Sosialidemokraatit ratkaisivat: Presidentiksi valittiin Stubb eikä Haavisto

Sosialidemokraatit ratkaisivat: Presidentiksi valittiin Stubb eikä Haavisto!

Nyt kun presidentinvaalit on nautittu pitkän kaavan mukaan ja uusi presidentti taputeltu ”kuuden vuoden” maratonille, on aika tarkastella vielä vaalien olennaisinta kysymystä:

Miksi Stubb valittiin, eikä Haavisto?

*

Suosittelin jo vuosi sitten keväällä sosialidemokraateille ratkaisua, jossa he eivät aseta omaa presidenttiehdokasta tasavallan presidentin vaaleihin 2024.  Syy on yksinkertainen: koska sellaista ei ole. Varteenotettavaa presidentti-ehdokasta ei vain ole noussut pinnalle.

Tuollaisessa tilanteessa, niin ikävä kuin se onkin, paras ratkaisu puolueelle on päättää ettei se valitse puolueelle omaa ehdokasta. Tämän päätöksen jälkeen on syytä puntaroida, meneekö puolue vaaleissa jonkin toisen tahon asettaman ehdokkaan taakse, joka sympatiseeraajana tai suorastaan asettumalla ko. ehdokkaan taakse täydellä voimallaan.

Hyödyt tällaisesta menettelystä ovat selkeät. Säästyy rahaa. Vaaleja tulee nopeaan tahtiin ja rahalle on kysyntää jatkossa. Samalla säästytään turhauttavalta oman ”B-ehdokkaan” hyväksi tehtävältä vaalityöltä. Turhauttavalta siksi, koska jo etukäteen tiedetään, että ratkaisutaistelu käydään ”jossain toisaalla”.

Tekemäni ehdotus sai odotetun vastauksen. Hiljaisuus oli suorastaan ”korvia huumaava”.

Oli jokseenkin huvittava seurata puheenjohtaja Lindmanin lähes vaalien kalkkiviivoille saakka jatkunutta toistelua siitä, miten ”Jutta tulee”.

*

Vaalien jälkeen luonnolliseen toimintamalliin kuuluu tapahtuneen arviointi. Vaaleista on nyt jo aikaa kulunut ja vettä Vantaanjoessa valunut, mutta jälkipuintia ei ole ilmennyt. On vahva de javu -kokemus päällä. Tämä on todella koettu ennenkin. Ei hyvä.

Mutta nyt sitten Suomen Sosialidemokraattisen puolueen pää-äänenkannattaja räväyttää tuoreimmassa numerossaan. Demokraatin päätoimittaja Petri Korhonen, joka on opittu tuntemaan varsin suorapuheisena ja -järkisenä miehenä, toteaa pääkirjoituksessa 29.2.2024):

SDP arvioi väärin komissaaripestin julkisuusarvon, ja kampanjaan sivujuonteeksi keksitty Barbie-teemakin vaikutti päälleliimatulta.  Vaalien lopputulos osoitti, että äänestäjäkunta halusi nyt jotain ihan muuta kuin hätäisesti keksittyjä imagoja”.

*

Tyrmäys puolueelle

Tuo oli sivistyneen päätoimittajan ankarin mahdollinen tyrmäys puolueensa kompuroinnista TP 2024 -tapahtumassa. Siinä kaikki, ihan kaikki, meni mönkään.  Oli kunniakkaat perinteet omaavalle suurpuolueelle, politiikan taiteen monesti etevimmäksi toimijaksi tunnetulle, suorastaan häpeällistä ja nöyryyttävää osoittaa näin heikkoa tilannetajua ja poliittista ymmärrystä.

Päätoimittaja Korhonen kysyy aiheellisesti:

Toiko kampanja puolueelle edes sitä kaivattua näkyvyyttä? SDP linjasi jo viime kesänä ennen puoluejohtovaihdoksiaan, että oma presidenttiehdokas on välttämätön siksi, että hän pystyy koko syksyn ajan pitämään esillä puolueen keskeisiä aatteita ja arvoja”.

Miten kävi? SDP ”pystyi koko syksyn ajan pitämään” piilossa puolueen keskeisiä aatteita ja arvoja. Miksi? Siksi, että Jutta. Teki mitä? Kyhäsi jossain afrikassa jotain monen valtion keskistä sopimusta, jonka sisällöstä ja kustannuksista ei tähän päivään mennessä ole saatu mitään tavallisella järjellä avautuvaa faktaa.

Niinpä päätoimittaja päätyy harvinaisen suorasukaiseen johtopäätökseen. Joka sitä paitsi on täysin oikea, nimittäin:

”Ollaan siis rehellisiä: SDP olisi saanut paljon pidempikestoista näkyvyyttä aatteilleen, jos se olisi sijoittanut parin kuukauden kampanjassa palaneet liki 800.000 euroa vaikkapa Demokraatin toimituksen vahvistamiseen”.

Toisaalta: Panostettuna suoraan ja empimättä vaalien toisen pääehdokkaan, Haaviston, kampanjaan nuo demarien 800.000 euroa olisivat epäilemättä tuottaneet ne puuttuvat 100.000 ääntä.

Edellyttäen, siis, että mainonnalla, kampanjoinnilla, yhteistyöllä ja aatteella on jotain merkitystä vaaleissa.

*

Sosialidemokraattien presidenttiehdokkaan, komissaari Jutta Urpilaisen kampanjaan upposi siis 0,8 miljoonaa euroa. Urpilaista äänesti vaalien I-kierroksella 140.867 henkilöä. Saatujen äänien hinta oli vaalien ylivoimaisesti korkein: melkein 6 euroa per ääni. Jos maksuttoman talkootyön hinta huomioidaan hinta lienee jossain kymppi per ääni.

Kun vielä otetaan huomioon eräs truismi, itsestäänselvyys, niin kuva muodostuu vielä lohduttomammaksi. Kuva on kuin Itäväylä räntäsateessa. Kaikesta päätellen Jutta Urpilaista äänesti vain se demarien ”kovin ydin”. joka olisi äänestänyt demarien presidenttiehdokasta aina ja aina, vaikka ehdokkaana olisi ollut kuka tahansa.

*

Demokraatin päätoimittaja on kuitenkin ihailtavan myönteinen ihminen. Hän toteaa: ”…presidentinvaaleissa lopputulos oli niin SDP:n kuin muidenkin puolueiden kannalta hyvä”.

Tämä on elämänmyönteinen summaus. Eniten ääniä saanut valittiin.

Mutta onhan tuo johtopäätös varsin mielenkiintoinen. Valituksi tuli Kokoomuksen presidenttiehdokas Alexander Stubb.

Että kokoomuksen ehdokkaan läpimeno oli sos.dem. -puolueen pää-äänenkannattajan päätoimittajan mielestä oli SDP:n kannalta ”hyvä”.

Tämä jos mikä osoittaa, että ”ajat muuttuvat”.  Ne ovat jo muuttuneet.

*

Mutta eivät niin paljon, että sosialidemokraateilla olisi ollut ajoissa pelisilmää asettua myös puolueena Pekka Haaviston taakse.

Nythän sen äänestäjistä noin 15,7 %-yksikköä asettui jo heti kättelyssä Haaviston taakse. Tämä laskutoimitus on tehty kaavalla: puoluekannatus noin 20,0 %, josta Jutta sai 4,34 %-yksikköä ja Pekka kaiketi sitten tuon noin 15,7 %-yksikköä.

SDP:n kannattaja-äänestäjistä laskettuna I-kierroksella ”virallinen ehdokas” Jutta sai 21,7 % ja ”tosiasiallinen ehdokas” Pekka sai I-kierroksella 78,3 %.

Toisella kierroksella Pekka Haaviston ääniosuus demarien kannattaja-äänestäjäkunnasta lienee ollut ehkä noin 98 %.  Tarkemmat tutkimustiedot tästä saadaan noin vuoden kuluttua.

*

Tyrmäys puolueelle

Toden totta. TP 2024 olivat ankara tyrmäys SDP:lle.

Tässä sen nyt antoi puolueen pää-äänenkannattajan päätoimittaja. Hän teki sen jälkikäteen.

Puolueen kannattajat ja erityisesti äänestäjät antoivat tyrmäyksen jo livenä.  Demokratian ”pyhässä paikassa”, vaalikopin yksinäisyydessä.

Kumman tyrmäys on ankarampi isku puolueelle?

Toivottavasti isku ei käänny viestintuojaan, eikä ainakaan päätoimittajalle, joka ainoastaan kertoi viileän tosiasian, eikä ainakaan niin lujana että ”tukka lähtee”?

Mutta miten käy kaikesta vastuulliselle. Siis puheenjohtaja Lindmanille? Taitaa mennä kuin ”vesi hanhen selästä”?

*

RKP teki vaaleissa radikaalin ratkaisun: se ei asettanut omaa puolueen ehdokasta. Se laski varmasti aivan oikein. Vaaleissa säästyi koko vaalikassa kesäkuun EU-parlamenttivaaleihin, jossa sillä on All In. Eli ainoa paikka ja sen puolustaminen.

Petri Korhonen tekee johtopäätöksen. ”Siksi panos-tuotos -suhteella laskettuna näiden presidentinvaalien selkein voittaja on RKP”.  Tämä on totta. RKP:n rahallinen panos: nolla euroa. Tulos: Sai suomenruotsalaisen ihmisen presidentiksi.

On aivan RKP:n oma asia, että tässä voitonhuumassa jotkut puolueessa näkevät suurenkin virheen.

*

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu