Putin – suurten historiallisten näkyjen mies, kuolemanpelkoinen diktaattori
Putin – suurten historiallisten näkyjen mies, kuolemanpelkoinen diktaattori.
*
Venäjän federaation presidentti V. V. Putinin viha-positiivinen aktiivis-aggressiivinen style kylmää.
Hänen vonkauksensa Ukrainan perään on kuin robustin rakastajan kohtalo. Elää kuplassaan ja saa pakit. Unelma, joka oli jo ”lähellä” toteutua poksahtaa hajalle. Kohde, tuo addiktion kohde, häipyy horisonttiin, mutta ”jätetty” pukeutuu pettymyksen, petoksen ja koston moodiin. Narsistis-paranoidinen sulho ei pysty elämään tätä tilaa, ”yksin”. Hän haluaa tappaa ”pettäjän”.
Kun en minä sua saa, et saa sinäkään: et rauhaa, elämää, tulevaisuutta.
*
Tämän sadelauantain HS-Visiossa Niclas Storås (HS-V 18.6.2022) kirjoittaa otsikolla ”Elämää rakkauden jälkeen” oivaltavasti yksilötason ilmiöstä, jonka kernaasti levittää myös tähän:
”Joskus kemiallinen reaktio aivoissa ottaa vallan ja värittää haavekuvaa toisesta ihmisestä niin kirkkailla sävyillä, että kokemus voi muistuttaa uuteen uskontoon kääntymistä. … Kyseiseen uskontoon liittyen pitäisi lääkäriltä saada automaattisesti sairaslomaa.”
Pitäisikö tautiluokitukseen saada uusi kategoria: hylkäysneuroosi, political putinotic? Paranoidin hyljätyn depressiivinen nurjahtanut depressio. Laululyriikka tuntee taudin, mutta usein se arjessa torjutaan puheenaiheena ja tappavana ongelmana.
Kyse ei tietenkään ole aidosta rakkaudesta, vaan geostrategiasta, jolla on omat pitkät letkut Pietari Suuren aikoihin – elimellisemmät kuin helposti havaitsemmekaan. Mutta siitä alempana enemmän. Hoonataan nyt tämä narsistinen rakkaus.
*
Avorakkaan sukulaiskansan rukkaset ovat anteeksiantamaton hylkäys. P. [lue:potilas] kokee pakahduttavaa tarvetta tuhota petturi, moskaksi asti, kokonaan pois. Musta raivo ei tunne rajoitteita. Vivahteet ja portaat häipyvät, on vain kuilu, jossa toimija teutaroi, haluaa vetää sinne toisen – ja vaikka kaikki. Kesäkuun aikana on avautunut se tosikuva, että kysymys ei ole hetken affektista, eikä jonkin toimijan kroonisesta puutoksesta, vaan peliliikkeestä, joka kerrasta tuotti nykyhistorian pahimman ”viheliäisen ongelman”.
Sitra määrittelee sivullaan viheliäisen ongelman:
”Viheliäinen ongelma on ongelma, jonka ratkaisemien on erityisen vaikeaa. Viheliäiseen, pirulliseen tai ilkeään ongelmaan liittyy yleensä paljon tekijöitä ja muuttujia, jotka tekevät ongelmasta monimutkaisen. tällaiseen ongelmaan liittyy usein myös erilaisia arvoja ja näkökulmia ja niitä voidaan luonnehtia avoimiksi ja ajassa muuttuviksi. Viheliäiset ongelmat ovat uniikkeja, jolloin ratkaisumallit eivät ole suoraan siirrettävissä ongelmasta toiseen. Siksi niitä tuleekin käsitellä poikkiyhteiskunnallisesti ja laaja-alaisesti”.
Sitran määritelmä on hyvä ja huomio monta seikkaa. Mutta siinä on ratkaiseva puutos, iso virhe. Se lähestyy viheliäistä ongelmaa paiseena, joka voidaan parantaa, kunhan keksitään keinot. ”Siksi niitä tuleekin käsitellä poikkiyhteiskunnallisesti ja laaja-alaisesti”. Tällä kohtaa ymmärrän kyllä että Sitra tarkastelee Suomen kotoisia ongelmia. Mutta eihän nykyaikana globaalissa vapaassa ja vilkkaasti virtaavassa tilassa ole vain sellaisia pulmia, joita ylimalkaan voitaisiin ”käsitellä poikkiyhteiskunnallisesti ja laaja-alaisesti”.
Nyt meillä on sylissä todellinen ”mustekala”, örkki ja virus yhdessä paketissa.
*
Venäjän federaation presidentti V.V. Putin laukaisi ”tulikomentoja” -viestillään sellaisen asetelman, viheliäisen, jota ei voi ratkaista.
Siinä toimii noidan kirous: teet sitä tai tätä tai jotain kolmatta, – tai jätät tekemättä mitään, niin aina pahennat ongelmaa.
Kaikki tavat, keinot ja tulokulmat ratkaista nyt synnytetty – ei syntynyt – ongelma, ovat vääriä. Ne ovat sinänsä oikeita ja hyviä ja ratkaisuhakuisia, mutta ne eivät ratkaise ongelmaa. Kirous on siinä, että nämä ratkaisua tuomattomat toimet eivät jää ”suutareiksi”, siis ikään kuin kilpisty ongelman kovasta pinnasta ja kimpoa jonnekin vaaraa tuottamatta. Ei. Vaan nämä ”hylsyt” vaikuttavat tilanteeseen pahentavasti, monisyisen ongelman jokin palikka liikkuu ja tuottaa vaikeusasteisen lisän. Mutta onnettominta kaikesta on, että myöskään mitään tekemättömyys ei ”hoida viheliäistä”, vaan pahentaa.
Siksi esim. Macronin touhukkuus ei ratkaise vaan pahentaa, mutta sinänsä tasapuolisuus täyttyy siinäkin, että varovaisesti Aamureinoissaan öljytyllä parketilla lipsuttelevan Soltzin ”toiminta” ei ratkaise vaan pahentaa ongelmaa, joka on siis oikeasti viheliäinen.
Tämän nykyisen Unionin johtavat hahmot ovat jatkaneet edeltäjiensä valitsemalla tiellä: he eivät ole tottuneet ratkaisemaan ongelmia, vaan lakaisemaan ne erilaisin hautauspuhein maton alle ja painamaan lisää rahaa.
Nyt heillä on tosi kyseessä, mutta he eivät halua nähdä tilannekuvaa, johon päätymisellä heillä on iso – meistä kaikista isoin – vastuu. He katsovat tulevia vaaleja ja ajattelevat, miten hoitaa koalitio satamaan vaaleihin asti ja siitä eteenpäin taas ”jotenkuten”, siis keinolla millä hyvänsä. Kauas on päädytty kauaskatseisista miehistä, jotka tekivät Euroopan ja halusivat nähdä hieman kauemmas: ja pahin pala tässä on eräs deedeeärräläinen papintytär, joka kävi tuulella ja kun oli tyyntä – mehän, Eurooppa, olimme ”lomalla historiasta” tässä pitkät vuodet. Silloin, kun olisi tullut nähdä pitkälle ja tehdä lujaa perustaa, hän luisteli. Toteutui se intuitiivinen näkemykseni vuosien takaa, kun Mutti päätti pyrkiä vielä neljännelle kaudelle, että siitä muodostui kurja mahalasku. Sellainen se oli, nyt näemme sen, jos näemme.
*
Collateral Damages
Putin pyrki EU:n ulkopuoliseen Ukrainaan mutta päätyi Natottuneeseen Suomeen.
Toimivan poliittisen ekologian perussanastoon kuuluu ja kuuluu pakollisena kuulumaan sana: Oheistuotteet. Tarkoittaa johonkin tulokseen pyrkimistä. Tavoite joko saavutetaan tai ei, mutta toiminnalla on aina oheisvaikutuksia.
Sitralla näkyy olevan nyt sivustoillaan ”Tulevaisuussanasto” -niminen laari. Siellä on muun muassa ”Inkluusio”. Sitra selittää:
”Määritelmä pitää sisällään ajatuksen, jonka mukaan erilaisuutta ei ole enää olemassa, vaan kaikki ihmiset ovat yhdenvertaiset. jne..”
Tuollainen on harhainen näky, sellaista en odottaisi lukevani Sitran sivuilta. Vakavinta, mihin Sitra voi syyllistyä on harhojen näkeminen ja levittäminen.
Haloo, Sitra. Miten niin ”erilaisuutta ei ole enää olemassa”. Se on siis määritelmällisesti ollut. Mutta ei ole enää olemassa, – erilaisuus.
Mitä sofistikoidumpi maailmamme on, sitä enemmän on ”erilaisuutta”. Mitä määrällisesti enemmän ja kontakti-intensiivisempi aikamme ja elämämme on, sitä tiheämmin kohtaamme tai ainakin havaitsemme erilaisuutta.
Menee semantiikan puolelle, jos aletaankin tulkita tai selittää, että eriytyneen, moninapaistuneen (multipolarity) maailman ajatuksellinen, oraalinen ja toiminnallinen diversiteetti ei olisikaan erilaisuutta, erilaisuuden ilmentymistä. Kielipelin sameisiin vesiin sukellamme pää edellä jos edellytämme, että moninaisuuden tiheyden lisääntyessä alamme puhua ja annamme vaikutelman, että se onkin samanlaisuutta, samuutta: erilaisuuden vähenemistä tai lopulta sen poistumista ”näyttämöltä” – ja vastaavasti samanlaisuustiheyden nousua.. – Sitran sanaselitys yhdistää ”erilaisuuden” ja ”yhdenvertaisen”.
*
Melkeimpä suopeinta mitä Putinista on 2014 jälkeen sanottu, on että hän kertoo etukäteen, mitä hän tekee. Niin hän on tehnytkin, joskin informaation erottaminen disinformaatiosta jota hän lähettää tuottaa ymmärrettäviä vaikeuksia. Kun presidentti kokoaa arviolta 100.000 – 130.000 sotilaan hyökkäysarmeijan selvään hyökkäysryhmitykseen, niin häiriöttömässä tilassa ihmisen ei ole vaikea ymmärtää, mitä se tarkoittaa: hyökkäysryhmitystä ja mahdollista hyökkäystä. Kun Yhdysvaltain tiedustelu kertoo hyvissä ajoin ennen hyökkäystä, että Venäjä hyökkää, niin ihmisen on neutraalissa tilanteessa helppo uskoa tämä kertomus ja suhtauta siihen varovaisuusintensiivisesti. Viikolla Biden suoraan moitti Zelenskyjä ja Ukrainaa, että se ei uskonut. Monet ovat kiinnittäneet – jo matkan varrella – kriittistä huomiota siihen, että Ukraina ei itsenäistymisensä jälkeen rakentanut asianmukaista asevoimaa ja armeijaa, nyt se on hyökkääjän armoilla ja lännen ase-avun varassa, joka tulee laantumaan. Armoa ei ole, mutta into rahoittaa determinististä tuhoamissotaa laantuu, selvät merkit ovat jo ilmassa. Saksa näkee tappion, eikä halua astua omilla housuillaan naapurin tuleen.
EU:n vahvin kolmikko, Macron, Sholtz ja Dragi kävivät Ukrainassa viikolla: se oli enemmän ele kuin teko. Kaikilla on polttava tarve saada itsensä irti siinä määrin, kuin se lähitulevia vaaleja vaarantamatta on mahdollista ja tarpeen. Sitä paitsi EU:n sisäiset ongelmat eivät ole kadonneet mihinkään. Päinvastoin: Putinin sota on nostanut hurjasti riskikerronta. Riskiä, että monisakarainen sota oheisvaikutuksineen romahduttaa Länsi-Euroopan.
*
Se oli Putinin sodan tarkoituskin. Ei hän niin ulkona ollut siitä, mitä sodan avaamisesta tuli: venäläisen sotilastiedustelun ja tilannearvion Läntinen virhepäätelmä osoittaa, että emme tunteneet Naapuria. Sodan aloittamisella oli kiire, koska viive olisi heikentänyt tehoja. Koronakriisin väistyessä keväällä, oli ”aikaikkuna”, ja sen Putin käytti hyväkseen. Arvaamaton muu kriisi koronan perään, mikä tahansa niistä monista, joita oli kärkkymässä odotushuoneessa, olisi sulkenut Putinin aika-ikkunan. Nyt sota osui hänen, siis hänen, kannaltaan oikeaan aikaan. Sota Ukrainassa johti lännen taholta maksimaalisiin toimenpiteisiin. Yhdysvaltojen katastrofaalinen vetäytyminen Afganistanista oli vielä verkkokalvoilla: se ei voinut jättää reagoimatta.
Ilmeisesti Läntinen finanssi ja talous saa pakotteista pahemmin kylkeensä, kuin Putinin Venäjä. Siis ehdottomasti enemmän absoluuttisena taloudellisena hukkavirtana, mutta myös suhteessa – ottaen huomioon Venäjän olennaisesti paremman resielienssin.
*
Hämmentävän vähän ja harvoin meikäläinen läntinen itse-analyysi ja omahoito huomioi Lännen murtuvaa rakennetta, hiushalkeamia ja rapautumista.
Tänä aamuna aviisi kirjoittaa (HS 18.6.2022) pääkirjoituksessaan, ei mitään uutta, mutta harvinaisesti kuitenkin:
”Ranska on ottanut EU:n ykkösmahdin paikan Saksalta. Pariisissa tehdyt aloitteet päätyvät nykyään usein jossain muodossa EU:n tavoitteiksi”.
Sitä se Macronin, tuon yksinäisen ratsastajan touhukkuus tuottaa. Italialla on puikoissa ”ihmemies” Dragi. Saksalla siis Merkelin seuraaja, näkymättömyyteen pyrkivä Sholtz.
Eihän siitä ole kuin vaatimattomat 6 kuukautta, kun Merkel – tuo ”Euroopan Unionin todelliseksi johtajaksi luonnehdittu”, ”koko Euroopan Mutti” ja ”Vapaan maailman johtajaksi” kehuttu nainen läksiäiskukitettiin pois maailmannäyttämöltä.
Nyt jo ollaan tässä. Mihin ehditäänkään Euroopassa ja Maailmassa kun aikaa kuluu lisää? Sic Transit Gloria Mundi.
*
Jänteet katkeilevat
HS jatkaa pääkirjoituksessaan:
”Ranskassa perinteiset valtablokit, sosialistit ja maltillinen oikeisto ovat pudonneet pienpuolueiksi. Poliittiset ohjelmat ja järjestötoiminta vaihtuvat henkilökulttimaisiin poliittisiin ryntäyksiin.”
Helsingin Sanomat on harvinaisen oikeassa. Tätä tämä on, nimenomaan rakenteiden rapautumista ja ”henkilökulttimaisia poliittisia ryntäyksiä”.
Mitenkähän kestävää tämä tällainen on? En edes veikkaa, vaan sanon suoraan: Tämä on tuhon tie. Yhteiskunta ja elämä ja historia huutavat rakenteita, struktuureja ja pysyvyyttä. Järjestäytyneisyyttä, organisoituneisuutta ja – ja feed backia. Laivan suuntaa voidaan muuttaa, johtajia voidaan muuttaa, mutta sekin täytyy perustua ohjelmiin ja valintoihin: palautteeseen siitä, että vaaditaan muutosta. Mutta rakenteiden ja järjestelmien tulee olla pysyviä.
Muutosten on tarpeen tapahtua rakennetuissa systeemeissä ja kiinteissä taloissa, mieluiten tietysti Parlamentissa.
Tilanne, joka ajautuu ja valuu asetelmaan, jossa on selvät edellytykset sille, että suunta ja politiikka vaihdettaisiinkin torilla ja katurähinöissä, on vaarallisin kaikista tulevaisuusnäyistä: silloin myös todennäköisyys että vaihtoja tehdään kadulla kasvaa. Nyt tämä jo näyttää todella pahalta. Mitä on enää jäljellä järjestyneestä Euroopasta?
Herkästi olemme osoitelleet Venäjää, jossa samoin on yhteiskunnan ja politiikan rakenteet purettu, mitähän siitäkin tulee. Venäjällä tämä prosessi on tehty presidentin johdolla ja aste asteelta rakenteita purkaen, tietoisesti yksinvaltaiseen 1600-lukuun tähyillen, klikkien ehdoilla ja niiden hyväksi. Lännessä rakenteet ikään kuin purkautuvat sisältäpäin, tietysti avuliaita purkajia häärää apuna, mutta ei tämä nyt mikään näkyvä ohjelma ole ollut. Siksipä sitä ei meillä herkästi havaita eikä noteerata – muuta kuin alan ammattilaisten kesken.
Helsingin Sanomat näkee nyt vaaran: ”Kun henkilökultti yltyy ajankohtaispopulismiin ja vanhat valtapuolueet hiipuvat, politiikasta tulee epävakaata”.
”Ranskasta huomaa valitettavasti myös sen, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan alkaa väistyä politiikan agendalta; teema kiinnostaa enää välillisesti”.
Neljä kuukautta se kesti. Siis hieman pitempään kuin kvartaalin verran. Kvartaali-maailmassa elämme, entistä selkeämmin. Kun vuodenaika vaihtuu, vaihtuu myös fokus.
Edessä on hellekesä, mikä onkaan löyhkä ja virustilanne Ukrainan pirstotuissa kaupungeissa. Tämä ei ollut kvartaaliongelma, vaan ikuisuuspulma. Todellinen viheliäinen ongelma. Ratkaisematon. Eikä se muuksi muutu, vaikka Länsi jo unohtaakin.
*
Selkäpiitä kylmää, kun näyttää, että menneisyyteensä käpertynyt ja läntiset letkut katkonut Venäjä ajautuu tulevaisuuteen Iivana Julman ajoilta periytyvän kansallisen mytologian ohjaamana: nyt nähdään selvästi, että Putin-Venäjä ojentautuu käsitykseen Venäjän erityislaatuisuudesta ja suuresta historiallisesta tehtävästä kristikunnan ainoan oikean uskon kantajana ja linnakkeena. Moskovan rooli ”Kolmantena Roomana” on nostettu jättimäisenä kuvakankaana Punaisen torin ylle. Siinä, missä antiikin Rooma edusti ensimmäistä Roomaa ja Konstantinopoli sen seuraajana ”Toista Roomaa”, ja vääräuskoisuuden pyyhkiessä maanpinnalla Moskovasta tuli ammoin Kolmas Rooma, – lopullinen, sillä neljättä ei tule.
Länsi-orientoitunut Pietari I ammensi eväitä Lännestä ja löi primäärin läntisen vihollisensa Suur-Ruotsin kuninkaan ja antikristuksen Kaarle XII:n. Tähän Länsi-avautumiseen liittyi tietenkin ulos, maailman kaikille merille kaupan ja raudan ja niiden mahdollistaman Mahdin voimin pyrkivän uuden-Venäjän läntisen suurkaupungin perustaminen Nevan suistoon 1703, vanhalle ruotsien maalle ja suolle.
Kaupungin nimeksi tuli – ei itsevaltiaan, noista päivistä tsaarista keisariksi muuntautuneen Pietari Suuren omahyväinen kaima, vaan Ensimmäisen Rooman suojelijan, kristikunnan peruskallion, Pyhän Pietin nimelle omistettu kaunis Uusi-Venetsia. Se kantoi Pyhän marttyyri-Pietarin nimeä Sankt-Peterburg vuodet 1703-1914, kunnes saksalaisena vaihdettiin ja sai vielä myöhemmin leimallisen Leningradin määreen.
Putin Venäjän, laajentumishakuisen ”Kolmannen Rooman” perijänä ja tsaarina.
Koko psyko-historiallinen näytelmä silmiemme edessä.
*
Suurten historiallisten näkyjen mies, kuolemanpelkoinen diktaattori.
Onko häntä kukaan nähnyt tarkkanäköisemmin kuin Ville Ranta näki 1.3.2022:
Ville Rannan pilapiirros 1.3.2022 (iltalehti.fi)
*
”Ilmeisesti Läntinen finanssi ja talous saa pakotteista pahemmin kylkeensä, kuin Putinin Venäjä. Siis ehdottomasti enemmän absoluuttisena taloudellisena hukkavirtana, mutta myös suhteessa – ottaen huomioon Venäjän olennaisesti paremman resielienssin.
Hämmentävän vähän ja harvoin meikäläinen läntinen itse-analyysi ja omahoito huomioi Lännen murtuvaa rakennetta, hiushalkeamia ja rapautumista.”
Tuossa oli tiivistettynä se uhkakuva, josta olen kohta kymmenen vuotta täällä kirjoittanut. Lännessä on nukuttu ja yhä vain nukutaan uhkien mustien pilvien realisoituessa taivaalle ymmärtämättä Venäjän vaaroja. Ei tunneta Venäjän kykyä selvitä vaikeuksista koska länsi ei itse selviytyisi vastaavista ja länsi uskoo lapsenomaisesti Venäjän olevan luonteeltaan samanlainen kuin se itsekin. Samaan aikaa länsi ei huomaa itsessäään hiusmurtumia jotka tekevät sen kykenemättömäksi kestämään sitä ulkoista painetta mikä on tulossa.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Ei näitä läntisen maailman ongelmia ole ollut vaikea havaita, paitsi jos on sitoutunut tai muutoin altistunut valtavirran talousviisaiden ja poliittisen seurannan viesteille.
Vakavin vaara tälle maailman parhaimmistolle, siis kansakuntina ja blokkina on oman riskienhavainnoinnin epäsymmetrisyys: muiden virheet havaitaan ja niihin liittyvät miinat tunnistetaan, mutta omat rakenteelliset ja asenteelliset heikkoudet jäävät ”tutkan ulottumattomiin”. Siis systeeminen virhe.
Korona ja Ukraina eivät ole millään tapaa poistaneet tai lieventäneet omien virheiden ja sokeuksien synnyttämää miinakenttää: varoituspuheita ja konkretisoituneita signaaleja ei ole puuttunut. Niiden vakavasti ottaminen on näkyvin virhe tässä mielessä.
Nyt juuri on kv-taloudessa modernin ajan riskaabelein tilanne: yhden käden sormet eivät riitä luettelemaan ongelmakuorman yksittäisiä tekijöitä.
Mikään niistä yksinään ei ole pystynyt laukaisemaan koettua pahempia ongelmia, mutta nyt kun käsillä on monilukuinen ongelmien rypäs, ja sen lisäksi talouden rakenteiden kantokykyä on nitkuttanut jo parinkymmenen vuoden ajan ennenkokemattomat voimat, näiden kokonaisvaikutus on kumulatiivinen kuorma.
Sitä ei tämä talous-finanssi-vaihdanta-yhteisvastuu-keskinäisriippuvuus -sistema kestä.
Olemme osallisena kaikkien aikojen ihmiskokeessa. Tämä näin sanottuna, ilman vähäisintäkään vähättelyä niitä riskejä kohtaan, joita Putin on toimillaan aiheuttanut. Nyt vain emme kohtaa ainoastaan Putinin miinakenttää, vaan ne ovat yksi momentti monimiinoitetussa omassa kenttäpuoliskossa, jonne on piilotettuna muhiva uhkakeskittymä on ihan omaa tekoamme.
Ilmoita asiaton viesti
Loistava kirjoitus Veikko Huuska. Kiitoksia. Kyllä Venäjän ja kait myös Kiinan kyyti on kovaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki diktaattorit ovat kuolemanpelkoisia.
Ilmoita asiaton viesti
Putin – suurten historiallisten näkyjen mies, kuolemanpelkoinen diktaattori
Enemmän pelätään elämää, eikä Putin ole tässä todennäköisesti poikkeus.
***
Tarkemmin ottaen, Breivik saattoi olla myös se, mihin otsikossa viitataan.
Toimet oli sillä tavoin rajut, että aivan kuin valtion tuki olisi ollut takana niissä, yksityisesti otettuna.
Todellisuudessa, osa totuutta, tai tutkittavan mahdollista on myös se, millä tavoin Breivikin taustalla olevaa huolta tulisi käsitellä, ja miksi näitä jätetään ihmisille, joille ei ole kuin ratkaisuja, tyyliin Breivik,…
Tässä on minusta se isoin käsiteltävä asia.
***
(Kirjoitus otsikon perusteella)
Ilmoita asiaton viesti
Uskon, että aika monia on vuosien varrella, – mutta erityisesti tämän kalmantuoksuisen kevään kuluessa – mietityttänyt:
Kun tämä kaikki mitä nyt yleisesti tiedämme V. V. P:n ideologiasta ja ideologian kasvualustana hänen omasta psyykestään, sekä näistä syvistä lähteistä ja kansallismytologisista mujuista, joista hän ammentaa, kaikki tämä on kuitenkin ollut kaiken aikaa jo Venäjän tuntijoiden tiedossa, – miksi he eivät ole selkeämmin ja voimakkaammin tuoneet tietojana julki?
Olen itsekin jonkin verran perehtynyt naapurimaamme menneisyyteen ja eri puolilla matkaillessani kolunnut museot ja kirjakaupat – pintapuolisesti toki, mutta kuitenkin, enkä ollut lainkaan jyvällä siitä, mitä nyt tiedän.
Venäjän nyky-kansallisen mytologian syvät virrat johtavat alkulähteilleen jonnekin esihistoriaan, sen myytteihin, ja Nestorin kronikan, Iivana Julman aikojen tuotoksena syntyneisin kristikunnan ainoan oikean uskon varjelijan ja perintöäkantavan Venäjän mytologis-nationalistisiin uumeniin.
Nimittäin tuntuu nyt, että Putin ammentaa todella syvemmistä lähteistä, kuin Suuren Isänmaallisen Sodan voittoisan, ja sen aivan normaalilla tavalla kotoperäisesti vääristyneen voittajavaltion-legendan kummallisten, kuolemattomien kulissien kantamisen komeudentavoitteluun.
Kaikilla mailla on omat menneen tulkintansa ja myyttinsä, mutta yleisesti ne otetaan sellaisina, eikä elämän ohjenuorana, ja kaiken toiminnan perustana. Suhteutetaan todellisuuteen, tulevaisuuskuviin ja pidetään esillä juhlapäivinä – ihan niin kuin ”pitääkin”. Ne ovat rikkaus, mutta vain kuvina ja viittauslähteinä.
Ettäkö uskonnon ja nationalismin liitto olisi kuollut?
Kumpikin elää ja voi omilla tahoillaan hyvin. Niin kuin nyt Venäjällä näemme.
Yksi erottava tekijä meidän ja Venäjän, samoin kuin yleisemminkin sekulaaris-indiviidin Lännen ja Venäjän välillä, on se, että me joko kiellämme tai painamme pinnan alle moisen ”roskan”, ja pyrimme esittämään rationaalista ja liberaalia ihmistä, mutta Venäjällä putinilainen uus-uskonnollisuus kietoo myyttisen ”alkuvenäläisen” aineksen ei niinkään kuolleen, vaan valekuolleena vahvasti vaikuttavan neuvostoharhojen nostalgiaan, – kaikkine käsittelemättömine haamusärky-kohtauksineen.
Summa:
Venäjällä elämä on menneisyydessä, siksi siihen kiinnitytään itsevalituin rautaketjuin.
Suuri on menneessä. Voitot, mahti, Pietari Suuret, generalissimukset: kultatuolissa kannetaan nämä pahvikuvat näyttämölle, V V P kietoutuu Pietari Suuren mantteliin ja mansetteihin…
Kaksi taiteilijaa Suomessa on nähnyt olennaisia asioita tänä keväänä:
Kai Stenvall ja Ville Ranta.
Ilmoita asiaton viesti
Kun on ollut sivustaseuraajan ja arvioijan paikkaa tilanteessa, jossa oloja ja tapahtumia ei ole ollut piilossa, vaan tosiaan käsityksiä niistä on voinut hyvin rakentaa…
Voi luontevasti päätyä tulkitsemaan, omaa osuuttaan tulevan ennakoijana,… hyvin epäonnistuneena.
Epäonnistunut tulkinta, omasta osuudesta, voi olla osin totta… tosin tärkeää tässä on minusta ajatella toisaalta se ero, mitä asiaintila eri näkemyksen muodostajille painotetusti merkitsee, ja mitä eroa on odotettavissa toimijuuudelta kauempaa, ja suoraan elettävistä oloista, Venäjällä.
Putin on näiden suhteen tulessa, ja hänen typeryyttään ja toisaalta rajuotteisuuttaan, on ollut yllätyksellistä ottaa vastaan.
Mitä sanoisi Putin,… tai Venäjän tulevaisuudesta, aidommin henkilökohtaisesti sitoutunut… ehkä ei puhuisi sitä kieltä, mitä länsi osaisi kuunnella.
Putinkin puhuu, ja Lavrov, tavallaan. Millaisia puheita näissä odotetaan, että voisi ajatella kuunneltaviksi?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, että tilanne on vihdoin saatu edes psykiatristettua.
Sytostaattihoitoa on ollut tarjota, pahimpaan hätään, vaikka tämä on sitä, mitä pitemmälle Venäjä ei juurikaan näkyvänä ja merkittävänä ole voinut tuottaa.
Kyllähän tuo psyykeäkin samalla tavoittaa, ja tavan keskinäisyyttä asettautuu varmasti toisin. Kun muuta ei ole oikein uskottavasti tarjota, tarkoittaa samalla lisävelkaa, josta ei ole voitua ajatella olevamme irti.
Fiksuus ja tilanteenmukaisuus, … siis jokin tavanomaisen elämän vaje, vaatii rankemmat otteet. Tässä mielessä ihminen näkyy hyvin keskeneräisenä, oli kyseessä yksilöt, tai suuremmat tomijatahot.
Jälkimmäiset ovat sitkeimpiä, ja hidasliikkeisempiä, tosin hyvässä ja pahassa. Tarkoittaa, että on aikaa laittaa suuntautumiseen, tai sammakkona liemessä kiehumiseen, kuumuutta samalla lisäten, tai tavan oloja taaten.
Ilmoita asiaton viesti
Olen tehnyt saman tyyppistä Venäjä -tutkiskelua kuin te lähemmäksi parikymmentä vuotta. Olen päässyt seuraamaan myös polittisen historian tulkintoja / myyttien realistisoitumisia sivummalta kuullen.
Venäjän historiallinen myytti, jos sellaista onkaan, tuskin vaikuttaa kovemmin kuin ”hakkapeliitta” – uho meihin suomalaisiin.
– Neuvostoliiton hajoamisesta en ole kuullut suoranaista pahoittelua koskaan. Sellaista harmistelua kylläkin että ”juuri kun kaikki infra oli rakennettu, Sojyz otti ja sortui”. Harmittelua siis, ei takaisin päin toivetta.
Ylemmässä keskiluokassa tiedostettiin vuosien 2011-2012 aikana, että Putin on demokratialle pahaksi. Se tuli esiin lausumina: ”putin rakentaa toimia, jotka tekevät arkisen politikoinnin ruohonjuuressa vaikeaksi”.
Stalinin merkitys – kaksijakoinen. Kysymys oli niin vaikea että Venäjän perheissä erottiin sen vuoksi että toinen piti Stalinia murhamiehenä ja toinen suurena johtajana.
– harmillinen eron syy, sillä gruusialainen Stalin oli sekä johtamisen taidossa (taito ei määrity arvoista vaan operaatioista) todella taitava. Valitettavasti myös murhamiehenä.
– Mutta kyllä Venäjä on oman stalismi -kysymyksensä käynyt perinpohjaisesti lävitse vuosina 1991-2015.
*** *** ***
Putin on suuren luokan shakinpelaaja. Strategi, visionääri sekä sodan kävijä. Ei omaa kunnioitusta ihmisyyttä kohtaan, kylmä ja laskelmoiva.
– Ja on puheissaan sekä teoissaan ollut häkellyttävän suora ja rehellinen. Lähes aina hän on etukäteen uhannut. Ja jos ei ole taipumista tullut, on tullut toimenpide, mikä milloinkin. Usein väkivaltainen, tuhoisa.
Kylmyydessä ja ihmishengistä piittaamattomassa laskelmoivuudessa uskon hänen yltävän lähelle Hitleriä. Sekä tietty Blairia ja Bushia.
Ehkä lapsellista vetää Irakin hupioperaatio tähän… kunhan osoitan sitä että ”isot pojat” ovat kaukana verestä, tuskasta ja kuolemasta… sen vuoksi heillä on niiden tuottamiseen keinoina erilainen ote kuin tavallisella tallaajalla).
**** ****
Olette mielestäni ensimmäinen joka hyvin pohdiskellen miettii, mistä Putinin puuhissa on kyse. Loistavaa työtä, mutta yhteen asiaan huomautan.
– Mielestäni Putin hyödyntää myyttejä, hän itse ei ole niiden varassa eikä usko niihin. Kylmästi laskelmoiden Venäjän kolmas tie maailmassa saattaa olla ainoa tapa, jolla Venäjän kansakunta kykenee selviämään kansakuntana.
Putinin julma laskelmoivuus on se, joka on koko kriisin ajan minua eniten mietityttänyt.
– Ok. Ihana olisi ollut, jos Ukraina olisi henkäyksestä kaatunut. Mutta mutta… onko sittenkin niin että nykyinen sota sopii paremmin Putinille kuin Ukrainan kaatuminen?
Miten ja miksi? Siitä me edelleen tarvitsemme pohdintoja. Parempaan tulokseen pohdinnoissamme luultavasti päädymme, jos emme tulkitse Putinia kajahtaneeksi, menneisyyden harhoissa eläväksi ihmiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainan sota sopii itseasiassa hyvin Putinin pasmoihin. Jopa paremmin, kuin skenario A., jossa Hostomelin rahtilentoaseman haltuunotto olisi onnistunut, raskaiden sotilaskoneiden lastit, panssareita, maahanrynnäkköjoukkoja ym. olisi päässyt maahan ja ottanut haltuun Kiovan hallinto- ja informaatiokeskukset. Presidentti vangittu ja viety Moskovaan kuin harvinainen voittosaalis. Maan valtiollinen ja paikallinen hallinto olisi lamautettu, armeijan räpistelyt sammutettu, luunkovien patrioottien taistelu sammutettu julkisin teloituksin ja koukkuunripustuksin, myöntyväisyysmiehet otettu marioneteiksi ja kansansa uusiksi sankareiksi: kaikki tämä parissa viikossa ja 46-miljoonainen kanssa otettu lujaan haltuun.
Entä nyt?
Putin hakkaa tuhoamispommituksin kaupunkeja ja keskuksia säpäleiksi, kaikki mikä on maassa, maan alla ja päällä tuhotaan betoni-teräsmurskaksi. Ilmeisesti kymmeniätuhansia ukrainalaisia surmataan ja häivytetään heihin liittyvä tieto, sekoitetaan loput. Viedään maasta kymmenintuhansin hankalia tapauksia, lapsia, nuoria: uudelleenojentautumsileireille ties minne.
Mutta ennen kaikkea: lamautetaan Ukraina, sekoitetaan sen elämä, luodaan valtava investointi- ja rahoitustarve koko ”vääräuskoisen Euroopoan” kymmenvuotiseksi taakaksi (vrt. Liittotasavallan urakka ”päivittää” DDR).
Ja tämän rinnalla koko se maailmanhistoriallinen vipuvaikutus, minkä mittasuhteista olemme vasta saamassa ensimmäisiä luonnospapereita: koko yksinapaisen maailman Länsi on jo nyt energia- ja finanssikriisissä. Mutta nyt Kremlistä luoto Putin-lisä kaiken päälle on massiivinen: pakolaiskysymys, ruokakysymys, kustannuskysys, hegemoniakysymys, – ja ehkä strategisesti pahimpana, luottamuskysymys. Jos EU yllätti yhtenäisyydellään Putinin, putinmyrsky tulee hieman myöhemmin yllättämään EU:n ja koko Lännen.
Lännen intressiristiriidat ja sisäiset hajottavat voimat eivät ole kadonneet mihinkään: ne vain vedettiin hetkeksi kulissien taakse Yhtenäisyys- ja Voima -näytöksen kiihkeimmän ensi-iltahuuman ajaksi. Mutta stage on kalteva ja sieltä ne hämäristä valuvat vastustamattomasti näyttämön keskelle, meidän sisäiset tykistömme ja mörssärimme, joilla järkytämme sisäistä yhtenäisyyttämme.
Koheesiomme on osin mantraa ja fiktiota. Jos jotkin, välillä vaikka vähäisemmätkin, konkreettiset tekijät tukevat satunnaisesti koheesiota, hihkumme ilosta ja vannomme taas hetken koheesion nimeen, mutta kohta jo tulevat särmät ja liitospärseet esiin. Silloin tapellaan ja lujaa.
Pelkään, että Putin on tässä tarkkanäköinen ja tuntee hiusmurtumamme ja osaa paukuttaa potentiaalisiin murtokohtiin. Mutta niin pätevä murskamies hänkään ei ole, että olisi osannut tällaisen katiskan Euroopalle ja globaaliyhteisölle rakentamaan. Ei.
Hänellä oli toisenlainen plaani, mutta jäädessään toteutumatta, pelkkä hyökkäysröykeys tuotti toisenlaisen tuloksen, nyt nähden pysyvän konfliktin Unionin laitamille. Tämän oheisvaikutus on kuin rypälepommi: räjähtäessään se tuhoaa ja pilaa sekä rakenteen, pinnan että käyttöisyyden. Sitäpaitsi osa näistäkin rypälepommeista ei räjähdä kohteessa heti, vaan mielivaltaisella ajalla, ne kun toimivat ajastimelle.
Rinnastaessaan itsensä Pietari Suureen, Putinia ei pätkääkään haittaa se, että Pietari haki oppia Euroopasta, johdatti Venäjää eurooppalaiseksi maaksi, rakennutti venetsialta vaikutteita saavan suurkaupungin. Putin rakensi ja lujitti Jelstinin aikana vauhtiin päässeen kansallisvarallisuuden uusjaon ja loi non-politic -aatelin, jolle kaikki muu oli sallittua, mutta ei politikointi.
Nyt hän pyrkii köyhdyttämään Lännen, ja tekee sen pelottavalla vaikutuspotentiaalilla: hän on miinoittanut läntisen talouden ja finanssin.
Ilmoita asiaton viesti
”Lännen intressiristiriidat ja sisäiset hajottavat voimat eivät ole kadonneet mihinkään: ne vain vedettiin hetkeksi kulissien taakse Yhtenäisyys- ja Voima -näytöksen kiihkeimmän ensi-iltahuuman ajaksi.”
Tuosta olen aikonut itsekin kirjoittaa. Ukrainan sodan alettua lännessä ensinnäkin nähtiin Venäjä ensimmäistä kertaa todellisena uhkana ja samaan aikaan koettiin Ukrainan jäätyä ensi-iskusta pystyyn että Ukrainaa tukemalla ja pakotteita asettamalla olisi mahdollista pysäyttää Venäjä tarvitsematta lähettää omia sotilaita sotaan ja jokainen halusi hyödyntää tätä ainutkertaista tilaisuutta. Syntyi tuo alkuhuuma, jossa uskottiin että Venäjä on pian polvillaan.
Tilanteen luonnetta ymmärtääkseen on tiedostettava mikä Euroopan maiden voimakkaissa toimissa kuvastaa niiden omaa voimakasta tahtotilaa ja puolustustahtoa ja mikä voimakasta ja yhteistä halua hyödyntää eteen tullutta mahdollisuutta. Manner-Euroopan sisäinen tahtotila ei yhtäkkiä muuttunut vaan ulkoiset edellytykset olivat yhtäkkiä muuttuneet. Se minkä aiemmin katsottiin olevan haitaksi, katsottiinkin olevan hyödyksi.
Venäjällä on hallussaan ruokaa, energiaa ja raaka-aineita ja Venäjä pystyy suurella määrällä karkeaa voimaa moukaroimaan Ukrainaa vaikka maailman tappiin jos siihen ei tahdota ydinasepelotteen tähden puuttua. Koska Ukrainan tukeminen ei ole perustunut sisäiseen tahtotilaan vaan ulkoisiin olosuhteisiin, Ukrainan sodan pitkittyessä ja vaikutuksien pureutuessa Euroopan maiden talouksiin ja sitä kautta poliittisiin mielialoihin tämä näkemys tulee jälleen kääntymään vanhoihin uomiin.
Suomessa tulisi nyt tiedostaa se miten vaarallinen tämä kehityssuunta on ja ryhtyä varautumaan pahimman varalle.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kannattaa seurata erityisellä tarkkaavaisuudella sitä, mitä tapahtuu Euroopan Unionissa ja Euroopan Keskuspankissa.
Sieltä ei ole odotettavissa mitään järin myönteistä kaukaisen pohjoisen kylmän jossain määrin elinvoimaansa menettävän Suomen kannalta.
ps.
Oli jossainmäärin ilahduttavaa kuulla pm Marinin pättäväisyyttä uhkuva lausuma tänään pääministerin haastattelutunnilla:
Emme tarvitse mitään uutta elvytyspakettia. Meillä on jo elpymisväline ja se on käytössä.
Ilmoita asiaton viesti
Macron menetti eilen vahvan enemmistön Ranskassa. Hän on Post-Merkel -Unionissa sen vahvin ja vilkkain toimija.
Mitä se merkitsee?
Ei ainakaan selkeytä Unionin politiikkaa, ristiriitaista paradigmaa, saati agendaa – puhumattakaan practical actionista, siis arkisesta käytännöstä.
Ei välttämättä hyvä, mutta vähintään paha: Macronin Unioni ei ole Suomen kansan etujen mukainen, mutta sekava ja hajanainen unioni on sitä vielä vähemmän.
Tarkkailu päällä.
Ilmoita asiaton viesti
”Britannian puolustusvoimien tuore komentaja, kenraali Sir Patrick Sanders on lähettänyt joukoilleen kylmäävän varoituksen, josta sodan uhka käy vahvasti ilmi.
Lähettämässään sisäisessä viestissä kenraali Sanders kehottaa joukkojaan valmistautumaan Venäjän kohtaamiseen taistelukentällä. Asiasta kertoo muun muassa Britannian yleisradioyhtiö BBC.
”-Olemme sukupolvi, jonka täytyy jälleen kerran valmistautua taistelemaan Euroopassa, hän kirjoittaa 16. kesäkuuta lähettämässään viestissä. Nyt on välttämätöntä takoa sellainen armeija, joka on kykenevä taistelemaan liittolaistemme rinnalla ja lyömään Venäjä taistelussa.”” (IL)
Minun arvioni on ollut pian 15 vuotta että on idän ja lännen välille tulee syttymään suursota ja lännen mahti maailmassa tulee romahtamaan syistä jotka nyt ovat tulossa yhä selvemmin näkyviin ja yleiseen tietoisuuteen.
Näkisin niin että Saksan ja Ranskan panos Venäjän vastaisessa rintamassa tulee kutistumaan. Vahvimmat voimat tulevat olemaan Britannia ja Yhdysvallat, joka joutuu jakamaan voimansa myös Kiinaa vastaan. Yhteisvaikutuksessa kaikkien muiden ”ilkeiden ongelmien” tästä kaikesta alkaa muodostua vaarallinen surmanloukku läntisen maailman kestokyvylle. Hyvän elintason ajat ovat joka tapauksessa kohta takanapäin.
Ilmoita asiaton viesti