Skenario Buffo – eli miten meitä vedätettiin viimeisellä rannalla
Skenario Buffo – eli miten meitä vedätettiin
Uusi Eurooppa ja sen Sistema värkätään ilman Suomen panosta – Suomi käveli katsomon puolelle ihan oma-alotteisesti…
*
2020-luvun ensimmäisen hallituksen (Rinne/Marin) ensimmäinen työvuosi on takana.
Valtiopäivien kevätistuntokausi päättyi erikoisissa toimissa ja tunnelmissa viime perjantaina. Se kansallinen yhteishenki ja yhteisten tavotteiden ymmärrys, joka koronatalven ja -kevään aikana leimasi parlamentin toimintaa ja puhuntaa oli kuin poispyyhkäisty. Harvoin – tarkemmin ajatellen – tuskin koskaan nykyajan historiassamme on istuntokausi päättynyt näin sekavissa tunnelmissa ja pohjamutien sumentamana.
Koko kansakunta saatiin kiivailemaan oikeaksi näkemänsä asian puolesta, vastakkainasettelun jyrkkyys ja peruuttamattomuus kauhistuttaa jokaista, jolle vastakkainasettelun – etenkin itse synnytetyn – kauheus on tiedossa ja syntyneiden haavojen märkimisherkkyys ymmärrettynä.
Tämä ei ole kunniaksi istuvalle hallitukselle, jolla on syli täynnä ongelmia, ihan oikeita ja päällekaatuvia.
Kaivattiinko tähän aikaan ja paikkaan vielä jotain itsenostatettua pölytystä? Hallituksen tehtävä on johtaa maata ja koota valtakunta niiden tavoitteiden ja niiden töiden taakse, jotka hallitus omalta agendaltaan nostaa, ja koota voimat niiden ongelmien hallintaan ja ratkaisemiseen, joita aika ja tilanne tuottaa.
*
Miksi nyt kävi näin, kuin kävi?
Tämä on kysymys, jota Suomi ei voi, eikä saa sivuuttaa olankohautuksella ja rupeamalla lapioimaan pölyä episodin ylle.
Selvää on, ettei tämä loppukevään 2020 vyyhti ihan lataamatta ja asentamatta toteutunut. Ohjaava käsi ja pelimiesten käsikirjan jäljet näkyvät selvästi.
Ennen kaikkea: kuka kantaa vastuun tämän kummallisen ruljanssin hinnasta?
Vastaus on:
Ne, jotka tämän ruljanssin latasivat ja laukaisivat.
Siis istuva hallitus.
*
Mistä on kysymys?
Istuvalla hallituksella on aivan liian paljon selvittämättömiä tekoja ja linjauksia, joiden perkaamiseen kevät olisi ollut ensimmäisen väliarvion osalta se oikea paikka. Syksyllä tilanne on jo ohi; silloin sylissä on lisää uusia, entistä suurempia kysymyksiä ja viheliäisiä ongelmia, joiden kanssa painiessa aika menee. Menetettyä aikaa ja hetkeä, tuumaustaukoa, ei koskaan enää saada takaisin. Et voi astua samaan virtaan kahta kertaa, etkä ensimmäistäkään kertaa, jos missasit ensimmäisen. Sitä tilannetta vain ei enää tule. Menetetty mikä menetetty. Ja sitten juostaan liikkuvan junan kupeella ja roikutaan hetkessä ja sen pyörrepalloissa.
En selitä tässä niitä muita, koska joka ei niitä tiedä ja havaitse, sille on turha yrittää selittää, ja joka ei halua kriittisiä kohtia nähdä ja ratkoa, sille ei viitsi yrittää.
Kaiken koronan, soten, sotun, finanssiturbulenssin, ylitulojen elämisen ym. kotoisen ylitse kohoaa kuitenkin kaikkein suurin kysymys,
jonka kimpussa Suomen olisi pitänyt painia ja pohtia nämä viikot, jotka nyt hukattiin joron jäljillä, nimittäin Uuden Euroopan arkkitehtuuri ja Sistema.
*
Hirmuista
Suorastaan kauhistuttavaa on se huolettomuus ja luottamus – ei, nyt käytän täysin vääriä ilmaisumuotoja – … pitää sanoa kauhistuttaa se kyyninen tarkoitushakuisuus ja brutaali pimennys, jonka johdolla nyt Suomea ajetaan Saksan kyljessä ja Saksan intressien toteuttamiseksi Uuteen Eurooppaan.
Väistämättä tulee mieleen kaksi itsenäisyyden vuosikymmenten vaikeaa vuotta, nimittäin 1918 ja 1941. Nuo vuodet eivät olleet veljeksiä, mutta vielä vähemmän on vuosi 2020 niiden veljiä. Aika ja tilanne on eri, mutta asetelma on sama. Yrittääkö Suomi omin voimin ja apuja hamuillen selvitä, vai ajammeko täysin Saksan valtamerialuksen kylkeen kiinni, kuohuvassa myrskyssä? Sanon suoraan, että 1941 se oli välttämättömyys, muuta vaihtoehtoa ei ollut, mutta tänään on toisin. Täysin toisin.
Puhuminen vuodesta 1941 on varmin tae johtaa nykyinen pohdinta täysin hakoteille ja absoluuttinen keino tuhota oma uskottavuutensa pohdiskelijana ja tulevaisuuden ajattelijana. Mutta teen sen kuitenkin, koska muutoin on mahdoton määrittää tämän päivän mittasuhteita, kuvata sen ratkaisun merkitystä ja historiallisuutta, jota juuri näinä päivinä me teemme – meidän päidemme ylitse Euroopassa tehdään. Nyt, kun Suomi täysin vailla suuntaa ja omaa tahtoa ajelehtii ja valuu kohden vasalliutta, jonka muut meille parhaillaan valmistavat.
*
Miksi Suomi ei mieti ja väittele omasta kohtalostaan Uuden Euroopan osana? Miksei sillä ole omaa tavoitetta?
Tämä on ydinkysymys.
Tuleva historiankirjoitus tulee pähkäilemään tätä monen kirjaston verran. Mikä oli Suomen halu, kyky, valmius ja agenda keväällä 2020, kun suuria oli selvästi tapahtumassa? Niin mikä se on, mitkä ne ovat?
Tähän ei kukaan pysty vastaamaan. Kukaan ei pysty esittämään papereita, joissa Suomen agenda ja tiekartta olisi määriteltynä, sovittuna ja päätettynä. Siis Suomen oma paperi, oma malli. Se, jota me nyt juuri toteutamme!
Sitä ei ole.
Kun Eurooppa mullistui, Suomi nukkui. Kun olemassaolomme perustat järkkyivät ja pelisääntöjä muutettiin, Suomi kuurni väärän sanan paikkaa. Historia on joskus täynnä ironiaa. Miten jokin nostatus ja usutus voikaan viedä kokonaisen kansakunnan katseen, ajatuksen ja harkinnan niin täysin mukanaan, että suuren näyttämön mahtavin mullistus ei näy silmään, eikä huolestuta yhtään? Me, Suomi, olemme suuren taikurin transsiin saattamia, kollektiivisen sumennuksen kourissa.
Miten kansakunta voi näin olla harhainen, ulkona omasta kohtalostaan?
*
Se hetki meni jo
Viimeinen hetki laatia ”Suomen Paperi Uuden Euroopan syvenevän integraation malliksi” meni nyt. Nämä kalliit viikot touko-kesäkuussa 2020. Ne mahdollisuuksien kukkaset lakastuvat jo.
Mutta tämä on asia, josta on puhuttava.
Mutta nyt siitä on puhuttava jo menneessä aikamuodossa. Me emme tarttuneet aikaan ja hetkeen. Me emme ajatelleet Suomen parasta. Emme etsineet sitä, hahmotelleet sitä. Me nukuimme, me teimme jotain turkasen turhaa muuta, mutta emme sitä, mitä täytyi tehdä.
Mikä on Suomen agenda? Mikin Suomi pyrkii? Mihin Suomi suostuu? Mihin Suomi ei suostu? Missä Suomi on mukana? Missä Suomi ei missään olosuhteissa ole mukana?
Viimeinen kysymys on tärkein, vastaus siihen. Näin sen piti mennä. Ilmoitamme harkintamme ja parhaan käsityskykymme mukaan määrittelemämme rajan. Viimeisen rajan. Sen yli ei mennä tuumaakaan.
Mutta nämä selittävät, että olemme myönteisesti suhtautuva ja kompromisseja etsivä maa. Se on samaa kuin levittää kukkasia muiden kävellä ylitsemme.
Niin väärin.
Mikä Suomeen on mennyt? Miksi näin?
*
Ennen kuin vastaan, on vielä katsottava ”What Next”?
Saksan pitkäaikaisen liittokanslerin Angela Merkelin viimeinen taistelu on käynnissä. Mitä hyviä ja yleviä ajatuksia hänellä onkin ollut, hän on nyt, tietäessään hiekan loppuvan tiimalasissa ja epävarmuuden vain yltyessä, päättänyt tehdä sen, mitä hän on aikaisemmin niin monesti vannonut olla tekemättä ja mitä hän on pitänyt vääränä ja vahingollisena, ajaa viimeistä piirtoa myöden Saksan etua. Katsoa Saksan kortit loppuun asti ja pelata niillä voiton.
Tavallaan Merkelin menettelyä ymmärtää, nykyhetkessä ja historian valossa. Hänellä ei hänen omasta näkökulmastaan ole enää muita vaihtoehtoja, hän on katsonut jo muut kortit. Britannia lähti, Macron uppoaa, etelä vuotaa, kutistuva pohjoinen pyristelee, itä menee menojaan.
Mitä jää Euroopasta ja sen suuresta vuosisatais-hankkeesta jäljelle, jos koko suuri ylisukupolvinen Eurooppa-projekti ajaa kiville ja hajoaa? Tavallaan ymmärrän Merkeliä, mutta en hyväksy. Suomi ei voi hyväksyä. Ei saa.
*
Saksan puheenjohtajuuskauden pikataival
Euroopan Unionin puheenjohtajamaana toimii ensi keskiviikosta (ylihuomisesta) 1.7.2020 lähtien Saksa. Saksan on lähikuukausina – tarkoitan sanoa – lähiviikkoina, tehtävä se mikä Saksan täytyy tehdä. Ja Saksa tekee. Koko Uuden Euroopan arkkitehtuuri ja Sistema on liian iso pala muurattavaksi kokoon 6 kuukaudessa, mutta ei sitä tarvitsekaan tehdä.
Peruskivet on jo muurattu, täytyy vain nostaa tietyt pilarit tälle perustalle pystyyn ja pitävät reevat*. Siinä seisoo ja pysyy!
[*) Vinosidonta (revaus, reevaus, reivaus, treevaus) on rakenne, joka toimii rankarakenteisen rakennuksen rungon jäykisteenä.]
Saksalla on kiire, Merkelillä.
Siksi pikarakennusvaihe: nurkkapilarit.
Paljon sementtiä päälle, minne vain. ”Ei sitä kukaan enää, betonin asetuttua, pura!”
*
Suomi katsoo suu auki, taivas varjelkoon, mitä siellä tapahtuu?
Vain muutama tietää. Strategisen osaston pojat. Sieltä sylttytehtaalta tämäkin laitettiin alkuun, case Mäenpää. Miten saattoikaan 12 kuukauden aikasytytys osuakin niin viikolleen ja päivälleen nappiin? Tuntien noiden strategien osaamisen, olen nimittäin ollut hiukan mukana minäkin, en yhtään ihmettele.
Mutta jossain vaiheessa sielläkin ruvetaan miettimään, menikö kaikki nappiin sittenkään.
Kaikki meni paljon paremmin kuin tavoiteltiin. Tarkoitus oli tuoda sumua kentälle, ja valmistella troijalaista siellä taustalla, mutta koko ilmatila pölysikin kun kansa lähti mukaan peijaisiin. Strategia puri paremmin kuin oli tarkoitus!
Nyt joudutaan selittämään liian paljon. Suomi meni ansaan. Suomea vietiin ihan nukkena.
Ei sen ihan näin pitänyt käydä. Mutta minkäs voit, kohtalo.
*
Strategien tarkoitus oli hieman hämmentää, niin ettei kevätistuntokauden viimeistä kuukautta niuhotettaisi Komission koronatukipaketin parissa. Mutta me menimme lankaan täydellisemmin kuin oli tarkoitus. Meitä vedätettiin, mutta me ryntäsimmekin sähköjäniksen ohi ja jatkoimme omia aikojamme täyttä ideologista kähinää loppuun asti.
Aika siinä meni. Nyt vain katsotaan sitten, mitä Merkelin johdolla Saksa ja siihen eri tavoin tukeutuvat intressiensävalvoja-Eurooppa ratkaisee. Me emme edes vikise. Suomelta menee itsemääräämisoikeuden perustat, veronkanto-oikeuden tärkeä nurkka ja rahat, korvauksena saamme ikuisen maksupostisysteemin, jonka sisältöön ja summiin meillä ei ole sanomista.
Tapa, jolla vallankaappaus Eurooppalaiseen tapaan tehtiin, oli härski silmänkääntötemppu, mutta se onnistui helpommin ja paremmin, kuin tekijät edes uneksivat, koska ”me olimme pelissä mukana” kollektiivisen harhan vallassa ja luulimme tämän olevan sitä, mitä ”me oikeasti haluamme”.
Mutta tätähän me saimme, mitä me ”oikeasti halusimme”! Miksi siis itkeä.
Selittäjät kulkevat perässä ja kertovat meille, ”miten temppu tehtiin”.
*
Jälkikirjoitus:
Mikä maa on nyt ”EU:n puheenjohtajamaa”? …ahaa, siellä takana käsi nousi ylös. Hyvä, että joku edes tietää!
Siis:
”Kroatia EU:n neuvoston puheenjohtajana: 1. tammikuuta – 30. kesäkuuta 2020
Kroatian puheenjohtajakauden prioriteetteja ohjaa sen tunnuslause: ”Vahva Eurooppa haasteiden maailmassa”.
[Kroatian] Puheenjohtajakauden ohjelmassa on neljä pääteemaa:
• kehittyvä Eurooppa
• yhteyksien Eurooppa
• suojeleva Eurooppa
• vaikutusvaltainen Eurooppa”
Link: https://www.consilium.europa.eu/fi/council-eu/presidency-council-eu/
Tuo mitä EU:n sivustoilla kerrottiin Kroatiasta ja sen puheenjohtajakaudesta tammi-kesäkuu 2002 on normaalia EU-jargonia.
Mutta huomatkaamme tämä:
Seuraava neuvoton puheenjohtajamaa on Saksa nyt ihan kohta, nimittäin 1.7.2020 alkaen.
Neuvoston puheenjohtajamaat vuoteen 2021
Saksa: heinä–joulukuu 2020
Portugali: tammi–kesäkuu 2021
Slovenia: heinä–joulukuu 2021
ELI:
Saksan huki on nyt 1.6.2020-31.12.2020.
Jokaiselle, joka ymmärtää, ”Mitä Eurooppa-projekti vaatii”, ymmärtää, miten vimmaisella voimalla ja aikataululla Merkelin Saksan on ”pakko” painaa päälle 1.7.2020-31.12.2020.
Muuten ”ei tule mistään mitään”.
Portugaliko 2021 uudistaisi Eurooppaa? Tai Slovenia?
Siksi Saksa painaa. Siksi Eurooppa muuttuu; Eurooppaa muutetaan, luodaan Uusi Eurooppa ja sen Sistema!
Saatte nähdä. Seuratkaa näytäntöä katsomosta. Sinne nimittäin Suomi kömpi ihan itse.
*
Katsokaamme vielä hiukan Brysselin sivustoja:
”EU:n Neuvoston puheenjohtajuus
Kiertävä puheenjohtajuus
Puheenjohtajamaan tehtävät
Puheenjohtajamaan tehtävänä on viedä eteenpäin EU:n lainsäädäntötyötä neuvostossa ja huolehtia EU-asioiden käsittelyn jatkuvuudesta, lainsäätämisjärjestyksen noudattamisesta ja yhteistyöstä jäsenmaiden välillä. Tässä tehtävässä puheenjohtajamaalla on rehellisen ja puolueettoman välittäjän rooli.
Puheenjohtajamaalla on kaksi päätehtävää:
1. Neuvoston ja sen valmisteluelinten kokousten suunnittelu ja johtaminen
Puheenjohtajamaa johtaa kokouksia neuvoston eri kokoonpanoissa (ulkoasiainneuvostoa lukuun ottamatta) ja neuvoston valmisteluelimissä, joita ovat pysyvät komiteat, kuten pysyvien edustajien komitea (Coreper), sekä tarkoin rajattuja aiheita käsittelevät työryhmät ja komiteat.
Puheenjohtajamaa varmistaa, että keskustelut käydään asianmukaisesti ja että neuvoston työjärjestystä ja työmenetelmiä sovelletaan oikein.
Se järjestää myös erilaisia virallisia ja epävirallisia kokouksia Brysselissä ja kiertävää puheenjohtajuutta hoitavassa maassa.
2. Neuvoston edustaminen suhteissa muihin EU:n toimielimiin
Puheenjohtajamaa edustaa neuvostoa suhteissa muihin EU:n toimielimiin, erityisesti komissioon ja Euroopan parlamenttiin. Sen tehtävänä on yrittää päästä säädösehdotuksista yhteisymmärrykseen kolmikantakokouksissa, epävirallisissa neuvotteluissa ja sovittelukomitean kokouksissa.
Puheenjohtajamaa koordinoi työnsä tiiviisti
Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kanssa
unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan eli ulkoasiainedustajan kanssa
Puheenjohtajamaa tukee heidän työtään, ja joskus sitä voidaan pyytää suorittamaan tiettyjä tehtäviä ulkoasiainedustajan puolesta, esimerkiksi edustamaan ulkoasiainneuvostoa Euroopan parlamentissa tai johtamaan puhetta ulkoasiainneuvostossa sen keskustellessa yhteisen kauppapolitiikan kysymyksistä.”
Link: https://www.consilium.europa.eu/fi/council-eu/presidency-council-eu/
*
Tuon kun oikein tarkkaan lukee, niin siinä on vahva mandaatti Saksalle. Juuri nyt. Osuvasti.
Koskaan mikään maa kiertävän puheenjohtajuuden nuijankantajana ei ole saanut noin mahtavaa tilaisuutta johtaa ja uudistaa meidän järjestelmäämme.
Kohtalo. Kohtalo sen täytyy olla. Miten se muuten olisikaan voinut näin mennä: iso ongelma ja iso Saksa. Nappiin meni. Tämä on nähty jo kauan, mutta että näin se meni, sen täytyy olla kohtalo.
Kohtalo meitä kuljettaa.
Mutta jos jossain vauhdikkaan kyydin aikana alkaa ihmetyttää, niin ei kai auta muu, kuin todeta: Tämä on kohtalo.
Kohtalo kuljettaa.
Ilmoita asiaton viesti
On mielenkiintoista nähdä, miten moni itkee kansanvallan haudalla. Kansanvalta on kansan valtaa omiin asioihinsa nähden, ja kansanvalta toteutuu kansan keskuudessa.
Kansanvalta on kansan sisäinen järjestelmä, kansanvalta toteutuu kansallisena ilmiönä. Sikäli kuin toteutuu. Kansanvaltaa ei voi ulkoistaa eikä viedä. Amerikkalaiset huomasivat, että kansanvaltaa on vaikea viedä.
Siispä kansanvalta on kansallinen juttu ja toteutuu kansan sisällä. Se ei voi toteutua muualla.
Mutta kun kansanvaltaa louhitaan tai sivuutetaan, moniko itkee menetystä?
Ilmoita asiaton viesti
Suomella on aiempaakin kokemusta liittoutumisesta Saksan kanssa, useiden vuosikymmenien takaa.
Ilmoita asiaton viesti
Professori Jarno Limnéll kysyy tärkeässä blogissaan:
”Intersektionaalinen feminismi. Sanapari, joka muutenkin on jatkuvan riitelyn kohteena, sai lisää näkyvyyttä kun hallitus julkaisi uuden tasa-arvo-ohjelman torstaina.
Keskustelu karkasi käsistä sen jälkeen, kun sisäministeri Maria Ohisalo tviittasi hallituksen näkökulman olevan nyt intersektionaalisen feministinen.
Yhtäkkiä otsikoista katosi korona, talouskriisi, sosiaaliset ongelmat, kiistelty EU:n elpymisrahasto, ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä muutokset maailmanpolitiikan valtasuhteissa. Edes hävittäjähankinnoista ei enää väännetty kättä.”
”Miksi tämä enimmäkseen hedelmätön riitely on korvannut pitkäjänteisen politiikan?”
Hän toteaa:
”Kun tekemättömien töiden lista näyttää tältä [lähes loputtomalta, vh] ja keskustelu pyörii aivan muissa asioissa, yhtälö on hankala.”
Näihin Limnéllin näkemyksiin on tavattoman helppo yhtyä!
Lue Jarnon koko blogi täältä. Siinä on täyttä asiaa:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jarno-limnell/intersektionaalinen-feminismi-ei-ole-tauti-oire-tai-laake-vaan-samanlainen-katalyytti-kuin-koronavirus/
*
Ilmoita asiaton viesti
> Miksi Suomi ei mieti ja väittele omasta kohtalostaan Uuden Euroopan osana? Miksei sillä ole omaa tavoitetta?
Hieman mutkia oikoen voisi sanoa, että Suomen poliitikot ovat edelleen suomettuneita – nyt vain Brysselin suuntaan. Omaa tahtoa ei ole. Tai jos on, niin se on halua olla kuvailemasi lojaali vasalli. Osa voi myös uskoa vilpittömästi yhden aatteen ja yhden keskusjohdon malliin.
> Viimeinen hetki laatia ”Suomen Paperi Uuden Euroopan syvenevän integraation malliksi” meni nyt.
Suomen politiikka näyttää kyllä siltä, kuin Suomen tavoite olisi ”syvenevä integraatio” keinolla mikä tahansa ja suuntaan mikä tahansa.
> Mikä on Suomen agenda? Mikin Suomi pyrkii? Mihin Suomi suostuu? Mihin Suomi ei suostu? Missä Suomi on mukana? Missä Suomi ei missään olosuhteissa ole mukana?
Ole lojaali. Ei mihinkään (tai ehkä lautaseen Merkelin ja komission puheenjohtajan vieressä, ja Suomen johtajien palkintovirkoihin EU:ssa). Mihin vain. Ei sellaista ole. Kaikissa keskusjohdon aloitteissa. Ei sellaista ole. Noista viimeisin, tärkein kysymyksesi, on kovin helppo kiertää ja olla tekemättä mitään.
> Suomelta menee itsemääräämisoikeuden perustat, veronkanto-oikeuden tärkeä nurkka ja rahat, korvauksena saamme ikuisen maksupostisysteemin, jonka sisältöön ja summiin meillä ei ole sanomista.
Paitsi jos jotkut muut EU-maat kaatavat hankkeen Suomen puolesta. Voi olle ettei niidenkään pokka pidä, vaan hyväksyvät lopulta koko hankkeen, pienillä koristeilla.
> Portugaliko 2021 uudistaisi Eurooppaa? Tai Slovenia?
Kaikki keskusjohdon liepeillä liikkuvat poliitikot ovat jossain määrin tuon järjestelmän kasvatteja tai hyötyvät siitä. Siksi odotan kaikkien EU:n virallisia tehtäviä saavien tahojen olevan kallellaan EU:n keskusjohdon vallan kasvattamisen ja keskusjohdon tekemien ehdotusten suuntaan. Uudistukset tulevat usein komission kautta, Saksan ja Ranskan jo yhdessä hyväksyminä (voivat siis tulla puheenjohtajamaan ohi).
Ennen brittien eroa EU:lla olisi ollut tilaisuus muuttaa suuntaansa sellaiseksi, että se olisi miellyttänyt riittävästi myös EU:n vallanhalun ja määräilyyn kyllästyneitä brittejä, ja britit olisivat äänestäneet unionissa pysymisen puolesta. EU valitsi kuitenkin selvästi päinvastaisen tien, eli keskusjohtoisuuden ja integraation syventämisen suunnan. Aika näyttää, tarkoittaako brittien lähtö sitä, että jotkut muutkin maat kypsyvät touhuun, vai ohjautuvatko jäljelle jääneet keskusjohdon ”vasalleiksi”.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä.
Ihan hyviä pointteja sinulta.
EU:n tulevaisuutta miettivien joukossa on nähdäkseni aika vahva juonne, joka näkee, että korttitalo romahtaa, ellei juuri nyt tehdä ”jotakin”. Ja se jotakin on kuten sanottu ”syvenevä integratio”, siis velkavastuiden, yhteisten verojen ja yhteisen kohtalon merkeissä.
Nähtäväksi jää, ehtiikö Merkel hitsata liittovaltioistumisen perusraudat niin lujaksi kehikoksi, että se ”vangitsee Unioinin” Liittovaltion muottiin ja muotoon?
Tuntuu että paljon palloja on ilmassa yhtä aikaa, enemmän kuin koskaan!
Mutta kummallisella tavalla juuri nyt Merkel saa syötön lapaan juuri hetkellä, jolloin mannerlaatat ovat liikkeessä, myös Eurooppa on huterimmillaan kuin koskaan sitten vuoden 0 jälkeen – ja jolloin myöskin Saksalla on nyt 1000 Saksan markan paikka toimia.
Taitaa olla niin, että tavattoman monet todella – muutkin kuin Suomi – katsovat ja toivovat, että ”joku tekee jotakin”.
Pelkurien pokeria.
Ilmoita asiaton viesti
> Mutta kummallisella tavalla juuri nyt Merkel saa syötön lapaan
Kaikesta liikkeestä yritetään ottaa hyöty irti. Koronaepidemiankin varjolla ajetaan nyt yhteisiä velkoja (joiden ottamisesta ja jakamisesta EU päättää, ja Suomi takaa) ja EU:n veronkanto-oikeutta.
Ilmoita asiaton viesti
*
Jaakko Anhava kirjoittaa Kanava-lehdessä (4/2020)ja nyt 29.6.2020 saman konsernin SK:ssa:
”Kiinasta on tulossa Yhdysvaltoja vahvempi mutta ei demokratia.
Kiina osoittaa, ettei demokratia ole taloudellisen menestyksen eikä mahdin edellytys.
Venäjä taas on paitsi diktatuuri, myös aina Pekingin kanssa tukemassa kaltaisiaan.”
Anhava julistaa ainakin SK:n ingressissä:
”Ensi kertaa historiassa demokratia uhkaa toden teolla hävitä diktatuureille”
Essee: Läntisiä demokratioita ei uhkaa maahanmuutto tai islam – vaan maiden vihollisten vahvistuminen.
KOTIMAA 29.6.2020 07:30
JAAKKO ANHAVA
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/terveisia-uppoavasta-lannesta-ensi-kertaa-historiassa-demokratia-uhkaa-toden-teolla-havita-diktatuureille/?shared=1128714-ad055ebb-500 (maksullinen).
*
Hänelle kelpaa erään puoluejohtajan vuosien takainen kirjoituskokoelman nimi ”Terveisiä uppoavasta lännestä”, mutta eivät tietenkään tämän muut näkemykset.
Sinänsä Anhava on jälkijunassa.
Ilmoita asiaton viesti
Meitä on monta blogistia yksinomaan Suomessa, jotka olemme kirjoittaneet jo vuosia Lännen alamäestä ja siitä, miten maailman hegemonia on vääjäämättömästi siirtynyt jo 1900-luvun lopulta alkaen Itään.
Meikäläinenkin on esittänyt noin 6 kertaa globaalin ekonomisen keskipisteen siirtymän jostain New Founlandin seudulta kutakuinkin Fenno-Skandian ja Suomen yli kohden Bejingiä. Nyt se on ylittänyt jo Ural-vuoriston!
*
Tämä Lännen rohtuminen ja raukeaminen – minä olen jo kymmenkunta vuotta sitten käyttänyt termejä ”Eurooppa on Fat Cat” ja Yhdysvalloista jotain sellaista kuin tahtinsa menettänyt vanha Fordi.
*
Itseasiassa harva ”nouseva talousmahti” on demokraattinen.
Yhtä harva niistä on kristillinen.
Varsin harvan historiallinen pääjuuri kulkee Mesopotamian ja lähi-idän kautta antiikin Kreikkaan ja Roomaan.
Uudet mahdit ovat eri maata ja eri juurta, kuin 1900-luvun maailmansotien voittajavallat ja Globaalit talousmahdit, Britannia ja Yhdysvallat – sekä WW2:n jälleenrakennusurakastaan 1960-luvun tienoilla tokeentunut Eurooppa, joka kummallisella tavalla on sotkeentunut ”kalsareihinsa”.
Kaikki maailman johtavat demokratiat ovat jotenkin sekaisin. Kukin onneton omalla tavallaan.
Pahiten hukassa on Eurooppa, joka tavoittelee jotain virvatulia, joiden suunnalta ne ovat jo kovaa olleet laskuveden myötä ajelehtimassa kohden jotain määrittelemätöntä, mutta ilmeisen huonoa ja pahaa.
Yksilöllisten identiteettiongelmien lisäksi meidän tuntemaamme Länttä vaivaa kontinentaalinen identiteettikriisi.
Pahaa pelkään, että Eurooppa ei pysty itsediagnoosissaan muuta kuin pahentamaan ja puoskaroimaan tuhoisalla tavalla omaa tilaansa.
*
Siinä Jaakko Anhava on pahasti hakoteillä, jos hän todella sanoo niin, kuin SK:n otsikossa lukee, eli
”Ensi kertaa historiassa demokratia uhkaa toden teolla hävitä diktatuureille”.
Ei tämä ole ensi kerta.
Viimeksi näin uhkasi tapahtua 1930 ja 1940-luvuilla, kun Euroopan ja Aasian diktatuurit pyrkivät maailmanherruuteen vahvan sotavoiman ja röyhkeän häikäilemättömyyden voimin.
Ei se niin kauhean kaukana ollut, että ”demokratia olisi toden teolla hävinnyt diktatuureille”.
Oli juuri niin, kuin historiassa niin monesti ennenkin:
Määrätietoinen rautanyrkki tekee mitä tahtoo, ja hajanainen pehmyt-rintama alistuu.
*
Selvää on, että Länsi paimennetaan näiltä nykyisiltä turhuuden ja tyhjyyden turuilta tiukkaan ohjaukseen, ja johjaajana tulee toimimaan Kiina uskollisine vasalleineen.
Silloin kulissit ja häivekuvat häviävät, paljastuu tahdoton ja eksynyt Länsi juuri niin helppona alistettavana, kuin minä Kiina sen juuri nyt näkee.
Länsi tulee putoamaan Kiinan käsiin kuin ylikypsä hedelmä, Kiinan alkaessa toden teolla ohjaamaan maailmaa oman intressiohjelmansa mukaisesti ”rautaisin käsin kohden onnea” – Idälle alisteisena kolonisoituneena ja murenevana rauniomaana.
Silloin maailmalla pelataan China Rules -peliä. Mutinat pois, toisinajattelevien liikkumavara tulee olemaan yhtä pieni kuin Tokion maanalaisessa liikkumavara on ruuhka-aikaan, jota on melkein 24/7.
Ilmoita asiaton viesti
*
There is coming some dramatic overhauls to the regulation and licensing of economic games took place in China.
Tapahtuu laaja SINICIZATION.
Maailma kiinaistuu.
Keskus puhuu raskain päälinjoin.
Päälauseet ovat selkeitä.
Maailmankaupan ja vaihdannan säännöt ovat portti, jonka kautta kaikki tavara ja tavaraa palveleva informaatio stanssataan Kiinaksi, kiinalaisin käsittein ja tarkoituksin.
Sillä portilla lyödään jokaiseen rahaan keisarin kuva.
Muuta rahaa ei ole, mikään muu ei kelpaa kuin Chinda Standarsization -kultin läpikäynyt tuotteisto.
Emme kykene näkemän, mihin tämä kaikki johtaa.
Kaikki muu nollataan.
Standadoimaton vanhennetaan ja poistetaan.
Paljon suuria kaatopaikkoja eri puolilla englantiapuhuvaa maailmaa.
Mitä hukaamista ja tuhlausta.
Mutta tahto ja voima ja hegemonia ovat voimassa, ja niille kumartaa kaikki. Rauta puhuu.
Mikään ei ole minkään arvoista, ellei sillä ole keskuksen hyväksymisleimaa, pelkkää epäkelpoa, kaatopaikkakamaa.
Näin inflatoidaan tuhansien vuosien työ.
Kiina on kova isäntä.
Mutta sillä on pirullinen silmä rakentaa linnakkeita, portteja ja valtateitä – maalla, merellä ja ilmassa.
Portin kautta, ahtaan portin kautta on sinun kulkusi käytävä, pieni ihminen.
*
Ilmoita asiaton viesti
Eilen pahoin Ranskan paikallisvaaleissa rökkiin saanut presidentti Macron ja tiukkaa finaalia vetävä liittokansleri Merkel tapasivat tänään eräänlaisessa tsekkauskokouksessa, jossa pitkälti tämä unionin avainpari päivitti tilanteen ja arvatenkin sopivat ajankohdat ja muun etenemis- strategian, silmälläpitäen tärkeää päämieskokousta joka painaa jo päälle kahden viikon kuluttua, heinäkuun puolivälissä.
Elokuu on keskieurooppalainen lomakuukausi, ja siinä pakkosynnytetään jo selvät yksilölliset piirteet omaava federaatio-pienokainen!
Ilmoita asiaton viesti
Noinkohan Eurooppa löytäisi itsensä ilman unionia. Epäilen vahvasti ettei yksittäiset maat kykene laittamaan hanttiin diktatuureille siinä määrin kuin Euroopan Unioni.
EU on juuri niin heikko, kuin sen eniten kotiinpäin vetävä jäsenmaa. Se on kyllä totta, mutta häpeäksi se ei ole unionille, vaan kyseisille jäsenmaille.
Perimmiltään EU ei ole itsenäinen toimija, vaan muodostuu ja on kooste itsenäisistä jäsenmaista. Siksi EU:n vastuuttaminen on enemmänkin poliittista populismia.
Ilmoita asiaton viesti
Historian valossa Euroopan vahvuus on kai kuitenkin ollut enemmän kulttuurien ja poliittisten vaihtoehtojen rikkaus kuin yhden opin ja yhden hallituksen malli. On väitetty, että Eurooppa ajoi edelle Kiinasta juuri näistä syistä. Euroopassa on ollut yksittäisiä diktatuurejakin, mutta niille on aina ollut myös vaihtoehtoja, jotka ovat lopulta selvinneet voittajina. Aina on jäänyt parempia esimerkkrjä, kun yksi hallinto on jämähtänyt paikalleen tai ryhtynyt sortajaksi. Yhden hallinnon alle alistuminen lienee paljon vaarallisempi tie diktatuuriin ajautumisen kannalta kuin erilaisten kulttuurien monipuolinen yhteistyö.
Ilmoita asiaton viesti
Millä tavalla EU on eurooppalaisten kulttuurien monimuotoisuutta rajoittamassa? Ei mitenkään.
Ilmoita asiaton viesti
EU esimerkiksi keskittää lainsäädäntöä, päätöksentekoa, velanottoa, vastuita, sääntöjä, ehkä pian verotustakin, ja suosii maanosan kokoisia suuryrityksiä. Kun keskusvalta ottaa kaiken haltuunsa, eri kulmakuntien omaleimaisuus väistyy.
Ilmoita asiaton viesti
Varmin tapa alistaa Eurooppa Kiinalle on hajoittaa EU ja palauttaa takaisin sirpaleinen Eurooppa jossa jokainen maa yksikseen ja erikseen saa tuntea Kiinan voiman mm. kauppaneuvotteluissa. Toinen hyötyjä hajanaisesta Euroopasta on tietenkin Venäjä ja siksi sieltä tuetaankin voimia jotka pyrkivät hajoittamaan EU:n. Onko siis ”uusi Eurooppa” se sama vanha Eurooppa jossa aseet kalisivat jatkuvasti.
Ilmoita asiaton viesti
Viittaan juuri kirjoittamaani vastaukseen Heikki Aukeelle. Euroopan vahvuus Kiinaan verrattuna on ehkä ollut nimenomaan sen monimuotoisuus ja joustavuus. Yhden keskusjohdon malli on pahasti arpapeliä. Jos saadaan hyvä ”diktaattori”, homma voi pelittää jonkin aikaa. Mutta entä sitten, kun ”diktaattorin” pojalla ei olekaan enää isänsä jaloja luonteenpiirteitä.
Kyllä Euroopan johtajuus tieteissä, taiteessa, politiikassa ja taloudessa on perustunut enemmän vaihtoehtojen runsauteen kuin niiden karsimiseen mahdollisimman vähäisiksi. Itsenäisyys ja monimuotoisuus ei tarkoita samaa kuin hajanaisuus. Monikulttuurinen Eurooppa on toiminut aiemminkin erilaisia monoliittisia yksittäisiä valtioita (tai yhden aatteen järjestelmiä) paremmin.
Ilmoita asiaton viesti
Euroopan historia ennen EU:a ja sitä edeltävää teräs ja hiili-uniota oli jatkuvaa sotimista.
Ilmoita asiaton viesti
On sodittu tuon jälkeenkin – eurooppalaisetkin maailmalla. EU:n alkutaipaleella maiden välinen lisääntynyt talousyhteistyö on voinut joskus vähentää sodan riskiä. Mutta toisaalta, Saksa on itse oppinut (ja kaikki muutkin), että kahden maailmansodan jälkeen kolmas olisi jo tyhmää. Ei EU:n sotaa vähentävästä luonteesta mitään todisteita ole. Eikä liittovaltioistuminen välttämättä vähennä sotia, sillä juuri nyt erilaiset levottomuudet ja kiistat ovat olleet nousussa. Selvästikin liittovaltioistuminen aiheuttaa kitkaa ja erimielisyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
EU-jäsenmaat eivät ole sotineet toisiaan vastaan vielä kertaakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta kuten jo todettu, et voi pitää tuota todisteena mistään. Voi olla että syy on se, että toisen maailmansodan kauheudet muistetaan yhä, tai että Nato on taannut rauhan, tai että suurin sotilaallinen uhka tuli idästä, tai jotain ihan muuta. Norja, Islanti ja Sveitsikään eivät ole sotineet keskenään, eivätkä EU-maiden kanssa. Voisi jatkaa muihin kehittyneisiin maihin, kuten Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Yhdysvaltiohin, Kanadaan ja Japaniin.
Mainitsin edellä, että EU-maat ovat osallistuneet sotiin muualla. Lasketko tuonkin EU:n ansioksi? 🙂 Tai mikä oli Pohjois-Irlannin konflikti, joka liittyi intressiristiriitoihin kahden maan raja-alueilla? Entä oletatko, että brittien kanssa syntyy mahdollisesti sota nyt, kun he jättävät unionin?
Se näkökulma, että EU:n vahvat keskinäiset taloussuhteet ovat voineet vähentää konfliktin vaaraa joidenkin maiden välillä (vaikkapa perinteiset Saksa ja Ranska), on oikeutettu, mutta tekijöitä on monia muitakin, ja sotia käydään edelleen, mutta usein vähän eri tyyliin kuin aiemmin.
Nykyisen liittovaltiokehityksen (josta tässa pitkälti puhumme) voi epäillä olevan enemmän ristiriitoja aiheuttava kuin niitä poistava. EU-maat ja niiden asukkaat ovat jo jakautuneet aika lailla kahteen leiriin tässä asiassa. Tätäkö lisää, vai jotain muuta vähemmän mielipiteitä jakavaa ja intressiristiriitoja aiheuttavaa?
Ilmoita asiaton viesti
Irlanti ja Britannia liittyi EU:n jäseneksi 1973. Konflikti Pohjois-Irlannin asemasta protestanttien ja katolisten välillä oli jo silloin käynnissä. Levottomuudet alkoivat 1968. Pohjois-Irlannin tilanne juontuu vuosisatojen takaa.
EU tuella konflikti ratkaistiin. Britannian ero EU:sta mahdollisesti käynnistää levottomuudet uudelleen.
Rauhanturvaoperaatioita muualla maailmalla ei ole jäsenmaiden välistä sotilaallista toimintaa.
Ilmoita asiaton viesti
> Rauhanturvaoperaatioita muualla maailmalla ei ole jäsenmaiden välistä sotilaallista toimintaa.
Ei, mutta sotia käydään muiden maiden kanssa. YK:n johtamat rauhanturvatehtävät ovat asia erikseen.
> EU tuella konflikti ratkaistiin. Britannian ero EU:sta mahdollisesti käynnistää levottomuudet uudelleen.
En osaa laskea tuosta rauhanprosessista mitään erityistä (muita maita korkeampaa) ansiota EU:lle tai sen olemassaololle. Britannian ero voi tosiaan kärjistää tilannetta, mutta ei välttämättä. Tällä hetkellä EU:ssa liittovaltioistuminen hiertää ja terrorismi ja kansalaislevottomuudet ovat olleet kasvussa. EU on myös siirtymässä vähitellen kohti nopean toiminnan joukkoja ja omaa armeijaa. Aiempi EU näytti nykyistä rauhanomaisemmalta.
Ilmoita asiaton viesti
Olisin huolellisen pidättyväinen kovin yksiulotteisten historiallisten analyysien teossa. Muistamme, että asian tai ilmiön samanaikainen esiintyminen ei sinänsä todista mitään niiden välisestä kausaliteetista.
Harvemmin tulee kenenkään mieleen vähätellä unionin roolia ja ansioita, vetoamalla, että Euroopan globaali hegemonia oli huipussaan aikakautena, jolloin Euroopan unionista ei unta nähty.
Ilmoita asiaton viesti