Putin on uusi Nikita – Syksyn 1964 palatsivallankumous 2.o häämöttää?

Putin on uusi Nikita – Syksyn 1964 palatsivallankumous 2.o häämöttää..

Presidentti Putin, sotilaallinen uhkapeli, historian tietty toistuvuus.

Miten päästä eroon elinikäisestä vaali-tsaarista?

*

Viimeistään Venäjän perustuslain remontin 2020 jälkeen on käynyt ilmeiseksi, että presidentti Putin on vallan vakauden ja jatkuvuuden takaamispyrkimysten ohella rakentanut ympärilleen ongelman, jonka voi tiivistää lausumaan: Miten valtakunta voi päästä eroon elinikäiseksi julistautuneesta vaali-tsaarista.  Valintamenettely ja tsaarius ovat enemmän fiktiivisiä kuin todellisia, mutta yhdessä ne muodostavat tiiviiksi muuratun vallan linnakkeen, jonka on tarkoitus olla murtumaton, luja, ikuinen.

Valtakunta on lähellä hybristä ongelmaa: lumevaaleissa on vain yksi ehdokas, joka varmasti valitaan, tyyten riippumatta siitä, elääkö hän vaiko ei.  Ikuinen on suhteellinen käsite, ja niin myös valtiaan aika. Joskus se vain käy vähiin, ennen kuin loppuu. Lopullisesti. Tämä on lopullinen, pysyvä, realiteetti.

*

Vallanperimys on hoitunut Venäjällä ”luonnonmenetelmällä”.

Voimakkaan valtiollisen hallan haltijan seuraajakysymys ei ole Venäjällä ollut akuutti ongelma. Luonto tai vallan haltuunotto on hoitanut ongelman, joka ei ole ollut ongelma. Johtava valtiovallan omaaja on useinkin ollut lisäepiteetin ”verinen” täysinlunastanut, mutta samalla sekä rakastettu että vihattu. Tyrannius on suojellut nousevalta oppositiolta, se on toimittanut opponentin rooliaan lähinnä vallanpitäjien retoriikassa, pelottelussa ja teloituskäskyjen motivaatiotekstin osana.

Tänä vuonna, lokakuussa 2022, Pappa-Putin täyttää 70 vuotta.  Hänen asemansa (situation) rinnastuu nyt Kuuban-kriisin ja tempoilevan politiikan heikentämän Hrutshevin tilanteeseen 1960-luvun puolivälin lähestyessä.

Muutostarve voimistuu, se on johtajan vaihdos. Vaihtoehtoja ei enää ole, mies ei muutu, parasta ennen on aikaa sitten ohitettu. Tulevaisuutta ”tämän” kanssa ei ole.

Mutta kun koko järjestelmä perustuu kaappaukseen, edeltäjän syrjäyttämiseen, vallan haltuunottoon, vakauttamiseen ja sen hallussapitoon. Systeemi ei tunne vaihtomekanismia.

Venäjän-Neuvostoliitto-Venäjän valtiollinen historia marraskuusta 1917 lähtien ei tunne mekanismia miten vaihtaa johtaja. Ei sitä sitä paitsi ole tarvittukaan.

Valtiojärjestelmän johdossa on neuvostovaiheessa ollut 8 miestä. Heistä vallan haltija on kuollut tai menettänyt voimansa viidessä tapauksessa (Lenin, Stalin, Brezhnev, Andropov, Tsernenko) ja kolme on syrjäytetty eli pakotettu eroamaan (Malenkov, Hrustshev, Gorbatshov).  Venäjän valtiollisen reinkarnaation aikana johdossa on ollut käytännössä kaksi miestä: Jeltsin ja hänen loppujärjestelyissään valtaan nostama Putin, joka toimi 2008-2012 perustuslain edellyttämässä järjestelyssä toimi presidentti Medvedevin sijaishallitsijana (de facto) pääministerin postilta, palaten takaisin vaalipresidentiksi rankasti kavennettujen vaalivapauksien oloissa 2012, ja pedatessa uuden valtaoikeuksien kuolokohdan lähestyessä pysyvän presidenttiyden edellytykset korkeaan vanhuusikään saakka, 2036.

Tässä ruljanssissa vanha venäläinen ennustettavuustekijä on menettänyt tehonsa. Sen mukaanhan kaljua (ohuthiukista) seuraa aina tuuheatukkainen ja tuuheatukkaista ohuttukkainen (kalju). Tuuhetukkaisen Jeltsinin jälkeen on ollut käytännössä vain ohuttukkainen Putin.

*

Ukraina on uusi Berliini

Palatsivallankumouksen kohteeksi lokakuussa 1964 päätynyt Hrutshev on ainoa todellinen verrokki Venäjän valtiojärjestelmän johtajana.

Muistan koulupoika-ajoilta, miten Hrustshev sanoi: Berliini on hyppysissäni.  Berliini on Lännen arin elin (testicles). Kun haluan, että Länsi vikisee, puristan Berliinistä.

Putin tekee saman Ukrainassa.

Ukraina on Putinin pelastus ja tuho. Johtajan pahimmat pelot: värivallankumoukset (sisältä mutta ulkoa ruokittuina) ja integroituminen Lännen kanssa (sisältä mutta ulkoa ruokittuina).  Näihin pelkoihin kiteytyy lopputuloksen kauhukuva: pelinsä pelannut Venäjä ja päätyminen seinustalle tai maakuoppaan, edeltäjädiktaattorien karsean esimerkin tavoin.

Siksi pelissä on kaikki. Lopullisuuden maku, tuhon torjumisen meininki. Nurkkaan ahdistetun rotan elkeet.

Koko elämä, asema johtajana ja kansakunnan kohtalo, on uhkapeliä. Sinänsä. siksi myöskin torjunta, puolustus, ja puolustuksen parhaana keinona hyökkäys, on uhkapeliä. Sodan uhka, tuhon uhka. Korotetuin panoksin, vaikeutettu peli. Sekoita ja siedätä. Nosta panoksia, kunnes ne ovat tapissa: toinen ei enää voi korottaa. Banco! All in.

Tätä korkeaa uhkapeliä ei kukaan ole kuvannut niin hyvin kuin ohjaaja Nicholas Ray elokuvassaan ”Nuori kapinallinen” (1955).  Uhkapeli kunnian ja tuhon rajalla. Ray kuvasi jo vuosia ennen Berliiniä ja Kuubaa tämän kuvion. Elokuvassa ”nuori kapinallinen” James Dean kavereineen pelaa pelkuripeliä (chicken game), varastetuilla autoilla ajetaan kilpaa kohden jyrkännettä: paskahousu se, joka ekaksi hyppää autosta ulos!

Katkelma Rayn elokuvasta: The Chicken Run: Rebel Without A Cause (1955) – YouTube

*

Sota politiikan jatkamisena tehokkaammin panoksin

Ukrainan kriisin merkitys maan länsi-integraation pysäyttäjänä on osin ymmärretty väärin tai jäänyt huomiotta. Meilläkin on keskustelu pakkautunut sille suunnalle, missä puhutaan Venäjän oikeudesta estää tai edes yrittää estää (vaatia) Ukrainan länsi-integraation torjumiseksi, ja vuoden 1994 jälkeen Natoon liittyneiden uusien jäsenten jäsenoikeuksien peruuttamiseksi (eräänlainen cancel-politiikka).

Ei kyse ole – enää – Venäjän oikeudesta yrittää estää Ukrainan Nato-jäsenyys, vaan siitä, että Krimin valloituksella ja interventiopolitiikallaan itäisessä ukrainassa se on jo (de facto) estänyt Ukrainan jäsenyyden atlanttisessa ”puolustusliitossa”.

Ei Nato ota sotaa käyvää valtiota jäseneksi. Ei Ukraina ole jäsenkelpoinen. Ei Venäjän tarvitse pelätä Ukrainan liittymistä järjestöön, jonka jäsenyyden se yrittää retoriikan ja tempuin estää: se on itse jo tehnyt sen.

Viimeksi tämän tosiasian sanoi eräs asiantuntija tänä aamuna televisiossa.

Kovin usein emme muista, että presidentillä on jokeri hihassaan: jos Suomi – tai Ruotsi – aikoisi hakea (siis hakisi) Naton jäsenyyttä, Putinilla on tehokkain keino estää jäsenyys: järjestämällä haltuunotto, pieni tai hyvin pieni, jossain päin jompaakumpaa valtiota.

Pieni saari tai luoto. Muutama mies, jokunen taistelijapari paikalle (siellä ne jo ovat). Ei tarvita edes mitään prikaatin vahvuista, tai edes pataljoonaa paikalle. Ryhmä tai joukkue: tunnelit ja vermeet siellä epäilemättä ovat valmiina. Nostavat osan päivänvaloon, antennit ja putken, – ilmoittavat tulleensa pyynnöstä ja tervetulleina, puolustamaan. Aina löytyy joku joka on käytettävissä tämänkaltaiseen. Ammustakaan ei tarvitse ampua, sen parempi interventoijalle. Sitten se puolustaa, jotain, maanmiehiä, suojelun tarpeessa olevia, mitä tahansa. Pieni sievä nopea kriisi. Ja ruumiita voi aina markkeerata, artefaktisoida, tarpeen niin vaatiessa. Sitten se onkin jo puolustussotaa, täyttää tunnusmerkit.

Äkkiä meillä onkin sotaa käyvä valtio.

Tämänkaltaisen näytelmän luomiseen ei ole kiirettä, monta piruettia voidaan tehdä ilmassa, sähkön voimalla, sähköjä katkaisemalla ja häirinnällä, häiriötä luomalla. Keinot eivät siinä arsenaalissa lopu. Emme ihan tiedä, tunnista kaikkea mitä vaikealla taholla on käytössä, reservuaarissaan. Miksi olla hankala kun pienellä vaivalla voi olla ihan mahdoton?

Kun joku kuitenkin kysyy, niin vastaan jo ennen kysymystä: Vuoteen 2014 saakka se olisi ilman muuta ollut Gotlanti, mutta ei enää. Paljon parempi kohde on – ja sen sotahuoneen kenraalit hyvin tietävät – on itsestäänselvästi saaristo nimeltä Åland. Venäjällä on omat kiinnityksensä sen rantakallioissa jo entuudestaan, Gotlantiin ei sotilassaapas idästä ole astunut koskaan, mutta tuolla on selvästi tutumpi maaperä, pelisuhteet aivan toiset.

Liian kevyet puheet hakemisesta, ikään kuin nuortuisimme ja hakisimme oppikouluun, rippikouluun, armeijan kutsuntoihin, rokotusjonoon, mihin vain, ovat mielenkiintoinen maailma, jossa yllätys on varma, poikkeama suunnitelmasta. Kuten sanottu: sodan alkaessa roskikseen mene ensin suunnitelmat, sopimukset ja laita. Sitten vasta harhaluulot ja unet. Kyllä sinne muutakin mahtuu.

*

Miten lokakuu 1964 toteutetaan 2.o-versiona?

Ajoitus ratkaisee. Missä on se eversti? kysyimme ainakin meilläpäin kun pelasimme 1990-luvun alussa Venäjäpeliä. Kenraalit ovat liian vanhoja ja pelkäävät menettävänsä eläkkeen. Kapteenit eivät yletä matalienkaan oksien hedelmiin. Siksipä eversti. Emmekä me edes keksineet sitä, vaan päädyimme omissa kuvioissamme siihen. Sitten tuli juoppo Jeltsin. Putin on siinä määrin topannut torninsa seinät sotilas- ja turvallisuusrakenteella, että ulkoa sitä ei vyörytetä, joten sisältä, sieltä sen on tultava. Näkyvä puolustuministeri tai muu tunnettu systeemin mies se ei voi olla. Mutta miten olla riittävän korkealla, mutta ei liian korkealla: miten olla riittävän vanha ja etabloitunut, olematta liian syvällä savessa ja haalarit likaisina kaikesta tästä? Miten olla tunnettu, mutta ei liian näkyvä, miten olla tuntematon, käydäkseen raikkaasti uudesta, mutta ei outo ja liian syrjästä: siis keskeltä, mutta kannuksensa esittänyt, vahva ja kova, mutta ei liiaksi veressä. Turvallisuusjärjestelmän rankijärjestelmässä sodan kenttäkokemus on jo pitkään ollut keskeinen tekijä, ihan kanslian puolelta näiden pomoksi ei nousta.

Helppo vastaus olisi se joka saa haltuunsa isojen poikien ohjusasemien avaimet, mutta ihan niin yksioikoinen tämä ei ole. Mutta varma on se, että seuraajan on oltava jo lähtötelineissä, mutta ei liian näkyvästi ja reidet puuduksissa. Se on hankala asento ja avaa maalittamisen jatkuessaan. Siksi ajoitus ratkaisee.

Muistin virkistämiseksi ja mielikuvituksen ruokkimiseksi kuvaus elävästä elämästä: Donin alueen leipäkapina 1962 – Hrustshevin lähtölaskennan vauhdittaja. Osa II | Uusi Suomi Puheenvuoro

*

Rinnakkaislukemistoksi tämän blogin kanssa suosittelen prof. Kimmo Rentolan yläkertaa tämän aamun Helsingin Sanomissa (HS 11.1.2022). Linkki:  Maltti ja kylmäverisyys ovat yhä tehokkaita ulkopolitiikan aseita – Moskovan ei pidä antaa säikytellä eikä hyppyyttää Suomea – Mielipide | HS.fi

*

+4
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu