Suomen itsehankittu ongelma: 15 vuotta velanottoa, eikä jarrua ollenkaan
Suomen itsehankittu ongelma: 15 vuotta velanottoa, eikä jarrua ollenkaan
Rahaa jaettu enemmän kuin sitä on ollut.
Suomen talous ei ole kasvanut 15 vuoteen. Suomalaisen ostovoima on nyt samalla tasolla kuin 2012. Suomen BKT:n kaikkien aikojen korkein taso saavutettiin 2008. Suomen talous on sakannut ja sakkaa jatkossakin.
Siinä joitakin otsikoita Suomen kansantaloudesta ja sen tilasta parin viime vuosikymmenen aikana.
Talous ei ole kasvanut, mutta Suomi on jatkanut rahaa ja palveluita ikään kuin talous olisi koko ajan kasvanut. Palveluita on kehitetty, laajennettu, lisätty, otettu lisää ”tarjottmielle”. Tulonsiirtoja on kehitetty, laajennettu, lisätty, otettu lisää ”tarjottimelle”.
Rahaa ja rahanarvoisia toimintoja jaettu enemmän kuin rahaa on ollut.
Kivaa, mutta paha juttu.
*
Siis mitä?
Mitä oikein on tehty?
On toimittu suhteellisesti ja absoluuttisesti otettaen typeryyksiä.
Miten tuonkaltainen typeryyksien tekeminen on ollut mahdollista?
On toimittu typerästi, koska olemme typeriä. Lisäksi olemme lyhytnäköisiä ja laumasieluja. Lisäksi tällainen vastuuttomuus kuuluu poliittisen toiminnan logiikkaan. On kivempi antaa kuin ottaa. On kivempi luvata kuin kertoa ”mitä pitää tehdä”. Olemme eläneet kollektiivisen harhan vallassa.
Eräänlaista huippua tässä kollektiivisessa harhassa edustaa se, melko laajaksi osoittautunut tahto, että tätä samaa suuntausta pitää jatkaa.
Miksi ekonomistit eivät ole nousseet barrikaadeille? Ovatko hekin olleet sokeita?
*
On korkea aika esittää kontrafaktuaalinen kysymys.
Se kuuluu: Miten olisi pitänyt tehdä?
Tähän on helppo vastata: Olisi pitänyt elää käytettävissä olevien varojen mukaisesti.
Velaksi eläminen ei ole hyvä tapa elää. Suomen kansantalouden näkymät eivät ole olleet hyvät. Tiedossa on jo pitkään ollut:
Huoltosuhteen heikkeneminen (demografia),
Kansainvälisen markkina-aseman ja kilpailuedellytysten heikkeneminen (globalisaatio, vaihdannan ilmiöt) ja
Mukavuusavusteisen yhteiskunnallisen järjestelmän omatoimisuutta suhteellisesti alentavat efektit ja omavastuisuuden ohentunut läsnäolo sosiaalisessa puhunnassa ja käytännössä.
Lisätyistä tuotannontekijöistä (velkaraha) huolimatta BKT ei ole kasvanut.
Nahkealta näyttää horisonttiin asti, ja kauas horisontin taaksekin.
Olemme eläneet:
Ikään kuin olettaen, että ”hyvät päivät” palaisivat (happy days are here again -tyyliin) on otettu syömävelkaa, niin yksilö kuin yhteisötasollakin. On eletty oraitten päälle. Oraitten, joita ei ole edes kylvetty.
*
Mitä vastuullinen ja kaukonäköinen toiminta olisi ollut?
Tietenkin olisi yhteisesti ja mielellään yhteisymmärryksessä todettu tilanne ja päätetty, että mitään Valtion menoja ei lisätä, ennen kuin talouskasvun (BKT) myötä jakovaraa olisi ollut Valtion kassassa.
Siihen päivään saakka olisi rauhallisesti ponnisteltu BKT:n kasvattamiseksi ja moninaisten käytettävissämme olevien keinojen avulla tehty työtä että se, bkt, myöskin kasvaa. Jollei kasva, niin enempää rahaa ei myöskään jaeta.
Tämä koskee tässä lähinnä Valtion budjettimenoja, mutta soveltaen pätee myös kuntiin, muihin yhteisöihin ja aina viimeiseenkin suomalaiseen. Harkitut ja järjelliset investoinnit ovat luku sinänsä. Mutta investoinnitkin voivat olla ja pahuksen usein ovatkin kannattamattomia tai suorastaan 0-suorituksia, joten tarkkuutta ja seurantaa tarvitaan sielläkin.
Jos otimme tarkkailuvuodeksi 2008, (jolloin siis FIN BKT ATH) niin silloiseen Valtion menotasoon ja silloiseen rahanarvon olisi pitänyt lukita kaikki menot. Koska maailma ei ollut silloin tietenkään valmis, eikä ainakaan poliitikkojen mielestä oikeamielinen, niin tuolloisen menokaton puitteissa painotuksia ja momenttisiirtoja olisi tietenkin voinut ja pitänyt tehdä. Mutta menokatto. Ja sillä selvä.
*
Ja velkaa on otettu about 100 miljardia
Vuosina 1999 – 2007 Valtion tulot olivat menoja suuremmat, paitsi 2003, jolloin it-kuplan puhkeamiseen ym. liittynyt ”minilama” kertaluontoisesti keikautti menot lievästi tuloja suuremmiksi.
Edellä jo pariinkin kertaan mainittuna FIN BKT ATH (kaikkien aikojen korkein BKT) -vuonna 2008 Valtion tulot ja menot leikkasivat toistensa janaa niin, että sen jälkeen keskeytyksettä Suomen Valtion menot ovat olleet tuloja suuremmat.
[Huom.: v. 2018 tiettyjen puljausten ja budjettiteknisten säätöjen seurauksena menotalous oli näennäisesti, mutta ei tosiasiallisesti ”tasapainossa”; vert. Erkki Virtasen tuolloin reaaliaikaisesti julkisuudessa esitetyt selvitykset ja perusteet. vh]
Mikäli Valtion menotalous olisi 2008 aikoihin säädetty kattorajoitetuksi, olisi Suomen nykyisin noin 160 mrd euroa käsittävä valtionvelka satakunta euroa matalammalla tasolla. Samoin tietenkin myös Valtion menotaso olisi nykyisen valtiontalouden tulotason tasolla. Budjetti tasapainossa.
Tämä taloutemme huippuvuoden 2008 jälkeen otettu 100 mrd:n velka on kuin syntitaakka selässämme.
Viidentoista (15) vuoden aikana on otettu 100 mrd velkaa. Se on hirveä määrä rahaa.
Se on sata tuhatta miljoonaa euroa. Se on suoraan sanoen 17.857 euroa/kansalainen (5,6 miljoonaa asukasta). Mutta kun huomioidaan, että noin miljoona meistä Suomessa maksaa verot, niin heille se tekeekin peräti 100.000 euroa velkasäkkiä per persoona.
Aika paljon, vai mitä? Missähän välissä se miljoona parasta veronmaksajaamme maksaa nämä miljardit pois, jotta voisi jossain hämärässä tulevaisudessa yrittää ponnistella jaksaakseen/pystyäkseen kantamaan sen veromäärän, joka heille lankeaa siinä ”hämärässä tulevaisuudessa”`?
Jatkokysymys: jonain aamuna joku noista miljoonasta ”taakankantajasta” äkkiä miettii:
And For What?
*
Velanottoa on jatkettu surutta.
Valtion 2023 varsinaisessa TA:ssa tuloiksi arvioitiin 73,0 miljardia ja menoiksi 81,4 miljardia euroa, eli budjettivaje ilman lisävelanottoa 8,4 mrd e. Valtion budjettitaloudessa tälle vuodelle lainanoton osuudeksi laskeskeltiin siis 10,4 prosenttia. Joka kymmenes valtiontalouden meno-euro velaksi.
Vuonna 2008 nettolainanotto oli 0 euroa (osuus 0,0 %).
Sen jälkeen vuosien 2009 – 2023 aikaan (tämä vuosi lainanottosuunnitteen mukaisena) Valtion nettolainan otto on ollut yhteensä: 98,8 miljardia euroa.
Seurantajakson 2009-2023 kuriositeetti on siis puljattu velkatase 2018-vuodelta, jolloin nettovelka muodollisesti väheni 1,00 miljardia.
Tämän 15 vuoden seurantajakson aikana lainanotto on ollut keskimäärin 6,59 miljardia euroa/vuosi. Mediaanivelanotto on ollut 4,7 mrd/vuodessa.
Järkevä taloudenpito luonnollisesti varautuisi puskurein odottamattomiin tapauksiin, kuten esimerkiksi ”minilama” 2009-2010, jolloin lainanotto oli huomattavaa: 10,5 + 11,3 = yht. 21,8 mrd.
Lukuisissa valtiollisissa varaussuunnitelmissa TOP 5 -listalla olleeseen pandemia-uhkaan varautuminen yms. olisi vuosien aikana vaikkapa 1 mrd/vuosi -tahdilla puskuroiden olisi kasvattanut ”epätavallisia merkittäviä vastoinkäymisiä” varten kootun ennakkovarauksen summan merkittävässä määrin. Varovaisen miehen -politiikka olisi auttanut coronan, sodan ja energiakriisin kourissa.
Ensi vuodelle, siis budjettivuodelle 2024 Valtion TA-esitys toteaa nettolainanottotarpeeksi 11,5 mrd euroa.
Niin, että niin se osuuskauppaväki toimii.
*
Onko varojen mukaan eläminen mahdollista?
Olisiko tämänkaltainen varovainen talouspolitiikka, siis Valtiontalouden tiukka tasapainotus ”hyvien aikojen” puskurirahaston kanssa, ollut mahdollinen? Oliko mahdotonta elää ”suu säkkiä myöten”?
Monien mielestä ei tule kuuloonkaan. Velka se on joka kansakunnan tiellä pitää. On järjetöntä ja laitonta supistaa menoja ja kiusata ihmisiä, sanoo moni ja uskoo vakavissaan sanomaansa.
Mitä tällaisella tiukalla politiikalla olisi voitettu? No ainakin se, ettei Suomella olisi nyt c. 160 miljardin valtionvelkaa. Olisi ehkä vain se 60 mrd, joka olisi merkittävästi hallittavampi asia ja helpottaisi elämää jatkossa.
Pääasiassa tämä on ideologinen asia. Silmälasit päähän, niin johan velkavuori sulaa silmissä. Se ei pelota eikä kaduta yhtään. Tietyistä näkemyskokonaisuuksista puuttuu pakki. Vaaditaan vain lisää ja enemmän, ja parempaa. Melko huoleton elämänote.
Rationaalisesti ajatellen yletön valtionvelan otto on epärationaalista. Sen ottoa perustellaan tasa-arvotekijöillä, solidaarisuusnäkökohdilla ja kansallisen koheesion tärkeydellä sekä ihmisoikeusperustein. Velanoton puntaroinnissa näkökulma ja ajatusmaailma rajoittaa velan fiskaalisreaalisten haittojen ja harmien hahmottamista. Mutta he tulevat näkemään, mihin se johtaa.
Lainarahan hinta voidaan laskea vasta sitten, kun viimeinenkin rupinen euro on maksettu pois ja velkakirjat revitty: siinä menee aikaa ja tupakkaa, myös korkotasot ja velkojien mielialat sekä velantakaisinmaksukyvyn vaihtelut ovat ehtineet pyöriä vinhaa vauhtia flipperinä, jossa kaikki on lopulta arvaamatonta. Paitsi ne fundamentaaliset tekijät, jotka vaikuttavat Suomen valtionvelan takaisinmaksuun:
kaikki velan takaisinmaksun olennaiset tekijät ovat miinusmerkkisiä. Tärkeät viisarit näyttävät – alaspäin.
Ikävintä tässä asiassa on se, että kaikki nuo tekijät ovat olleet viimeisten 15 vuoden ajan ollut heidän tiedossaan tai ainakin käytettävissään, jotka ovat velanotosta vastanneet. He ovat tienneet ja silti tehneet sen. Paha, paha, paha.
Ei tätä velkataakkaa makseta koskaan.
Se puree meitä selässämme kuin ilkeä iilimato imien voimiamme ja tahtoamme. Aina vähintään seuraavan suursodan loppuselvityksiin saakka, jolloin superinflaatio kuittaa velat ja vähän muutakin. Mutta sen muun osalta me tulemme olemaan maksaja kuitenkin. Geopolitiikka sen sanelee.
*
Lähteet:
Valtion talous, tulot & menot: Katso, lähde: Valtion budjettitalouden tulot, nettolainanotto ja menot vuosina 1987 – 2024*; Valtion tulot ja menot – Veronmaksajain Keskusliitto ry (veronmaksajat.fi)
Valtion nettolainanotto v. 1987-2024: Valtion tulot ja menot – Veronmaksajain Keskusliitto ry (veronmaksajat.fi)
*
Niin.. niin, mutta jotkut valtiot ovat velkaantuneet Suomea enemmän. Täälaisia puolusteluja voi näiltä palstoilta lukea.
Ilmoita asiaton viesti
Niinhän se laulu menee.
Ilmoita asiaton viesti
Osallistuin sukupolvi sitten jollain aktiivisuudella Euroopan Unionin toiminnan ja Suomellesoveltuvuuden arviointiin. Jälkeenpäin mieleeni on jäänyt syvimmät muistijäljet parin aihekokonaisuuden tiimoilta.
Toinen tärkeäksi ja tarkkaan syynättäväksi näkökohdaksi erottautui jo kättelyssä subsidiariteettiperiaate. Siis päätöksenteon läheisyysperiaate. Siinä sitä sitten opintokerhossa opeteltiin lausumaan ja sisäistämään tuon subsidiariteetin eri ulottuvuuksia, aivan kuin atomifysiikan perusteita. Tuntui nimittäin, että nyt ollaan ytimessä, ja pyritään halkaisemaan sitä. Siis, siltä kulmalta, että mikä osa meitä koskevista tärkeistä asioista käsiteltäisiin Brysselissä, ja mikä osa täällä paikallisesti – tai, no ainakin täällä Suomesssa, siis Helsingissä.
Myöhemminhän tuo hieno periaate on täysin kuoleutunut, osana laajempaakin älyllis-fyysistä euroskleroosi-oireyhtymää. Kaikki ajattelu käytännössä loppunut. Selkeää kuin kuolleen sydänkäyrä, tai jopoa äivokäyrä. Koskahan eurorilantroopit ovat kuivilta huuliltaan laskeneet ulos kansalaisten kuultavaksi tuota taikasanaa: läheisyysperiaate? Vettä on potomacissa vuoltanut vissillä paljon!
Toinen tärkeä sana oli ”puskurit”.
Niitä sitä soviteltiin Lipposesta alkaen eri keskustelukavereitten kanssa vaikka mihin, lähinnä kuitenkin meidän kansallisiin puskurirahastoihin, joiden avulla oli määrä sitten tasata meille epäedullisia suhdannevaihteluita, jotka yleensä osuivat ”biorytmeihin” täällä pohjan perillä eri aikaan kuin sydänmaalla, tuolla Manner-Euroopoan halmeilal ja Brysselissä, keskuskremlissä.
Mutta mitä ja miten paljon, ja mistä se kaikki raha, jota tähänkin hyvään aatoksen tarvittaisiin.
Mutta tämä hieno ajatus, suojautua hyvänä päivänä sitä väistämättä tulevaa räntäpäivää kohtaan, joka tahdoimme tai emme, tulisi kuitenkin.
Niinpä.
Samoin puskurit katosivat kuin subsidiariteetti brysseliläiseen hämärään.
Voi voi.
Mutta minäpä olen siitä kova, että yhä nyt, yli 30 vuotta sitten mainaile puskurien perään. Ihan meikäläisten, Suomalaisten puskureiden, ja Suomen tarpeisin ja hätiin tarkoitettua.
Järkevähän se oisi ollut. Olisi, mutta ei mahdollienn.
Kuten nähty on.
Ilmoita asiaton viesti
Jos nyt palataan realismiin, niin julkisen talouden alijäämä olisi hyvä painaa tuonne Komission suosittamalle 3% uralle. Tuo sallisi noin 8 miljardin alijäämän, joka olisi 1% kasvulla ja 2% inflaatiolla kestävä taso. Tuolloin velka-aste pysyisi vakiona.
Tuskin kukaan nyt sentään odottaa ylijäämäisiä budjetteja?
Ilmoita asiaton viesti
Historiassa ei ole löydettävissä juurikaan todistusta siitä, että kansakunnan velkaantuminen oloissa, joissa velka edellytetään maksettavaksi takaisin, olisi pidemmän päälle edistänyt kansakunnan vaurautta ja vapauksia.
Poikkeusoloissa tuo on mahdollista ja toteutunutkin, kuten esimerkiksi sotatilassa, jossa kirjaimellisesti eksistentiaalinen taistelu menossa, mutta pitänemme sotavelat tämän keskustelun ulkopuolella.
Toinen poikkeusolo on hyvinkin pääomaköyhän maan ponnistelut poikkeusoloista normaalimpiin oloihin, esimerkiksi Suomen jälleenrakennus sotien jälkeen, mutta silloinkin elpymisvelat jäivät suhteessa kansakunnan voimaan, dynamiikkaan ja potentiaaliin jäivät vähäisiksi.
Muulloin suoran syömävelan otto ei ole kasvun ja kukoistuksen tuottaja. Meillä 2000-luvun osalta on kyse tästä. Itse lasken 1990-luvun laman osin itseaiheutetuksi ja osin onnettomien kerrannaisvaikuttajien aiheuttamaksi, mutta lopultakin viimemainittujen osalta vähemmässä määrin kuin itsetehtyjen virheiden ja väärien johtopäätösten tuottamaksi.
Sellaisessa väestödynamiikaltaan taantuvassa ja valmiiksi rakennetussa valtakunnassa kuin Suomi, syömävelan otto on pahasta, käänteli sitä millä parametreillä tai talousteoreettisella näkemyksellä.
Jokainen velaksi otettu miljoona on kertoimella korotetulla tavalla vaikeampi maksaa kuin ottaa. Normaalikorkoisessa maailmassa velka muuodostuu huomattavasti helpommin ikuiseksi lainaksi, kuin nollakorkoisessa väliaikaisessa häiriötilassa, joka meillä oli ”ilo” kokea tässä muutamana menneenä vuonan.
Sellaisen ikuisen lainan ylläito se kallista onkin.
Olkoon korkotaso sitten nimellisesti 3,9 % tai vaikka mitä: aina maksaa.
Mahdolliset hyödyt siitä rahasta on imetty jo heti lainanottovuonna, ilman juurikaan mainittavia dynaamisia vaikutuksia, mutta velkakirjana se on tiiliskivi repussa. Voin luvata, että tätä uskomatta voi myöhemmin törmätä ikävään tosiasiaan.
Ilmoita asiaton viesti
En usko, että ilman rahaa voi elää, ja rahan saaminen kun ollut niin ja näin… eiköhän velka ole lain mukaisesti otettu.
Perustrendi on ollut tiedossa, ja hyväksytty, ellei tarkoituksellisesti valittu kuvio.
Peruste tälle varmasti on ollut esittää, vaikka aikaansaamattomuus kestävämmässä, mitä aikaansaamattomuutta eletään, ellei tosiaan haettu ratkaisevampaa iskupaikkaa.
Milloin saadaan selville… vaikea sanoa. Ei oikein tule mieleen, että tarkoitus olisi ollut muussa.
Ilmoita asiaton viesti
Lopulta vain harvat ekonomistit mieltävät yleensäkään, että olemme valtakuntana sakkauksen ja syöksykierteen aina niin arvoituksellisella riskialueella.
Riski on olemassa, mutta loputa syöksyn laukaisee epäodotettu sakkauskerroin. Silloin se on menoa.
Me emme ole Kreikka, emmekä Irlanti, saati Portugali tai Italia. Me olemme Suomi.
Olemme jäykempi kuin moni muu. Katsokaa nyt työmarkkinoita ja siellä käytävää pulinaa: mikään ei muutu, vaikka maailma on muuttunut. Mitään ei saa oikesti uudistaa, vain puhua saa, mutta sen on jäätävä siihen, ja kaikilla täytyy olla varmuus, ettei ”mikään muutu”.
Mutta eihän maailma toimi siten.
Vaikka me emme muutu, mutta maailma ympärillämme muuttuu, meihin kohdistuva paine muuttua kasvaa, ja elemme me itse muutu, maailma muuttaa meitä.
Tästä velkakierteestä, jossa nyt olemme jo hätkähdyttävän syvällä, siunailu saati kiroilu ei auta: on oikeasti otettava härkää sarvesta ja tehtävä ratkaisuhakusia päätöksiä, mitä me teemme. Jos me emme toimi, jokin muu toimii, yleensä se on olosuhde.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen holtiton julkinen velkaantuminen loppuu samana päivänä, kun rahahanat menevät lopulta kiinni. Yhteiskunnan murros on tuolloin julma.
Suomesta ei voi tänäpäivänä puhua sivistynernä pohjoismaisena hyvinvointivaltiona varsinkaan, jos tarkastellaan sairaiden vanhusten ja lapsien kohtelua.
Ilmoita asiaton viesti
Noista puskurirahastoista.
Miksi ne eivät toteutuneet? Meillä oli ylijäämäinen valtion budjetti ja vaihtotase IT-boomin aikaan.
Mitään ei puskuroitu.
Ensimmäinen asia on ietenkin se että ihminen uskoo kaiken jatkuvan ennallaan, siis plussalla.
Toinen, ilkeämpi asia on se että jos ihmisellä, varsinkin köyhällä, joita me suomalaiset olemme, on markka taskussa niin se polttaa siellä.
Tästä seuraa että kun kansalainen näkee ja tietää että menee hyvin, eli markkja kertyy taskuun, niin ne täytyy heti saada käyttöön. Tästä kertoo myös se että kansalaisen, varsinkin köyhän jolla ei ole siihen varaa, ylivelkaantuu helposti.
Edelleen seuraus on että kansalainen vaatii maan hallitukselta ja uhkaa äänestää oppositiota muutoin. Ja oppositiohan lupaa, vain kaataakseen hallituksen. Nykyinen hallitus ei ole luvannut ennen vaaleja muuta kuin niukkuutta. Silloinen hallitusvastuussa oleva vasemmisto sitävastoin lupasi vaikka mitä. Niin kuin nykyinen oppositio taas tekee.
Tästä lyhyestä loppupäätelmä: Suurimmalta osalta poliitikoiltamme puuttuu täysin selkäranka.
Lopuksi vielä. Sama tauti jatkuu kaikilla yhteiskunnan tasoillla.
Lahdessa esim. järjestetään kuntakyselyitä siitä että mitä kivaa kunta visi tehdä että ihmiset viihtyisivät. Ja kaupungin talous on raskaasti pakkasella. Nyt suunnitellan Lahti-Energian myymistä että saataisiin rahaa moneen kivaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä on historiatietoa 1990 – 2014. Parhaimmillaan velkaa pystyttiin alentamaan noin 65 miljardin euron tasolta 55 miljardin paikkeille vuosina 1997 – 2007. Sitten velka lähtikin rajuun nousuun laman myötä. Budjettivaje 2009 olikin jo 16,8 mrd.
https://yle.fi/a/3-7469358
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin.
Vuosi 2008 oli monella tapaa taitekohta. Silloin olennaisella tavalla päättyi Nokia-vaihe, laajasti käsitettynä, eikä merkitsevää uutta talouden moottoria ilmaantunut.
Kaikki se demografinen pulma ja rakennetekijä, josta tänään puhumme, oli jo tuolloin tarkkaan tiedossa. Jopa niin, että tilastokeskuksen väestöhahmotelmat puhuivat väestön supistumisesta nähtävissä olevassa tulevaisuudessa 5 miljoonan pintaan. Se oli muutaman vuoden ajan väestöllinen totuus, mutta sitten tilanne lähinnä maahanmuuton myötä muuttui; uussuomalaisten syntyvyyden elementaariset tekijät alkoviat näkyä nykypäiväisessä mielessä väestötialstoissa. Lähtökohta ja siihen ladatut arvothan ratkaisevat kehityskiilan nousikäyrän tai pysymisen vaaterissa, tai äärinnä aleneman.
Väestö on tietysti vain yksi, joskin perustava tekijä talouskasvun aineksena. Ensimmäisen maahanmuuttopolven dynaaminen vaikutus talosukasvuun 2030-2040 ei ole vertailukelpoisellaa tasolla aiemmassa skenaroinnissa käytettyihin kertoimiin nähden?
Ilmoita asiaton viesti
Otetaanpa tähän vielä hieman budjettikirjasta 2024.
Valtion lainat:
”Budjettitalouden velan nimellisarvon kehitys vuosina 2022—2024 (mrd. euroa)
2022
tilinpäätös 2023
budjetoitu 2024
esitys
Budjettitalouden velka, nimellisarvo 140,0 150,4 161,9
Momentin nettotuloarvio vastaa muista kuin velanhallinnasta aiheutuvista eristä syntyvää nettolainanottotarvetta. Momentille kertyy nettotuloja uusista valtionlainoista saatavista tuloista vähennettynä velan takaisinmaksuista aiheutuvilla menoilla. Nettotuloon sisällytetään lisäksi valtion lainanotossa esiintyvät emissioerot ja velan takaisinostoissa esiintyvien pääomatappioiden tai -voittojen sekä lainan ottamista tai takaisinmaksuhintaa suojaavista johdannaissopimuksista aiheutuvat erät.
Emissioero on lainasta liikkeelle laskettaessa saatavan summan ja siitä lainasopimuksen mukaan takaisinmaksettavan summan erotus. Se voi olla joko emissiotappiota tai emissiovoittoa, riippuen siitä onko lainan tuottotaso (todellinen korko) korkeampi vai matalampi kuin kuponkikorko. Viitelainan korko on kiinteä ja ennalta sidottu. Liikkeeseenlaskussa hinta määrittyy tuoton eli todellisen koron perusteella.
Bruttolainanoton määrän arvioidaan olevan 39,529 mrd. euroa v. 2024. Budjettitalouden velan pitkäaikaisten lainojen kuoletuksia arvioidaan maksettavan 9,0 mrd. euroa v. 2024. Tämän lisäksi arvioidaan erääntyvän velkasitoumuksia ja lyhytaikaista luottoa 19,0 mrd. euroa. Nettolainanotto mukaan lukien velanhallinnan erät arvioidaan olevan 11 528 966 000 euroa. ”
Linkki: https://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2024&lang=fi&maindoc=/2024/tae/hallituksenEsitys/hallituksenEsitys.xml&id=/2024/tae/hallituksenEsitys/YksityiskohtaisetPerustelut/15/03/01/01.html
*
Varsin vähän on mietitty, mitä merkitsee budjetista ilmenevä bruttolainanoton summa 39,529 mrd €. Se ei tietenkään tule riittämään, vaan ylittyy selvästi 40 mrd:n raja, ja todellinen bruttolainanotto tulee olemaan 42-44 mrd, suorastaan.
Sitäpaitsi erääntyvien velkasitoimusten ja lyhytaikaisten luottojen summa on lähes 20 mrd (TA-2024: 19,8 mrd). Olen valmis veikkaamaan, että tulee oolemaan eräitä vuosivaiheita, jolloin lankeavat lyhyet ei pystytä hoitamaan ajallaan, vaan tarvitaan erillisjärjestelyjä niidne suhteen. Miten noteeraamme nuo toivottavasti tilapäiset ja lyhytaikaiset ”matalikot” jääköön jokaisen omaan harkintaan.
Ne ova tuitenkin kasvava piilo-ongelma.
Talouden kuivuessa kaikki lankeava, oli se sitten kirjoista jo etukäteen luettavissa, vai juoksevassa tilanteessa eteen tuleva, päydälle pullahtava, niin sama se: aina onglema. Kertyessään ja paisuessaan kaiksita niistä muodostuu maksuvalmiutta heikentävä elementti, ja lopulta kyse on jo luottokelpoisuus luokituksesta.
Olemme saaneet jo ystävällisiä huomautuksia tämän aluekokonaisuuden piiriin kuuluvista seikoista.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä näkyy olemassa olevan valtionvelan kuoletustahti aina vuoteen 2052 saakka.
https://www.valtionvelka.fi/tilastot/tilastoja_valtionvelasta/
Suomen olisi kannattanut ottaa velkaa pidemmällä juoksuajalla ja korkojaksolla silloin kun sitä halvalla sai, vaikka Valtionkonttori sanoisi mitä blogissaan. Itävaltakin lainasi sadan vuoden juoksuajalla.
https://www.valtionvelka.fi/blogi/valtion-velanhallinta-kestaa-kriittisen-tarkastelun/
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, tämä on mielenkiintoinen kysymys. Olen joskus näitä katsellut ja jäin samaan käsitykseen kuin esittämäsi. Siltähän se näyttää ja vaikuttaa. – Toisaalta velka on velka sekin, ja kun rahoittajat puntaroivat kantokyky ja riskielementtejä, vesilastina ylipitkäkin velka pelaa mukana.
Maailma on toisaalta monin tavoin toinen kuin 1990-luvun rahoituskriisissä, mutta tietyt peruselementit varmaan pelaa yhä.
Ilmoita asiaton viesti
A. Ongelma saatu isoksi, tai näin ainakin kerrotaan.
B. Samaan syssyyn tiedetään tosi tarkasti, mikä tilanteen ratkaisee.
Mistä tämä yhtäkkinen tieto (B), kun pitkä aika (A), ilman sellaista.
Mihin saumaan tiedolla isketään, ja missä vaiheessa. Tämä tosiaan tuli mieleen.
Eikö tilanne ole tarkastettavissa, että miten menee? Jos ei, miten tällaista voi säätää, tai miten pyrkiä vaikuttamaan. En oikein kässää.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs seikka ajatella julkisesta sektorista on se, mikä toteutuu klassisesti suurten osanottajamäärien yhteydessä.
Tiedetään tutkimuksista ja kokeista, millä tavoin järkevä ja tuloksekas tolkun toiminta menee esteelliseksi, kun ihmisiä tosiaan on paljon samaa säätämässä.
Kyse ei välttämättä ole ihmislajin heikkoudesta, ja huonoudesta, vaan huomioimisesta ja tilannetajusta.
Siitä huolimatta, rakennetaan systeemejä siten, ettei niitä voida lajin perusvalmiuksien puolesta hallinnoida.
Mikä on järkevää odottaa, ja mistä? Eikö nämä mene perusteisiin asti, ja puhutaan jostain keinotekoisesta, jonka pitäisi muka olla ratkaisemassa jotain.
…
Ja kun toimijana yritys, tai selkeän vallanhaluinen… tilanne on heikko, ellei tosiaan paljon pahempi.
Ilmoita asiaton viesti
Tommi totesi:
”Jos nyt palataan realismiin, niin julkisen talouden alijäämä olisi hyvä painaa tuonne Komission suosittamalle 3% uralle. Tuo sallisi noin 8 miljardin alijäämän, joka olisi 1% kasvulla ja 2% inflaatiolla kestävä taso. Tuolloin velka-aste pysyisi vakiona.”
Huomautan, että ei ole olemassa mitään vakioita. Tai jos on, niin ne ovat meille epäedullisia vakioita!
Ongelma onkin se, että 1,o % BKT-kasvu Suomessa ei ole mikään selviö, kaukana siitä. Nythän ennusteet 2024-2025 ovat nollan tuntumassa, ja mitä tulee siitä etäisempiin vuosiin, vielä sakeamman sumun peitossa.
Mistä tiedämme, että meillä joskus tästä eteenpäin on ”hyvät päivät”, jolloin kasvua ylimalkaan on?
Suomessa ei näköjään lainkaan nähdä, miten heikoissa eväissä Suomen BKT-kyvykkyys on. Edellytyksemme monella lohkolla ovat heikentyneet, ja mikä pahinta pysyvästi.
Yleisesti ottaen Euroopan talouskasvuedellytykset ovat ihan ok-tasolla, samoin kuin globaalit edellytykset. Millä ilveellä voisimme olettaa, että kasvun edellytykset ”hulluksi menneessä” maailmassa jatkossa, nähtävissä olevan tulevaisuuden puitteissa, jollain ihmeellisellä tavalla paranisivat.
Jos me joskus nykypäivänä tekisimme plus-merkkisiä vuosituloksia, niin miksi emme tee sitä plussaa juuri nyt? Näen että vastaus on edellä mainitsemani perusedellytykset. Me olemme reunalla, ja reunalle jäämme. Lisäongelmia tuottaa se, että suhdannesyklimme on epäsynronissa Euroopoan kanssa. Se realisoituu meille epäedullisessa mielessä aina, mutta positiivisessa mielessä ei koskaan.
Ei meillä yksinkertaisesti ole tulevaisuutta nähtävissä +1,o % BKT-kasvukäyrällä.
Huonot hyötykertoimet ovat meidän lastimme. Miten me voimme voittaa ne? Ehkä olosutheissa, joissa Saksa ja muu Eu pääsääntöisesti tekisi 1,5 – 2,5 % kasvua, voisimme raapia kokoon tuon +1 %.
Huonot hyötykertoimet ovat meitä vastaan. Tuo sata miljardia (100 mrd €) jonka Suomi otti viimeksieletyn 15-vuotiskauden aikana ei ole Valtion velka, vaan se on sen oikeasti alle miljoonan suomalaisen veronmaksajan Velka, jotka tämän maan ovat pitäneet pystyssä. On vain niin helppo lastata lastia heidän selkäänsä. Jossain vaiheessa joku havahtuu ja kysyy, voisiko elämässä muutakin tehdä kuin kantaa heille toisten ihmisten muiden ihmisten hyvän nimissä lataaman velan kanssa? Aika moni huomaa, että voi muuttaa maata, vaihtaa harrastuksia yms. jne.
Ilmoita asiaton viesti
Yksikään eduskuntapuolue ei ole esittänyt suunitelmia, jolla päästäisiin tuohon 3% alijäämätavoitteeseen tai edes lähelle. Mietitään kunnianhimoisempia sen jälkeen, kun tuohon yritetään päästä. Tai siis joku kansanedustaja ehdottaa tuon tavoittelua.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärtänet, että tässä on pohdiskelua täysin out of box, vähän näin vuodenvaihteen katkoskohdan merkeissä, mutta tosiasiassa ihan vakavassa ikuisuusnäkökulmassa.
Velka on dynaamisen kansan ja kasvavan talouden etuoikeus.
Mutta me olemme, nyt ja virallisesti, taantuva kansakunta. Katso nyt kansamme keskeisiä tunnusmerkkejä, noita elämänmerkkejä, joistsa kaikki kiihko ja kiima loistaa poissaolollaan.
Mihin väsynyt kissa velkaa ottaa?
Vain saadakseen kermalautasen hiukan isommaksi ja hiukan lähemmäs lämmintä pesää.
Miten lihava kissa hoitaa velkansa?
No, ei kertakaikkiaan mitenkään, se vain kehrää ja miukuu, selittää olevaa ja etenkin tulevaa, vaikka elämä on kapenevien polkujen maa.
Milloin olet kuullut, miten joku hyökkää ja taistelee? Tuskin paljonkaan, tuskin lähiaikoina lainkaan.
Kaikkialla vain nyykettä ja kitinää, pelkkää tyhjänaikaista pikkupeliä ja surkeaa laimeutta. Koko kansa on puolustuskannalla, ihailee ja varjelee vain saavutettua, niukkenevaa turvallisuutta. Terävimmät aivot pyörittävät kysymystä, kuka saa kympin lisää ja kenen kuuluu toteuttaa se ja sekin oikeus.
Kuka näitä oikeuksia oikein jakelee, katteettomia shekkejä, pimeitä papereitä, joilla ei ole mitään katetta?
Silloin, kun oikeuksia ei vielä oltu keksitty, ne oli taisteltava ja voitettava: silloin niillä oli myöskin merkitystä ja – arvoa.
Oikeudet ja huono hyötykerroin. Niin rauta ruostuu, paraskin.
Korkoa korolle tapiossa on paha. Sitä ei tahdo voittaa voimalla eikä väellä, etenkään kun voimaa ei ole, ja väki vanha.
Me olemme tässä pisteessä.
Imperiumit päättyvät, talot heikkenevät huonossa hoidossa: meillä kansakunta on ollut jo hyvän aikaa hulttiolla. Joka hetki paremmin ymmärrän huonoa käsitettä, jota sanotaan elinkaareksi. Kansa kuluu, sen ihanteet rapautuvat, väärät opit valtaavat alaa, väki ei vaikuta, vaan tuuli pyörittää väkeä.
Siksi en sotkisi kansanedustajia tähän, puhtaaseen talouskeskusteluun.
Ilmoita asiaton viesti
Valtion velka hipoo EU:n asettamaa kriisirajaa 60 % BKT:sta, jolloin ylityksestä seuraa luotonoton kallistuminen.
Ilmoita asiaton viesti
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/bionavigaattori/suomen-itsehankittu-liikenneinfra-ongelma-15-vuotta-eu-liikennestrategian-vastaista-hallintoa/
Ilmoita asiaton viesti
Elä ny näiden kanssa,kun on kupilla annettu ei voi ämpärillä vaatia,vai miten se meni?
Ilmoita asiaton viesti
Sanoisin, että aikakello on käynyt pitkälle, kun Helsingin Sanomissa kirjoitetaan pääkirjoitusaukeamalla tähän tapaan:
”Valtiontalous tuntuu olevan ajoneuvo, jossa on tehokas kaasu, heikko jarru, eikä ollenkaan pakkia”.
sekä:
”Valtion menoista päättävät poliitikot, jotka eivät hyödy siitä, että rahaa jää säästöön, mutta he voivat hyötyä rahojen kuluttamisesta johonkin äänestäjiensä kannattamaan kohteeseen. Sellaisista ei koskaan ole puutetta.”
Tuo on nimittäin toissapäivön (ke 13.12.2023) HS:n Merkintöjä-palstalta. Siinä lehden pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö Saska Saarikoski kirjoittaa. Ainakaan häntä nyt ei moni ole kokenut budjettihaukkana.
Tämä nähdäkseni osoittaa, että HS:n tietty höttöpoliittinen vaihe on jossain määrin rakoilemassa, ja ainakin tarkalle lukijalle tämä, jos mikä antaa toivoa.
Tuskin pystyn liioittelemaan Saskan ”ulostulon” merkitystä, ja ennen kaikkea sen heijastusvaikutuksia. Se mikä on tänään Saarikosken kynällä Helsingin Sanomien pääkirjoitusaukeamalla – vakavasti ja asianmukaisesti perusteltuna, – se voi joskus tulevaisuudessa olla myöskin ekonomistien papereissa. Eräänä räntäisenä aamuna se voi olla jopa valtavirtaa poliitikkojen, noiden luonteettomien kameleonttien, keskuudessa.
Kylmä rinnastuskohta löytyy Suomen lähihistoriasta turvallisuuspolitiikan sektorilta: miten yksituumaisesti, etten sano sopulimaisesti, koko kaarti kääntyi Pohjois Atlantin sopimusjärjestön kannalle. – Erään maailman riippumattomimmaksi mainitun median, erityisesti lehdistön, täyskäännöksen nopeudessa maailmanennätysluokkaa? Vai mitä?
Ilmoita asiaton viesti
Saska Saarikoski/HS, 13.12.2023 (sähköisessä mediassa 12.12.):
”Julkisista menoista puuttuu pakki”
Lue tästä:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010050525.html
*
Saska puhuu pakista. Minä jarrusta.
Pieni ero, mutta olennainen. Vaan samalla asialla olemme.
Kirjoitin blogini ennen kuin ehdin lukaista keskiviikon HS:n.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä kiteytys kertoo paljon:
”Suomen kaltaisessa kehittyneessä hyvinvointiyhteiskunnassa on paljon tahoja, jotka puolustavat olemassa olevia asioita ja niiden rahoitusta. Sen sijaan maassa on todella vähän tahoja, joiden tavoite on hillitä julkisten menojen kasvua. Sitä eivät tee edes elinkeinoelämän etujärjestöt, jotka kannattavat yritystukia. Mieleen tulevat lähinnä valtiovarainministeriö ja Veronmaksajain keskusliitto.
Tämä taitaa olla yksi syy siihen, että menojen kasvattaminen on helppoa, mutta niiden pienentäminen on melkein mahdotonta.”
by
Saska Saarikoski, 12./13.12.2023: Merkintöjä.
*
Mitä tuosta seuraa?
Seuraa se, mikä on pitkään ollut nähtävissä.
Menomylly jatkaa pyörimistään. Sen vauhtipyörää ei ”mikään” mahti pysähdä, tai ei juurikaan edes hidasta.
Siksi seuraa se, mikä tässä 15-vuotiskupletissa on juoni jo ollutkin.
Velanotto jatkuu. Sitten tulee vielä ylläreitä, odottamattomia menoja. Summa: rotaatio pelaa. Velkanumerot kasvavat.
Jossain vaiheessa odottaa kulminaatikohta. Se on pelottava hetki. Mutta kukaan ei sitä pelkää. Eihän sitä edes juuri tunneta.
Mikäs tässä. Sitten itketään ja ihmetellään.
Prosessi jatkuu.
Ei jarrua.
Ei pakkia.
Onhan tämä liian iso asia jätettäväksi poliitikkojen huostaan.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri nyt!
Ei lainkaan yllätys:
”STT
14:18
VALTIO ottaa tänä vuonna arviolta 14,4 miljardia euroa velkaa, valtiovarainministeriö kertoo tiedotteessaan. Velkapotti on reilut kolme miljardia euroa suurempi kuin Petteri Orpon (kok.) hallituksen talousarvioesitykseen kirjattu summa.
Suunnitellun velanoton ylittymiseen vaikuttaa hyvinvointialueille tammikuun alussa maksettava neljän miljardin euron suuruinen maksuerä.”
Lue, linkki:
https://www.is.fi/politiikka/art-2000010061155.html
P.S.:
Eikä se tähän jää.
Jatkoa seuraa.
Se on näes tämä selvästi nähtävissä ollut ja oleva alakuloinen taloussuunta. Ja sen vastavoimana avonaiset kylvöhyppyset.
Tällä menolla ja ottaen huomioon olosuhdetekijät (työmarkkinat, lakot, tuotannon nihkeys etc.) ensi vuonna 2024 Valtio ottaa lainaa noin 15 – 16 mrd euroa.
Ilmoita asiaton viesti