Mistä näkee että Suomi ja maailma on muuttunut? Vastaus: HS 50 vuotta sitten

Viikonloppuna meillä oli kylässä kesävieraita. Kuinka ollakaan todettiin, että usein tapaamiessamme ihmisissä tapahtuvia muutoksia emme juurikana havaitse. Mutta toisin on niissä, jotka ilmestyvät havaintokenttäämme kerran vuodessa tai vieläkin harvemmin.

*

Tänään maanantaina 3.6.2024 aamukahvipöydässä luen Helsingin Sanomia. Sen erä – pysyvästi – kiinostavimmista palstoista on ”HS 50 vuotta sitten”. Niin tänäänkin.

Tänään ykköstapaus 50 vuoden takaa on otsikoitu:

Stadion täyttyi kommunisteista”.  Lue koko HS-juttu: Stadion täyttyi kommunisteista – Historia | HS.fi

No, tänään ei täyttyisi. Suuri osa ei rollaattoreineen edes vaivautuisi paikalle. Ja loput lässähtäisivät perseelleen Mannerheimintielle (remontissa) tai jonnekin muualle huomionarvoiselle paikalle. Siellä 40.000 läsnäolijan sijasta riittäisi promillen osuus.  Siis 40 istujaa. Ainakin osa mediaa olisi paikalla, ja poliisit.

*

”HS 50 vuotta sitten 3.6.1974” siteeraa itseään:

”Stadionin täydeltä kommunisteja vietti Skp:n julkisen toiminnan 30-vuotisjuhlia lauantaina.

Suomen kommunistisen puolueen juhliin osallistui järjestäjien mukaan lähes 40.000 henkeä. Skp:n juhlakulkueeseen osallistui järjestäjien mukaan 25.000 marssijaa, poliisin arvion mukaan 20.000.

Sekä juhla että marssi olivat Suomen puolue-elämässä ennätyksellisen suuret.”

Tuosta viimemainitusta seikasta voi esittää perusteltuja vastaväitteitä. Kyllä entiset ennätykset säilyivät, mutta ajankohtaan nähden ennätykselliset suuret olivat nuo kolmikymppiset. Sen todistaa uutisjutun kuva (Jarmo Hietaranta/HS): Korkeushyppypaikan pehmustepatjojen koristaman etukaarteen katsomot pullistelevat väkeä. Lippulinnan kärjessä pulisonkimies kantaa standaria, jossa näkyy teksti: ”1918 PUNAINEN KAARTI Järvenpään järjestö”.  Luulen tunnistavani peri keulamiestä, mutta mahdollisten erehdysten välttämiseksi pidättäydyn mainitsemasta, koska joukossamme on taatusti asiaa paremmin tuntevia.

*

Skp:n julksien toiminnan 30-vuotisjuhlat sujuivat rauhallisesti. Rauhattomia ei esiintynyt, – eikä ”vastavallankumouksellisia” näyttäytynyt. Toisin olisi tänään. Eduskunnassakin vain 0,5 % kansanedustajista on julistautunut tämän päivän kommunistiksi, vanha tuttuni Anna K.

Juhlahetki painoi jopa liikkeen sisäiset riidat (”jännitteet”) syrjään.  Vain aina niin ehdottomat nuorisopoliitikot ja tiedostavat untuvikot kisailivat. Eivät nyrkein, painein, tapparoin – vaan paidoin sinisin ja punaisin. Lehti kertoo jokseenkin mielenkiintoisesti:

”Vain nuorkommunistit kilpailivat voimasta paitojensa värillä. Skp:n ja nuorisoliiton juhlissa taistolaiset sinipaidat olivat ylivoimaisena enemmistönä, koska punaisten paitojen toimitukset viivästyivät”.

Niin aina. ”viivästyivät”? Lehti ei kerro, oliko kyseessä ”punaisten” löperyys ja myöhäisherännäisyys” – vaiko ”sinisten” aktivismi” ja mahdollisesti provokatsiooni? Tutkivan tsurnalismin paikka! Sitä ei puoli vuosisataa sitten ollut?

*

Tänään tämä ei menisi näin. Niin ajan muuttuvat.

*

ps.

Pari omakohtaista huomiota:

Ikaalisten Skdl/Skp:n Vappujuhlassa 1974 etulyönnissä näyttivät olevan ”siniset”. Helsingistä saakka oli paikalle saatu sinipaitojen laulu- ja lausuntakuoro, jonka kajahtelevan esityksen muistan vieläkin. Punaisia paitoja oli vain joillakuilla poaikallisilla. Juhlavappupuheen piti Rauno Setälä virheettömässä tummassa silkkipuvussaan. Puhe oli ehkä enemmän luento kuin agitaatiomessu. Tiettyä tasapainottavaa tekijää edusti Irma Rosnell, jonka kanssa muistan istuneeni ikkunalaudalla tilaisuuden päättyessä ja vaihtaneeni joitain (mukavia) vappuhuomioita. Irma oli Skdl:n ja Devan kansanedustaja 1954-1987. Yhteensä 34:illä valtiopäivillä. Wikistä luen, että neljänneksi pitkäaikaisin naiskansanedustaja. – Nykyisin ei tollaisia katkeamattomia luottamussuhteita edustajan ja edustettavien välillä synny. Kolmekymmentä kolme vuotta! – Nainen pysyi, vain puolue suli ja syntyi uusi.

Olen kerran ollut Ikaalisten pääkadun varrella seuraamassa Sdp:n juhlamarssia, ja ylikonstaapelin pyynnöstä laskin marssijoiden määrät, neljässä ruodussa lippujen perässä. Sain tarkan luvun, jonka poliisi antoi julkisuuteen. Jälkipuheita syntyi, kun naapurissani asuva järjestö-lehdistömies väitti poliisin väheksyneen väen määrää. En koskaan paljastanut naapurilleni, että olin pyydettynä toiminut lukumehenä. Mittasuhteiden ilmentämiseksi mainitsen saamani lukeman, se oli noin 340. Siis prosentti Stadionin lukemista. (Kun 1992 järjestimme positiivisen Vappumarssin Työn puolesta, osanottajia oli tarkkaan ottaen 114. Ei vähän ottaen paikkakunnan koko ja puoluepoliittinen väritys).

 

 

 

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu