Minun arvosanani Tasavallan presidentti Niinistön 12-vuotisen presidenttiyden ajalta

Minun arvosanani Tasavallan presidentti Niinistön 12-vuotisen presidenttiyden ajalta on 9½.

TJ-tunnelmissa elävän tasavallan presidentti Niinistön ”päättötodistusta” rustaillaan eri tahoilla. Tässä tilanteessa muistuttaisin muutamista arvosteluun vaikuttavasta fundamentista.

Kun tavallisina seuraaja-kommentoijina arvioimme valtion päämiehen presidiuminsa vuosina tekemiä turvallisuus- ja sotilaspoliittisia ratkaisuja meidän tulisi huomioida ”kolme pointtia”:

1.) Vastuunalainen johtaja joutuu huomioimaan varovaisuusperiaatteen: Mitä jos pahin skenario toteutuu, miten sitten suu pannan? (vert. Koiviston Baltia-politiikka 1988-1991);

2.) Vastuunalainen johtaja tietää enemmän, kuin me jälkiarvoitsijat: Tiedustelu-, taustakeskustelu- ja muu kertynyt käsitystä muovaava tieto. (vert. Koiviston laajat verkostot ja historiaymmärrys);

3.) Vastuunalainen johtaja tietää tilanteessa vähemmän, kuin me jälkiarvioitsijat: Me tiedämme ”miten meni”, hän joutuu arvioimaan varovaisuusperiaatteella sitä, ”mikä ei ole vielä mennyt”.

*

Presidentti Niinistön päättötodistus | Uusi Suomi Puheenvuoro

Arno Kotron Presidentti Niinistön päättötodistus -blogin (19.1.2024) pohjalta joitain kommentteja edellä olevien teesien valossa:

[Niinistön] ”Hämmentävien lausuntojen ja tekojen lista on pitkä. Kaiken taustalla on se, että Venäjän miehitettyä Krimin alkuvuodesta 2014 Niinistö alkoi ulkopoliittisen havahtumisen sijaan rakentaa erityissuhdetta Putiniin.”

Comment:

Historiallisesti ja kansainvälisen kanssakäymisen ”hyvien seurausten” filosofian nimessä Niinistön harjoittama poliittis-taloudellisen kanssakäymisen oppi on hyvin pitkälti Paasikiven-Kekkosen linjan sukua, ja – huomautan – koko meidän yhteisen Euroopan Unionin perusajatusten presis mukainen. Euroopan Unionin perusta rakentuu Toisen Maailmansodan tuhojen käryissä nähtyyn tulevaisuusnäkyyn, jossa tiivis kansojen välinen poliittinen, taloudellinen ja inhimillinen eteetön ja osapuolia hyödyttävä yhteistoiminta, integraatio ja yhteistyö, nähdään elämää kantavana, sotaa ehkäisevänä ja kaikin tavoin hyvänä linjana!

Nytkö sitten, Venäjän petettyä alimmatkin siihen perustellusti kiinnitetyt odotukset ja näkemykset (en puhu liberaalidemokratiasta tms. unelmista), mekö olisimme ne, jotka tässä 2024 tilanteessa nostaisimmekin eristäytymisen, eristämisen, sanktioinnin, yhteyksien katkaisemisen ja ”kaikki piuhat poikki” -politiikan oikeaksi toimintalinjaksi, johon antaumaton presidentti nyt tervataankin ”väärän politiikan” harjoittajana.

Minun mielestäni presidentti Niinistö on kunniakkaasti kantanut rauhanomaisen rinnakkainelon (anteeksi, että käytän kovin raskautettua kylmän sodan sovjet-muotoilua, mutta älkäämme antako osapuolen munausten tahrata arvokasta ilmaisua!) lippua.  Eli seurannut viisaasti Paasikiven-Kekkosen pilaantumatonta perusajatusta, ja samalla myös yhteisen eurooppalaisen kodin, Euroopan Unionin perustajaisien ja myös nykyisen liittovaltioistumassa olevan yhteisömme koskaan pilaantumatonta alkuideaa.  Tavoitteena sitoa osapuolet, valtiot ja niiden kansakunnat niin tiivein yhteistyösuhtein keskinäiseen toiminnalliseen hyötyliittoon, ”ettei niiden mieleen koskaan tulisi alkaa sotia keskenään”.

Ylväs mutta kärsimyksissä karaistu ajatus!

*

Arno Kotro, blogi 19.1.2024:

”Vaikea oli ymmärtää sitäkään ajatuksenjuoksua, kun Niinistö EVA:n presidenttitentissä syksyllä 2017 filosofoi, että liittoutua ei tarvitse, koska ”hätätilassa syntyy liittoumia ilman jäsenyyksiä”. Eli liittoutua voi, mutta sen pitää tapahtua vasta viimeisessä hädässä, pistooli ohimolla ja ilman että jäsenmaiden kesken olisi ehditty kunnolla rakentaa sotilaallista yhteistyötä ennen kriisiä?”

Comment:

Ymmärrän Arnon ajatuksen, mutta ymmärrän myös Niinistön ajatuksen (sikäli kuin se on se, mitä näen sen olevan);

Tiivistän tähän asetelman seuraavaan muotoon: Kuka meistä omaksui ennen kesää 2021 tai ennen 24.2.2022 ajatuksen, että Suomi rientää avustamaan sotilaallisesti, moraalisesti, poliittisesti ja humanitäärisesti (tähän mennessä n. 1,6 miljardilla eurolla, ja jatkoa pesee) Ukrainaa sodan sattuessa?  Käsi pystyyn, ketkä ovat näitä auguurien sukua? En ainakaan minä.

Eikö se reaktio ja toiminta, johon suuri joukko Euroopan maita ole ryhtynyt 24.2.2022 jälkeen, osoita edes jossain määrin Niinistön ajatuksen tynkää? Kun sota syttyy, läheskään kaikki etukäteen solmitut rauhan- ja ystävyydensopimukset eivät päde. Eivät edes erilaiset ystävyyden ja keskinäisen avun sopimukset. Eivät todellakaan.  Maailma on täynnä sopimuksia, mutta kun ensimmäiset tykit puhuvat, sopimukset muuttuvat papereiksi. Lähinnä toimivat reaaliaikaiset intressit: kukin tekee juuri niin kuin itselle sopii ja hyvältä näyttää (vert Covid-19).

Minun näkemykseni mukaan presidentti Niinistön ”hätätilassa syntyy liittoumia ilman jäsenyyksiä” on toteutunut Venäjän tuhoamissodassa sen hyökättyä Ukrainaan. Ei meillä ollut Ukrainan kanssa kahdenvälisiä eikä EU:n turvaklausuulien mukaisia, eikä muunkaanlaisia turva- tai apusopimuksia. Mutta niin vain apua on annettu ja annetaan.

Lyhyesti totean sen, minkä olen useissa blogeissa viime vuosien aikana täälläkin todennut: NATOn puolustussuunnittelussa ja sotilassuunnitelmissa Suomen territorio on vähintään yhtä tärkeässä asemassa kuin Nato on Suomen suunnitelmissa. Nato tarvitsee Suomea siinä missä Suomi Natoa, riippumatta siitä onko Suomi Naton jäsen vai ei. Nyt se on jäsen, ja ne ”pinnanalaiset” näkemykset ja plaanit, joita Natossa on jo kauan sitten tehty ovat vain ”pinnanpäällisiä”, siis näkyvissä ja päivitettyjä, sekä harjoituksin terästettyjä.  Jos Venäjä olisi suorittanut jotain sotilaallisia operaatioita tai sotaisia hybridejä Suomen tai Ruotsin alueelle, ei Nato olisi katsonut kädet ristissä.   Emme tiedä kaikkea mitä tähän näkökulmaan liittyy, eikä Niinistö voi niitä paljoakaan avata muistelmissaan, ellei elä 99-vuotiaaksi (25 vuoden salaus).

*

Arno Kotro, blogi 19.1.2024:

”Syksyllä 2015 Niinistöltä kysyttiin Ylen Ykkössaamussa, olisiko hän valmis suosittelemaan Nato-jäsenyyttä kansalle, jos Ruotsi päättää hakea puolustusliittoon. Niinistö tokaisi, että ei pidä jossitella. ”En minä vastaa siihenkään, että jos taivas putoaa niskaan.”

Comment:

Näen asian toisin kuin Arno.   Näen asian niin kuin Niinistö, mikäli hän näki sen niin kuin minä jo silloin ja nyt.

Vaikka sanotaankin, että ”lohi on niin arvokas kala, että sitä kannattaa pyytää, vaikka ei saisikaan”, niin se ei päde Nato-jäsenyyteen. Natosta ei kannata jossitella, jos siihen ei ole oikeasti pääsyä. Nato-jäseneksi pääsyssä on ainakin 3+ seikkaa, jotka kannatti ottaa huomioon 2015 ja vähän muulloinkin. Nimittäin.

Ensinnäkin: Yhdysvallat (istuva presidentti, hajanainen poliittinen kenttä, päätöskyvyttömyys, sotilaallisen fokuksen siirtymä Euroopasta Pacificille etc.).

Toiseksi: mikäli 1:stä kohdasta saisi jonkin pätevän selon niin  NATO sekä kollektiivina että yksittäisinä valtioina, viimeistäkin jäsentä myöten.

Kolmanneksi: Hakisiko Ruotsi todella ja päättäväisesti ja laajan sisäisen poliittisen yhteisymmärryksen perusteella ja varmuudella? Ja Suomen kannalta: avoimesti ja yhteisrintamassa Suomen kanssa, vaiko sammutetuin lyhdyin kuten 1991 yhteisöön? Aluksi mainittua 3.1.-ehto ei voisi toteutua ilman täysin avointa ja julkista poliittista myllytystä. Ei Ruotsissa, mutta ei varsinkaan Suomessa! (Kirjoitin noina aikoina US-blogin, jossa totesin, että Suomen jäsenyyshakemus ei saa riippua Ruotsidemokraattien puoluepoliittisesta pelistä. He vilkuttivat Jaa-kantaa, mutta tietyin ehdoin silloisen valtakoalition kanssa, mutta kevyin eväin: valitettavasti en hakurilla löytänyt ko. blogiani nettiavaruudesta).

Emmekö ole tässä Ruotsi-Suomen Nato-hakuhankkeessa oppineet, miten moninaiset seikat voivat jos eivät nyt estää niin hiekottaa hakemuksen käsittelyä, siis nyt avoimessa sotatilanteessa, saati sitten 2015 tilanteessa?

Jokeri 3+: Miten Putinin Venäjä olisi kontrannut Kolmannen kohdan prosessia ja miten tehokkaasti se olisi esim. 2015 tai minä vuonna sen jälkeen (2015-2021) voinutkaan hybridisoida näiden kahden rauhanomaisen pohjoisen maan politiikkaa ja taloutta? En tiedä. Voin kuvitella. Mitä vaikutusta kansalaismielipiteisiin kummassakin maassa olisi ollut, ja sitten myös USA:aan ja Nato:n viimeiseenkin takariviin taavi-maahan?

*

Tiivistäen:

Niinistön taiten vaalima ”NATO-optio” runsaalla harjoitusyhteistyöllä ja isäntämaasopimuksella ryyditettynä oli yhtä tehokas Venäjän liikkumavaraa rajoittava ”kilpi” kuin NATO-jäsenyys, mutta ilman jäsenyyden rasituksia, jotka ovat ”ikuisia”, ja hiekottavat Suomen-Venäjän naapuriasetelmaa tästä ”ikuisuuteen”. Suomi ei ole Ukraina, eikä Ukraina ole Suomi – tunnetuista rinnasteisuuksista huolimatta.

Tämä ei ole helppo tehtävä, antaa arvosanaa presidentti Niinistön ”päättötodistukseen”. Vasta kun meidän nenämme päällä kukkii pelargonia, joku jälkeenjäänyt voi antaa lopputodistuksen. Sehän riippuu siitä, miten elämä ja maailma tästä tulevaisuuteen ”todella menee”. Siinä Niinistön ajattelu, ohjaus, kansainväliset verkostot ja henkilösuhteet on kuitenkin vain osatekijä, ei ratkaisu.

Historia muodostuu jatkumoista ja katkoksista. Nyt elämme katkosta, josta voi muodostua jatkumo tai katkoksen katkos, joka muuttaa jälleen asetelman.

Sitä paitsi sattuma on jatkuvasti rajusti aliarvostettu tekijä historiassa.

Nämä tosiasiat silmieni edessä annan tasavallan presidentti Niinistölle arvosanaksi 9½.

Jos jokin galluplaitos järjestäisi Nato-alueen kansalaisten kuulemisen, luulisin, että Niinistön todistuksen arvosana vaihtelisi haarukassa 8 – 10. Niin myönteinen henkilökuva hänellä maailmalla on.

*

*

ps1.:

Edellä olen käyttänyt hyödykseni Arno Kotron huolella kirjoittamaa blogia 19.1.2024. Kyse on todella hyödyntämisestä, ei muusta, sillä arvostan Arnon ajattelua, etenkin koulupolitiikassa, mutta monessa muussakin, kuten vaikkapa puheenvuorostasi >Ikaalisten Puistofilosofiaviikkolla, vaikka arvioni Niinistöstä hieman eroaakin.

ps.2:

Kiehtova kysymys vaihtoehtoisesta historiasta ei säästele meitä, sillä niin mahdoton kuin ”mitä jos” onkin vastattavaksi, niin mielenkiintoinen kuitenkin. Muistutan vain, että jonkin yksittäiskohdan muuttaminen muuttaa tai vaikuttaa kaikkeen muuhun, tavalla tai toisella.

Voimme kuvitella, miten homma olisi edennyt, jos Niinistö II-kautensa aluksi 2018 olisikin (yllättäen) heittänyt Nato-vaihteen päälle ja alkanut huhkia jäsenyysaineksia kasaan ja kolkutellut klubin ovia kaikissa vanhoissa jäsenmaissa.  Edellytyksemme harsia kokoon tämän kuvitellun skenaarion kaikkia orakkaita ja haarakkaita, ja ennen kaikkea ”lopputulosta” ovat yhtä pienet kuin ”penis pakkasessa”, mutta älkäämme silti luopuko harjoituksesta.

*

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu