”Miksi Suomi hakee uusia ystäviä Turkista ja Lähi-idästä?” – Helsingin Sanomien otsikko 7.11.2022

”Miksi Suomi hakee uusia ystäviä Turkista ja Lähi-idästä?” – Helsingin Sanomien otsikko 7.11.2022
*
Suomen käytöksessä on piirteitä uudesta suomettumisesta”, toteaa prof. Teivo Teivainen; HS 6.11.2022;  Suomen käytöksessä on uuden suomettumisen merkkejä, sanoo professori – Politiikka | HS.fi

*
Juuri kun katkoimme suomettumisen viime napanuorat, suddenly we are back there
*
NATO
Venäjän sota 2022, tuhoamissota Ukrainaa vastaan, alkoi 24.2.2022 ja jatkuu yhä.

Siihen välittömästi liittyen Suomi käänsi NATO-kannat 180 astetta, – ”realisoi NATO-option” – ja lienee kohdakkoin NATO:n ”ottotytön” sijasta ihan oikeasti, täysivaltainen NATO-maa.
Suomen NATO-suhteessa ilmeni peilinkirkkaana historiallisen tapahtumailmiön normaali käänteisyys. Mitä suuremmasta asiasta, historiallisesta ja peruuttamattomasta, elämänmenoon ja kohtaloon suoraan vaikuttavasta asiasta on kyse, sitä nopeammin, impulsiivisimmin ja tunteenomaisimmin sitä koskeva ratkaisu aina tehdään.
Vaikka asiaa olisi pohdittu ja käännetty sukupolven ajan, yli 30 vuotta, ja mitä kahtiajakautuneempia kannat asian tiimoilta ovat olleet, sitä yksimielisempiä väki on, kun ratkaisun hetki tulee. Ja jälleen kerran tuo hetki tuli äkkiä, yllättäen ja tilaamatta. Vasta jälkeenpäin aloimme nähdä, miten johdonmukainen tie H-hetkeen oli, – tai ainakin näytti siltä. Mutta miten kauan tuo näky pysyy kasassa?
Ensin me 1948 – 1991 teeskentelimme olevamme Neuvostoliiton ”ystäviä”. Sitten me 1991-2021 teeskentelimme olevamme Venäjän kavereita. Sitten me 2022 täysin sydämin ja kokovartalohurmassa olimme Naton jäseniä. Mutta millä ehdoilla, millä tavalla ja sisällöllä, ja mihin saakka?
Historia kertoo, me vain arvailemme.
*
Teivaisen teesit
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen esittää munaskuihin menevän kysymyksen:
Miksi nyt saudien kanssa solmitaan sopimuksia, jos kerran Venäjän kanssa tuomitaan ihmisoikeusloukkaukset ja hyökkäyssota? Tältä osin toimista puuttuu johdonmukaisuus.”
HS/Veli-Pekka Lehtonen, 7.11.2022: ”Suomen käytöksessä on uuden suomettumisen merkkejä, sanoo professori”- Politiikka | HS.fi

Teivaisen mukaan Suomen ”uudessa ulkopoliittisessa” ”liturgiassa” on kolme kiinnostavaa teemaa:
Turvallisuuspolitiikka ja raha, nämä kaksi kovaa arvoa, joita käytetään perusteluina uutta linjaa toteutettaessa, sekä liberaalien arvojen vienti, pehmeät arvot. Näitä kolmea arvoa vaihdellaan, niiden painotus vaihtelee.

”Ulkopolitiikan suunta on Teivaisen mukaan selkeä, mutta tarkoitusperät jäävät usein epäselviksi.
”Rahanhankinnan ja turvallisuuspolitiikan sekä liberaalien arvojen suhteen kesken on epäselvyyttä, eikä tätä ole meillä minusta kunnolla pohdittu”, Teivainen sanoo”

Jos niin tärkeässä asiassa kuin ulkopolitiikassa on epäselvyyksiä, eikä aivan keskeisiä asioita ja niiden välisiä suhteita ”ole kunnolla pohdittu”, tilanne ei ole tyydyttävä. Jos asioita ei ole pohdittu, eikä pohdinnan tuloksena ole tehty linjauksia, niin työ on pahasti kesken. Ulkopolitiikassa pitää olla perusteet, linja ja periaate. Muutoin tulee sekavuuksia.
Teivaisen johtopäätös on ankara:
Osittain kyse on uudenlaisesta suomettumisesta. Ilmassa on samoja merkkejä”.
*
Mitä se on?
Kovia sanoja. Kovat sanat vaativat perusteluja. Näyttöjä.
Teivainen lataa Helsingin Sanomien haastattelussa toissapäivänä:
”Suomen ulkopolitiikassa on alkanut uusi aikakausi. Ovet on suljettu Venäjän suuntaan, Nato-jäsenyyttä on haettu ja turvatakuut saatu Yhdysvalloilta ja Britannialta.
Ulkopolitiikan suunnanmuutos on tuonut mukanaan Suomelle myös uusia ystäviä. Tutkijan mukaan Suomi on samalla pakotettu kompromisseihin.
Uusien ystävien luetteleminen voi aloittaa Qatarista, jonka ihmisoikeustilannetta on vuosia arvosteltu. Suomi on avannut viime joulukuussa lähetystön Dohaan.
Suhteiden lämpenemisestä niin ikään epädemokraattiseen Saudi-Arabiaan kertovat viimeaikaiset vierailut.
Maan kauppaministeri Majid al-Kassabi isoine seurueineen on vastikään vieraillut Suomessa, ja lokakuun lopussa kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari (sd) matkusti Saudi-Arabiaan ja Qatariin.
Näyttävimmin uutta kaveruutta Suomi on rakentanut Turkin suuntaan, jonka ratifioinnin varassa on Suomen Nato-jäsenyys. Maata johtaa itsevaltaisin ottein presidentti Recep Tayyip Erdogan.”

Saman HS:n sivuilla melkein samaan aikaan suositellaan Suomen Jalkapalloliiton pomolle Ari Lahdelle, että tämä ei lentäisi Qatariin FIFA:n kutsusta katsomaan MM-jalkapallon finaaliottelua ja hoitamaan yhteyksiä.

Teivainen naulaa:
”Saudi-Arabian voi määritellä hyökkäyssotaa käyväksi maaksi ja diktatuuriksi, joka paloittelumurhaa poliittisia toisinajattelijoita ja alistaa naisia”.
Miksi tätä katsotaan ”sormien lomasta”?

Teivainen toteaa: ”Suomen nykyinen tapa pitää hyviä suhteita yllä Saudi-Arabian ja Qatarin kaltaisin maihin on kytköksissä Suomen idänpolitiikan muutoksiin”.
Joten:
Jos Turkin kanssa ei ole ongelmia solmia tuollaista sopimusta [s.o. kesäkuinen yhteisymmärrysasiakirja, vh], niin miksi emme tekisi samanlaista paperia Kiinan kanssa?”

Ja parhaillaan kansainvälisen politiikan ”superlupaus” Ruotsi venyttää periaatteitaan kuin Hönö-Eemeli henkseleitään, Turkin kanssa suostuntapaperia vongatessaan.
*
Suomi sitoi tulevaisuutensa Ukrainaan.
Onko kukaan miettinyt, miten kaikki oikein kävi?

Historiasta joskus luemme, miten 2022 Suomi sitoi olemisensa ja suuntansa ja kaikkensa Ukrainaan. Eikö se ole kummallinen ajatus. Osasiko kukaan 2021 ennustaa tai ounastella, että kohtalomme olisi Ukraina?

Moni luuli aikoinaan, että Venäjä on kohtalomme. Moni on nyt luopunut ajatuksesta tai pistänyt naftaliiniin. Sitten moni luuli, että EU on kohtalomme. Moni tulee luopumaan siitäkin ajatuksesta. Entä tämä nykyinen?  Onko NATO meidän kohtalomme?

Ukrainalle me emme merkitse mitään tai varsin vähän, mutta nyt Ukraina merkitsee meille käännettä ja perumatonta hetkeä. On pitkän kelaamisen asia vetää sisään vaijeri, joka on kiinnitetty ohi ajavan auton peräkoukkuun ja sitten katsottu, haa, meillähän on ”sama matka”.
Mikä erotti Suomen Talvisodan säihkeestä jatkosodan viholliseksi? Britannian mitalla mitattuna aika, kuukaudet maaliskuusta 1940 heinäkuuhun 1941. Vaivaiset 15 kuukautta.
Ensin Suomi oli yksin, sitten sillä oli ”ystäviä”, mutta taas seuraavan vuoden kesällä se oli yksin, tosin ruman diktaattorin rinnalla. Sic transit gloria mundi.

Kuka takaa, ettei Ukraina seuraavassa vaiheessa päädy Moskova-henkisen hallinnon käsiin.
Siis, sikäli kuin sen valtiollinen runko pysyy pystyssä, karsittuna ja ruvella, kohta käänny – olosuhteiden ja historiallisen dynamiikan voimasta – kun Länsi väsyy ja keskittää huomionsa omiin murheisiinsa? Niitähän riittää, ja uusia tunkee päälle. Siis: venäjäystävällisen hallinnon käsiin? Mitä me sitten teemme?

Jos lännen apu tyrehtyy ja käsi kylmenee, ja toiset voimat tekevät työtä meidän hylkäämämme olosuhteiden uhrin kotikentällä? Kaikki on mahdollista, joskaan ei toivottavaa. Mutta hetki, jota me nyt elämme ei koskaan enää palaa, et voi astua samaan puroon kahta kertaa.
Pelkkä kysymys avaa scenen, jossa on monta ”jossaa” ja ”edellyttäjää”. Matalilta poimittavia hedelmiä ei ole, kaikki riippuu ylhäällä ja meistä riippumatta.
*
Suomi sitoi itsensä Yhdysvaltoihin
Yhdysvaltain välivaalien tuloksia odoteltaessa meidän on hyvä muistaa: vielä pari vuotta sitten kansainvälisen politiikan kannunvalannoissa, jos ei nyt ihan päällimmäisenä mutta kuitenkin syvävirroissa käytiin vahvaa polemiikkia siitä, onko Yhdysvallat matkalla kohti sisällissotaa. Selvät askelmerkithän on olemassa; kahtiajakautuminen, täysi heimoutuminen, vastapuolen de-humanisointi, väkivallan vähintään pinnan alla mutta paljossa myös avoin ihannointi, viholliskuvat ja valmius vetää luodikoista varastorasvat pois. [Me nauramme Venäjän denatzifikaatioille ja desatanisaatiolle etc. mutta kiinnitämmekö huomiota läntiselle dehumanisaatiolle etc?] Nyttemmin monien pinnalla olevien ongelmien vuoksi tuo teema on hieman saanut väistyä, mutta itse ruutitynnyri-ilmasto ei ole hiukkaakaan selkiintynyt, pikemminkin päinvastoin. Mitä välivaalit jälkilaahuksineen ja politiikan halvauttavine statuksineen tuokaan, varsinainen tuliko odottaa jo vajana vuoden päästä, jahka presidentinvaalin esivaalit pääsevät käyntiin.
*
Suomen lööppitelineissä arvuutellaan jatkuvasti, lähes päivittäin, onko Putin sairas, puolikuollut, kolmeneljäsosakuollut, milloin hän eroaa, erotetaan tai muuten katoaa näyttämöltä. Kun aamulla katsoin Yhdysvaltain presidentin puhetta, liikuntaa ja muuta aistihavaintoperusteista kognitiivista suorituskykyä, puolen sekunnin ajaksi pysähdyin:
siis kumman suurvallan päällikön jatkamisedellytyksistä meillä aamulehdet lyövätkään arpaa?

Joku jossain joskus voisi kysyä:
Kun Suomi on nyt sitoutunut näin vahvasti, kertakaikkisesti ja peruuttamattomasti [?] Yhdysvaltoihin, niin mihin hän on sitoutunut?
Pehmeisiin aatteisin? Jaloihin aatteisiin? Koviin aatteisiin? Konjunktuureihin?
Artikla viitosen hallitsemien keskustelujen perusteella aika moni tuntuu ripustautuneen kaikkein kovimpiin nauloihin.
*
Tähän ikään kuin etäännyttävänä kontrauksena pätkä tekstiä, joka osui näkökenttään Qataria googlatessa:

Jemenin sota ja sen kaikuja Eurooppaan:
Maailman pahimmasta humanitäärisestä katastrofista ja läntisten valtojen sotkeutumisesta huolimatta Jemenissä jo kahdeksatta vuotta käytävä sota on jäänyt uutispimentoon. Muiden Lähi-idän sotien tapaan Jemenin katastrofi ei ole lähettänyt pakolaisten virtaa Eurooppaan eikä maassa toimivalta al-Qaidan ryhmältäkään ole viime aikoina kuulunut räjähtäviä viestejä, joten otsikot ovat olleet harvassa.
Jemenin sodassa on kuitenkin tänä keväänä tapahtunut käänne, jonka perusteella on syytä varovaiseen optimismiin. Toinen syy miksi Suomessa kannattaa seurata Jemenin tilannetta liittyy sodankäynnin luonteen muutokseen: Jemen on keskeinen nykyaikaisen sodankäynnin koekenttä.”  […]
Jemenin sodan vaikutukset Suomeen
Vaikka pakolaisia on Jemenistä Suomeen tullut vain muutama sata ja hekin ovat päässeet hyvin mukaan yhteiskuntaan, on sodalla muita vaikutuksia maallemme. Bab al-Mandab, Punaiselle merelle johtava kapea salmi, on keskeinen merenkulkuväylä ja kansainvälisen kaupan pullonkaula. Sen on tärkeää olla luotettavissa käsissä. Toiseksi sodan varjossa jatkuu Yhdysvaltain terrorismin vastainen sota erityisesti droonien käytöllä. New Mexicossa sijaitsevasta operaatiohuoneesta ohjattavat lennokit ovat saaneet jemeniläiset kysymään: jos noin tarkasti tiedetään missä al-Qaidan miehet liikkuvat, niin miksei heitä mennä sinne pidättämään? Tutkijan silmissä erityisesti Obaman kaudella tapahtunut drooni-iskujen kiihdyttäminen näyttäytyy syrjäisen Jemenin joutumisena koekentäksi, jossa uutta teknologiaa on vuodesta 2002 testattu. Amerikkalaisten drooneilla on tällä hetkellä iso rooli Ukrainan sotamenestyksessä.

Tulevaisuuden Nato-Suomelle Lähi-idän sodat voivat tuoda kostoiskuja samalla tavoin kuin Ranskalle ja muulle Euroopalle. Niinpä onkin merkityksellistä millä ehdoilla Jemenin sota saadaan loppumaan ja että al-Qaidaa oman valtansa pönkittämiseen käyttäneet poliitikot saadaan eristettyä. YK:n päätöslauselmissa on toistaiseksi ’unohdettu’ Saudi-Arabian rooli suurimman tuhon aiheuttajana ja sen läntisten liittolaisten osanotto siviilien surmaamisessa. Jemeniä tunteva ymmärtää, että hutheja ei voi riisua aseista, sillä he ovat heimomiehiä. Sen sijaan heidän kanssaan on elettävä niin vastenmieliseltä kuin se monista voi tuntua. Maan jakaminen eri hallintovyöhykkeisiin, joissa aloitetaan jälleenrakennus on tilapäisratkaisu mutta voi olla tie ulos aseidenkäytöstä. Samalla tulee varmistaa, että huthit eivät enää ammu ohjuksia muihin maihin ja vastavuoroisesti kaikki ulkovallat lopettavat operaationsa Jemenin maaperällä.

Suomella voisi olla rooli rauhanturvaamisessa, kunhan aselepo saadaan pysymään.”
Lähde: Maanpuolustuslehti, 2.6.2022, Susanne Dahlgren: Jemenin sota ja sen kaikuja Eurooppaan – Maanpuolustus-lehti

*
Kekkosen lääkärintakki roikkuu naulassa

Kekkoselta kävi niin rock nd roll, että rauhantyöt.
Löytyykö Nato-Suomesta UKK:lle elämäntyön jatkajia?
NATO-Norja on toiminut rauhanturvaajana ja rauhanvälittäjänä.

SE mikä on soveltunut Norjalle ja Oslolle, voi sopia myös Suomelle ja Helsingille. Mutta onko meillä haluja ja kykyä?
*

+3
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu