Paasikiven linja – mikä se oli?
Paasikiven linja – mikä se oli?
Suomen suuri linja on Myssyjen ja Hattujen linja. Tarkemmin sanoen taiteilu näiden välillä.
Paasikiveen liittyy monta määritelmää. Hän eli pitkän iän ja ehti olla monta mieltä, mutta niin myös ajat ja olosuhteet vaihtelivat monella tapaa.
Paasikiven yksi lauseke oli: Kettu osaa monta tointa, mutta siili osaa vain yhden toimen. Mutta tekee sen hyvin.
Prof. Kimmo Rentola kaivoi 2020 julkisuuteen J. K. Paasikiven erään toiesen repliikin. Se on hyvä repliikki ja tiedon mukaan lausuttu hyvässä hetkessä ja oikealle taholle:
”Paasikivi piti yhden vaikuttavimmista puheista mitä muistan kuulleeni. Toistaen sen mitä oli luultavasti sanonut Molotoville – kuvauksen siitä mihin johtaisi jos Venäjä tallaisi Suomen maahan, Paasikivi nousi seisomaan, heristi luisevaa, kesakkoista etusormeaan ja sanoi: ’
Me ammumme jokaisen kiven ja puun takaa ja jatkamme ampumista viisikymmentä vuotta. Me emme ole tšekkejä. Me emme ole hollantilaisia. Me taistelemme kynsin hampain jokaisen kallion takana ja yli jokaisen järven jään. Minä en taistele enää pitkään. Minä olen vanha, mutta toiset jatkavat’.”
Lähde: Kimmo Rentola/HS 6.10.2020: ”Patkuliksi” haukuttu Paasikivi oli sekä myssy että hattu | HS.fi
Helsingin Sanomat/Jussi Niemeläinen kaivoi tänään, 4.9.2024, Paasikiven Kremlissä Molotoville tiedon mukaan lausuman repliikin. J. K. Paasikiven perintöön kuuluva repla liittyi heinäkuiseen Asikkalan asekätkön paljastumiseen. Kätkö oli paikkakunnalla yleisesti tunnett ”julkinen salaisuus”, jota ei kuitenkaan paljastettu. Ei punaiselle Valpolle, eikä myöskään vuoden 1991 rytinöiden jälkeen.
Linkki: https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000010670848.html
Ilmoita asiaton viesti
Paasikivi oli lukenut mies, jokseenkin samaa tasoa kuin Koivisto. Kekkonen jää tässä tarkastelussa pronssille, syystä että hän ei osannut venättä.
Kielitieteellisesti kuulostelen J.K.P:n teesiä sillä korvalla, että väitän hänen saaneen retoorisia vaikutteita ainakin Churchillilta, ja kenties myös C.G.E.M:ltä.
Ilmoita asiaton viesti
Kekkonen opetteli venäjää 60-luvun alussa ja piti venäjänkielisen puheen Suomen EFTA-jäsenyyden alla, jonka jälkeen jäsenyys Moskovassakin hyväksyttiin. Kari piirsi Hesariin kuvan Kekkosesta aapisen kanssa ja seuraavassa kuvassa kukko oli muninut EFTA-karkin.
Ilmoita asiaton viesti
”Kustaa Loikkanen toimi ulkoministeriön kielenkääntäjänä, ja hän oli venäjän kielen tulkkina mukana presidentti Kekkosen neuvotteluissa venäläisten kanssa. Kekkonen oli aikanaan opiskellut venäjää oppikoulussa mutta hänen kielitaitonsa ei riittänyt neuvotteluissa vaan hänen täytyi käyttää tulkkeja apuna. Loikkanen oli tulkkina muun muassa noottikriisin aikana 1961 Novosibirskissa käydyissä neuvotteluissa.” >< https://fi.wikipedia.org/wiki/Kustaa_Loikkanen
”Urho Kekkonen käytti lähes aina venäjän kielen luottotulkkinaan ulkoministeriön kielenkääntäjää, konsulia nimeltä Kustaa Loikkanen (1897–1990). Kekkosen oma venäjä oli ainakin koulutodistuksen mukaan heikko, eikä hän ilmeisesti menestynyt asioinnissaan juuri muillakaan vierailla kielillä.
Itsepäisenä mahtimiehenä hän saattoi hankkiutua myös Loikkasesta eroon ja käydä neuvotteluja neuvostoliittolaisten suomentulkin välityksellä, mikä ei tosin suomalaisia miellyttänyt.
Kekkosen edeltäjä, J. K. Paasikivi, puolestaan selviytyi tavallisista keskusteluista venäjäksi. Paasikivi opiskeli nuorena yliopistossa pääaineenaan venäjän kieltä ja kirjallisuutta.”
https://agricocacola.wordpress.com/2013/09/22/poliitikkojen-kielitaito-puntarissa/
Tuosta UKK:n menettelystä, neuvotella ilman K. Loikkasta tai muuta suomalaista tulkkia, muistan tiukan ottelun parlamentin ja presidentin välillä: edellytettiin päämiehen selontekoa ulkoasianvaliokunnalle ym. tahoille. Kekkonen "otto itseensä" ja temppuili kuin pahainen pahanteosta kiinni jäänyt koulupoika.
Ilmoita asiaton viesti
Osaatko kommentoida Rudolf Sykiäistä?
Ilmoita asiaton viesti
Luin Rudolf Sykiäisen kolumneja vuosien ajan, hän oli jo iällä ja tekstit tuppasivat olemaan melkoista tajunnanvirtaa, enkä väitä oppineeni tuntemaan häntä, hänellä oli ”mielenkiintoinen kynä”. Ja Mustan Rudolfin olen toki lukenut.
Joskus ollut mielessä ottaa asiaksi ja koota R.S:stä blogi, hieman samaan tapaan kuin vuosia sitten kokosin US-blogistoon inkeriläisen V. P. Terjoshkin/Tereshkin (suomalaisittain ”Tervonen”)
-nimisen tulkin ja poliittisen toimihenkilön mielenkiintoisesta elämästä.
Sitä ei nykyisillä alustatasoilla tahdo avainsana-haulla löytää, mutta toivottavasti tämä suora linkki sentään toimii:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/veikkohuuska/197598-terjoshkin-tereshkin-tervonen-mies-joka-valvoi/
Ps.
Sattumalta ja sattuneesta syystä viime viikonloppuna ajattelin juuri Sykiäisiä, eritoten isä Josef ”Juuso” Sykiäistä (1900-1977). Eräässä sinänsä mielenkiintoisessa asiayhteydessä nimittäin muistan, miten erääseen Helsingissä pidettyyn tilasuuteen oli joskus 1970-luvulla ilmaantunut mielenkiinotisen menneisyyden ja aseman omannut Josef Sykiäinen. Tästä kertoi minulle prof. Hannu Soikkanen, muistan hänen hykerryttävän hyväntahtoisen naurun, kun hän kertoi, miten ”tapauksen liepeille ilmaantui täysin yllättäen itse Josef Sykiäinen!”
>< https://fi.wikipedia.org/wiki/Josef_Syki%C3%A4inen
Hänenkin elämänsä olisi kertomisen arvoinen…
Ilmoita asiaton viesti
Siinä piirroksessa Hrushtsov on aapiskukko karttakeppi kädessä, ja teksti ” ahkeruuden palkaksi…kukko munii”.
Kekkonen tavaa venäläisestä aapisesta da, da , da….
Karkissa lukee EFTA.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, että joku muisti myös ja vahvisti kertomukseni, kun muutoin ketjusta saa käsityksen, että ”panin omiani”. .
Ilmoita asiaton viesti
Churchill 4.6.1940 about taistelu Britanniasta:
”Puolustamme saartamme uhreista riippumatta. Taistelemme rannoilla, taistelemme maihinnousupaikoilla, taistelemme pelloilla ja kaduilla, taistelemme kukkuloilla; emme koskaan antaudu.”
Linkki: https://fi.wikiquote.org/wiki/Winston_Churchill
Asianmukaisesti tuunatut, uuteen tilanteeseen sovelletut lauseet ovat tehokkaita: ne toimivat kahdella tasolla, vireyttävät vanhoja emootioita ja päivittävät hetken teeman tyylillisesti loitokkaalla tavalla. Toisin sanoen iskevät paitsi hermoon, myöskin jäävät tajuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tulkeista puheenollen, ja erityisesti UKK:n, Jarmo Koposen blogi 14.12.2008 on mielenkiintoista luettavaa:
”Kekkosen ja Neuvostoliiton johdon tulkkina ollut KGB-mies, myöhemmin Kekkosen pyynnöstä suurlähettilääksi Suomeen lähetetty Vladimir Stepanov, ehdotti suurin piirtein 30 vuotta sitten yhteisiä sotaharjoituksia Suomen ja Neuvostoliiton kesken.
Nyt asia on taas ajankohtainen. Kekkosen ajan puolustusvoimien johto totesi asian kuuluvan poliittisesti päätettäviin. Lopullisesti hanke torjuttiin Kultarannan saunassa, kuten Juhani Suomi asiasta kertoo.” (vahvennus vh:n)
>< Suosittelen JK:n blogia kokonaan luettavaksi:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jarmokoponen/42561-kekkosen-tulkit/
Ilmoita asiaton viesti
> Paasikiven linja – mikä se oli?
Paasikiven muistomerkissäkin lukee hänen ehkä tunnetuin lauseensa: ”kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen”. Hän oli siis tuossa mielessä realisti. Tuon lauseen tosiasiat viittaavat tietenkin suureen naapuriimme. Hän oli myös myöntyväisyysmielinen, mutta ilmeisesti aika tiukalla perälaidalla, eli tähtäsi myötäsukaiseen ulkopolitiikkaan Venäjän ja Neuvostoliiton suuntaan, mutta ei kuitenkaan Suomen edusta tinkien.
Siitä on keskusteltu paljon, miten paljon hänen seuraajansa, Urho Kekkosen linja, ja sittemmin Paasikiven-Kekkosen linjaksi nimetty ulkopoliittinen linja poikkesi Paasikiven linjasta. En osaa tässä sanoa, mikä tuo ero tarkkaan ottaen oli. Mielipiteitä on varmasti monia.
Ilmoita asiaton viesti
”Siitä on keskusteltu paljon, miten paljon hänen seuraajansa, Urho Kekkosen linja, ja sittemmin Paasikiven-Kekkosen linjaksi nimetty ulkopoliittinen linja poikkesi Paasikiven linjasta. En osaa tässä sanoa, mikä tuo ero tarkkaan ottaen oli. Mielipiteitä on varmasti monia.”
Ymmärrän hyvin, että on vaikea määrittää Paasikiven ja Kekkosen linjan eroavuudet: siis se miten ne poikkesivat toisistaan.
Kun ensinnäkin mikä oli JKP:n linja ja mikä UKK:n lina? Jos pohdintaa helpotetaan siten, että ajatellaan linjaksi se, miten he ”suhtautuivat itäiseen naapurimaahamme” (kumpikin näet eli sekä keisarivallan että kommunistivallan aikaa). Tällöin joudumme kysymään: minkä ajan ja minkä hetken linjaa tarkoitamme.
Eli vaikeaahan se on.
Ehkä hivenen helpompi on mietiskellä erilaisten näkemysten tiivistelmien, teesien tai iskulauseiden tasolla, miten he esim. presidenttikausinaan ilmaisivat itseään tässä suhteessa. Siinäkin tullaan siihen tosiasiaan, että ajat vaihtelivat ja suhteiden tila ja suuvaltapolitiikan voimasuhteet sek jännitteet.
No, jotta ei menisi liian syvälle finesseihin, niin saattaisin hieman mutkia suoristaen tiivistää herrojen linjojen eron vaikkapa näin:
Ukko-Paasikivellä ulkopolitiikassa primääri prinsiippi oli isäänmaan historiallinen menestys,
kun eilen syntymäpäiviään ”viettäneellä” Kekkosella osa punnuksista olivat ”minä ja minun henkilökohtainen menestykseni”.
Ilmoita asiaton viesti
Ennen kuin aloin lukea vastaustasi, niin minulla oli mielessä juuri tuo samainen kiteytys.
Ilmoita asiaton viesti
Kekkoseen nihkeämmin suhautuvat pitävät häntä tosiaan ehkä enemmän oman edun tavoittelijana. Monet Kekkosen politiikkaan jo ennen hänen presidenttikauttaan tutustuneet näkivät hänet jonkinlaisena pyrkyrinä ja keinottelijana.
Jos ajatellaan Kekkosen positiivisia puolia, ehkä voi huomioida hänen hyvät henkilökohtaiset suhteensa Neuvostoliiton johtoon, ja niiden mahdollistaman asioiden junailun Suomen toivomaan suuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Tosiasiain tunnustaminen”, niinpä niin, mutta mistä tietää ollaanko tosi- vai makuasioiden äärellä? Esimerkiksi ”Neuvostoliiton legitiimi turvallisuusintressi” Leningradin puolustamiseksi voidaan kyseenalaistaa: miksi rakentaa jättiläiskaupunki rajan tuntumaan? Ehkä vain siksi, että sen nimissä voidaan pientä naapurimaata ryhtyä painostamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pietari (Petrograd, Leningrad) on rakennettu ikivanhan kauppapaikan Nevanlinnan paikalle, monessa mielessä edistyksellisen ja länsi-orientoituneen Pietari Suuren jättihanke.
Paasikiven viittaus tosiasioihin Venäjän kohdalla olen aina tulkinnut ja yhdistänyt sellaiseen faktojen faktaan että ”tuo maa jatkaa olemassaoloaan meidän naapurissa, muodossa tai toisessa hamaan tulevaisuuteen, ja tämä tosiasia pysyy ja meidän tulee ottaa huomioon”.
Legitiimit turvallisuusintressit etc. on jo sitten hienosäätöä, poliittista puhetta.
Ilmoita asiaton viesti
Pietari Suurella oli missionaan koko keisariuden ajan Venäjän merelle pääsyn vahvistaminen ja Pietarin kaupunki Ruotsin kupeessa Itämeren pohjukassa ajoi tätä agendaa. Toisaalta voi myös olettaa, että Uudenkaupungin rauhan mukanaan tuoma uusi kaakkoisraja oli myös piirretty Pietarin turvallisuuden varmistamiseksi. Pietari rakennettiin Ruotsilta valloitetulle Inkerinmaan alueelle, jonka asujaimisto oli suomalaista ja uusi raja piirrettiin linjalle Hamina – Ilomantsi. Stalin kopioi sen sitten talvisodan jälkeen.
(Editoin aiempaa tekstiäni oikeammaksi)
Ilmoita asiaton viesti
Termin ”Neuvostoliiton legitiimi turvallisuusintressi” voisi kai nähdä lähinnä poliittisena iskulauseena, vaikuttamisyrityksenä tai propagandana. ”Tosiasioita” ovat mm. Venäjän koko, läheisyys, tieto sen käyttäytymisestä historiassa, ja kai myös sen kulloinkin harjoittama politiikka (Paasikiven aikana tsaarin valta ja imperialismi, ja sittemmin kommunismi – nyt ehkä KGB:n perilliset vallassa).
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta legitiimistä turvallisuusintressistä tulee aina mieleen, että miksei Kööpenhaminalla ole turvallisuusvajetta vaikka se on sillan päässä Ruotsista? Tai miksei USA pelkää Detroitin turvallisuutta, vaikka se on käytännössä Kanadan rajalla? Ja niin edelleen …
Ilmoita asiaton viesti
On sellainenkin maksiimi kuin:
Suurvalloilla ei ole ystäviä, on vain intressejä.
Sen on huuliltaan laukaissut niin moni, että en mainitse tässä mitään nimiä, mutta viimeistään Machiavelli ymmärsi jujun.
Kun jokaisella maalla sotalakien ja sodan laajahkosti ymmärretyjen määritelmien mukaan puolustussota on oikeutettu sota, niin ajatus, ainakin joissain yhteykssiä kulki niin, että Venäjä/NL/Venäjällä on oikeus puolustautua, jos tai kun sinne hyökätään.
StPeterburgin, Petrogradin, Leningradin, Pietarin eräs pysyväisluontoinen uhka on ollut Saksan uhka, sen mahdollinen pihtihyökkäys Pietaria vastaan siten, että pihtien leuat ovat Suomenlahden pohjoispuolella ja toiset leuat eteläpuolella. Tämä oli tiedostettu huomioitava seikka sikäläisestä näkökulmasta ja ilmeni Suomen(kin) suunnalla.
Toisaalta jo 1920-luvun lopulla neuvostoliittolainen strategia lähti sotatoimien työntämisestä omien rajojen ulkopuolelle, eli että puna-armeija ei jää Rajajoelle odottamaan viholista, kuka se kulloinkin olisi, todennäköisimmin Saksa potentiaalisen Suomen ohella, vaan uhan kasvaessa ”ottaa varaslähdön” ja tulee etenemään viraalle puolella, tässä tapauksesa, Suomeen.
Miten pitkälle, sitä ei tarkkaan mainittu, mutta monissa strategiapapereissa uhkan rajat olivat suurinpiirtein Ahvenanmaa – Turku – Tornio -tasalla. Kuten Talvisodan aikaan ohje kuului: Haaparannan puolelle ei saa edertä, ainoastaan tervehditään asiallisesti ruotsalaisia sotilaita.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, YYA-sopimuksen tekstissähän nimenomaan sanotaan, että ”jos Saksa tai sen kanssa liitossa oleva valtio hyökkää Suomen kautta …”. Mistään muusta maasta ei mainittu mitään. Tuo sanamuoto oli oikeastaan koko sopimuksen voimassaoloajan täysin vanhentunut.
Muistuu vielä mieleen jonkun läsnä olleen kuvailu YYA-sopimuksen allekirjoitustilaisuudesta kun Paasikivi oli väkertänyt paperiin pitkälti oman sanamuotonsa ja Neuvostoliiton pääneuvottelija Molotov oli joutunut perääntymään Stalinin ”joustavuuden vuoksi”. Vielä sopimustekstin lopullisen printtaamisen jälkeenkin oli Molotov yrittänyt saada aikaan muutoksia, mutta Stalin oli huiskaissut kädellään häntä kohti taputtaen Paasikiveä olalle todeten: ”Mitäs me noista venäläisistä!”
Ilmoita asiaton viesti
Wiki kertoo tilanteesta:
”Paasikiven ohjeet ja vaatimukset olivat vuotaneet Neuvostoliiton ulkoministeriöön, ja näin ollen paikan päällä oltiin hyvin tietoisia Suomen neuvotteluasemista. Myös Paasikiven johdolla laadittu sopimusehdotus ja asiantuntijalausunnot olivat Moskovan tutkittavissa hyvissä ajoin ennen Suomen valtuuskunnan saapumista. Merkittävä Moskovan kannalta oli Suomen sotilasjohtajien arvio, että suursodan syttyessä Suomella ei olisi mahdollisuutta jäädä puolueettomaksi, vaan se joutuisi sodassa väistämättä Neuvostoliiton puolelle. Stalinilla oli kiristyneen kansainvälisen tilanteen vuoksi kiire saada YYA-sopimusten ketju valmiiksi, eikä Neuvostoliitto siksi vastustanut Suomen vaatimuksia. Neuvottelut käytiin aikavälillä 22. maaliskuuta – 5. huhtikuuta. Suomalaisvaltuuskunnan puheenjohtaja pääministeri Pekkala matkusti sairastumisensa vuoksi vasta 24. maaliskuuta Moskovaan. Lisäksi suomalaisvaltuuskunnan jäsenet Kekkonen ja Söderhjelm kävivät 2.–4. huhtikuuta Helsingissä neuvottelemassa presidentti Paasikiven kanssa. Sopimus allekirjoitettiin valtuuskuntien välillä 6. huhtikuuta. Sopimuksen allekirjoittamista seuranneilla juhlapäivällisillä Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov kohotti maljan ”neuvottelujen ehkä aktiivisimmalle osanottajalle, joka kyllä ei ole täällä läsnä, nimittäin herra Paasikivelle”, mihin Urho Kekkonen huomautti, että ”sopimushan oli Paasikiven diktaatti”.[8][5] Suomen YYA-neuvotteluvaltuuskunta lähti junalla kotimatkalle illalla 9. huhtikuuta.”
sekä:
”Sopimuksen solmimishetkellä korostettiinkin neuvostoliittolaiselta puolelta, että YYA-sopimus oli Paasikiven diktaatti, mikä tarkoitti sitä, että tasavallan presidentti J. K. Paasikivi toimi voimakkaasti sen sisällön muotoilussa Suomen riippumattomuuden korostamiseksi, mutta kuitenkin tavalla, mikä mahdollisti Neuvostoliiton kylmän sodan aikaisten luulojen hälventämisen Suomen osalta aikana, jolloin Saksojen kysymys oli pysyvä avoinna vielä yli kaksi vuosikymmentä.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/YYA-sopimus
Stalinin ja NL:n motiiveina oli saada YYA:n allekirjoitukset paperille nopeasti, ja tärkeintä oli saada se, kuin viilata pilkkuja.
Toisaalta jos NL:n johto olisi ”hehkuttanut” sopimuksen sisältö ja yksityiskohtia, ei olisi kentiespä mennyt läpi Suomen eduskunnassa: näin aseteltuna ja muotoiltuna paperi oli astetta helpommin nieltävissä Eduskunnassa?
ps.
Lukija huomannee UKK:n mielenkiintoisen aseman, ainakin Wikipedian muotoilemassa kuviossa….
Ilmoita asiaton viesti
Stalinin kuoleman jälkeen Kekkonen piti muistopuheen ja sanoi ”Suomen menettäneet maamme hyvän ystävän”. Kyseessä lienee ollut lähinnä ”p..seen nuoleminen”, mutta saattaa olla, että mm. YYA-sopimuksen neuvottelutilanne on osaltaan muistunut hänelle mieleen.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikilla mailla on oikeus puolustautua konkreettista hyökkäystä vastaan. Siinä vaiheessa tuo menee pahasti yli, kun aletaan vaikuttaa naapureihin (sodalla, sotasuunnitemilla tai muulla politiikalla) myös tilanteissa, joissa akuuttia uhkaa ei ole. Kaikkien tulisi ohjata tilanteita rauhanomaiseen suuntaan, ei uhkaa lisäävään suuntaan.
Tuosta tulee mieleen se, että sama pätee myös maan sisäiseen politiikkaan. Vihanpito, viholliskuvien leipominen, toisten demonisoiminen, ja asiallisenkin toiminnan rajoittaminen on samaan tapaan tilanteen kehittämistä uhkaa, vastakkainasettelua ja ristiriitoja lisäävään suuntaan. Oikea tyyli olisi yrittää ymmärtää toisia, ja tähdätä rauhanomaiseen valistuneeseen keskusteluun asiakysymyksistä, toivoen että muutkin haluavat rakentaa maata noiden periaatteiden mukaan.
Mielestäni ”legitiimit intressit” on siis varsin ikävä termi. Tuo tähtää suoraan asiattomaan toisten asioihin puuttumiseen, toisten valtioiden maaperällä. Vaikea keksiä mitään ”legitiimiä” noissa kuvioissa.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä Venäjän intressien näkeminen suurvallan voimapolitiikan kylminä intresseinä on paasikiviläistä realismia. Opportunistinen voimapolitiikka on valitettavasti edelleen aika keskeinen ajattelumalli naapurin ulkopolitiikassa. Onneksi naapureihinsa noin suhtautuvia maita ei ole maailmassa enää kovin montaa.
Ilmoita asiaton viesti
Muistat varmasti historiasta, Juha, että sellainenkin aika on ollut kun Tanska ja Ruotsi olivat hyvinkin konfliktinherkässä tilassa.
Jotain lienee jäänyt hampaankoloonkin.
Ilmoita asiaton viesti
Joskus nuorena minua opastettiin niin, että kun menen Ruotsista Tanskan puolelle, ja puhun tanskalaisille ruotsia, kannattaa mainita, että olen suomalainen. Näin saisin paremman ja ystävällisemmän kohtelun. Kyse oli paljolti nimenomaan tuosta vanhasta kaunasta. Suomesta katsoen tuo ei juurikaan näy, mutta ehkä vanhojen ikävien sotien jäljet näkyvät tuolla seudulla edelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, olen asunut myös Skånessa (missäpä en olisi asunut) ja siellä on edelleen paljon porukkaa, joka identifioi itsensä ”entisiksi tanskalaisiksi” eivätkä suostu puhumaan riksvenskaa. Ruotsalaisen valloittajan Magnus Stenbockin ratsastajapatsasta Helsingborgissa on joskus jopa tuhrittu aktivistien toimesta. Nuo skånelaiset ovatkin luonteeltaan aivan eri porukkaa kuin ylpeät oikeat ruotsalaiset, sellaisia joviaaleja lupsakoita tyyppejä.
Ilmoita asiaton viesti
Kaupunkimaantieteen alalta keksaisin äskettäin mielestäni hyvän visailukysymyksen:
Mitkä kaksi eurooppalaista pääkaupunkia ovat lyhyimmän välimatkan päässä toisistaan?
Huom! Vatikaani/Rooma on niin outo tapaus, että se ei toimi vastauksena tähän.
Ilmoita asiaton viesti
Bratislava-Wien?
Ilmoita asiaton viesti
Voit jättää kysymysmerkin pois. Helsinki-Tallinna on myös lyhyt matka, mutta ei pärjää Tonavan varren kaksikolle!
Ilmoita asiaton viesti
Paasikiven Linja? Pelkistettynä, Paasikiven linjana oli säilyttää Suomen itsenäisyys ja realipolitiikkona hän valitsi ”linjansa” tai paremminkin toimintatapansa sen hetkisen tarpeen mukaan. Mitään Paasikiven-Kekkosen linjaa ei tosiasiassa ole koskaan ollut vaan siitä muodostui fraasi jolla pidettiin Kreml rauhallisena.
Ilmoita asiaton viesti