Miten tässä näin kävi? – Nujersimme suotta inflaation eli Euron ja Unionin umpeutuva polku

Miten tässä näin kävi? – Euron ja Unionin umpeutuva polku

Tiedämmekö me Euroopassa lainkaan, mitä Euroopassa on parhaillaan tapahtumassa? Moninaisista me huolehdimme, mutta meneekö tämä kaikkein akuutein kriisi, Euroopan rakennekriisi, tarkkaavaisuutemme ohi kuin varjo vain?

*

Palataan parin viikon takaisiin arviointeihin, ne eivät ole lainkaan ”hapantuneet” tänä aikana, pikemminkin päinvastoin, ne ovat mitä päiväntärkeimpiä nyt ja pitkään.

Helsingin yliopiston dosentin, Tuomas Malisen analyysi on viiltävääkin viiltävämpi:

”EU-pomot rakensivat aikapommin, joka meinaa räjäyttää koko maailmantalouden.”

Malisen mukaan talouden tervehtymisen kannalta tärkeintä on, että pankkisektori on kunnossa. Tätä ei hänen mukaansa turvata sen enempää helikopterirahalla kuin negatiivisilla koroilla, joista myös on puhuttu viime aikoina.” Malisen mielestä on palattava markkinatalouden periaatteiden noudattamiseen.

”Nyt keskuspankit ovat täydellisesti sotkeneet käytännössä meidän pääomamarkkinat.”

Malisen mukaan keskuspankkiiri on tällä hetkellä suurin uhka maailmantaloudelle ja on maalannut itsensä nurkkaan.

”Mitä enemmän ne tekevät, sitä huonommaksi Euroopan tilanne muuttuu”, Malinen sanoi.”

Lähde: US, Minna Karkkola/11.9.2019: https://www.uusisuomi.fi/uutiset/dosentti-ryopyttaa-eu-pomoja-ylella-rakensivat-aikapommin-joka-meinaa-rajayttaa-koko-maailmantalouden/3792aed3-c90d-4403-8166-3c8ac1ea77ca

*

Euroopan Keskuspankki EKP pohti torstaina 12.9.2019 Euron ja Euroopan ongelmia, miten saada vanhan maanosan talouteen lisää kierroksia – ja miten ennenkaikkea päästä eroon miinuskoroista ja talkkunoivasta inflaatiosta.

Millä Eurotalous nousuun, tai ainakin porstuassa kolisteleva taantuma torjuttua?

Alkaa olla jo kiire.  Talouden viisarit roikkuvat alaspäin kuin sulavat kellot Dalin taiteessa.  Mikä on mennyt Eurooppaan? Mistä lähteistä tulvii tällainen apatia, nahkeus ja alisuoritus?

Kuukausi kuukaudelta näyttäytyy entistäkin järkyttävämpänä se pitkään ounasteltu näky Euroopan tilasta;

Eurooppa on tehnyt vääriä asioita ja nekin huonosti.  Sanalla sanoen Eurooppa on satsannut vääriin hevosiin.

EKP:n rohdot 12.9.2019 jatkavat samaa hevoskuuria, jossa stagnaation eväitä syötetään letkusyötöllä, yhä ja jatkuen.

*

Katsotaanpa

Epätoivon tasoa kuvastaa se, että Euroopan ytimessä, jopa Komission taholta, on viime päivinä heitelty ilmaan sinänsä vanhaa friedmanilaista ideaa käyttää talouden inspiroijana raakaa lääkettä, helikopterirahaa.  Siis levitetään vaikkapa 1.000 miljardia Euroa Unionin kansalaisille kertalaakina tai vaikkapa vuotuisantina – vastikkeetta – ja katsotaan, miten tämä injektio saa ruumiiseen liikettä.

Odotetusti ekonomistit tyrmäävät tämän, ainakin siis oikeistohakuiset ekonomistit.

Taloustieteen dosentti, tutkimusyhtiö GnS Economicsin toimitusjohtaja Tuomas Malinen sanoo sen suoraan:

Yksi typerimpiä ideoita, joita keskuspankkihistoriassa on esitetty.  Se on erittäin hankala toteuttaa.  Miten sä jaat nämä rahat?  Sitä paitsi se aiheuttaisi keskuspankille valtavat tappiot. Miten sen tase tasattaisiin, pitäisi keksiä jokin kuvitteellinen bondi.

Malisen argumentaatioketju huipentuu johtopäätökseen: Eihän rahaa painamalla luoda mitään arvoa,  me tiedetään että se johtaa lopulta rahajärjestelmän romahdukseen.

Vastaväitteenä voi kysyä:

Miksi tätä toteutumatonta Fridmanilaista läppää kritisoidaan näinkin kärkkäästi, kun samaan aikaan ja jo pitkään on kuitattu tuhansilla miljardeilla tekorahaa markkinoille, siis ensisijaisesti raha- ja finanssirakenteeseen?  Ja ilman erityisempää näkyvää tulosta, siis hyötyä.

Ison rahan kaataminen isoihin luukkuihin on anonyymimpää, vähemmän sosiaaliavusteisuuteen haiskahtavaakaan, kuin rahan luukuttaminen suoraan oikeasti köyhien ja ”köyhtyvän keskiluokan” henkilökohtaiseen käyttöön.

*

Asia voidaan nähdä niin, että Euroopassa on jorpakkoon tormannutta monitoimikonetta (Euroopan talous, rahajärjestelmä ja ehtyvä kysyntävoima) pyritty työntämään köydellä.

Eihän siitä mitään tule. Köyttä vain kuluu.

*

Eurotalouden nurinperisyys näkyy alastomimpana miinuskoroissa. 

Kylmän sodan jälkeen (Post Cold War Age) on talouden tehokeinoina käytetty vääriä lääkkeitä, vääriä tavoitteita ja niihin sovellettuja vääriä keinoja.

KylmänSodan jälkeinen aika tulee Eurooppalaisessa historiankirjoituksessa assosioitumaan pitkään ja hankalaan kauteen, talouden jääkauteen, jolloin vanha manner putosi kyydistä ja liukastui omaan synnyttämäänsä railoon – muun maailman rynnistäessä eteenpäin.

Euroopan Keskuspankin keskeiseksi tehtäväksi on muotoutunuthintavakauden turvaaminen”, toisin sanoen inflaation paimentaminen niin, ettei se nouse yli 2,0 %:n.

Useinkaan emme muista tai tiedä, että tämä vahtivuoro ei ole annettu taivaasta Keskuspankille, vaan että EKP itse asetti sen itselleen 1998.

– Sitä ei siis ole mikään demokraattinen ja vaihdettavissa oleva elin asettanut; näin ollen sitä ei ”voi” korjatakaan.

Eivät ne itse sitä tee, eivät ne korjaa omaa organisaationsa tekemää näköhäiriötä, virhetulkintaa ajan merkeistä.

Se hintavakaus, jota on 21 vuotta varjeltu kuin ”lapsen silmää”, mitä se on ja mihin tuolla varjelulla pyritään?

Tämä – hintavakauden turvaaminen – oli ehkä jossain vaiheessa relevantti tavoite, kun kansallisvaluuttojen ja rajoitetun globalismin kaudella inflaatio laukkasi ja teki tuhoja.

Mutta se oli silloin.  Nyt on nyt.

Globaalien markkinoiden ja globaalin vaihdannan aikana Eurooppa on hyötynyt muun maailman halpatuotannosta ja –tuonnista.  Mutta siitä saatu hyöty ei ole koitunut Euroopan hyväksi vaan ei kenenkään hyväksi täällä, sillä maanisella inflaatiovahdilla on typistetty ja näivetetty oma perustalous.

*

Keskustelin tästä aiheesta Ikaalisissa Paavo Lipposen kanssa jo vuonna 2005, kun alkoi näyttää, että inflaation – siis terveen 4 – 5 prosentin inflaation – tuottama terve kannustin alkoi piiputtaa, ja markkinoilta poistui aktiivisen toimijan keskeinen kannustin, inflaation laakereita ja telaketjuja voiteleva vaikutus.  Kysyin Paavolta, miksi Eurooppa niin vahvasti keskittyy inflaation vahtimiseen ja siinä tulee käyttäneeksi inflaatiolääkkeinä rajoittavia keinoja, jotka tuhoavat paitsi inflaation, myöskin paljon arvokkaampaa, nimittäin talouden dynamiikan.  Dynaamisen kasvutekijän.  En muista mitä Paavo tarkkaan ottaen sanoi, mutta oletan hänen vedonneen Saksan ankariin kokemuksiin ja empiriaan.

Sen muistan, miten sanoin, että idän 4-5 prosentin inflaatiota hyvänä ja parhaana.

*

Väärin nähty inflaatiopeikko

Nyt vain kävi niin, että me Euroopassa luimme ajan merkkejä väärin, hyvin väärin.  Meidän olisi tullut ymmärtää, että avautuvat markkinat ja vapautuva kauppa mahdollistaa merkittävästi väljemmät inflaafiosuitset taloutemme ohjureille.  Halpuutetut globaalit markkinat sen tekivät.

Maailmankauppa lisää tuottavuutta, vähentää hintapainetta ja toimii lähtökohtaisesti deflatoorisesti.  Samaan suuntaan vaikuttaa tekonlogian kehittyminen.  Ja sitten tulikin tämä äärimmäisen löysä keskuspankkipolitiikka. Samalla ne söivät oman taloutemme, tuotantotaloutemme ja muun perustavan tuottavaan toimintaan rakentuvan taloutemme perustaan, tai nakersi ainakin sen keskeisiä elementtejä.

Meidän olisi tullut ymmärtää – se, minkä aavistuksenomaisesti jo puolitoista vuosikymmentä sitten vaistomaisesti tajusin – ettei kannata panostaa inflaationtorjuntaan, vaan tehdä mitä?

Mitä meidän olisi tullut tehdä?

Tehdä täysin päinvastoin.  Kannustaa ja vauhdittaa inflaatiota.

Ei se niin vaarallista näissä luistavissa markkinoissa – joissa toimintakenttä oli kuin kynttilällä voideltu ja liukkaaksi saatettu tanssiparketti.  Ei sille sovi hiekkaa heittää, vaan lisää kyntteliä!  Meidän olisi pitänyt vauhdittaa omaa talouttamme ja sen luontaisia toimintavoimia, kasvun dynamiikkaa, ylläpitämällä inflaatiota!

Meidän olisi pitänyt tavoitella neljän tai jopa viiden prosentin inflaatiota!

Sellaisissa oloissa normaali hakuisuus investointeihin ja tuotantorakosten täyttöön olisi säilynyt vilkkaana ja talous vireänä.  Nyt me sammutimme tulipaloa, joka ei edes hehkunut saati loimunnut.

*

Mikä traagisinta tässä on se, että yhä jatkamme vääräksi osoitettua politiikkaa ja aina vain lisäämme panoksia sen toteuttamiseen.  Mikään poliittinen taho ei pysty tunnustamaan perustavaa virhettä, saati korjaamaan sitä.  Sitä paitsi; nyt jo nähdään selvästi, että 2000-luvun aikana toteutettu näivettävä politiikka on vääristänyt rakenteet ja finanssitoimen niin vinoon asentoon, ettei paluuta entiseen ole.

On vain tultava toimeen tämän turboahdetun finanssimarkkinan kanssa.  On vain tultava toimeen tämän syöttöletkuissa olevan reppanatalouden kanssa.  Hetkenkään sähkökatkosta tai politiikkamuutosta tämä aikaansaatu bastarditalous ei kestä!

Olemme virheemme vankeja, poltetun maan taktiikkamme pauloissa.

*

Meillä ei ole kykyä nähdä.

Me teemme poliittisen rahan ja olemme purjeessa sen kanssa.  Me luomme luomisen riemussa helvetinkoneen, jonka piti pelastaa meidät, auttaa pysymään maailman johtavana taloutena, valtana ja voimakeskittymänä.  Mutta mitä me saimmekaan aikaan? Me, talouden Frankensteinit, loimme idealismista ja poliittisesta idelogiasta sopan, jossa nyt lillumme, maailman tappiin asti.

Me sodimme 1920-luvun hyperinflaatiota vastaan uuden maailmanajan ja uuden globaalin maailmanjärjestyksen kentällä.  Siinä missä kenraalit sotivat edellisen sodan opein, me ”sodimme” taloudessamme isoisän vaarin uhkakuvia vastaan ja paleltuneiden perunoiden inhoittava lima kielellämme. Muistelimme menneitä, taistelimme menneisyyden haamuja vastaan – tulevaisuus, ja nykyaika, yllätti meidät.

Me olemme Eurohypen harhapolkujen vanki, polkuriippuvainen, politiikkariippuvainen.  Olemme potilas.

Olemme letkupotilas tilanteessa, jossa Euroopan pitäisi olla kaiken logiikan ja järjen mukaan Maailman johtava talous ja sen tienraivaaja.  Mutta ei, me olemme seittiemme sotkema, linnoituksemme saartama.

2020-luvun lopulla Kiina sanelee meille uuden maailmanjärjestyksen, se on kiinalainen järjestys.  Kiinalainen kauppatapa.  Kiinalainen raha.  Kiinalainen kuri.

Voi meitä.

*

Elina Lepomäki(kin) kysyy jo, kuinka relevantti tavoite on 2 %:n inflaatiotavoite.  Hyvä.  Ensimmäinen poliitikko joka tekee sen.  Hän kuvaa, miten erittäin löysä keskuspankkipolitiikka, luo uutta rahaa, minkä vaikutus on valunut suoraan omaisuusarvoihin, mutta ei lainkaan kulutusmarkkinoihin, kansalaisten ostovoiman kasvuksi – ja sitä kautta inflaatiovivuksi.

”Tämä jos mikä, rahan printtaus, on epätasa-arvoa luovaa”, määrittelee Lepomäki.  Tarvitaan näköjään Kokoomuksen oikean laidan ekonomisti sanomaan tällainen itsestäänselvä tosiasia kansalaisille; muut poliitikot eivät tähän kykene eivätkä vaivaudu.

*

Malinen toteaa, että inflaationhallinnan sijasta tärkeintä rahapoliittista toimintaa on se, että pankkisektori on kunnossa.  Meidän pitää palata takaisin markkinatalouden periaatteiden noudattamiseen, dosentti Malinen sanoo.  Markkinatalous on luonut hyvinvointimme, se on tehnyt sitä 200 vuoden ajan.  Itseasiassa Keskuspankit ovat sotkeneet tämän, ne ovat sotkeneet pääomamarkkinat.  Se ei tule olemaan kivaa eikä helppoa, mutta sinne pitää mennä (markkinatalouteen).

*

Niinpä.

Saksan talous oli miinuksella II/2019 neljänneksen aikana.

Nyt merkit viittaavat siihen, että myös III/2019 neljännes olisi pakkasella.

Kaksi kasvutonta neljännestä; sehän on samaa kuin virallinen tilastollinen taantuma, siitä on vain askel kiellettyyn L-sanaan (lama).

Paha kyllä se on sitä myös käytännössä, praktisesti ja faktisesti.

*

Kuuntele; Helikopterirahasta ja muusta ajankohtaisesta, ajassa: 01:01:00 >>

YLE R1 Ykkösaamu, ti 10.9.2019; https://areena.yle.fi/1-50274444

Voisiko EKP elvyttää taloutta jakamalla ”helikopterirahaa”? Kansanedustaja Elina Lepomäki (kok.) ja taloustieteen dosentti, tutkimusyhtiö GnS Economicsin toimitusjohtaja Tuomas Malinen.

Juontaja Marjo Näkki. Toimittajat Jukka Vanninen ja Mira Stenström. Tuottaja Sakari Kilpelä

*

Tässä se on:

”Lepomäen mielestä erityisen huolestuttavaa on se, että Euroopassa ei ole siivottu pankkeja finanssikriisin jäljiltä. Lepomäki on erittäin huolissaan siitä, että myös keskuspankkijohtoisesti on rakennettu merkittävää kuplaa, joka saattaa joskus puhjeta ja lisäelvytyksillä ostetaan korkeintaan vain lisäaikaa.

”Olemme ostaneet tällä löysällä keskuspankkipolitiikalla käytännössä vain aikaa.”

Lepomäen mukaan pankkien osakekurssit alkavat olla yhtä matalalla kuin finanssikriisin aikoihin ja kannattavuus on erittäin heikkoa. Lepomäen mielestä on olemassa kaikki mahdollisuudet siihen, että talouden hyytyessä on pian taas käsissä pankkikriisi.

”Meillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, missä esimerkiksi arvopapereiden todelliset hinnat menevät, kun koko ajan printataan vain lisää rahaa. Ei ole kannustimia ottaa riskiä tässä taloudessa”, Lepomäki sanoo.

Jos pankkikriisin olisi annettu ”vetää itsensä läpi” vuosina 2011–2012, koko ongelma olisi Malisen mukaan ratkaistu. Myös hän ennustaa, että Euroopassa alkaa uusi pankkikriisi, kun maailman talous alkaa heiketä.

Pankkisektori on Malisen mukaan niin heikko, että silloin on edessä globaali lama.

Se vie kaiken mennessään sen jälkeen. Euroopan johtajat ovat suuressa viisaudessaan rakentaneet tällaisen aikapommin, joka meinaa räjäyttää koko maailmantalouden.”

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/dosentti-ryopyttaa-eu-pomoja-ylella-rakensivat-aikapommin-joka-meinaa-rajayttaa-koko-maailmantalouden/3792aed3-c90d-4403-8166-3c8ac1ea77ca

*

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu