juniin menee 10-20 miljardia riippuen siitä miten päätetään.
Jokaisen ison kaupungin rakentamiseen uppoaa miljardeja, jääkiekkopalatsit tietenkin eturivissä vaatimassa osuuttaan. Tietä on rakennettu ruuhka-Suomeen mutta periferia (Siikajoki) kärsii.
Kaupunkien reunamat etenevät kohti kalleimpia asuinseutuja hävittämään parasta luontoa, koska sieltä saa parhaat voitot. Järven päällä asuminen on tamperelaisten toivomaa estetiikkaa ja eksotiikkaa. Turku ja Helsingin seutu seuraavat esimerkkiä, raitsikat pitää muuallekin saada, koska muuten asukkaat katoavat ”fiksumpiin paratiiseihin”.
Meistä ihmisistä tämä velkakriisi johtuu. Miksi emme tyydy vähempään?
Ilmoita asiaton viesti
Lännessä taitaa olla niin, että sijoitusvarallisuus kasvaa ja samaan aikaan tuotantoa ajetaan alas ja siirretään halvemman tuotannon maihin. Ei siihen silloin jää oikein mitään millä kasvattaa tuottavuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi Lännen talous sakkaa, vaikka tuotannontekijäpanoksia on puskettu kauhakuormaajalla?
Ennen kuin tällaisia ryhdytään korjaamaan, etenkin massiivisesti, ja vaativasti …
Tilanne vaatisi seikkaperäisen selvityksen. Vähemmästäkin on selvityksiin panostettu.
Ilmoita asiaton viesti
> Miksei DJIA ole kehittynyt?
> Sopii kysyä. Pakko kysyä.
> Olemmeko Lännen iltaruskon aatossa?
Muutama mahdollinen jarrutteleva tekijä:
– Kiinan kasvava rooli
– Viimeaikainen luonnonvarojen vapaan kuluttamisen rajoittaminen
– Läntisen järjestelmän jäykistyminen ja rapautuminen
– Matalapalkkatyön vieroksuminen korkean elintason lännessä
Ilmoita asiaton viesti
Toiminnan hyötykertoimet matalat, jonnekin vain valuu liikaa tuotoksesta paras anti.
Yksi selittävä tekijä on ”kypsä järjestelmä”, joka vuotaa: aikojen myötä on vain kehitelty liikaa imureita. Fokus ei ole kohdallaan.
Seurauksena: jakajia liikaa, leipojia liian vähän.
Tämä ei ihan pienellä korjaannu. Vaatii uudelleen ajattelua.
Ilmoita asiaton viesti
> Tämä ei ihan pienellä korjaannu. Vaatii uudelleen ajattelua.
Kiina => kaupankäynti ok, mutta lännen kannattaa valvoa, että ei lahjoita Kiinalle dominanssia kaikilla mahdollisilla aloilla
Luonto ja ilmasto => jos länsi aikoo itse vähentää rasitusta luonnolle ja ilmastolle, sen tulee asettaa sopivat maksut ja tullit niille, jotka vielä saavat ansiotonta etua vapaasta luonnon kuluttamisesta
Jäykistyminen ja rapautuminen => jäykistynyt ja rapautunut järjestelmä ei osaa korjata itseään, mutta pitää kuitenkin yrittää (läntisten periaatteiden uudelleen läpikäyminen ja renessanssi voisi olla toimivin tie => tiedon, taidon ja vapauksien kunnioittaminen, korruptio pois, ja jäykkien organisaatioiden johtoportaat laihemmiksi)
Matalapalkkatyöt => pitää lopettaa mankuminen siitä, että emme pysty vastaamaan kilpailuun, hoitamaan vanhuksia jne., sillä kymmenet sukupolvet ennen meitä ovat tehneet ne työt, mitä on kulloinkin ollut tarpeen tehdä (ja jos rahat eivät näytä riittävän, pitää alentaa kulutustasoa, elämisen taso säilyttäen)
Ilmoita asiaton viesti
Blogin avauskysymys on MIKSI? – dynamiikkamme on kadoksissa?
Kokemani perusteella allekirjoitan kommenteista lukemani. Olemme tulleet kypsiksi. Järjestelmä on rakennettu. Ja se pyörii omaehtoisesti koko ajan yhä enemmän ja enemmän itseään lisäten.
*** ****
Laitila kysyi: ”Meistä ihmisistä tämä velkakriisi johtuu. Miksi emme tyydy vähempään?”
Nuorena työn motivaatio oli: rahaa elämän varustamiseen.
Vähän myöhemmin se oli: rahaa perheen elämään.
Työelämän loppusuoralla se oli: jos nyt jotakin puuhailisi.
**** ******
Mitäpä minä vanha äijä enää kuluttamaan kun tarpeet vähenevät
vuosi vuodelta? – Kolkyt -vuotta vanha tuulipuku on mun juttu ja
passaa mulle mainiosti, ei noita uusia viitti enää kattellakaan..
Eli meikäläisistä ikääntyvistä ei enää Lännen maailmassa taida olla kulutuksen vetureiksi. Aasia kasvaa ja heillä varmaan tuotanto-panos -suhteet ovat mallikkaampia.
Ilmoita asiaton viesti
Kääntäisin asian päälaelleen ja aloittaisin kysymällä miksi läntinen talous on kehittynyt ja kasvanut teollisuuden alusta alkaen?
Teollisuudella tarkoitan taloutta yleensä.
Jos menemme jonnekin taaksepäin aikaan kun talous alkoi kehittymään sanotaan nyt 1800 alkupuolelle ja siitä eteenpäin niin kuinka tuo kehitys tapahtui?
Muodostui lukemattomia määriä pieniä, erilaisia ja eri tavoin toimivia yrityksiä jotka kaikki olivat yksityisiä ja pyrkivät tuottamaan perustajalleen / omistajalleen elantoa. Yleensä ne aloittivat hevos- tai autotalleissa.
Suurin osa ko. yrityksistä kuitenkin kaatui, mikä mistäkin syystä: Joillakin oli väärät tuotteet, jotkut eivä osanneet/pystyneet tuottamaan hinnalla jonka asiakaskunta katsoi olevan aiheellista maksaa jne. syitä on paljon.
Oleellista on että silloin kun läntinen talous kasvoi ja kehittyi, se ei saanut mistään mitään taloudellista tukea. Jos ei pärjännyt niin ei pärjännyt.
Länsimaissa oli aina 1900 puoliväliin ja vähän siitä eteenpäin, ankara vastustus kaikkea yhteiskunnan, veronmaksajien talouteen puuttumista vastaan. Yritykset saivat menestyä tai olla menestymättä.
Ja tuossa oli ja olisi edelleen talouden ja yritysten vahvuus.
Länsimaden johtava ajatus oli että sosialismi kaikisa muodoissa tukahduttaa yritykset.
Nyt yritykset ovat ”oppineet” että rahaa saa myös muilla tavoilla, kehittymättä. Kun vain osaa valittaa niin sosialistihallitukset kyllä auliisti jakavat, työllisyyden, ostovoiman ym. nimissä.
Tähän lopuksi vielä pandemia-tuet.
Pandemian takia ei juuri yhdellekään yritykselle tai yhteisölle olisi pitänyt jakaa minkäänlaista tukea. Joitain poikkeuksia toki oli.
Kun pandemia – tukea jaetaan Länsi-Lapin Hevosten ystävät ry:e niin homma on ns. p…..
Yritysten ja yhteiskunnan olisi pitänyt Covidin aikana tehdä se mikä on edessä: Sopeuttaa taloudellinen toimintansa olosuhteisiin.
Karsia pois tarpeettomia toimintoja, tehostaa toimintaansa jne.
Nyt näin ei tehty vaan sosialistihallitus jakoi määrättömän määrän vaalirahaa varmistaakseen suosionsa seuraavissa vaaleissa.
Mitä järkeä tai logiikka on antaa yritykselle, UPM, parikymmentä miljoonaa Korona-tukea kun se tuottaa 1000 miljoonaa voittoa vuodessa? UPM siis pyrkii kehittymään ja kehittämään toimintaansa ja se tuottaa sille tulosta.
Ilmoita asiaton viesti
> Kääntäisin asian päälaelleen ja aloittaisin kysymällä miksi läntinen talous on kehittynyt ja kasvanut teollisuuden alusta alkaen?
Ykkösarvaukseni: tieteen kehitys, ja tuon mahdollistava valistusajattelu
Jokaisella organisaatiolla on tapumusta korruptoitua. Tuollaista vastaan pitää kamppailla jatkuvasti, myös Suomessa, jottei yhteiskuntammen muutu toimimattomaksi.
Ilmoita asiaton viesti