Persaukinen mutta höveli Suomi Euroopan hutvelin maksajana

Olen presidentti Macronin päähänpälkähdyksestä kesällä 2020 lähtien kritisoinut täällä ja muualla EU:n ”koronaelvytyksen” nimissä ottamaa kollektiivista pitkänajan velkarahaa, jossa Suomi tunnetusti joutui ankaran puijauksen kohteeksi.  Suomi sitoutui ”elvytyspaketin” kustannuksiin noin 7 miljardin edestä ja siitä netto-maksuosuutta, huomioiden heikot saannot, monta monta miljardia.

Siis Suomi ”elvytti” muuta Unionia miljardikaupalla. Suomi, jonka talous väljästä korko-, raha- ja julkistalouspolitiikasta huolimatta oli tinahtanut finanssikriisiä edeltäneeseen vuoden 2008 tasoon.  Näin ollen Suomi, jos kuka, olisi tarvinnut kaikki omat paukkunsa oman kansantaloutensa terästämiseen, sopivin leikkauksin, sopivin impulssein, sopivin politiikkakäännöksin. Mutta mitä vielä.

Häveli Suomi kiirehti, milteipä kirkuen, kannattamaan ja tukemaan Macronin narsistis-egoistista ideaansa, ideaa joka oli jo uloshenkäistäessä kuollut ja mieletön. Eurooppa oli Atlantin takaisin menetelmin ”elvyttänyt” talouttaan jo tuhansin miljardein, saamatta sitä ”luistamaan”, mutta kylläkin lipsumaan. Siihen tårta på tårta -menetelmällä iskettiin lisää rahaa liekkeihin.

Suomen olisi pitänyt ilmoittaa tyynenrauhallisesti: Seis! Suomi ei kiihdytä tätä finanssiveivausta, vaan olemme ottaneet järjen käteen, ja teemme niin kuin viisas on.

*

Nyt sitten keskiviikkona (7.8.2024) Kauppalehti kritisoi EU:n tukijärjestelmää ja kyseenalaistaa, miksi Suomi on nettomaksajan roolissa.  Siis muussakin kuin ”koronaelvytysratkaisussa”.

Sitaatti:

”Valtiokonttori kertoi maanantaina, etät valtionvelka oli noussut heinäkuun lopussa jo 166,9 miljardiin euroon – seitsemässä kuukaudessa kasvua 10,7 miljardia euroa”.

”Velkainen Suomi on kuitenkin eurooppalaisen tulkinnan mukaan rikas maa.  Suomen kuten muidenkin jäsenvaltioiden EU-maksut perustuvat pääsääntöisesti kunkin maan bruttokansantuotteeseen (bkt), arvonlisäveropohjaan ja kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen”.

Tähän olisi pajonkin sanottavaa, mutta lyhyesti: Epäsymmetria, joka näkyy [kaikessa] muussakin EU-toiminnassa ja joka on Suomelle [aina] epäedullista, johtuu siitä että EU:n keskeiset suuret maat katsovat asioita omasta vinkkelistään käsin ja ajavat omaa intressiään. Esimerkki: Kun Italian kansantuote kohoaa siitä, että turismin tuotot maahan kasvavat 1 miljrdilla eurolla, niin miten paljon se vaatii lisä-investointeja? Eipä juurikaan: olemassaoleva kapasiteetti venyy ja paukkuu, ja ainut seuraus on se, että lisää ihmisiä työllistyy, ja he maksavat veroja ja ostavat alvillisia hyödykkeitä, kasvattaen sikäli valtion verotuloja, kuin veroja maksavat. Suomessa sen sijaan: Kun konserni rakentaa tuotantolaitoksen 1 miljardilla niin mitä se hyödyttää kansalaisia ja verottajaa? tuskin mitään: lisätyöpaikkoja ei ehkä tule, koska robotikka- ja digi-aste kohoaa, saattaapa toisaalla työpakkoja loppuakin epäedullistuneen vanhemman tekniikan seurauksena. Niinpä: ulkomaiset pääomasijoittajat hyötyvät kun kurssi nousee, osingot paukkuvat ja konglomeraatin jatko saa lisäaikaa. Summa: Suomen bkt-muototuminen on raskaamman perusinvestointirumban takana kuin Välimeren turistivaltioiden tai keskieuroopan keskusnapaisen sijainnin edullistamien firmojen. BKT-unionirahoituksen perustana on epäreilu, Suomelle se on erityisen epäreilu.

*

Jatkamme KL:n parissa:

”Valtivarainminsiteriön viimeisimmän eli viime syksyn laskelman mukaan Suomenmaksut kansallisesta talousarviosta EU:lle olivat 2.307 miljoonaa euroa ja EU:sta saadut tulot 1.773 miljoonaa euroa vuonna 2022.”

”Suomi oli yksi yhdeksästä jäsenmaasta, jotka käytännössä rahoittavat nettona kaikkien 27 jäsenmaan saamia EU-tukia. – – Oikeastaan häpeällisintä koko maksujärjestelmässä on se, että EU:n rikkain maa Luxemburg ei ole nettomaksaja, vaan suuri nettosaaja”.

Euroopan sovjettiunionin perustajajäsenet pitävät puolensa.  Eräät muut, etenkin pohjoiset kehittyneet myöhäisheränneet valtiot, kuten Suomi, ja erityisesti Suomi, ovat B-luokan jäseniä.

”Ministeriön perusteena on se, että Suomi maksaa enemmän kuin saa, koska on keskimääräistä vauraampi jäsenmaa, – – Ongelmana on vain se, että bkt-luku ei mittaa maiden vaurautta tai elintasoeroja, vaan heiman yksinkertaistaen kunkin maan tuotannon laajuutta”.

Tähän minä vielä lisään edellä jo paasaamaani: EU-”taakanjakomekanismi” mittaa tuotannon laajuutta, mutta mutta ei vähäisimmässäkään määrin huomioi tuotannontekijöiden edellyttämiä investointeja, infra ja harva-kylmän maan erityisolosuhteita. Järjestelmä on jäykkä kuin rautakanki, mutta siitä hyvä, että se suosii niitä jotka pitävät valtaa unonissa. Niin aina. EU toimii periaatteella: iniskää, itkekää tai erotkaa! Suomi ei edes inise.

*

Jatkamme vielä sisälukua KL:n parissa. Nyt palataan täälläkin blogistossa jokunen viikko sitten puitua Sveitsin suurpankin UBS:n julkistamaa vuotuista tilastoa eri maiden todellisesta vauraudesta. Ei siis vain vuosisyklin tuotoksista, vaan karttuneesta ja vuosisatoja kartutetusta pääomasta ja myös kotitalouksien omaisuusmassoista. Siinä vertailussahan Suomi on metsäinen köyhä serkku näille pitkän historian omaaville continentaalisille äveriäistöille.

”Tämä vaurauden ja bkt:n epäsuhta tuli jälleen kerran hyvin esille sveitsiläisen UBS-pankin vuosittaisessa kansainvälisessä varallisuusraportissa.  Sen mukaan suomalaiset ovat maailman 23. varakkaimpia 87.878 dollarin mediaanivarallisuudessa mitattuna, mutta keskiarvovarallisuusella ei Suomi päässyt edes listoille.”

Olemme 1800-luvun eurooppalainen peräpohjola, nälkämaa, jossa kuoltiin katovuosina kuin russakat ja lapsia meni sudensuuhun (vielä 1870-luvulla). Mutta me olemme kehittäneet itseämme ja yhteiskuntaamme, ainakin 1990-luvulle saakka – sen jälkeen olemme lellutelleet kuvitelmissamme ja ideologiahoureissamme, ja mikä pahinta: olemme syöneet vähäisiä pääomiamme matkiessamma ”suuren maailman” muoteja, unohtaneet työn merkityksen arvoa luovana suureena, ja kaiken hyvinvoinnin ehtymättömänä lähteenä. Olemme tyytyneet syömään ”matalien oksien” banaaneja, kun piti jatkaa työtä ja tointa tämän hienon pohjoismaisen sosialidemokratian tuotaman – Maailmanhistorian parhaimman innovaation – hyvinvointikansakunnan ylläpitämiseksi.

*

Kauppalehti jatkaa erinomaisen artikkelinsa tärkeää sanomaa toteamalla tosiseikan, joka ei ole tavoittanut kaikesta mediahärdellistä ja kauttaallisesta medialisaatiosta huolimatta ihan kaikkia Suomalaisia, nimittäin:

”Selvästi, oikeastaan moninkertaisesti, varallisuutta Suomen kansalaisia enemmän on keskimäärin niin Luxenburgin kuin kaikkien Pohjoismaiden, Hollannin, Belgian, Ranskan, Italian, Saksan, Espanjan ja Itävallan kansalaisilla”.

Siis mitä? Ihan oikeasti. Emmekö me, Suomi – tämä Unionin aina niin altis nettorahoittaja – olekaan äveriäitä? Mitä? Haloo? Ovatko nuo kaikki Kauppalehden ilmoittamat maat meitä varakkaampia? Kyllä ovat. Nettosaaja Luxenburgkin. Ja osa jopa”moninkertaisesti” varakkaampia.

Että ottaa luonnon päälle. Ja sitten Suomi tanssahtelee EU-parketeilla ja ilmoittaa heti ja oitis ja ilmanmuuta… kyllä Suomi maksaa.  Se on kuiin Kalle Tappinen hurjimmassa humalassaan…