Mitä presidentti Putinin uho kertoo? Onko sisäpiirin voimasuhteet muuttumassa?
Kirjoitin muutama vuosi sitten, että minun korkea kunnianhimoni on yrittää paneutua presidentti Putinin nahkoihin, samaistua hänen asemaansa ja ajatella ”mitä V.V.P. seuraavaksi ajattelee, kuvioi ja tekee”.
En ole onnistunut siinä järin hyvin. Tunnistan kyllä, että hänellä on ollut tietty tavoite, ja hän on ollut ennakkoluuloton ja rohkea tähän tavoitteeseen päästäkseen. Perimmäinen tavoite on ollut välttää edeltäjiensä diktaattorikollegoiden kohtalo: joutua paikaltaan, paeta ja päätyä johonkin maakuoppaan, seinustalle tai maantierumpuun, tulla lyödyksi ja häväistyksi, lopulta tapetuksi. Tämä on se final solution, jonka hän luonnollisesti, ja varsin korostetusti on halunnut ja haluaa välttää. Sen myötä kaikki mitä hän on tavoitellut ja saavuttanut ja edustanut, on raukeava tyhjiin. Siinä välissä on monta porrasaskelmaa, joista jokaisesta hän on valmis taistelemaan tämän ”suuren linjan” nimissä.
*
Koska Helsingin Sanomat/Jenni Jeskanen (HS paperiversio 30.12.2021) jo kokosi Venäjän akuutin asetelman pätevästi katson hyväksi lainata sen tähän, ikään kuin kontekstin luonnin ja pohdinnan lähtökohtien selkiyttämiseksi:
”Neuvostoliiton hajoamisesta tuli joulukuussa [30.12.1922-26.12.1991] kuluneeksi jo 30 vuotta, mutta sen perintö elää vahvana Venäjän nykyjohdon puheissa ja toimissa.
Menneisyys on kaikunut venäläispoliitikkojen retoriikassa voimakkaasti varsinkin merkkipäivän alla joulukuussa.
Venäjän presidentti Vladimir Putin kutsui liittovaltion lakkauttamista ”tragediaksi” ja ”historiallisen Venäjän hajoamiseksi”. Varaulkoministeri Sergei Rjabkov varoitti, että Venäjän ja Yhdysvaltain tulehtuneet välit saattavat johtaa Kuuban vuoden 1962 ohjuskriisin toisintoon.
Venäjän duuma puolestaan ehdotti, että Neuvostoliiton hajoaminen tunnustettaisiin vuosisadan geopoliittiseksi katastrofiksi, jollaiseksi Putin on sitä jo aiemmin kutsunut.
Mediassa poliitikot ovat jälkiviisaasti pohtineet, miten liittovaltion olisi voinut pelastaa.”
*
Samaan aikaan Venäjä on painostanut Ukrainaa ja vaatinut, että sotilasliitto Nato ei saisi laajentua entisiin neuvostotasavaltoihin. Jo jäseneksi otettujen etupiirivaltojen jäsenyydet tulisi jäädyttää, sekundarisoida tai suorastaan peruuttaa.
Venäjän ulkoministeriön tiedottaja, ”virallinen ääni” Maria Zaharova täsmensi jouluaattona, että Kremlin vaatimus koskee myös Suomea ja Ruotsia.
Tähän paikkaan teen vaatimattoman paljastuksen: vuosia sitten pyysin päästä aktiivisen Zaharovan fb-kaveriksi. Yllättäen, sitä se kieltämättä oli, hän hyväksyi minut, ja pääsin näin ikään kuin primäärikeskustelujen ja -lähteiden piiriin. Monta mielenkiintoista juttua ja tubea ehdin tutkailla, ennen kuin pari vuotta myöhemmin Zaharova tai joku hänen esikunnassaan havahtui ja poisti minut kaveristostaan, olinhan muutamissa blogeissa täälläkin hyödyntänyt näin saatuja tietoja, lähteet aina mainiten sikäli kuin muistin ja huomasin. Muun muassa heinäkuun 2017 G20 Hamburg Summit -mellakoista ja kaaoksesta sain ”fb-kaverini” kautta tuoreeltaan, alta tunnin aikajanalla, tuoretta kuvaa palavista autoista hieman Hampurin ydinkeskustan ulkopuolella. Panee ajattelemaan, joillain oli motiivi näyttää kaaosta ja kovia pamppuja Lännen suurkaupungin kaduilla, tulta ja savua. Minuuttien kuvaus-amokin tekijöistä saatoin välittömästi esittää hyvän arvauksen, niin järjestetyltä se näytti, minuuttien kamera-ajo kadun varteen parkkeerattujen autojen reunustamalla reitillä.
Laitan tähän linkin CGTN:n tubeen, päivätty 7.7.2017, jolla silmiinpistävän vähän eli alta 6.000 katsojaa, 8 kommenttia, mikä kertoo jakelun suppeudesta – jakelija CGTN on lyhenne toiminimestä China Global Television Network. – Mainitsen kuitenkin, että tämä ei ole viittaamaani Z.-aineistoa, joskin ilmeisesti samoista sylttytehtaista lähtöisin: Burning cars on the streets of Hamburg after anti-G20 protests – YouTube
*
Miksi juuri nyt?
Suurvallan kuoleman 30-vuotismuisto on tietysti pätevä peruste nostattaa muistoja, nostalgioida ja kaavailla tulevia. Yleensä Putin pelaa suorilla nostoilla ja johdonmukaisesti ilmoittaen ja sitten toteuttaa, mutta aina yllättäen ja peitetyin tarkoituksin. Joskus käteen jää vain peitto. Joskus on vain teko, ilman selvää vihjettä, mitä tällä haetaan. Peli ei ole koskaan selkeää, se voi olla suoraa, primitiivistä ja tehokasta, tai sitten nähdyillä tavoilla merkillistä sekoitusta. Jossain vaiheessa tiivistin presidentin toimitavan kahteen sanaan: Sekoita ja Siedätä.
Keinot eivät ole uusia, kaikkea muuta, mutta aina laajakaarisia ja siten näyttäviä.
Idea on hämmentää ja lyödä kiilaa, halkaista ja palikoida: sekoittaa rajoja ja rintamia, luoda kaaosta ja katkoa piuhoja. Se on uskomattoman tehokasta brutaalilla katutasolla, saati sitten sofistikoiduissa kyber- ja häirintäkuvioissa. Mitä esimerkiksi Venäjän armeijajärjestelmä oppi Kirkkoniemen suunnan erilaisista signaalihäirintäkokeistaan muutama vuosi sitten? Tiedämme osan, mutta emme kaikkea, koska emme tiedä kaikkia keinovalikoiman temppuja, mitä niistä oli analysoitavissa. Norja pani lentokoneet hangaariin, nyt venäläinen tuutti puskee viestiä Yhdysvalloille ja Suomelle: me pidämme teidän kalliit koneenne kentillä (jonne ne on helppo ohjusiskuin lätkiä romuksi kuin paskahuusin kärpäset).
Siedättämisen käyttäminen tähtää kynnysarvojen korottamiseen, mikä on vääjäämätöntä. Kun ajattelemme miten ”mahdottomia” tänään käytettävät keinot olisivat olleet 2011 tai vaikkapa ennen Krimiä 2014, niin havahdumme kyllä: peli on koventunut. Mutta kovaahan se peli on ollut, käytännössä kaiken aikaa, ajatellaan nyt Afganistania, Tsetseniaa, Moskovaa, tai vaikkapa ”suosikkiaihettani” Beijingin kesäolympilaisten avajaisten aikaan ajoittuvaa kysymystä Venäjä-Kiina -yhteistyöstä Yhdysvaltojen – ja sitä myöten koko Lännen – finanssirakenteen ravistelusta. Siinä pelattiin monen kerroksen kovaa peliä, joka vuodettiin kaikkien tietoon, koska se oli alkuperäinen tarkoituskin, mutta samalla se toimi Venäjän viestinä Kiinalle ja koko muulle globaaliyhteisölle. Me olemme valmiita pelaamaan kovaa, todella kovaa, jos niin pakotetaan tai me haluamme. Kohtuuttoman kova peli on tuttua jääkaukaloista: silloinkin kun ei olisi lainkaan tarvis näyttää, näytetään. Kovasta pelistä tulee toinen luonto. Nyt vanhan tuttavani ja ystäväni Juri Dmitrievin häkkiä jatkettiin vielä 2 vuotta, tapaninpäivänä, tarkoituksella. Tämä on vanha bolshevikkien tapa ja kylmää huumoria. Niinhän Karjalan ”keisari” Edvard Gylling teloitettiin Kommunarkan planssilla Moskovan lähistöllä hänen hääpäivänään, mies, joka todella rakasti tuolloin 32 vuotta aiemmin vaimokseen vihittyä naista. Samaan aikaan nyt, eilen, päätettiin lakkauttaa Memorial-yhteisöryhmä, kansalaisyhteiskunnan hieno tutkija ja tallentaja, – ilman valitusoikeutta. Todella kovaa peliä, mutta nyt ollaan jo pisteessä, ettei tarkoitus määrittele keinoja, vaan kovuus ratkaisee, koska johto tietää, että tätä peliä ei voiteta neilikoin eikä pitsinnypläyksin, vaan muna on lyötävä rikki ja vihollinen on lyötävä kaikilla rintamilla. Koko kansa on lopulta potentiaalinen vihollinen, aivan kuin ennenvanhaan.
*
Kaiken nähdyn ja koetun jälkeen on syytä kysyä, mikä on Putinin todellinen motiivi?
Sanoisin, että meillä ei ole mitään syytä torjua sitäkään potentiaalista mahdollisuutta, että presidentinhallinnon suunnalla ilmenee jonkinasteista loiskiehuntaa.
Valtias täytti lokakuussa 69 vuotta. Minäkin jäin silloin eläkkeelle. Hänen on todettu potevan jotain vaivaa, johon hän saa toimenpiteitä. Venäjällä kadunmiehet naureskelevat että jälleen Putinin ”posket on vaihdettu”, kun hän tulee lievästi turvonnein poskin julkisuuteen. Tänä syksy on ollut siinä(kin) suhteessa mielenkiintoinen. Yli 20 vuotta hän on tehnyt päivästä päivään töitä, vain harvoin pidetyin lyhyin lomin, jotka nekin on todella noteerattu: syöhän sellainen työ miestä.
Vuosien ajan yritin seurata intensiivisesti Putinin naiselämää ja jotain siitä tiedänkin, mutta nyt salaus on lyöty joko rautaisten telkien taa, täysin piiloon, tai sitten sitä ei ole, enää.
Kaikki puhuu sen puolesta, että vaikka virkakausien jonoa jatkettiinkin horisontin taakse, pysyvä kysymys vallan linnakkeessa on ja pysyy:
”Milloin meillä ei enää ole V.V.P.:tä?”
Onko sitten havaittu – tai olemassa – jokin oppositio, joka jo kuopii lähtökuoppia itselleen? Onko jotain merkittäviä tahoja? No, sillä kun ei ole mitään merkitystä. Sillä aina joku hullu uskalikko kuopii, ja yksikin riittää. Hänet on nujerrettava, tehtävä drastinen varoittava esimerkki.
Luulen, että tästä on kyse.
Mutta en suinkaan väheksy sitä mahdollisuutta, että koko noin 170.000 äijän määrääminen Ukrainan rajan tuntumaan täydessä sotisopassa ja amisioonein varustettuna. Valmiina. Mutta mihin? Tarvittaessa ”turvallisuutta turvaamaan”. Siis sotimaan. Niin ulkona kuin – sisällä.
En ole tätä skenariota juuri nähnyt puntaroitavan, mutta tehtävä se on sekin.
Jos presidentti Putinin loppuvuoden riehakoinnin takana on näyttää ja pelotella sisäistä vihollista, eriseuraisuuksiin suuntautuneita, niin tuskin se heiltä on havaitsematta jäänyt?
Ystäväni Juri on kansallinen marttyyri, uuden venäläisen kansallisen itseymmärryksen vastustaja ja pahimman luokan dissidentti, vanhoja kaiveleva kävele ongelma: siksi häkkini, häkkiin vaan. Samoin Memorial, sehän on samaa porukkaa: kieltoon vain. Näin se pelaa. Toisia näkemyksiä ja toisia ääniä ei suvaita. Mutta erityisesti ei valtapolitiikan ympyrän sisällä, tai lähipiirissä. Se tästä nyt on luettavissa.
Tuskin Yhdysvaltain presidentti Biden tammikuussa olisi taipuvainen muuten Putinia tapaamaan, mutta tämän näytösluontoisen operetin, vaarallisen ja sietämättömän kappaleen, jälkeen sekin järjestyy.
Presidentit tapaavat ja heillä on kummallakin oma työlistansa. Mitenkähän vuoropuhelu menee, kun hyvää päivää kirvesvartta -lähtökohdista aletaan.
Vuoden 2022 yksi painavista, keskeisistä kysymyksistä kuuluu:
Kuka istuu Venäjän presidenttinä Sylvesterinyönä 31.12.2022?
*
Pekka Hakala toteaa tänään (HS 29.12.2021) mm.:
”Venäläinen tv-yleisö on tavallisesti mielellään samaa mieltä presidentin kanssa, erityisesti ulkopolitiikasta ja sodasta.
Malliesimerkki on Vneäjn osallistuminen Syyrian sotaan. Syyskuussa 2015 peräti 69 prosenttia venäläisistä vastusti suoran sotilaallisen tuen antamista Syyrian hallitukselle. Lokakuussa, kun Venäjän asevoimat olivat aloittaneet Syyrian-operaation, enää 28 prosenttia piti sitä huonona ajatuksena.”
Mutta sitten tänä syksynä, kuvio meni toisin, kun joukkojen keskittäminen Ukrainan suunnalle alkoi, ja samalla Ukrainaa ja sen läntisiä kumppaneita vastustava propaganda jälleen kiihtyi:
”Riippumattoman Levada-keskuksen joulukuun puolivälissä julkaiseman mielipidetiedustelun mukaan kansalaisten suhtautuminen Yhdysvaltoihin on samaan aikaan muututntu myönteisemmäksi. Marraskuussa tehdyssä kyselyssä 45 prosenttia vastaajista sanoi suhtautuvansa Yhdysvaltoihin myönteisesti ja 42 prosenttia kielteisesti”. (Pekka Hakala/HS 29.12.)
*
Onko jokin käännekohta tässä?
Yhdysvaltoihin myönteisesti suhtautuvia venäläisiä oli enemmän kuin kielteisesti suthautuvia ensi kerran yli kahteen vuoteen ksyselyssä, jota on tehty 1990-luvult lähtien. Amerikka-myönteisyyden huippuvuodet ovatkin tuolla 20 vuoden takana, kirjoittaa Hakala.
Siis 2001:n WTC-iskujen jälkeisinä aikoina, jolloin – Putinin Venäjä seisoi ikäänkuin presidentti Bushin rinnalla ”terrorismin vastaisen sodan” rintamalla!
Ovatko ihmiset väsyneet iänikuiseen vastakkainasetteluun? Avon verkko ja kansainväliset kontaktit itse kullakin antavat ymmärrystä yhteisetä maailmasta, ja erottamattomasta ihmisyydestä?
Onko vanhanaikainen ulkopoliittisen kalistelun ja ”pikavoittojen” aika ohi? Menikö presidentin sisäisiin tarkoituksiin (?) planeeraama näytös kiville?
Pikainen analyysi antaa silti seuraavankaltaisia mietintöjä:
Jos kansa hyötäilee vahvan päämiehen kantoja, se voi olla myötäilemättä, jos ”päämiehen” aika on ohi, tai edes ennusmerkkejä sellaisesta on havaittavissa? Mihin päämies enää voi luottaa?
Ilmoita asiaton viesti
Levada-keskus on Venäjän perustuslain mukaan määritelty ja oikeudessa todettu ulkomainen agentti. Se saa rahoituksensa lännestä.
Levadan kyselyt ovat yleensä tuhannen ihmisen mielipiteisiin perustuvia poliittisia kannanottoja. Niillä ei ole mitään tekemistä 145 miljoonan venäläisen ajattelun kanssa.
Nykyinen geopoliittinen vastakkainasettelu, kylmä sota 2, johtuu Yhdysvaltojen johtaman Naton ja pääomien määräyksessä olevan EU:n tunkeutumisesta Venäjän länsirajoille.
Toinen syy on Yhdysvaltojen maailman mitassa heikkenevä asema. Se on joutunut taloudessa ja politiikassa nopeasti etenevään kilpailuun Kiinan ja Venäjän kanssa.
Yhdysvallat yrittää korvata menetyksiään EU:n ja Naton avulla.
Ilmoita asiaton viesti
Levada -keskus on luultavasti länsimielinen, itsestäänselvästi ”agentti” (eli saa rahoitusta ulkomailta, se on agentin kriteeri).
– Siitä huolimatta sen mielipidemittauksia seurataan Venäjällä.
Agentti -termi on lehdistössämme leimattu. Se yksinkertaisesti tarkoittaa ulkomaista rahoitusta nauttivaa organisaatiota. Suomessakin kovasti käytiin keskustelua kun Venäjän uutiskanavan lähetyksiä kritisoitiin.
– Saa rahoitusta Venäjältä tarkoittaa Suomessa monen mielestä vähintään epäluotettavuutta. Miksi ihmeessä sama ei pätisi toisinpäinkin?
Ilmoita asiaton viesti
Jos ulkoinen kalistelu ja rumba on tähdätty vain ilmentämään päämiehen näkyvää asemaa globaalissa neuvottelupöydässä, toimijana keskeisimpien toimijoiden joukossa, niin mikä on sen teho ”kotikentällä”, jos kotikenttä ei enää toimi niin kuin ennen?
Tähän voisi, ei niinkään kaukaa kuin ensin ehkä tuntuu, hakea Virolaisen erään sloganin: Ei kannata panna arvovaltaa peliin, jos sitä ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Kai se viimeinen piilopaikka on Datsan hyysikkä, eli samaiseen paikkaa uhkasi ampua viholliset jotka oli tarpeillaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pohjimmiltaan sapeleiden kalistelu on kuitenkin kauan ajassa vaikuttaneen valtatilanteen purkamispyrkimystä. Eli Venäjän primääri-intressi on päästä eroon USA:n asevoimista Euroopan mantereella ja saada NATO hajotetuksi tai lakkautetuksi. Ja kyllä se poloinen Ukraina aivan oikeasti Venäjän näkövinkkelistä katsottuna sille kuuluu, siinä he ovat aivan tosissaan.
Mutta jos kysytään ”miksi juuri nyt” (mikä on sikäli relevantti kysymys, ettei länsi ole aiheuttanut minkäänlaista provokaatiota tai muuta vastaavaa), niin siihen kysymykseen voi oikeaan vastaukseen liittyä myös sisäpoliittisen tilanteen mukanaan tuomaa jännitettä. Toisaalta, joskushan suunnitelmia on alettava toteuttaa ja kun länsi ei tee mitään uhkaavaa, niin jokainen ajankohta olisi samalla tavoin kysymysmerkin tapainen.
Putinia ei helpolla saada pois valtaistuimelta väkisin. Hänellä on suojanaan henkilökohtainen armeija ja tiukan paikan tullen se tulee taistelemaan vallankaappaajia vastaan samalla tavalla kuin Scuritaté Romaniassa vuoden 1989 vallankumouksen jälkeen Romanian armeijaa vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Joku marttyyri saa vain tilaisuuden Venäjällä, niin rivollin laukaus päättää tämän kukkomaisen uran.
Turha on 400.000 miehen oman henkivartiokaartin nostaa ruumista pystyyn, sillä aika moni lääkäri sanoo tilanteessa ”Minun taitoni loppuu tähän”.
Monet lehdet kasaa jo negrologiaa.
Ilmoita asiaton viesti
”…miksi juuri nyt… mikä on sikäli relevantti kysymys, ettei länsi ole aiheuttanut minkäänlaista provokaatiota tai muuta vastaavaa”
Koska tilanne vain on niin suotuisa Venäjälle. Kyse on Venäjän itsensä asettamista päämääristä joita se toteuttaa. Ei siitä että Venäjää olisi jotenkin provosoitu. On menossa suuri mullistus jossa maailman valtarakenteet tulevat muuttumaan ja Venäjä hakee siitä osaansa.
Milloin muulloin sitten jos ei nyt? Saksa ja Ranska ovat määrätyllä tavalla lamautettu. Ilman Yhdysvaltoja ne tuskin tulevat puuttumaan ”muiden ongelmiin” sotilaallisesti Venäjän ollessa vastassa. Yhdysvallat taas sisäisten ristiriitojensa paineessa ja samalla kääntymässä kohti Kiinaa, joka tarkoittaa Euroopan jättämistä toisarvoiseen osaan.
Ja samalla sekä Kiinalla että Venäjällä on etumatka ohjusteknologiassa. Yhdysvalloille ei ole mitään millä torjua sitä uhkaa. Tämä aikaikkuna voi mennä kiinni jo alle kymmenessä vuodessa. Siksi Venäjä toimii nyt ja koska Saksa ja Ranska ovat tavallaan jo ”plakkarissa” se kohdistaa haasteensa suoraan Yhdysvalloille niiden päiden yli.
Ilmoita asiaton viesti
Olen pitkälti samaa mieltä analyysisi kanssa, mutta halusin hiukan mennä tykö Huuskaa komppaamalla aikataulutuksen syyksi myös hänen spekuloimansa sisäpoliittisen tilanteen aiheuttamat jännitteet.
Ilmoita asiaton viesti
Varmasti Putinin kynttilä palaa molemmista päistä ja Putin joutuu kahden rintaman välissä huomioimaan myös sisäpolitiikan, mutta uskon että isompi tekijä on kuitenkin aikatauluun ”ulkopolitiikka”.
Ilmoita asiaton viesti
Jatkan vielä aiheesta. Olen monta kertaa pistänyt merkille että kysellään sitä mitä ihmettä Putin aikoo… mihin hän pyrkii… että mikä logiikka tässä nyt on?
Vastaus on mielestäni ilmiselvä.
Yhdysvallat ovat suuntaamassa voimiaan Kiinaan ja se tarkoittaa sitä että ”sivusta” Eurooppaan jää vartioimatta. Toisaalta Yhdysvalloilla on sisäisiä ristiriitoja joihin se joutuu uhraamaan aikaa ja energiaa. Ja tähän samaan aikaan Yhdysvalloilla on heikko presidentti. Tämän parempaa saumaa tulevaisuus Venäjälle tuskin voi tarjota.
Tilaisuus tekee varkaan ja Venäjä on iskenyt sivusta tähän itselleen edulliseen saumaan ja sen tarkoitus on saada Yhdysvallat ja sen heikon presidentin ottamaan vaikka vain yksi taka-askel.
Siksi se sivuuttaa muut Nato-maat. Siihenkin on sisällytetty viesti Saksalle, Ranskalla ja Italialle.”Tämä on Venäjän ja Yhdysvaltojen välinen asia.” Jos Venäjä saisi Yhdysvallat horjahtamaan periaatteistaan se tulisi vaikuttamaan mielikuviin Saksassa, Ranskassa ja Italiassa ja niissä syntyisi kuva (osin niiden läheisistä Venäjän suhteistaan johtuen) että pysyttelemällä erossa Yhdysvaltojen ja Venäjän mittelöstä ne voivat selviytyä ehjin nahoin ja Venäjä tätä mielikuvaa omalla vaikuttamisellaan varmasti haluaa vahvistaa. Tämä on keino hajottaa ja hallita.
Ja kun nuo maat ovat jo ennestään ”henkisesti” sidottuna Venäjään energiansa kautta, niiden ennestään alhainen taistelumoraali laskisi ja samalla halu puolustaa Venäjän naapureita Venäjän hyökkäykseltä. Tällä olisi taas se seuraus että Venäjän rajanaapurit jäisivät omilleen ja se luottamus mitä Nato-maiden kesken on pidetty yllä romahtaisi tällä yhdellä strategisella iskulla.
Saamalla Yhdysvallat ottamaan se yksi taka-askel. Yksi isku. Monta kärpästä. Näennäisesti pieni ja huomaamaton asia, mutta strategisesti erittäin merkittävä.
Ja jos mitään myönnytystä ei tule, Venäjä voi silti hyökätä Ukrainaan käyttäen sitä keppihevosenaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta jos kysytään ”miksi juuri nyt””.
Tässä on kohtalaisen selkeä saranakohta suurpolitiikassa:
Saksassa Merkel jäi eläkkeelle, Scholz hakee paikkaansa Saksalaisessa hallituskombossa, jossa mm. energia- ja ilmastomielessä on monta jännitettä ja koossapidettävää elementtiä.
Ranska, joka on nyt EU:n ainoa nuclear-state, kohottaa profiiliaan mm. Italia-yhteistyön merkeissä; Välimerellinen unioni tuntee jatkossa entistä vähemmän mielenkiintoa pohjolaan, ja siis myös Venäjään nähen. > Saksalla on paljon enemmän pelissä Venäjä-suhteissa, sekä historiallisesti että nykyenergisesti, ja muutenkin.
Yhdysvalloissa mr Bidenin ensimmäinen virkavuosi ei ole ollut menestys, ei kotimaassa, mutta ei varsinkaan globaalisti, monta heikkoa suoritusta takana, ehkä Putinin silmissä pahimpana kunniaton ajolähtö Afganistanista. Ehkä Venäjällä saatetaan nähdä myöskin Lännen talouskuplat sellaisina voimaa sitovina ja varsinkin sotilaallisia interventioita hyydyttävinä tekijöinä, joista merkittävä osa on vielä pinnan alla, mutta räjähtävät silmille koska vain: silloin on ”hyvä olla syötti päällä” jo, eli interventiovalmius arolla? Kiinalla on oma kysymyksensä Taiwanissa, siksi se seuraa vilpeästi.
Sitten on tietysti ihan oma kysymyksensä: tosiasiallinen kädenvääntö Venäjän haukkojen ja kyyhkyjen välillä! Se on, vaikka me lännessä emme sellaisesta ole kuulletkaan emmekä piittaa sen merkityksestä mitään.
Ilmoita asiaton viesti
”Jossain vaiheessa tiivistin presidentin toimitavan kahteen sanaan: Sekoita ja Siedätä.”
Ja että tähän päästään täytyy aloite pitää omissa käsissään. Se joka joutuu reagoimaan, joutuu samalla arvioimaan mikä oli aloitteen tarkoitus ja mihin sillä pyrittiin. Aika menee epävarmuudessa eläessä. Ja kääntäen tämä tarkoittaa sitä että aloitteita voi tehdä jopa ilman pidemmälle tähtääviä suunnitelmia. Vain sekoittaakseen ja siedättääkseen. Tehdäkseen pian aloitteen johonkin toiseen suuntaan.
Mutta kyllä Putinilla on suunnitelma. Hän toimii johdonmukaisesti ja rationaalisesti. Täytyy vain tietää mistä arvoista hän ponnistaa. Ja mihin. Putinin Venäjällä on ideologia ja sitä ovat olleet luomassa mm. Ivan Ilyin, kuten Pasi Majuri nostaa esille.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/majuripasi/382673/
Ja kun on ideologia, täytyy sen toteuttamiseen olla strategia ja Juha Vuorion nosto Aleksander Suvorovista ehkä valottaa sitä mistä Putin on imenyt aloitteen käsissä pitämisen strategian oppejaan.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhavuoriooulu/voittamisen-taito/
Ilmoita asiaton viesti
Yritin ymmärtää: ”Saksa ja Ranska ovat määrätyllä tavalla lamautettu”, ”Saksa ja Ranska ovat tavallaan jo (Venäjän) plakkarissa”, Yhdysvalloilla on heikko presidentti”, ”Saksa, Ranska ja Italia ovat jo ennestään ´henkisesti´ sidottuna Venäjään energiansa kautta”. Ja niin edelleen.
Mutta ”Putin toimii johdonmukaisesti ja rationaalisesti”.
Yritin ymmärtää, mutta se oli mahdotonta. Esitänkin siis (ihan retorisen) kysymyksen: mistä tällaisia maailmankuvia saa? Luulisi olevan vaikeaa luoda itselleen näin erikoinen kuva maailmasta ja maailman tapahtumista.
Ilmoita asiaton viesti
Valtio perustuu aina idealle. Aineeton idea on perustus kaikelle näkyvälle. Ilman ideaa ei ole mitään muutakaan. Ei kansaa, ei panssareita, eikä taloutta. Siksi ideologit ovat avainasemassa kansojen synnyssä. Ja kun ymmärrät ideologian ihmisen takana, ymmärrät myös hänen rationaalisuutensa. Jos et ymmärrä miksi joku toimii siten kuin toimii, se johtuu siitä ettet ole ymmärtänyt hänen maailmankuvaansa.
Mikä on Venäjän idea… mistä sen identiteetti? Siinä on se vastaus.
Ilmoita asiaton viesti
Valitan. Vieläkään en osaa nähdä noita lauseitasi, joita siteerasin yllä, minään muuna kuin puhtaasti venäläisinä unelmina, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Kas kun todellisuudessa länsi seisoo täysin yhtenäisenä vastustamassa näitä uusia ja ihmeellisiä ”Venäjän ideoita” ja ”vaatimuksia”.
Siks´toisekseen: millään Venäjän ”idealla” tai ”identiteetillä” ei ole kovin painavaa arvoa maailmanpolitiikan näyttämöllä, jos niiden ”ideoiden” takana ei ole vaadittavia resursseja tai mitään muitakaan mahdollisuuksia lähteä toteuttamaan niitä.
Näin jos tulemme sieltä unelmien maailmasta todellisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
” Kas kun todellisuudessa länsi seisoo täysin yhtenäisenä vastustamassa näitä uusia ja ihmeellisiä ”Venäjän ideoita” ja ”vaatimuksia”.
”
Noin ei kuitenkaan todellisuudessa ole – todella valitettavaa ja toivon tietenkin olevani väärässä. Epäillä kyllä sopii, että olet reilusti liian optimistinen. Päättäjien etenkin kannattaisi varautua siihen, että hekin ovat olleet liian optimistisia kuten aikaisemminkin on käynyt. Ja varautuisivat pahemman varalta.
Kohvakka on myös tavoittamassa ihan hyvää ymmärrystä Venäjästä, jonka johdossa olevilla on selvästikin ideologisia pyrkimyksiä. Valitettavasti nykyiset sotavoimansa (resurssit/mahdollisuudet ja mitä nyt sanoitkaan) riittävät ottamaan pieniä suupaloja tai isompiakin rajanaapureistaan (turhan helposti ilman mitään ydinaseitakin) – mikäli niin haluavat. Tietenkin siitä seuraamuksia tulisi kuten varmasti tietävät. Ehkä ovat valmiita seurauksiin tai sitten eivät. Riippuu paljolti tavoitteista ja kuinka tärkeitä ne Venäjän johdolle ovat. Eli kuinka paljon haluavat riskeerata. Elämä on riskejä täynnä ja jotkut pitävät riskeistä ja mahdollisuuksista, mitä ne tarjoavat. Eikä kannata kuvitella, että kaikki ajattelisivat samalla tavalla kuin miten itse tai useimmat perinteisesti ajattelevat.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi lienet väärässä (se pitää sinullekin kerran sallia, koska olet yleensä aina oikeassa). Ja minä lienen lähinnä realistisen optimistinen.
Paljon on nyt puheita pidetty viime aikoina Venäjän ”ideasta” ja Venäjän ja venäläisten ”ymmärtämisen” ensiarvoisesta tärkeydestä. Itsekään en ole jättänyt näiden pohtimista täysin hunningolle, vaikka moni minua paljon viisaampi helposti alkaa niin kuvitella. No, tässä heti alkuvuodesta alkavat kaikki suomalaiset pupupöksytkin hiljalleen nähdä mihin tämä tämänkertainen venäläinen teatteriesitys johtaa – vai johtaako mihinkään erityisempään, kuten itse vahvasti arvelen.
Motto: hiirelläkin voi olla paljon hienoja ideoita, ainakin jos on oikein fiksu hiiri. Mutta ei se silti 20 kertaa vahvemmalle kissalle pärjää.
(Analogia: Venäjä versus Nato)
Ilmoita asiaton viesti
Olen enemmän huolissani Venäjän touhuista kuin Veijo ja itänaapuri saattaa mahdollisti saada paljonkin ongelmia aikaan lähialueillaan. Mutta lännen esittäminen heikkona on Venäjän narratiivia. Naton jäsenvaltioiden taloudellinen ja sotilaallinen voima on moninkertainen Venäjään verrattuna.
Ja vaikka Venäjä pullistelee ydinaseillaan, se ei voisi niitä koskaan käyttää, jonkinlainen itsesuojeluvaisto on sentään Putininkin lähipiirillä. Naton jäsenvaltioillakin on niin paljon ydinaseita, että kaikki Venäjän vähääkään suuremmat kaupungit asukkaineen voitaisiin niillä pyyhkäistä kartalta.
Länsimaat vaikuttivat heikoilta Hitlerin edessä Munchenissa 1938. Mutta kun kortit sitten aikanaan katsottiin, niin kuinkas siinä kävikään?
Ilmoita asiaton viesti
Minun mielestäni sinun tavoitteitasi ei ohjaa halu löytää objektiivista totuutta, vaan omia toiveitasi mukailevia todisteita. Tästä syystä varoitussignaalit lipuvat silmiesi ohi.
Olen tullut tulokseen että ihmisen kohtalokkaimpia ellei kohtalokkain harha on uskomus siitä että muut ovat samanlaisia kuin hän itsekin on. Koskien sitä maailmankuvaa minkä varassa kukin tekee valintansa. Ja kyvyttömyys tulkita toista johtuu tästä. Siksi itä ja länsi tekevät niin alkeellisia ja karmeita virheitä arvioidessaan toisiaan ettei sitä tahdo käsittää.
Neuvostoliiton johtajien vainoharhaisuus länttä kohtaan johtui heidän omasta sielunmaailmastaan. He uskoivat muiden olevan samanlaisia kuin itsekin ovat, eivätkä he voineet käsittää lainkaan lännen vapautta koska ”luottamus hyvä, valvonta parempi” oli iskostunut heidän mieliinsä erottamattomana kuin musta väri tervaan. Ja lännen ajatus viedä demokratiaa oli syntynyt samanlaisen harhan vallassa. Miten niin korkeissa asemissa olevat ja koulutetut ihmiset voivatkaan vajota noin alkeelliseen ja katastrofaaliseen virheeseen? He eivät tunteneet edes itseään. Miten ihmeessä he voisivat tulkita vihollistaan?
Lännen harharetki perustui harhaluuloon siitä että Libyan, Syyrian, Afganistanin jne. kansoilla on samat arvot kuin lännessä. Jos olisi ollut, ei mitään sotilaallista väliintuloa olisi tarvittu, vaan nuo kansat olisivat itse omatoimisesti valinneet maailmankuvaansa sopivat johtajat. Gaddafi oli parasta mitä Libyan kansa voi saada. Sama oli Saddam Irakille. Millainen kansa, sellainen kuningas. Jos joku sanoo että Putin on ”arvaamaton”, arvion tekijä on itse arvaamaton ja vailla ymmärrystä. Kyvytön objektiivisesti erottamaan omaa maailmankuvaansa vastapuolen maailmankuvasta.
Ilmoita asiaton viesti
Olennainen näkökohta on tietenkin, miten voimakeskittymissä asiat nähdään.
Minusta vähän tuntuu, että siellä on jo kohtalaiseen mittaan vahvistunut vakaumus, että jotain tässä täytyy tehdä, eikä vain antaa asioiden mennä omalla painollaan, suuntaan joka on ongelmallinen.
Miten nämä näkemykset sitten siilautuvat pintaan, ja sellaiseen koalitiotamuodostavaan voima-asetelmaan, että jotain on tehtävissä, on melkoinen kysymys.
Ei kaikkien intressit osu samaan suuntaan.
Löytyykö sieltä se mies, joka paitsi haluaa, myös pystyy, ja ymmärtää, että se vain ontehtävä. Otettava ratkaiseva askel.
Siinä onkin monta tekijää, joiden on osuttava kohdalleen.
Ilmoita asiaton viesti
Olen tänne takavuosina koonnut kokoomatektin Novetsarskin kapinasta ja siitä, miten otteensa menettäneen Hrustshovin syrjäyttäminen kävi, ja miten vaikeaa mutta väistämätöntä oli palatsivallankumouksen tekijöiden toiminta vuonna 1964,
Ollaan itseasiassa varsin identtisessä tilanteessa. Valtias on tehnyt virhetilinsä täyteen hutilyöntejä ja menettänyt etsikkoaikansa, ja finaalin aika lähestyy. Joko jokin voimakunta ottaa ajasta vaarin ja tempaa aloitteen. Jos ei tempaa, joku toinen ottaa. Kun aika on kypsä, kaikki alkavat aistia sen, ja tulee kilpailu. Konstellaatioita laaditaan jälleen, mutta ketkä ovat siinä keskellä?
Mikä on puolustuministerin asema ja rooli?
Ilmoita asiaton viesti
”Kuka istuu Venäjän presidenttinä Sylvesterinyönä 31.12.2022?”
– Hänen nimensä on Putin… Vladimir Putin.
https://www.youtube.com/watch?v=e-zEftm7ZXo
Ilmoita asiaton viesti
Filmistä päätellen kompastuu vielä kengännauhoihinsa, ja lyö otsansa.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä. Kyllä se Vladi-setä vielä pysyy ohjaksissa, ellei nyt ihan hurjia satu.
Ilmoita asiaton viesti
Kuolettavan hyvä iskurepliikki yökerhossa ”nimeni on Putin, Vladimir Putin”
Ilmoita asiaton viesti
Etenkin, kun ”Vladimir” tarkoittaa suomeksi ”maailman hallitsijaa” (vladi mir).
Ilmoita asiaton viesti
Putte ajattelee vissiin, että ”Nomen est omen”. 😁
Ilmoita asiaton viesti
Ruvennut menemään niin vauhdikkaaksi tämä erilaisten perusoikeuksien ja kansainvälisiin sopimuksiin ja sääntömääräisyyksien piiriin kuuluvien toimintavapauksien leikkaaminen, että panee miettimään, milloin kansakunnan sisältä alkaa tulla niin voimakasta ja laajaa painetta, että se ”lyö” takaisin?
Viimeisin tänään julki tullut tieto tai ennakko:
”Perustuslaillisen Oikeuden (PO) puheenjohtaja Valeri Zorkin ei pidä mahdottomana kuolemantuomion palautusta Venäjälle.
Zorkinin mukaan luopuminen kuolemantuomiosta oli aikoinaan myönnytys arvoille, jotka eivät ole ominaisia (nykyiselle) sosiokulttuuriselle tilanteelle Venäjällä.
”Se seikka, että PO hyväksyi tuolloin päätöksen, joka estää kuolemantuomion käyttöönoton Venäjällä historian nykyvaiheessa, ei sulje pois mahdollista paluuta siihen tulevaisuudessa,” hän kirjoittaa.”
Ilmoita asiaton viesti
”Venäjän presidentti Vladimir Putin kutsui liittovaltion lakkauttamista ”tragediaksi” ja ”historiallisen Venäjän hajoamiseksi”. Varaulkoministeri Sergei Rjabkov varoitti, että Venäjän ja Yhdysvaltain tulehtuneet välit saattavat johtaa Kuuban vuoden 1962 ohjuskriisin toisintoon.”
Russofobi toimittaja Jenni Jeskanen vääristelee presidentti Putinin sanomisia. Putin on kutsunut Neuvostoliiton hajoamista ”geopoliittiseksi katastrofiksi”. Sitähän se tietysti olikin, kun asiaa tarkastelee kiihkottomasti ja vilkaisee esim. Euroopan karttaa.
Kun nyt Yhdysvallat, EU ja Nato kovasti painottavat valtioiden oikeutta päättää omista turvallisuuspoliittista ratkaisuistaan, on kysyttävä, koskeeko tuo suvereniteetti kaikkia valtioita.
Jos olisin mukana päättämässä Venäjän hallinnossa, esittäisin ohjusten viemistä Kuubaan ja Venezuelaan. Silloin näkisimme tuon valtioiden oikeuden muuallakin kuin Euroopassa, lähellä Yhdysvaltoja.
Tuo ohjusten vienti olisi samalla neuvotteluvaltti mm. Puolassa ja Romaniassa olevien Yhdysvaltojen ohjusten poistamiseksi.
Sergei Rjabkovin lausunto Kuubasta kertoo, että Venäjän hallinto on jo keskustellut esittämästäni neuvotteluasetelmasta.
Ps. Jos haluatte kommentoida kirjoittamaani, tehkää se faktoihin perustuen. Minua saa edelleenkin nimitellä ja haukkua pahimmalla mahdollisella tavalla. Tämähän on vain politiikkaa ja vaikuttamista.
Ilmoita asiaton viesti
Ensimmäisen maailmansodan aikana ja maailmansodan aiheuttaman epävakauden olosissa Eurooppaan syntyi bolshevistinen leniniläinen mahtivaltio, joka heikkoudentilastaan toipuen kehittyi toiseen maailmansotaan mennessä lähtökohtiaan merkittävästi vahvemmaksi ideologiseksi ja taloudellis-poliittiseksi mahdiksi, jolla myös oli maailman mitassa merkittävä sotilaallinen voima.
Toinen maailmansota nosti Neuvostoliiton maailman toiseksi mahtikeskittymäksi, suursodan keskeisenä ja olenanisena voittajavaltana. Niinpä se toimi kylmän sodan olosuhteissa ja kahtia ideologis-mentaalisesti jakautuneessa globaalissa kuviossa toisena vaihtoehtona, läntisen kapitalistis-teollistuneen ”ensimmäisen maailman” vastapoolina ja opponenttina.
Neuvostoliiton murentuminen muutti enemmän kuin mikään muu yksittäinen tapahtuma maailman voimatasapainoa ja laukaisi monta lukkoa, mutta synnytti vastaavasti ratkaisevasti uusia asetelmia, joista vastapoolittoman kapitalismin ja sen edustaman ”vapauden voiton” seurauksena maailma päätyi nykyiseen epästabiiliin tilaan, jossa ehkä kaikkein epäsymmetrisin aktori on rajattomat ja valjaattomat finanssimarkkinat ja niiden suhteeton paisuminen hallitsemattomiin mittoihin, aivan ennen kokemattoman epävakauden olosuhteisin.
Tässä katsannossa saattaa hyvinkin olla, että 1900-luvun suurin muuttaja-factori todellakin oli Neuvostoliiton ja sen järjestelmän romahtaminen – ja siinä mielessä presidentti Putinin edustama näkemys ei ole aivan vailla perusteita.
Tarkastelu ja sen tuottamat johtopäätökset riippuvat tietysti melkoisessa määrin tarkstelukulmasta, ja siitä, mitä tekijöitä siinä yhteydessä painotetaan, eli siis otetaan fokukseen mukaan.
Maailmansotiin liittyvä Brittiläisen imperiumin alamäki ja maailman voimatasapainon (ideologishegemoninen ja taloudellis-sotilaallinen ym. maailmannapa) heilahtaminen Länsi-Euroopasta Atlantin yli Pohjois-Amerikkaan oli suuri ja voimakas muutos.
Mutta parhaillaan yhä käynnissä oleva, kauan jo sitten tiedetty, maailman painopisteen siirtyminen Tyynen meren yli Amerikasta Itä-Aasiaan (Kiina!) on olennaisesti suurempi, vaikuttavampi, globaalimpi, yksilöiden elämään suuremmin ja elämänmittaisesti vaikuttava tapahtuama.
Sen voima ja kiihtyvyys on osittain kylmän sodan päättymisen tuloksia, eikä ihan vähän Neuvostoliiton lakkaamisen myötävauhdittama prosessi.
Näen että siirtyminen Kiina-keskeiseen maailmaan olisi joka tapauksessa ollut väistämätön muutos, mutta se nopeutui mainittujen edeltävien prosessine seurauksena.
Venäjän nykyinen suuntaus, jossa se ei kykene (halua?) hyödyntää omia potentiaalejaan talouden ja kansalaisten muodostaman kehitysvoiman jalostammisessa nähtyä enempää, voi onnettomimmaassa tapauksessa johtaa taantumakierteeseen, jolla ei voi olla olematta vaikutuksia sen sisäiseen rauhaan ja koheesioon; uhkakuva, jolla saattaa olla meille Suomessa melkoisia vaikutuksia.
Lievimmilläänkin näiden uhkien laukeaminen voi katalyyttisesti heikentää kaikenkaikkiaan Läntisen maailman asemaa kehkeytymässä olevassa Kiina-keskisessä uudessa kansainvälisessä järjestyksessä.
Siinä suhteessa Venäjän ongelmat ovat vanhaa sanontaa soveltaaksemme myöskin ”meidän ongelmiamme ja – myös Lännen ongelmia”.
Tätä seikkaa ei Länsi ja läntinen hegemonia näytä lainkaan tiedostavan. Se on harmi.
Ilmoita asiaton viesti
russofobi = Kremlin harjoittaman politiikan kriitikko
geopolitiikka = sovjetistinen ajattelutapa, jossa arvostetaan maapinta-alan hallintaa: mitä enemmän, sitä parempi
geopoliittinen katastrofi = alueen jakautuminen kansallisuuksien mukaan itsenäisiksi valtioiksi
Boris Jeltsin = nyky-Venäjän perustaja, eräs Neuvostoliiton lakkauttamisen avainhahmoista
Vladimir Putin = Jeltsinin lemmikki, jonka mielestä seuraajan valinta oli ainoa asia jonka väistynyt presidentti teki oikein, mutta siinä tämä kieltämättä onnistui täydellisesti
Kuuba-kortti = 60-lukulaista nostalgiaa entisille nuorille
Sokerina pohjalla suora, öykkärimäistä uussovjetismia kuvaava sitaatti:
”Jos olisin mukana päättämässä Venäjän hallinnossa, esittäisin ohjusten viemistä Kuubaan ja Venezuelaan.”
– Mikä päättäjä venäläisbyrokraatti uskoo olevansa Venezuelan aseistamisen suhteen? Onko latinalainen Amerikka neuvostohenkisille valtapoliitikoille mitään muuta kuin eteentyönnetty ohjustukikohta?
Ilmoita asiaton viesti
Sinua tuskin on tarpeen mitenkään henkilökohtaisella tasolla haukkua tai nimitellä. Riittää, että ottaa kantaa sanomisiisi.
Mitä sanomisiisi tulee, niitä voidaan ruotia vaikkapa näin:
1) Sikäli kuin olen nähnyt, puolustelet näillä palstoilla varsin johdonmukaisesti Neuvostoliittoa, siis käytännössä Suomen itäisessä naapurissa vuosina 1917-1991 vallassa ollutta hallintoa.
Fakta: kyseinen hallinto – jonka todelliset kannattajat aikoinaan olivat hyvin pieni vähemmistö – nousi valtaan erittäin raa’an ja systemaattisen, toisinajatteleviin ihmisiin kohdistuneen terrorin avulla. Kyseinen hallinto myös pysyi vallassa laajan ja systemaattisen terrorin avulla. Toisinajattelevia teloitettiin ja lähetettiin vankileireille miljoonittain, sekä esimerkiksi suljettiin terveinä mielisairaaloihin.
2) Olet niin ikään näillä palstoilla johdonmukaisesti asettunut puolustamaan edellä kuvatun hallinnon nykyistä seuraajahallintoa.
Fakta: tämä nykyinen seuraajahallinto ihannoi edellä kuvattua hallintoa, ja muun muassa sulkee mainitun, edeltävän terrorihallinnon aikana teloitettujen uhrien joukkohautojen löytäjiä ”pedofiileina” vankilaan.
Jo noista edellä mainituista seikoista voi demokratiaa kannattava tehdä johtopäätöksensä.
Oma kantani on, että kaikki toimenpiteet, jotka patoavat tuollaisten hallintomallien vaikutusvaltaa, ovat vain hyvästä. Kuten vaikkapa Naton laajeneminen.
Ilmoita asiaton viesti
Kun pohdimme Venäjän yleisen mielipiteen suhtautumista presidentti Putinin viimeaikaisiin linjauksiin, jotka ovat nähtävissä esim. eri oikeustoimijoiden suorittamista ”likvidoinneista”, niin kannattaa ehkä panna merkille, että esimerkiksi tunnetun ihmisoikeus- ja kansalaistutkimuslaitoksen Memorialin lakkauttamispäätös jakaa vahvasti kansakuntaa.
Levada-mielipidetutkimuslaitoksen vajaa kaksi viikkoa sitten, siis hyvissä ajoin ennen eilistä (28.12.2021) suorittamaa järjestön lakkauttamispäätöstä, oli merkillepantavan vahvasti järjestön toimintavapauksien edelleen sallimisen puolesta.
Tässä Linkki:
”YLEINEN MIELIPITE MEMORIALIN* LAKKAUTTAMISESTA
Levada, 17.12.2021
”Kolmannes venäläisistä tuntee Memorialin* toiminnan. Järjestön olemassaolosta ja toiminnasta tietoisista yli puolet (58 %) suhtautuu organisaatioon myönteisesti.
Myös järjestön tuntevien venäläisten keskuudessa vallitsee käsitys, että Memorial*:n likvidointi on poliittinen prosessi, jolla pyritään tukahduttamaan itsenäisiä julkisia järjestöjä.”
Link: https://www.levada.ru/en/2021/12/17/public-opinion-on-the-liquidation-of-memorial/
Järjestön tunnettuisuus, erityisesti nuorimmissa ikäryhmissä, on varsin alhainen, mutta siihen on syynsä, jotka yleisesti tunnetaan. Järjestön aiempi julistaminen ulkomaiseksi agentiksi ei ole omiaan saamaan ihmisiä, jotka sen tuntevat, myöntämään mielipidetutkijalle tätä tuntemustaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten jo aikaisemmin kommentoin Levadaa, kyse on ulkomaisesta agentista, jota rahoitetaan lännestä, Levada saa jatkaa Venäjällä, sillä se on paljastanut viranomaisille ulkomaisen rahoituksen lähteet.
Levadan luetettavuus on kyseenalainen sen pienen kyselyotannan takia.
Memorialin lakkauttaminen oikeuden päätöksellä johtuu siitä, että se ei suostunut paljastamaan ulkomaisen rahoituksen lähteitä. Eli rikkoi näin Venäjän perustuslakia ja oikeuden päätöksiä.
Näitä ulkomainen agentti-lakeja on myös mm. Yhdysvalloissa ja Britanniassa.
Ilmoita asiaton viesti
En ennen tätä Memorialin lakkautus-oikeudenkäyntiä ollut kiinnittänyt huomiota siihen, että se oli perustettu jo 1988, siis Neuvostoliiton aikana.
Mahtaako olla niin, että järjestö on Putinin mielessä leimautunut jonkinlaiseksi Neuvostoliiton lopun airueksi ja on siksi ollut erityinen piikki hänen lihassaan? Esimerkiksi Stalinin terrorin ja sen uhrien julkisella muistelullahan oli tietty roolinsa tuossa ”1900-luvun suurimmassa geopoliittisessa katastrofissa”.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän presidentti Putin ei lakkauttanut Memorialin toimintaa. Päätöksen oikeusasiassa teki Venäjän korkein oikeus.
Memotrial oli antikommunistinen järjestö, jonka suojissa toimi Venäjän vaaleissa provokaatioita järjestänyt vaalitarkkailujärjestö. Sen keskus toimi ulkomailta käsin.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä asiassa ei liene mitään merkitystä sillä, mitä Putin henkilökohtaisesti asiassa on tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Venäjällä ei ole perinnettä länsimaissa normaalina käytäntönä olevasta vallan kolmijako-opista, johon kuuluu, että lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta toimivat toisistaan riippumatta eivätkä puutu toistensa tekemisiin.
Venäjällä tuomiovalta on aina ollut alisteinen nimenomaan toimeenpanovallalle, eli viime kädessä tsaarille/Kommunistiselle puolueelle/presidentille. Unohtamatta tietenkään varsinkaan kahden jälkimmäisen nyrkkejä, eli NKVD/KGB:ta ja FSB:tä.
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan, Memorial perustettiin jo Gobatsovin aikana tuolloin, ja minulla oli ilo tuntea sen perustajajäseniä ja useampia nykyisiä toimijoita, joita kunnioitan toimintansa ja henkilökohtaisten ominaisuuksiena ja elämänarvojensa vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Jatkan vielä toisella kommentilla.
Levada on elokuusta 1999 lähtien tehnyt Vladimir Putinia koskevia kannatuslukemia. Hn toimi tuolloin Venäjän federaation pääministerinä ja sittemmin tunnetusti presidenttinä kaksi kautta 2000-2008, PM:nä 2008-2012 ja presidenttinä jälleen 2012 alkaen.
Hänen suosionsa on ollut Levadan suosio-rankingissa erityisen korkealla syyskuussa 2008: 88 % katsoi ilmoitti valintaskaalassa ”approve”, ”disapprove” tai ”No Answer” valitsevansa approve-vaihtoehdon, eli hyväksyvänsä hänen toiminnan ja ”kannattavan” sitä.
Suosio on ollut erittäin korkea vuosien läpi.
Viimeksi se oli huippulukemissa kesäkuussa 2015: 89 % (All Time High).
Sieltä suosio on hiipunut, ja kesällä 2020 se kävi jo venäläisiin olosuhteisiin katsoen alhaalla: 59 %:ssa.
Tämän vuoden joulukuussa tulos oli 65 %.
Venäjän pääministerin suosiokäyrä on kulkenut viime vuosina hieman toiseen suunaan: Medvedevin loppuvaiheissa suosio putosi alimmilleen, eli 28 %:iin.
Mutta vuoden 2020 tammikuussa virkaan vaihdetun PMinisteri Mihail Vladimirovitš Mišustin`in suosio on 37 %:n tasolta noussut päättäväisesti syyskauden kohonneisiin lukemiin; suosio on sahannut 54 ja 60 %:n välillä. Joulukuun 2021 lukema oli 54 %. Se on varsin hyvin, etenkin kun huomioimme sen, miten vahvasti Misustin on työssään keskittynyt kotimaan sektorille niin että häntä ei juuri kansainvälisessä mediassa ole näkynyt, ei hyvässä eikä pahassa. Ilmeisesti hän on päämiehelleen lojaali ja uskollinen, ja tekee jotain sellaista, josta > puolet vastaajista pitää?
Katso: Approval of the Prime Minister: https://www.levada.ru/en/ratings/
*
Putinin hallituksen (vai pitäisikö sanoa pääministeri Misutsinin johtaman hallituksen? kannatus on jumittunut niukasti alle 50 %:n tasolle.
*
Mielipidesarjan osiossa nimeltä ”Social sentiment index”, jonka voinee kääntää vaikkaoa ”yhteiskunnallisen fiiliksen indeksiksi?), ”kannatuskäyrät” ovat kuluneen vuoden 2021 aikana ”heijanneet” prosenttilukujen 74-81 välillä, niin että parittomina kuukausina suoritettujen mittausten viimeisin (marraskuulta 2021) luku oli 74%. Siis jonkin sortin ”alamäkeä”.
Ei tässä nyt kaikenkaikkiaan mistään huippulukemista voi puhua, jos kohta ei dramaattisesta romahduksestakaan. Mutta siihennähden, miten touhukasta toimintarintamalla on ollut – osin jopa sijaistoimintaan vivahtavaa aktiivisuutta – ei kai lukemia voi Putinin ja hänen regiminsä kannalta ihan parhainakaan pitää?
Miten niitä sitten tulisi lukea?
Miten ulkomaalainen pystyisi ”lukemaan ulos” noista Levadan numeroista ja käyristä jotain relevanttia, suuntaa antavaa?
Olisin tietysti varovainen, mutta jotenkin haistan niistä jotain sellaista, jonka pystyn aavistaa herättävän hallinnossa, siis vallan keskuksessa, jonkinalaista huolestumisen aihetta!
Tämä tunne, yhdistettynä yleisesti tiedossa oleviin talouden, oikeudenkäytön ja kansalaisvapauksien näkyvään heikkenemiseen, en lainkaan yllättäyisi, jos laajemminkin johtopäätökseksi tulisi summaus, jonka tiivistän tässä: pommin päällä istutaan.
Jonkinlainen sytytyslanka palaa jo. Miten pitkä tai sitkeä se lanka on riippuu tulevasta kehityksestä. Kehitys tässä on tarkoitettu neutraaliksi ilmaisuksi: se voi olla kansalaisten ja kansakunnan kannalta joko myönteistä tai kielteistä.
Ihan neutraalia se ei taatusti ole.
Ilmoita asiaton viesti
”…yhdistettynä yleisesti tiedossa oleviin talouden, oikeudenkäytön ja kansalaisvapauksien näkyvään heikkenemiseen…”
Millä tavalla Venäjän talous on heikentynyt? Väite ei vastaa lainkaan todellista kehitystä,
Venäjän talous ei ole yli kymmeneen vuoteen (vertailuvuosi 2010) ollut niin hyvällä tolalla kuin nyt. Kaikki mittarit ovat plussalla: työttömyys 4%, ulkomainen velka lähes olematon, investoinnit kovassa kasvussa, vararahastot suuremmat kuin koskaan aikaisemmin, reaaliansiot nousevat, palkat ja eläkkeet monikertaistuneet kymmenessä vuodessa.
Ainut miinus on 8% inflaatio. Mutta korkealla se on muuallakin: Yhdysvallat 6%, EU 5%.
Venäjän federaation ensi vuoden budjetissa puolustusmenojen osuus alenee edellisvuosien tapaan.
Venäjälläkin oikeudenkäyttö ja kansalaisvapaudet perustuvat perustuslakiin ja oikeusnormeihin. Miten muutoin voisi ollakaan?
Ilmoita asiaton viesti
Suomen Pankki/Bofit 22.12.2021 ”Tämän vuoden investointien kasvun ytimessä on Moskova, jossa tehtiin yli puolet Venäjän kokonaisinvestointien tammi-syyskuun kasvusta. Siellä investoinnit kasvoivat yli 20 % vuotta aiemmasta, ja Moskovan osuus koko maan investoinneista oli lähes 20 %. Moskovassa suuria investointisektoreita ovat kuljetukset ja varastointi, informaatio ja viestintä sekä rahoitussektori. Kahdella ensin mainitulla sektorilla investoinnit Moskovassa ovat kasvaneet tänä vuonna 24–29 % vuodentakaisesta ja rahoitussektorilla yli 60 %.”
Ilmoita asiaton viesti
Valta ja raha Venäjällä on tunnetusti voimakkaasti keskittynyt kahteen suurimpaan kaupunkiseutuun. ”Maakuntien-Venäjä” kuihtuu ja kärsii, ne toimivat monessa suhteessa (edelleen) Venäjän kolonialismia muistuttavan matalan jalostustason luonnonvarojen luovuttajina, ilman niille kohtuudella kuuluvaa osuutta lopputuotehyvästä.
Prosentit ovat hyviä, absoluuttiset tuotantoluvut parhaita.
Ilmoita asiaton viesti
Kun vauhtiin pääsin, niin otetaanpa tähän vielä Levada-mielipidemittauslaitoksen tuorein tutkimustulos siitä, miten venäläiset kokevat omat johtajansa. Mikä heitä ohjaa:
LEVADA 11.11.2021;
”Yli puolet venäläisistä (56 %) uskoo, että nykyiset vallassa olevat ihmiset ovat huolissaan vain omasta taloudellisesta ja uraansa liittyvästä hyvinvoinnista.
Tämä indikaattori on kohonnut viime vuosina ja on saavuttanut vuoden 2011 tason, niinpä tällä hetkellä enemmistö väestöstä (54 %) katsoo, että sen johtajat ovat kiinnostuneet vain omasta kukkarostaan ja kärieeristaan.
Väestöstä 8 % katsoo, että johtajat ovat sinänsä rehellisiä mutta ”heikkoja ihmisiä”.
10 % katsoo, että johtajat ovat sinänsä kunniallisia, mutta kykenemättömiä.
16 % katsoo että maata johtaa ihan hyvä tiimi, joka johtaa maata hyvään suuntaan. Tämä ”kannatuslukema” on heikoin sitten vuoden 2013.
10 %:lla ei ole mielipidettä – tai he eivät välitä kertoa sitä.
Aika lohdutonta. Lyhyesti sanottuna!
Link: https://www.levada.ru/en/2021/11/11/people-in-power/
Ilmoita asiaton viesti
”Aika lohdutonta. Lyhyesti sanottuna!”
Tuohan on lännen kannalta mitä parhain tulos. Siispä, lisää euroja ja dollareita Levadalle.
Ilmoita asiaton viesti
Blogin aihe ilmeni otsikosta, jossa oli kaksiosainen kysymys.
Jälkimmäinen kysymys kuuluu:
”Onko sisäpiirin voimasuhteet muuttumassa?”
Vallan ”sisäpiirin” osalta mielipidemittaukset ovat melko mahdoton suorittaa, joten joudumme asiaa arvoidessamme tyytymään muun muassa kansalaisten keskuudessa suoritettuja mielipidemittauksia.
Niillä kun tapaa olla jonkinasteinen heijastusvaikutus myöskin, jos kohta ei välttämättä kaikekin ylimpään johtoon, kylläkin johdon ”sisäpiiriin”. Näin uskon, ja empiria todistaa.
Joskin monessa kohdassa historiankirjoitusta myöskin todetaan, että vaikka muulta ensin näyttää, ennen pitkää vahvinkin vallankäyttäjä ja yksinvaltias on kuitenkin pakotettu huomioimaan kansakunnan keskuudessa vaikuttavia näkemyksiä ja tahtoja, etenkin niitä, jotka organisoituvat vaikuttavaksi voimaksi. Aina se piste tähän asti on löytynyt. Se nousee kansan keskuudesta, kun aika on kypsä.
Jos ei valtakunnassa toimi avoimesti toimivia mielipidetutkimustoiminnassaan puolueettomasti toimivia elimiä, sen pahempi valtakunnalle.
Ilmoita asiaton viesti
Niin paljon kun itse toivoisinkin, että itänaapurissamme kansa nousisi vastustamaan nykyhallintoa, niin en ihan oikeasti usko sellaiseen mahdollisuuteen. Muistaakseni tässä joku aika sitten sellaista yritettiin Valko-Venäjällä, mutta hiljasta taitaa pitää sielläkin tällä hetkellä sillä rintamalla. Jos ei tätäkään diktaattoria saatu syöstyä vallasta, niin tuskin onnistuu Putininkaan suhteen.
Nähdäkseni ainut ratkaisu on riittävän iso joukko valtioita yhteistyöhon ja todella tuntuvat pakotteet. Neuvotteluista kieltäytyminen, ainakin nykyisillä ehdoilla, lisäksi Suomi ja Ruotsi postittamaan jäsenanomus Naton suuntaan ASAP.
Kuten netissäkin, niin röllit pitää jättää ruokkimatta, niin pitäisi tehdä myös Putinin kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Minä taas toivoisin, että Suomen kansa nousisi vastustamaan nykyhallintoa. On uskomatonta, että turhiin hävittäjäkoneisiin haaskataan 10 miljardia euroa ja samaan aikaan tehohoitopotilaita siirretään sairaalasta ja maakunnasta toiseen.
Ilmoita asiaton viesti
No, vaikka olenkin monessa asiassa, jopa aivan perustavissa ideologis-empiirisissä seikoissa toista mieltä Suomen ”nykyhallinnosta”, niin puolustan innolla sen legitimiteettiä ja toimintaoikeuksia.
Sen olemassaolo kun perustuu vapaisiin vaaleihin kesäkuussa 2019 ja vapaiden puolueolojen perustalle muotoutuneeseen hallitusohjelmaan. Ja – tärkeintä – se nauttii kansaneduskunnan luottamusta, joka on monin luottamusäänestyksin parlamentissa tänäkin vuonna koeteltu!
Ilmoita asiaton viesti
”Minä taas toivoisin, että Suomen kansa nousisi vastustamaan nykyhallintoa.”
Ainoa toinen vaihtoehto olisi porvarihallitus. Hienoa, että olet kannattamassa samaa kuin minä.
Ilmoita asiaton viesti
Pikkuhiljaa alkavat Pietarin vanhat ja uudet trollitehtaan kasakat saamaan palkkaa v. 2014 – 2015 jälkeen.
Ja jopa uskovat, että hyvä näin – onnettomat.
Ilmoita asiaton viesti
Eräänlainen venäjälogien ikuisuuskysymys 2000-luvulla on ollut, etenkin vuosien 2012 ja 2014 jälkeen:
Onko Putinin ”elinikäinen tsaarius” lakkautettavissa?
Ja jos on, miten se todennäköisimmin tapahtuu? Siis tuleeko passitus datsalle tai maanpakoon ”alhaalta vai ylhäältä”?
Asioiden ollessa nykyasennossa, ja voimankäytön johdettua siihen, että Blotjanjan yli ”100-kiloisten” (siis yli 100.000 henkilöä käsittävien) mielenosoitusten mahdollisuus on minimoitu ja tyrehdytetty käytännössä täysin, katsoisin kansalaismielipiteeseen perustuvan ”kadun voiman” mahdollisuudet korkeimman vallan kumoamiseksi lähelle nollaa oleviksi. Joskin tämä sillä historiallisella varauksella, että mitä mielikuvituksellisimpien käänteiden jälkeen status quo ja siihen perustuvat ”kannunvalannat” saattavat kupsahtaa ykskaksi nurin niskoin.
Silloin kyse on pitkään latautuneen painekattilan purkauksesta jonkin oikeaan hetkeen ja tilaan osuneesta kipinästä, tahallisesta tai tahattomasta.
Mikä sitten on se toinen vaihtoehto, ”valtojen kumoaminen ylhäältä”?
Se on näillä näkymin huomattavasti realistisempi vaihtoehto.
Huolimatta tarkkaan kammatusta kaveri-ringistä aivan ylimmällä komentosillalla:
jos (tai kun) kaveruus osallisuutena vallasta perutuu enemmän henkilökohtaiseen intressiin (asema, valta, raha, näiden myötätuomat aineelliset ja aineettomat hyvät), ilman vakaumusta, ideologiaa, kutsumusta, kunniaa ja muita ihmistä ylentävää sisältöä, niin tuulten kääntyessä ja maan uhatessa pettää jalkojen alla, ei mikään ole kaveruudessa lähempänä kuin petos: puolen vaihto, kaiken menttämisen uhatessa, parempi pelastautua hajoavalta jäälautalta ”kovemmalle uudelle pohjalle”.
Tuskin V.V.P.:llä kovin montaa ”tosiystävää”, sielunkumppania ja hekilötason luottomiestä on.
Kysymys onkin siitä, minkälaisten olemassaolevaa valtaa horjuttavaa voisi tapahtua, jotta tilanne johtaisi ”luteiden rassaamiseen lipusta”, Kremlin viiristä?
Näen monia skenarioita, mutta ehkäpä palaamme niihin 2022.
Sitten on tietysti ihan oma kysymyksensä: tosiasiallinen kädenvääntö Venäjän ”haukkojen” ja ”kyyhkyjen” välillä! Se on, vaikka me lännessä emme sellaisesta ole kuulletkaan emmekä piittaa sen merkityksestä mitään.
Kieltäydyn päättäväisesti uskomasta, että kaikki putinilaisen unikratian huimaavissa korkeuksissa olevista henkilöitä olisi täysin periaatteettomia kleptomaneja ja kameleontteja. Tietty osa ihmisistä on omalla tavallaan kunnian ihmisiä ja valmiita jopa riskeihin, tai peräti uhreihin, omakohtaisiin sellaisiin, jos järkevä ja mahdollinen ratkaisu parempaan vain häämöttää silmien edessä, ja omaa panosta sen toteuttamiseksi kaivataan. En näe tätä naivin hyväuskoiselta pohjalta, vaan elämänkokemuksen ja koetun ihmistuntemuksen perusteella.
Kun edellä jaoin nomeklatuuran vaikuttajahahmoja kahteen kategoriaan, kyyhkyihin ja haukkoihin, siinä oli tiiviissä blogikommentissa tarpeellista pelkistystä, mutta myös historian empiriaa: hatut ja myssyt, me tunnemme jaon. Mitkä ovat Venäjän ”kyyhkyjen” mahdollisuudet koota rivinsä, organisoitua ja toimia?
Mieleeni vääjäämättä palaa vuoden 1964 syyskuun palatsikumous. Silloin näennäisesti asialla olivat kovikset, haukat. Mutta meidän ei ole lupa unohtaa myöskään kahta muuta argumenttia, jotka ovat hienostuneempia, vähemmän brutaaleja kuin brezhneviläisten terrorissa keitettyjen gangsterien nujanyrkkiset urhot, B, K ja P. Eivät hekään sentään tappaneet Nikitaa, vaan passittivat datsalle, kotiarestimaisiin oloihin kepsuttelemaan.
Syyskuun 1964 kumoaja kolmikon perusteita olivat päämiehen lähes adhd-mainen oikkuileva tempoilu, erityisesti maataloudessa, mutta myös melkein kaikessa muussa. Ja toinen, samalla tavoin tänään relevantti ja akuutti punkti: Mielettömien maailmanlopun riskien otto sodan ja rauhan kysymyksissä, ilman todellisen voiton ja hyödyn mahdollisuutta. Pelkkiä maailmanlopun kuvia, ohjuskalistelua ja Tsar-Bomba -koe ym.
Jossain tuli raja eteen. Sillon tuli lähtö. Niin se voi mennä nytkin. Tempoilua ja harhaiskuja taloudessa, militarismia ja maailmanrauhaan uhkaavia liikkeitä.
Ilmoita asiaton viesti
Maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa (HS/Jarmo Huhtanen, 30.12.2021):
”Monet asiantuntijat pitävät mahdollisena, että Ukrainan sota laajenee. Suomen poliittisessa johdossa Venäjän toimet ovat aiheuttaneet neuvottomuutta. Jopa Natoon liittymistä on väläytetty.
Patomäki muistuttaa, että kansainvälisen politiikan teorian poliittisen realismin keskeinen periaate on pyrkiä katsomaan tilanteita eri toimijoiden näkökulmasta. Kuten nyt myös Venäjän.”
”Suomalaisilla journalisteilla ei ole hänen mukaansa ”aikaa tai kärsivällisyyttä tai intellektuaalisia kykyä käydä asioita läpi”, joten juttuja kopioidaan läntisessä mediasta.”
”Venäjän näkökulmasta on tietenkin selvää se, että Naton laajentuessa ja sen sotilaallisen voiman työntyessä lähemmäksi Venäjän rajoja, tilanne on sellainen, joka laukaisee helposti reaktion. Tilanteessa, jossa monien vuosien ajan Naton laajenemista ja myös Euroopan unionin politiikkaa on turvallistettu Venäjällä”.
Link: Maailmanpolitiikan professori haluaa presidentti Niinistöltä moraalista johtajuutta Venäjän aiheuttamassa kriisissä: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008506448.html
Ilmoita asiaton viesti
Patomäki edustaa juuri sitä suomettuneisuutta, jota muutoin on Suomessa laajalti kavahdettu viime vuosien aikana.
Yhdestä asiasta (sitaatti alla) olen kuitenkin hänen kanssa samaa mieltä:
””Olen sitä mieltä, että ehdottomasti hänen pitäisi lausua näkemyksiä näistä asioista. Hän on lausunut näkemyksiä monista asioista, jotka eivät edes presidentille nykyisen perustuslain puitteissa kuulu. Tämä on sellainen asia, joka ehdottomasti kuuluu.”
Ilmoita asiaton viesti
Suhtaudummepa sitten miten tahansa vallitsevaan Ukraina-kriisiin – jos tätä suurvaltapoliittista/sotilaspoliittista tilannetta tuolla kokoavalla nimellä kutsuisi – niin uskon, että meille kaikille on oikein hyvä juuri nyt vuosien 2021 päättyessä – ja Uuden vuoden 2022 alkaessa, lukea tämä prof. Heikki Patomäen artikkeli (20.12.2021).
Jos ei muuten niin käytännöllisenä ajatuksellisena voimisteluna.
Linkki, vapaasti luettavissa osoitteessa:
https://patomaki.fi/2021/12/venajan-ehdotus-sopimukseksi-naton-kanssa-kuinka-ylittaa-konflikti/?fbclid=IwAR3gc9JPhYUmi3dIVePaAIf9Pul3XYMkrVwex84IxYMPkGJxf3-gYqOEZm0
Ilmoita asiaton viesti
Historia on mielenkiintoinen tapa perehtyä menneisyyteen, siihen mitä todella tapahtui.
Tänään meillä ei ole historiaa omasta ajastamme. Enimmäkseen voimme vain yrittää suhteuttaa sen, miten aikamme kirjoittaa uusiksi menneen historian, ja yrittää sen antamin osviitoin kalibroida ympärillämme kuohuva meininki siihen, mitä tapahtuu todella.
Ei ihan yksinkertaista.
*
Vuoden viimeisenä päivänä Kemppinen 12-miljoonan kävijän blogissaan kirjoittaa tänään mm. historiankirjoituksesta.
Euroopan historiaa kirjoitetaan uusiksi, ja se liikuttaa myös meitä.
Muun muassa Adam Tooze, josta Kemmpinen johtaa tällaistakin:;
”Näitä esimerkin miehiä oli taannoin kuollut Judt ja etenkin voimansa päiviä nyt viettävä Adam Tooze.
Näkökulma on virkistävä. Tooze perustelee, että Saksan keisarikunnalla tuli kiire sotaan kesällä 1914, koska Venäjän varallisuus ja elinkeinoelämä kehittyivät niin rajusti, etenkin ranskalaisten rahoittamana.
Samalla syntyy käsitys siitä, miten USA rahoitti jo Sommen ja Passchendaelen hirmutaistelut ja vetäytyi valtameren taakse karhuamaan saataviaan, jotka olivat huomattavan suuret.
Entä jos Neuvostoliiton 1930-luvun kauheuksien takana oli samanlainen syy kuin nyt: rahat loppu. Neuvostoliiton ja Saksan kauppa – viljaa ja koneita – oli merkittävän suurta, puheista huolimatta. Yhdysvaltain sotaan tulosta alkaen Neuvostoliitolla oli luottolaitos. Lendlease on otettava kirjaimellisesti. Tavaraa toimitettiin erittäin paljon myöhemmin laskutettavaksi. Jos laskut kirjoitettiin, niitä ei kyllä koskaan maksettu. Saksasta nykyiset tutkijat ovat sanoneet samaa kuin Speer muistelmissaan: Stalingradin aikaan rahat alkoivat loppua.”
Ilmoita asiaton viesti