Pystyikö presidentti Ford kävelemään ja jauhamaan purkkaa samaan aikaan?

Oliko presidentti Ford niin tyhmä ettei pystynyt kävelemään ja jauhamaan purukumia samaan aikaan?
Erään Yhdysvaltain presidentti ja hänen kykyrakenteensa arviointi 1976
Johdanto:
Kuka oli Yhdysvaltain 1900-luvun vähiten neuroottinen presidentti, hän, jota ei koskaan valittu presidentiksi ja jonka presidenttiys kesti lyhimmän ajan?

Hänen nimessään yhdistyi suosittu automerkki ja suosittu hiiri?

Helppo: Jerry Ford!
*
Nuoruudenpäiviltä muistan presidentti Fordiin liitetyn vitsin.

Sanottiin, että presidentti Lyndon B. Johnson kuvaili Gerald Fordia, että ”hän on aikanaan saanut niin paljon pesäpallomailasta, ettei pystynyt samanaikaisesti kävelemän ja jauhamaan purukumia”. Sattumoisin häntä pidettiin kompastelijana, kömpelönä – etenkin ollakseen entinen pelinrakentaja.
Tätä tietysti korjailtiin, ettei Amerikassa tunneta pesäpalloa vaan kyse on baseball-mailasta. Sitä paitsi Ford ei pelannut – toisin kuin useat edeltäjänsä – baseballiakaan, vaan amerikkalaista jalkapalloa. Siinä hän kunnostautuikin niin, että pääsi Michiganin yliopiston joukkueeseen ja olisi voinut ryhtyä vaikka ammattilaiseksi.

Fordin omissa muistelmissa (”A Time to heal”, 1979. Ei suom.) Johnsonin huuli esiintyy muodossa: ”Jerry Ford on pelannut niin paljon jalkapalloa ilman kypärää, ettei pysty kävelemään suoraa viivaa ja jauhamaan purkkaa samaan aikaan”.
Perusmuotoisena: ”Ford is so dumb he can’t walk and chew gum at the same time”.
*
Taas tipahti erään kirjan välistä kellastunut lehtileike, olen intohimoisesti saksinut niitä. Kirja sattuu olemaan mitä ajankohtaisin: B. Urlani: Sodat ja väestö (Tammi, 1976).
Leikkeessä kerrotaan:
”Ei Texasissa puhuta niin lällärimäisesti”, vakuuttaa puolestaan Yleisradion ent. pääjohtaja Erkki Raatikainen. Sitaatin nappaa Raatikainen The Penguin Dictionary of Modern Quotations -teoksesta:
”Jerry on niin tyhmä, ettei osaa pieraista ja jauhaa purkkaa yhdellä kertaa”.
Pieruteorian kannattajiksi ilmoittautuvat myös kaupunginjohtaja Erkki Tuomioja ja fil.tri Clas Zilliacus, jotka tukeutuvat John Kenneth Galbraithin muistelmiin A Life in Our Times: niissä nimenomaan kiistetään se laajalle levinnyt käsitys, että Johnson olisi puhunut Fordin kävelemisen ja purukumin jauhamisen synkronisointivaikeuksista. ”Se olisi ollut heikkoa ja tyylitöntä”, sanoo LBJ:n huumoria arvostava Galbraith.

”Johnson ei ollut mikään kielenkäyttöään häpeilevä Keijo Korhonen”, Erkki Tuomiojakin tähdentää.
”Levinneenä ilmaisu implisiittisesti vähättelee edesmenneen presidentin (siis LBJ:n, vh) tyylivaistoa, kenties alentaa korkean viran arvovaltaa, eikä näin tietenkään saa käydä”, tri Zilliacus puolestaan panottaa.
”Kuten JKG alaviitteessään lahjomattomasti huomauttaa, ”Johnson´s characterisations did not sacrafice vigor for mere truht” (Johnson ei puheissaan hylkinyt mehevyyttä pelkän totuuden tähden)”.
”Niin että ehkäpä Jerryllä totta puhuen ei ollutkaan ongelmia lainkaan”, päättyy leikkeen teksti.
*
Niinpä, teksti oli Helsingin Sanomien Kuiskauksia ja Huutoja -palstalta vuodelta 1983. Palstaa piti pääasiassa kulttuuritoimituksen silloinen päämies Pekka Tarkka, ja tarkkana miehenä hän taisi tietää hieman enemmän, kuin lehteen pani. Tässäkin tapauksessa pääsymme kahteen johtopäätökseen.
*
Ensinnäkin: Luulen tietäväni, että amerikkalaisten yksi yleisimmistä henkilön kyvykkyyttä ja ”pärjäämistä” kuvaavista arvioinneista rakentuu vaihtelevin elementein juuri tässä nähdyistä yhtä-aikaa tekemisen kyvyistä, tai oikeastaan niiden puutteesta tai vaikeudesta suorittaa niitä, sinänsä arkipäiväisiä toimintoja.
Vaihtoehtoisten yhtä aikaa tekemisen elementtejä voi periaatteessa rajaton määrä, mitä erilaisempia ja harvemmin keskenään samaan aikaan tehtäviä juttuja, sitä parempi.
*
Loppujen lopuksi:
presidentti Ford oli paljon fiksumpi kaveri, kuin mitä me aikalaiset aavistimme.

Hän oli Trumanin ohella ainut presidentti, – Ford – , joka esitteli Capitolille budjettinsa ihan itse. Teki sen todistajien mukaan ”loistavasti”. Ja muutenkin.
Kyllä hän olisi pystynyt paukuttelemaan kummastakin päästä ihan yhtä aikaa!
*
PS.
harvemmin tulemme ajatelleeksi, että Yhdysvalloilla oli ”Seitsemän sota-presidentin putki”. Siis presidenttien jatkumo, jossa jokainen oli palvellut Toisen Maailmansodan aikana sotavoimissa.
Ensin tietysti FDR, joka oli presidentti ja julisti sodan Japanille 7.12.1941, ja oli hän jo ensimmäisessä maailmansodassa palvellut ministerinä Meriministeriössä.
Rooseveltia seurasi Harry S. Truman, joka määräsi Hiroshiman atomipommista, ja teki rauhan.
Seuraaja Dwight D. Eisenhower palveli liittoutuneiden Euroopan joukkojen komentajana ja sitten vielä Naton joukkojen komentajana.
Häntä seurasivat:
John F. Kennedy; Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastossa torpedoveneen kaptenina.
Lyndon B. Johnson; Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastossa komentajana
Richard M. Nixon; palveli laivastoupseerina eteläisellä Tyynellämerellä.
Gerald R. Ford; laivaston liikuntaohjaajana ja 1943 alkaen lentotukialus USS Montereyn tykkiupseerina Tyynellämerellä.
Seitsemäs ja viimeinen sotapresidentti oli Jimmy Carter; liittyi 1942 laivastoon ja palveli sukellusveneissä Atlantilla ja Tyynellämerellä.
Ronald Reagan: Ensimmäinen presidentti sotien jälkeen, joka ei ollut taistelukentillä, – vaikka ikä olisi sitä edellyttänyt.
Reagan-poikkeuksen jälkeen seurasi vielä Bush vanhempi: Toisen maailmansodan aikana Bush toimi laivaston lentäjänä ja sai palveluksestaan Tyynenmeren rintamalla kunniamitalin (Distinguished Flying Cross).
Sen jälkeen onkin ollut vain ”sivareita”, kotikaartilaisia ym.

Mikä merkitys Yhdysvaltain sotapolitiikkaan näillä seikoilla saattoi olla, jäänee myöhemmän tutkimuksen aiheeksi. Monet oikeaa ruudinkäryä haistaneet ovat olleet kovia realisteja sodan suhteen, mutta poikkeuksiakin tietenkin on.
*
Mitä tulee baseballiin, sillä on pitkä liittymä Valkoiseen taloon.
Yhdysvaltain itsenäistymissotien vielä riehuessa tuleva presidentti, kenraali George Washington pelasi jo vuonna 1778 ”porttia” [”Wicket ”] Valley Forgessa , peliä, joka muistutti baseballia.
Legendan mukaan Abraham Lincoln pelasi vuonna 1860 baseballia juuri silloin, kun hän sai uutisen siitä, että republikaanien valmistelukunta oli nimennyt hänet puolueen presidenttiehdokkaiksi.
Ja vuonna 1869 presidentti Grant oli ensimmäinen presidentti, joka toivotti ammattilaisurheilujoukkueen tervetulleeksi Valkoiseen taloon, kun Cincinnati Red Stockings vieraili kaupungissa.
Link: https://www.sluggermuseum.com/about-us/blog/article/21/the-presidential-pastime
Trump lienee ensimmäinen presidentit, joka käytännössä ”toivotti” jalkapalloilijat vähemmän tervetulleiksi…
*

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu