Miksi länsi ei lähetä sotilaita Ukrainan avuksi?

Mika Aaltolan vastaus selvään kysymykseen, miksi länsi ei lähetä sotilaita Ukrainan avuksi ei ollut yksiselitteinen ja lyhyt, koska yhtä syytä ei ole. Syyt ovat monia ja moniselitteisiä.

Näkyvin syy on haluttomuus sotia.
Länsi tietää, että sota on helppo aloittaa mutta vaikea lopettaa. Sota vie pirusti rahaa ja se syö miehiä. Sota on arvaamaton, se on järjetön, mieletön ja absurdi. Voitto ei ole koskaan varma. Muutenkin talouden ja finanssien kanssa jatkuva murhe: miksi jonkun pirun Putinin takia pitäisi alkaa sotia!

Lännen tiedustelu tiesi tasan Ukrainan sotilaallisen heikkouden, eiväthän ne edes saaneet aikaan liikekannallepanoa. Miten sellaisen valtion avuksi voi lähteä. Ukraina sitten yllätti ja yllättää yhä: mutta ”asenne alussa ratkaisee lopputuloksen”.  Näin luki aikoinaan kalenterini tammikuun otsikossa.

Vietnamista lähtien kaikki tietävät: Sinkkiarkut ja lisäpanokset syövät kannatusta.

Länsi ei kestä verta, eikä vainajia eikä epävarmuutta: mistä sinä tiedät, miten avustettava maa, valtio, sen kansalaiset ja liittolaiset suhtautuvat länsiapuun, lopulta ja todella.
Jos sodan ”päämiehen” voima ja resilienssi alkaa murtua ja sodanvastainen oppositio, viidennet kolonnat etc alkavat nostaa päätään. Jos sota pitkittyy – hyviä voittoisia sotia ei juuri ole – sotahalut hiipuvat politiikassa, kodeissa, rintamalla. Sehän olisi kamalinta mitä sellaisessa uhkapelissä voisi tapahtua.

Siis: liian paljon pettymyksiä ja nöyryytyksiä sodissa – kuka on kerran tukehtunut miekkaan, rupeaa varovaiseksi.
Muistetaan nyt Yhdysvaltain vuoden takainen pakomainen häpeälähtö Afganistanista, sitäpaitsi Biden jos kuka on nähnyt läheltä kaikki 2000-luvun sodat, hän on viimeinen mies haluamaan sotia trumpistien sotahullujen tuella kun demokraatit unohtavat Ukrainan.
Sitäpaitsi: meidän suurin virhearviomme lännessä oli yliarvoida Venäjän sotilaallinen voima, ottaa liian todesta sikäläinen feikkipullistelu, muistaen, että Venäjän lopullinen voima on suurempi ja potentiaalisempi kuin nyt nähty (Talvisota-efekti narutti aikanaan Saksan, on tärkeää ettei se tee sitä Lännelle).

Virheet alussa ja yllättävä tilanne kaikkiaan söivät lännen pelitilaa, vaihtoehtoja.  Putin sai pysyvän aloitteen, ja atomitykkeineen hän hän pystyy sen pitämään – loppuun asti.

Ja iso ympyrä: Länsi miettii, mitä se voi Ukrainaan ”liikaa” osallitumalla voittaa?  Ei mitään.  Ukraina ja Venäjän kurittaminen on sivustarintama. Päärintama on Idässä, kaukana. Tässä B-luokan sodassa itä-Euroopassa ei ole vara syödä liikaa Lännen omaa voimaa ja omia ystäviä. Biden tietää, ja Bideniin katsoo vanha väsynyt Eurooppa.  Vaikka vain puolenkymmentä mainehaitta-valtiota tukee näkyvästi YK:ssa Venäjän mielipuolta tuhoamissotaa, todellista halua pistää Venäjä kuriin ei ole. Ei edes Yhdysvallat halua että Venäjä heikkenee ja murtuu liikaa, siitä olisi vain riesaa päätaistelusuunnalla.  Kiina ottaisi sijaa Venäjän muodostamassa tyhjiössä, siksi parempi että risainen ortodoksinen Venäjä säilyy, menettää elinvoimaa ja verta, mutta säilyy. Kiinakaan ei halua selkävoittoa, koska se tähtää isompaan ja pidempään: historialliseen Kiinakeskiseen maailmanaikaan.  Sillä on jo nyt maapallon väestön enemmistö liittolaisena tai ystävänä tai alusmaana, ja – arvometalleja, sillä on tulevaisuus.

Siksi läntinen apu on vain rajoitettua kalusto- ja koulutusapua, mutta ei miehiä.  Sotilaita ei tipu. Näissä rajoitetun avun pelirajoissa länsi auttaa ja katsoo. Se ei ryntää eikä sitoudu liikaa – kenties se on viisasta. Sittenkin. Ehkä jälkimaailma kiittää, joskus mekin sen tiedämme.

^*

Blogin heräte on ollut Arno Kotron blogi ja jatkoblogi nyt viikonvaihteessa. Kommentista tuli sen verran pitkä etten kehtaa laittaa sitä hänen sivuilleen.

+5
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu