Mitä jos DDR ei olisi lakannut vaan eläisi yhä?

Berliinin muurin murenemisen 30-vuotismuiston merkeissä on ahkerasti kerrattu ”miten se kaikki oikein tapahtui”. Siis muurin murtuminen ja Saksojen yhdistyminen vajaa vuosi myöhemmin 3.10.1990.

Nyt on syytä miettiä ja hahmottaa miltä Mittel Europa näyttäisi, jos viime mainittua ei olisi tapahtunut? Eli Saksojen yhteenliimaamista ei olisi tehty? ”Miten kaikki olisi mennyt” jos DDR:nromahtanut valtio ja kansakuntakokonaisuus olisi jäänyt sinälleen ja saanut etsiä oman reittinsä eurooppalaisena valtiona, demokratisoituvana, vapautuvana, hapuilevana, hämmennyksen usvissa kipuilevana, – samoinkuin entiset panssaribolshevistisen menneisyyden omaavat toverivaltionsa?

*

Miten DDR loppui? Miksi se loppui? Ketkä sen lopettivat? Menikö kaikki ninkuin demokratian sudenpentujen käsikirjan mukaan? Toteutuivatko kansainvälisen oikeuden pääperiaatteet edes tyydyttävällä tavalla?

Yhdistymispäätösten junailijoilta ja arkkitehdeilta voisi kysyä, miltä se nyt niinkuin jälkikäteen näyttää, onko syytä ylpeyteen? Mitä tekisitte toisin? – Vastausta Emme saa, mutta sehän ei estä harjoittamasta jälkiarviointia, kritiikkiä, harjoittamasta kontrafaktuaalista maalailua.

*

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Saksan_demokraattinen_tasavalta

*

Äskettäin kerrotun mielialaraportin mukaan melkoinen osa entisen itäisen Saksan väestöstä, oliko se peräti 40% katsoo, että ennen oli paremmin. Vaalit ja gallupit kertovat tyytymättömyydestä ja protestista.

Sinänsä menetettyä vaihtoehtoa on turha itkeä. Ratkaisut tehtiin 30 vuotta sitten, näenmäisesti demokraattisesti, ehkä, mutta täyttikö prosessi avoimuuden ja vapaan tahdonmuodostuksen kriteerit? Saiko DDR:n kansa ”reilun ja laillisesti pitävän” tilaisuuden päättää yhdistymisestä?

*

Brexitin yhteydessä on voimakkaasti kritisoitu eropäätöksen asetelmaa ja toteutusta. On sanottu, ettei tilanne ollut vaihtoehtojen ja seurausten ja kaikkinaisten vaikutustensa suhteen ratkaisunteon kannalta riittävän selkeästi hahmottunut: Kannanotto tehtiin ”säkissä ja sumussa”?

Mutta miten hyvin nämä kriteerit täyttyivät DDR:ssä? Täyttyivätkö lainkaan?

Ratkaisu tehtiin yleisen euforian vallassa ja härdellin olosuhteissa. Tunne ja tahto hallitsivat, järki ja harkinta vähemmin? Kohlin kunnianhimo Suur-Saksan luojana! Isojen valtojen iso peli, jossa Saksa ja Ranska pelasivat kivitalopeliä pientensä yli. Historiallinen tosiasia liene, että varsinaistn asianosaisten harkittua tahtoa ja intressiä ei siedettävässä määrin kuultu eikä huomioitu; kiireessä ja kohinassa he eivät saaneet täyttä keinoa katsoa eteensä. Heidän ylitseen käveltiin, tai ainakin heitä talutettiin ankarin ottein? Tältä osin jälkikritiikki ansaitsee huomion.

Kun idästä nyt katsotaan, että yhdentyminen 1990 ei ollut vapauden, demokratian eikä ihmisoikeksien ja valtiollisen suvereniteetin kannalta kaikin osin ok, meidän on paikallaan antaa painoa näille näkemyksille?

Oliko Saksan-ratkaisu Länsi-Saksan imperialismia, läntisen kolonisaation ja valloitussodan ilmentymä? Anastiko vahvempi valtio heikompansa? Oliko se laiton valloitustoimi, näennäisesti rauhanomainen, ystävällismielinen ja veljellinen, mutta yhtä kaikki sodan perustuntomerkit täyttävä eskalaatio-interventio?

Näitä kysytään tänään Saksassa. Meillä lähestymiskulma on aina toinen.

*

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/eurooppa/kylman-sodan-loppusuora-itasaksalaisten-joukkopako-lanteen-alkoi-elokuiselta-piknikilta-1989

*

Saksan sisäinen yhdentymistase, sitäkin on laskettu, on sitten ihan oma juttunsa, eikä siihen ole tässä mahdollisuutta syvemmin paneutua.

Itäisen Saksan tuotanto- ja liike-elämän keskeiset osat pantikn lihoiksi, yksityistettiin, samoin luonnonvaroja ja muuta rahanarvoista yhteiskuntarakennetta.  Kenen hyödyksi, läntisen kilpailukuvyn ja tuotantokapasiteetinläntisen pääoman hyväksi. Huomattava osa koulutetusta, tuottavimmasta työvoimasta siirtyi länteen. Aivovuoto! Kansallisen kehitystyön perustava voima.

Lännessä Merkel harjoittaa omaa edistyspolitiikaa, energiewende, willkommen; neljännes Saksan työvoimasta on masn ulkopuolella syntynyttä. Idässä jälleenrakennus alkuajan alasajon jälkeen jatkuu, sen kokonaistulos tuloksiin nähden on kummallisen näkymätön. Nyt Saksa aikoo vaatia EUn rakennerahoitusta itäisiin maakuntiin. Euroopan vahvin talous, joka tutkitusti on hyötynyt, separoinut voin, eniten unionista ja sen sisämarkkinoista ja yhtemäisvaluutasta! Missä mättää?

Sen kai voimme kuitenkin myöntää, että ”osseilla” on oikeus kysyä, miten tähän on tultu, – ja miten tästä eteenpäin?

Olisiko itsenäinen Itä-Saksa 2.o menestynyt paremmin, kuin toteutunut ”sekunda-Saksa”?

(pro secundo.)

 

 

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu