Sosialidemokratia uudistuu siirtymällä pari askelta vasemmalle – mitä siitä seuraa?

Kyllä demarit näyttävät uusiutuvan, he siirtyvät vasemmalle kovaa vauhtia Marinin johdolla.”

(Kirjoitin tämän tekstin kommentiksi Julius Lehtisen blogiin (23.8.2020) toisaalla, mutta julkaisen vielä näin erillisenä ajankohtaiskatsauksena tässä, vh)

Tämä näyttää puoluekokouksen puheenvuoroja, kannanottoja ja henkilövalintoja seuratessa olevan tilanne. Pari askelta vasemmalle.
On syytä hypen keskellä muistaa, että (niin mielikuvaperusteisia kuin ovatkin) vaalitenttikysymysten perusteella pääministeri on niin vasemmalla, että suomalaisen äänestäjäkunnan/ehdokaskunnan muodostavista ihmisistä noin 86 % on hänestä oikealla. Näin kaksidimensioidusti janalla todettuna. Nelikentässä määrite on samaa tasoa, eli n. 86 % ihmisistä on pääministeristä vähemmän puna-vihreällä poliittisen kentän alueella ripottautuneena/asemoituneena.

Onko tällä merkitystä?                                                                                                                                                                                                                       No, totta maar, jos oletamme, että politiikalla ja ideologialla ja sillä pragmaattisella perstuntumalla, jolla yhteiskunnallisia ratkaisuja tehdään ja miten niihin suhtaudutaan.
Siispä jännitteitä odotettavissa jahka tästä ns. normaaliin poliittiseen vääntöön edetään, joskus ja tulevaisuudessa. Joskin nyt näyttää siltä, että epänormaali jatkuu ja on entistä merkittävämpi osa elämäämme. Siis yllärit, pyllärit ja kääntärit: ennustettavuuden tunnettu heikkeneminen ei vain hetkellisesti vaan elämämme perustavana elementtinä.

Mitä tulee sunnuntaisiin (23.8.2020) henkilövalintoihin, ne nähdäkseni osoittavat, että puolueessa on jonkinlainen hype vallalla, mikä ei ole yllätys.
Sopii siksi kysyä:

jäikö/tuliko puoluejohtoon nyt yhtään ainutta ns. tannerilaista poliitikkoa, siis sellaista, joka ymmärtää numeroiden ja talouden päälle?
Ja mieltää näiden keskeisen elimellisen yhteyden, siis numerot, talous, turvaa tuova sosiaalipolitiikka. Siinä kolme kovaa, joiden kytky on ehdoton, ja jos sen unohtaa/hylkää niin sen pahempi ”peruskannattajajoukolle”.

Nyt näytti siltä, että ne, joilla oli jonkinsortin yhteys tälle kenttäpuoliskolle hävisivät kuka selvemmin, kuka niukemmin, vaalinsa. Mitä tuli tilalle? Vuosikymmenten nuortenkotkien kokemuksia ja elämyksiä? Siis puolueuskollisuutta ja tukihenkilöuskollisuutta? Ei ehkä paras kombinaatio, oletan. Mutta niin kauan kuin hurmos kestää ja myötätuuli kantaa, kaikki hyvin.
Mutta mites sitten kun räntää tulee ja vaakana kiitävä vastatuuli?

Sellaistakin sattuu.

*
Yleispolitiikassa näen tietyn ”vieteri laukeaa” -ilmiön.

Kun viime vaalikaudella Sipilän johdolla Keskusta vietiin niin oikealle että hirvitti, toteuttamaan osin oikeistoalisempaa sipilä-bernerismiä kuin Kokoomus ikinä, niin krapulanomaisen tutinan vallassa K. on nyt ikään kuin ”paikkailemassa” 4-vuotiskauden syntejään punavihreän kombon takuumiehenä.
Tämänkaltaisella ”kaikki kelpaa” -politiikalla ei juuri saa kiitosta eikä kannatusta: viimekertaisen politiikan tukijat ovat myrtyneitä äkkinäiseen pelikirjan muutokseen, ja klassisemman alkiolaisuuden kannattajat jos mahdollista vielä myrtyneempiä nykyhetken politiikkaan tukipuolueena ja poliittisen lyhteen sidosvitsaksena. Taasko lyötiin yli? siellä kysytään, aiheellisesti.

Demarien paluu valtaan rakentuu tälle vieterin laukeamiseen keskellä.
Mitä seuraa tämän kauden jälkeen? Nyt Suomessa yritetään vaaleanpunaista haavetta, mutta kun eväät on syöty ja velaksi jo muutenkin eletty, taloudellista ja henkistä pohjaa tälle unelmalle ei ole eikä tule.

(Niin kuin toisaalla on todistettu OECD:n numeroin, on Suomi köyhä. Ja köyhäksi jää. Vaikka mitä uskoteltaisiin. Globaali avoin kilpailuasetelma ja Euroopan Unionin häikäilemätön tulonsiirtopolitiikka kurittaa Suomea, ja takaa omien laihtuvien edellytystemme riittämättömyyden realisoitumisen politiikassa ja käytännössä. Olemme eläneet yli tulojemme, olemme tottuneet ajattelemaan yli varojemme. Se kostautuu. Todellisuus pettää meidät. Me petimme realismin ja pragmatismin (käytännönläheisen tarkastelutavan) ja tämä on palkkamme.)
Voi tulla vain havahduttava pettymys.
Helppo ennustaa, että kansainvälinen ja globaali sekä kansallinen jännite latautuu ja laukeaa seuraavaksi oikealla, kannatuksena.

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu