Sturmmann Olli Soilamaan, 20 v. kirje Suomeen Kaukasukselta 1942

Sturmmann Olli Robert Soilamaan kirje Suomeen 16.10.-42.

18-vuotiaana vapaaehtoisena keväällä 1941 Saksaan sotilasoppiin hakeutuneen nuoren miehen kirje kaukaa sotasairaalasta kotikonnuille.

Kirje on pitkäaikaisen harrastuksen myötä päätynyt kokoelmiini, ja tuskin mikään päivä on parempi kuin tämä – ”Heinäkuun viides päivä 2022” – tarjota se luettavaksi laajemmallekin lukijakunnalle.

Toisessa maailmansodassa oli 60 miljoonaa tarinaa. Tämä on yksi niistä. – Ollin tarina.

*

Kirjekuoressa lukee:

Luftfeldpost; Postimerkissä lentokoneen kuva ja Deutsches Reich; Leimassa: Feldpost 23.10.1942

Suomeksi punainen kehikkoleima: SS-VAPAAEHTOISTOIMISTO

Neiti Aino Käyhkö [nimen saattaa tulkita myös muotoon: Aino Köykkä?]

Tampere

Rautatienkatu 16

T:mi Ellen Lahti

Leima: SS-Fuhrungshauptamt [muu epäselvä]

Leiman keskellä: Kotkahakakrassi

Finnland.

*

Kirjeessä lukee:

Kenttäsairaala 16.10.-42

Aino hyvä!

Kirjoitan sinulle taas pitkästä aikaa, ja taaskin sairaalasta.

En ole kyllä nyt haavoittunut, vaan minulla on kurkkumätä.  Taikka minulla oli, sillä varsinainen kurkkumätä on jo ohitse.  Mutta  jälkitautina minä sain sydämmeeni jotain vikaa, se lyö nimittäin yli 100 kertaa minuutissa.

Mutta kaippa sekekin paranee aikanaan.

Muuten minä olen nyt taas paljon kauempana, kuin silloin,  kun sinulle viimeksi kirjoitin.

Olen siellä, missä vuorten huiput ovat korkeammalla kuin pilvet.  Tämä on todella kaunista paikkaa, vaikka onkin ryssänmaata.

Varsinkin aamuisin auringon noustessa, kimaltelee vuorien huiput moni värisinä.  Aivan kuin sateenkaari.

Tätä katsellessa alkaa sydän lyömään kiivaammin, vaikka ei olisikaan sydän tautinen.

Minut, joka olen sydäntautinen, pistää se aivan kuin hengästymään.  Varmasti läkähtyisin, jos olisi vielä kaunis tyttö rinnalla.

Varmasti hymyilet, ja ajattelet, että nyt minuakin taas lapsettaa.  Tai on tullut jälkitautina päähän, eikä sydämmeen vikaa.  Mutta ota huomioon tämä.  täällä on todella naiset sellaisia kuin sanotaan.  Että ei ole luojan vika jos kaatuu.

Mutta kuinka sinä olet voinut?

Oletko tehnyt niitä pitkiä pyöräretkiä, joista kerran kirjeessäsi kerroit?

Onko Mane taas Teatterilla, kun uusi näytäntökausi on alkanut?

Sano hänelle paljon terveisiä, ja käske kirjoittamaan joskus.

Pistän tämän kirjeen tulemaan lentopostissa, että saat sen ennen joulua.

Anna anteeksi, että tämä on näin huonoa, mutta tämä on kirjoitettu sängyssä.

Jos kerkiät vastaamaan, niin pistä se tulemaan vanhalla osoitteella.

Monin terveisin Olli.

*

Kirjeen taitepuolella lukee:

Abs. SS-Sturmmann.

Olli Soilamaa

Tp.Na.86785D.

Leima: 15

Leima: SS-Post..epäselvä

Liimanauhassa: Geoffnet [Avattu] – Leima: Oberkommando der Wehrmacht b Kuva: Kotkahakakrassi

Saapumisleima: TAMPERE 9.XI.42

*

Sotapolku:

Soilamaa, Olli Robert; Sotapolku.fi – Soilamaa, Olli Robert

*

ps.

Mauno Jokipii: Panttipataljoona,

>> Saksan itärintamalla kaatuneet ja siellä saatuihin haavoihinsa tai sairauksiin kuolleet vapaaehtoiset:

Strm Soilamaa, Olli Robert, s. 24.9.1922 Tampere, 3.FFB, kaatumisaika 30.5.1943, Haavoittui vatsaan ja olkapäähän (selk.) 24.1.1943 Jegorlykskaja >> Rostovin alue, Venäjä. (emt. s. 841). Siunattu Hietaniemen sankarihautausmaa.

 

+1
veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu