Poliittinen ja mentaalinen tilannekuva vuoden 1907 eduskuntavaalien jälkeen

Poliittinen tilannekuva ensimmäisten eduskuntavaalien 1907 jälkeen
– eli
”Kirje Amerikasta
Kaukaa näkee joskus tarkemmin, eikä ajallinen etäisyyskään aina heikennä kuvan tarkkuutta. Usein toteamme nykyisin, että Suomen politiikka ja suomalainen mentaliteetti ovat jotenkin sekaisin ja niiden ”juoni” hukassa. Mutta vilkaiskaamme vanhan lehtileikkeen nojalla tilanteeseen 113 vuotta sitten, ja päätellään sitten. Siis miten asiat Suomenmaassa ovat olleet ennen ja nyt.
*
Tässäpä eräänä aamuna heräsin uniltani sianpierun aikaan, ja hetken tunnusteltuani itseäni, totesin että unipussini tuntui olevan tyhjä, joten kaappasin kirjahyllystä jotain luettavaa. Silloin lattialle putosi epämääräisen näköinen, hieman kellastunut, – ja faktuuralla präntätty, lehtiartikkeli jossa luki otsakkeena että ”Kirje Ameriikasta”. Lukaisin sen läpi ja hetken mietittyäni ajattelin että saattaisipa tuo jotakuta kiinnostaa, joten tällään jutun tähän.
*
”Kirje Ameriikasta
Suomen eduskuntavaalit uuden äänestyslain mukaan ovat olleet ja menneet ja, jos hyvin käy, on parlamentti jo koolla silloin, kun tämä kirjeeni mahdollisesti on perillä. Paljon nuo vaalit ja varsinkin niiden tulokset ovat antaneet puheen aihetta aina täälläkin saakka: omien kansalaisten keskuudessa olivat mielet vaalien aikaan niin kiihkoisat, että monissa paikoin lyötiin vetoja siitä, mitkä puolueet vaaleissa tulevat voitolle. Ja sitte kun vaalien tulokset saatiin tietää, rupesivat Amerikan suuret toiskieliset päivälehdetkin tavattoman pitkissä kirjoituksissaan käsittelemän Suomen asioita: siten olivat maamme olot parin viikon ajan noilla lehdillä päivän tärkeimpänä kysymyksenä, ja vähässä ajassa tiesi Amerikan suuri yleisö Suomen valtiolliset asiat ja uusimman ajan historian paremmin kuin koskaan monet omat kansalaiset.
Suomen asioita arvosteltiin ja vertailtiin muiden maiden oloihin, ja monessa suhteessa sai Suomi ensi sijan. Ylistelyä ei puuttunut ja onnitteluilla ei monestikaan rajoja ollut. Tällaista oli englanninkielisten sanomalehtien kirjoitustapa.
*
Mitä taas täkäläiseen suomalaiseen sanomalehdistöön tulee, olivat niiden arvostelut hyvin erilaiset, riippuen siitä minkä puolueen puhetorvi lehti on. Kansamme on, näet, täällä samoin kuin ”vanhassa maassa” jakaantunut eri puolueihin, pääasiallisesti samalla tavoin ja samat sekä poliittiset että uskonnolliset mielipiteet määrääjinä kuin siellä Suomessakin. Puoluerajat ovat täällä yhtä jyrkät kuin sielläkin, mahdollisesti vieläkin jyrkemmät.
*
Niin, kansamme on jakaantunut puolueihin, jotka eivät näy voivan toisiansa ymmärtää, eivät näe toisissaan mitään hyvä ja sentähden henkeen ja vereen asti toisiaan vihaavat. Tämä suomalaisten eripuraisuus on ainakin tässä maassa herättänyt maan omassa väestössä suurempaa huomiota kuin uuta kansallisuudet. Väitteeni todisteeksi kerron tästä vain seuraavan esimerkin.
*
Eräässä pienemmässä kaupungissa asuu suomalaisia noin 1.500 henkeä. He ovat jakaantuneet viiteen eri puolueeseen, joista jokaisella on omat kokoushuoneensa, joko omat tai vuokratut. Näistä viime vuonan alkoivat kaksi rakentaa itselleen omaa ”haalia”, Augustana synodalaiset kirkkoa ja sosialistit haalia, jotka kumpikin tulivat maksamaan noin 10.000 dollaria: kahdella muullakin puolueella, nimittäin vapaakirkollisilla ja raittiusseuralaisilla on jo yli 10.000 dollaria maksava haali kumpaisellakin.
Tämä haalien rakentamiskiihko jo kummastutti kaupungin viranomaisiakin, ja pari kolme toista kymmentä vuotta kaupungissa asunutta ja hyvämaineiseksi tunnettua suomalaista kutsuttiin kaupungin viranomaisille tekemään seikkaperäisesti selkoa noiden eri puolueiden ohjelmista ja elämästä. Amerikkalaisia oli kovin ihmetyttänyt se, että niin pieni joukko suomalaisia uhraa noin suuret summat kovalla työllä ansaitsemistaan varoista kokoustalojen rakentamiseen, joita kuitenkin verrattain vähän käytetään.
Samalla olivat viranomaiset olleet vähän kahdenvaiheella, josko enää annettaisiin lupaa mainitun kahden kokoustalon rakentamiseen: pelättiin niiden kautta tulevan vaan häiriötä kaupungin ra(u)halliselle elämälle. –
Kaupungin puolitoistatuhatta suomalaista siirtolaista on pannut yli 40.000 dollaria (noin 250.000 markkaa) kokoushuoneidensa rakentamiseen. Sitä se sokea eripuraisuus saa aikaan.
*
Täällä kiertelee parhaallaan suomalaisseuduissa kantelettaan kaijuttelemassa kansalaisemme, kanteleensoittaja Pasi Jääskeläinen. Kun hän kolmisen kuukautta takaperin tänne saapui, kirjoitti hän itse sanomalehdissä tulleensa tänne ”finansejaan parantamaan”, ja toiveissaan ei hän nähtävästi petykään. Ensin soitteli hän itävaltioitten suomalaisille ja on sitte siirtynyt lännempään.
Nykyään kiertelee hän Michiganin ja Minnesotan valtioissa. Sanomalehtien kertomuksista päättäen on Pasilla ollut kuulijoita haalit täydeltä joka paikassa: pääsymaksuna noihin konsertteihin on näkynyt olevan 25 senttiä (1 mk. 25 p.) hengeltä. Kyllähän siitä vaan rahoja karttuu!
*

Tämän toukokuun 9 p. alkoi täällä Boisen kaupungissa, Idahon valtiossa, erässoikeudenkäynti, joka tavallaan on ensimmäinen laatuansa tämän maan rikosjuttujen historiassa.  Kerron tässä lyhyesti asian kulun.

Jutun historia ulottuu oikeastaan seitsemän vuotta taaksepäin.  Lännen valtiossa oli syntynyt suuri unioni (ammattiyhdistys, vh) työmiesten kesken; tätä koettivat hävittää mahtavat liikeyhtiöt minkä taisivat; saivatkin aikaan riitoja unionin  ja ei-unionin miesten kanssa.

Presidentti McKinley-vainaja komensi valtion sotajoukot asettamaan rauhattomuuksia.  Idahon silloinen kuvernööri Frank Stennenberg oli työväen puolella, jonka takia rahamiesten kerrotaan toimittaneen Stennenbrrgin pois hengiltä ja hankkineen vääriä todistajia työväen johtajia Moyeria, Hanwoodia ja Pettibonea vastaan, jotka muka olisivat murhanneet kuvernöörin.  Mainitut miehet ovat toista vuotta istuneet linnassa, ja oikeudenkäynti heitä vastan alkoi kuten sanottu t.k. 9 päivä.

Mainittujen henkilöiden vangitseminen ja tutkimisen viivyttäminen näin kauvan on saattanut Amerikan kansan ja varsinkin  järjestyneen työväen kautta koko maan tavattomaan kiihkoon: tietymätöntä on, koska syytettyjä olisi ruvettu tutkimaan tai olisivatko he ilman tutkimista tuonelaan lähetetty, jos kansa ei olisi ottanut asiaa omakseen.  Mutta kansa kautta koko maan yhtäkkiä korotti äänensä.  Pidettiin suuria kansankokouksia, joissa valittiin lähetystöjä viemään presidentille ja hallitukselle kansan mielipide missä yksimielisesti vaadittiin asia heti tutkittavaksi.

Eräälle lähetystölle lausui (presidentti Theodor) Roosevelt vangittujen olevan ”huonoja kansalaisia”.  Mutta kyllä hän noista sanoistaan on saanut kunniansa kuulla: sanomalehdet ovat pitäneet tavatonta melua, kirjallisia vastalauseita on tukuttain lähetetty valkoiseen taloon ja useat lähetystöt ovat käyneet tuomassa ilmi kansan paheksumisen.  Sitä paitsi pidettiin toukokuun 4 p. suuria mielenosoituskulkueita, joihin satoja tuhansia lippuineen ja rumpuineen suurista kaupungeista otti osaa: kulkueeseen osaaottaneilla oli kaikilla syytettyjen kuvat rinnassa.

Oikeus istuu saman rakennuksen kolmannessa kerroksessa, jonka alakerrassa vangitut ovat koko ajan istuneet: heitä ei ole uskallettu lähteä kulettamaan mihinkään.  Sekä syytettyjen että syyttäjien puolueella on olut paljon työtä jutun valmistelussa, molemmat ovat tehneet voitavansa saada selville, kummalleko puolueelle kansa antaa suurempaa kannatusta.  Kumpikin puoli on hankkinut oikeuteen viisi etevintä lakimiestä ja heille apulaisia koko joukon jonka lisäksi Idahon kuvernööri Gooding auttaa syyttäjiä ja on lausunut ettei syytetyt tästä vankilasta elävinä poistu.

Kaupunkiin on saapunut tuhansittain ihmisiä kaikilta maan haaroilta, sotajoukkoja on komennettu järjestystä pitämään ja kaikkiin mahdollisiin varokeinoihin ryhdytty mahdollisten yllätysten varalta.

Kaikesta päättäen on tässä alkanut ottelu toiselta puolen suurkapitalistien ja sitä kannattavan hallituksen ja toiselta puolelta kansan ja varsinkin työväen välillä.

Syytettyjen syyllisyys tai syyttömyys näyttää olevan vähemmän arvoinen: puolueiden voitto se päämaalina on.  Sillä siitä tulee olemaan arvaamattomat seuraukset kauvas tuleviin aikoihin.  Jos suurkapitalistipuolue voittaa, on siinä murhaava isku kansalle, jos taas voitto tulisi syytetyille, olisi siinä voimakas kehotus kansalle vihdoinkin pyrkiä vapaaksi nykyisen rahavallan orjuudesta.

Ainakin toista miljoonaa dollaria ovat molemmat puolueet jo tähän asti uhranneet.  Syyttäjäpuolue sanoo: ”ilomielin myönnetään kuinka suuria rahasummia tahansa, kunhan vaan syytetyt saadaan hirtetyksi”: syytettyjen puolue taas ”kukkarot ja pienemmät sekä suuremmat rahastomme tyhjennetään viimeiseen senttiin asti, kun vaan saadaan Hanwodille ja hänen tovereilleen tasapuolinen jako”.

Nimimerkki ”s”.

*
Tämä nimettömäksi jääneen kynäilijän kirje on julkaistu Turussa ilmestyneessä Uusi Aura –lehden numerossa no 66, julkaistu 11. päivänä kesäkuuta vuonna 1907. Puheena olleet eduskuntavaalit, ensimmäiset lajiaan yleisinä ja yhtäläisinä, oli vietetty saman kevään maaliskuussa, vahvasti ”punaisen viivan” –vedon merkeissä, kuten yleisesti muistetaan.
Mutta löytyisiköhän tuosta kellastuneen lehtirepäisyn tekstistä jotain ”kosketuskohtia” meidän tämän päivän poliittiseen ja yhteisölliseen ”kokonaiskuvaan”?
*

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu