Nyt johtavat asiantuntija pohtivat jo: Koronavirusta ei kukisteta, rokotetta ja lääkettä ei pystyvä kehittämään

Yhteisistä totuuksista ja niiden kestävyydestä: nujertaako lääketiede Koronan ja huokaisemmeko helpotuksesta?
*
Maailmassa vallitsee tätänykyä vahva ”maailmanuskonto”. Sillä on kaksi fundamenttia, ikään kuin uskonlujuuden kulmakiveä, joihin ”kaikki” luottavat.
Lyhyesti sanoen uskomme:
Ensinnäkin: Koronavirukseen pystytään kehittämään tehokas lääketieteellinen hallintakeino (rokote + lääke).
Toisena: Koronavirus siis kukistetaan ja ”maailma palaa ennalleen”.
Tavoite on tärkeä, akuuteista ykkönen. Siksi myös korona-tutkimuskeskuksista on tullut valtiosalaisuuksien keskuksia; niihin kohdistuu hakkerointiyrityksiä, medikaaliteollisuuden tietovakoilun ja toisaalta häirinnän ja tuhonnan tavoittein. https://yle.fi/uutiset/3-11350443
*
Ikäviä arvioita maailmalta.
Kumpikaan noista toivotuista ja odotetuista tavotteista ei toteudu.

Viite: YLE Tv1 Uutiset torstai 14.5.2020 klo 07.30
Linkki: https://areena.yle.fi/1-50526488
Linkistä ajassa 04:30 – 05:27 on minuutin klippi:  ”WHO:n mukaan korona-virus ei katoa ehkä koskaan maailmasta.”

Tai jos toteutuu, niin toteutuu vain osittaisesti tai paikallisesti.
Syitä epäonnistumiseen voi olla monia.
Mainittu hakkerointi ei ole vähäisin. Sen keinot ja mahdollisuudet ovat monet. Harhautuksesta häirintään, sekoittamisesta provokaatioihin. WHO:kaan ei ole pystynyt pitäytymään tämän ulkopuolella.
Itse virukseen liittyvistä uhista pahin:
Koronavirus ei kuole. Se ei nujerru eikä vetäydy. Se jää maanpinnalla kiertäväksi sputnikiksi, joka vaeltavan vitsauksen keinoin häipyy tai torkahtaa täältä, mutta kiertää maita ja mantereita ja tulee yöllä, kun kukaan ei valvo.
Toinen keskeinen uhka:
Koronavirus kiertää ja kiertyy mutaatiokierteelle:

maailmanturnee muuttaa sen tehokkaimpia iskuosia, ja tämän päivän rokote tai lääke ei tepsikään huomenna. Kiertävän kuoleman kanssa tämä mutatoitumisominaisuus kertauttaa viruksen voiman.
Herää väistämätön kysymys:

Onko kyse enää samasta Coved-19 nimetystä koronaviruksesta, vai onko kyse jostain muusta, aivan uudesta. Uusiutunut vai uusi? Kohteiden ja torjunnan kannalta yksi ja sama, mutta lääketieteellisen torjunnan näkökulmasta olennaista; miten paljon mikropallikoita joudutaan panemaan kehittelypöydillä uusiksi, ja jokaisen siirron vaikutus on ikävä, kaikki siirtyy. Ollaan pian kuin tupo-neuvotteluissa teholääkkeen tai tehorokotteen spektri ja kontit ovat kaikki auki niin kauan kuin yksikin palikka etsii paikkaansa?
Siis:

Meneekö Korona ohi 6 kuukaudessa? 12 kuukaudessa? 18 kuukaudessa? Espanjalainen kesti ja jaksoi peräti 24 kuukautta. Ei kaikkialla, mutta globaalisti, ja iski vielä talvella 1920, kun lähestyttiin jo kahden vuoden korkeaa ikää!
Jos/kun Korona alkoi lokakuussa 2019, niin 24 kuukautta vie lokakuuhun 2021. Kaksi talvea, kaksi kesää.

Jos korona ei taivu, vaan elää sitkeästi ja vaikuttaa kaikkialla, joko tartuntoina tai niiden pelkona, mikä meillä on silloin edessä?
*
Mitä jos korona ei kuole vaan muodostuu kiertävä vitsaus?
Ihmiskunnan tulee sopeutua. Onhan historian varrella näitä piisannut.

Myös pandemian akuuttivaiheeseen suhtautumista on pakko pohtia.

Jos/kun näitä nyt on odotettavissa jatkossakin, 5-15 vuoden välein, onko meillä varaa ja tarvetta toimia, kuten toimimme 2020?

Onko vaihtoehtoja? Mikä on niiden hinta. Mitä niiden kanssa voidaan tehdä, ettei kuolleisuus ja tuhot ole maksimaalisia?
Lähin elinaikanamme vallinnut verrokki oli Espanjalainen 1918-1920 ja Aasialainen 1957-1958.
*
Eilen tuli Juoksija-lehden tuorein numero, siinä Matti Hannus kirjoittaa:
Kun koronavirus mainitaan ihmiskunnan pahimpana vitsauksena sitten toisen maailmasodan, se ei välttämättä pidä paikkaansa.
Aasialaiseen influenssaan sairastui yli 60 vuotta sitten eri maanosissa lähes miljardi ihmistä, joista kaksi miljoonaa kuoli. Yksi toipuneista sattui olemaan tämä kirjoittaja [siis Matti Hannus, – mutta myös blogistilla on sama ”kohtalo” takanaan, siis VH:lla].
Asuimme tuolloin Seinäjoella. Joulukuussa 1957 Marttilan kansakoulun 4. luokan opettaja Katri Koivusalo oli varmaankin huolissan, kun pulpetit alkoivat päivä päivältä tyhjentyä. Oma vuoroni tuli minullekin. Useita päiviä hourailin kotona 40 asteen kuumeessa kunnes elämä taas voitti.
Tutkija Eila Linnanmäen artikkelin mukaan (Duodecim 2006) Suomen koululaisista taudin sairasti lähes puolet ja väestöstä 30 prosenttia, mikä silloisella asukasmäärällä tarkoitti lähes miljoonaa.

Menehtyneitä oli Suomessa noin 1300.
Ainakin vielä 14. huhtikuuta tätä tekstiä viimeistellessäni olemme kaukana noista luvuista.
Näen silloisen ja nykyisen tilanteen välillä valtavia eroja. Tauteja nopeasti levittävä lentomatkailu oli vielä harvinaista. Televisiotoiminta oli vasta aluillaan, joten tieto epidemiasta saatiin radiosta ja päivälehdistä.
Sodasta oli kulunut vain hiukan yli 10 vuotta. Suomi otti taudin vastaan rauhallisesti, ilman karanteeneja ja rajoituksia, sillä pahempaakin oli kärsitty.
Uskomatonta kyllä, MITÄ MISSÄ MILLOIN -vuosikirjoissa ja useissa muissa tuon ajan lähdeteoksissa ei aasialaista influenssaa mainita sanallakaan!
Loppuvuodesta 1957 pandemia oli pahimmillaan. Urheilu- ja muitakaan tapahtumia ei silti peruttu. Maaliskuussa 1958 MM-hiihdoissa Lahdessa katsojia oli viikon aikana 100 000. Kerron tämän pelkkänä faktana, johon en ota kanta, kuten en myöskään nykyisiin rajoituksiin enkä Ruotsin löysään strategian, joka muistuttaa Suomen vastaavaa vuodelta 1957. Lopputulokset – hyvä tai huonot – näemme aikoinaan.
Ihmiskunta uskoo tieteeseen, mutta luonnonvoimat tekevät ratkaisujaan. Viivytystaistelu pelon ja toivon rajalla jatkuu. Sen sankarijoukko on sairaaloiden hoitohenkilöstö”.
Näin siis legendaarinen juoksija-toimittaja Matti Hannus/Juoksija n:o 4/2020. [vahvennukset VH:n]

Oliko kysymys yhteiskunnan ja ihmisten resilienssistä?

Kyvystä ja halusta sietää koettelemuksia?

Kyllä oli. Suomi 1957-1958 oli resilienssin suhteen aivan ”eri maata”, kuin Suomi 2020.
*
Olemmeko muuttuneet hössötysyhteiskunnaksi?
*
YK:n panderollien edessä näkyi muuan erikoistieteiden nimihenkilö totesi aamulla uutisissa, että HIV ei kadonnut, se on yhä voimissaan, mutta lääkitys on kehitetty ja sen avulla elämä jatkuu, mikäli vain lääkitystä saadaan. Samoin on ebolan laita. Ebolavirus ei tuhoutunut, se ei ole kadonnut maailmasta, mutta sen leviämistä on pystytty rajoittamaan, elämä jatkuu.
Samoin tulee hänen käsityksensä mukaan tapahtumaan myöskin Koronan kanssa.
Mutta hänenkin näkemyksenä on se, että – päinvastoin valtavirran tieteilijöiden näkemyksiin nähden – koronaa ei kukisteta, sitä ei saada pois maailmasta, se jatkaa kulkuaan, mutta sen kanssa voidaan oppia elämään.
Mutta – tässäkin toisin kuin mainstream science sanoo – rokotetta tai tehoavaa lääkitystä koronaa vastaan ei tulla kehittämään. Tämä on valistunein näkemys juuri tänään.
Taistelu jatkuu silti.

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu