Suomi maailmanhistorian keskiössä 1919 – ”ottaako Pietari” vai ei?

Suomi, tuo nuori, paljon kärsinyt tasavalta, oli sata vuotta sitten, vuonna 1919, temppelinharjalla.
Hyökätäkö Pietaria vastaan ja vallata se, ja mahdollisesti käynnistää dominoimpulssi jossa maailmanvallankumoukseen pyrkivä bolshevismi, Leninin johdolla toimiva neuvostokommunismi suistuisi häviöön ja turmioon?

Tuo huimaava mahdollisuus tuntui siintävän lähellä, milteipä käden ulottuvilla, – mutta kaikkeen tuohon sisältyi myös mieletön riski, tappion mahdollisuus, uhkapelin musta Pekka, kaiken saavutetun menettäminen. Tuho, kansallinen, ideologinen ja lopullinen.
*
Neuvosto-Venäjän bolshevikkikomentaja, tuolloin vielä valtansa kukkuloilla terhennellyt V.I. Lenin esitti Yleisvenäläisen Toimeenpanevan keskuskomitean ja Kansakomissaarien Neuvoston puolesta 7. Yleisvenäläisen edustajakokouksen istunnossa 5.12.1919 poliittisen toimintaselostuksen, jossa hän lausui seuraavan kuvauksen vallankumouksen keskuskaupungin, Pietarin kuolemanuhasta vuonna 1919 ja Suomen osuudesta siinä, seuraavasti:

”Toverit, ehkä muistatte, että kaikissa lehdissämme julkaistiin uutinen Englannin tunnetun ministerin Churchillin puheesta, jossa sanottiin, että Venäjää vastaan hyökkää 14 valtiota ja että Pietari kukistuu syyskuuhun (1919) ja Moskova joulukuuhun mennessä. …
Me tiedämme hyvin, että Suomea, Viroa ja muita pieniä maita on painostettu kaikin tavoin, jotta ne lähtisivät sotaan Neuvosto- Venäjää vastaan. …
…käytettiin kaikkia painostuskeinoja: sotilaallista, diplomaattista, historiallista painostusta.
Englannin pääoma karkasi Suomen kimppuun ja esitti sille uhkavaatimuksen:
”Koko maailma katsoo Suomeen päin, sanoivat englantilaiset kapitalistit, Suomen kohtalo riippuu siitä, käsittääkö se tehtävänsä, auttaako se vaimentamaan likaisen, samean, verisen bolshevismiaallon ja vapauttamaan Venäjän” …
Oli aika, jolloin Judenitsin joukot olivat muutaman virstan päässä Pietarista ja Denikin Orelin kaupungin pohjoispuolella, jolloin pienikin heille annettu apu olisi ratkaissut nopeasti Pietarin kohtalon vihollistemme hyväksi mut lyhimmässä ajassa ja mitättömän vähäisin uhrein.”
*
Lenin jatkoi:
”Entente (maailmansodan läntiset voittajavallat, vh) painosti Suomea koko voimakkaan, ja Suomi on sille velassa korviaan myöten.
Eikä vain velassa: ilman noiden maiden apua se ei tule toimeen kuukauttakaan.

Kuinka saattoi tapahtua sellainen ”ihme”, että voitimme ottelun.
Suomi ei lähtenyt sotaan, ja sekä Judenits että Denikin lyötiin hetkellä, jolloin niiden yhteinen taistelu olisi johtanut mitä varmimmin, mut nopeimmin koko taistelun ratkeamiseen maailman kapitalismin hyväksi.”
*
Annetaanpa Leninin jatkaa vielä omiin huipennuksiinsa:
”…Suomen porvaristo vihaa bolshevikkeja niin kovin kuin saalistaja voi vihata työläisiä, jotka ovat karistaneet sen niskoiltaan.
Silti tuo Suomen porvaristo päätteli itsekseen:
”Jos noudatamme Ententen ohjeita,niin se merkitsee, että toiveemme itsenäisyyden saavuttamisesta eivät toteudu”.
Ja tämän itsenäisyyden antoivat heille bolshevikit marraskuussa (vanhaa ajanlaskua, vh) 1917, jolloin Suomessa oli porvarillinen hallitus.
Näin muodoin Suomen porvariston laajojen piirien mielipide oli horjuva. Me voitimme Ententen kanssa käymämme ottelun siksi, että se rakensi laskelmansa pienten kansakuntien varaan ja samalla sysäsi ne luotaan.”
*
Tämänkaltaisen tilannearvion vuoden 1919 suuresta ja monin tavoin ratkaisevasta kysymyksestä, ”ottaako vastakumous mahdollisine kylkitaistelijoineen” Pietarin ja menettääkö bolshevismi ainakin synnyinkehtonsa, esitti siis vallankumoksen ”isä”, Vladimir Lenin omilleen 5. päivä joulukuuta 1919.
*
Lenin roimi tilannekatsauksessaan kovin sanoin Länttä. Ehkä me tänään 2019 saattanemme kuulla joitain kajastuksia omankin aikamme tapahtumista ja narratiivista vallankumousjohtajan tästä katsauksen jaksosta:

”… porvarillinen parlamentarismi, porvarillinen demokratia, porvarillinen painovapaus ovat siis vain kapitalisien vapautta, vapautta lahjoa yleinen mielipide, painostaa sitä rahan koko voimalla. …”

”Koko tuo ulkokuori, koko tuo julkisivu on petosta, joka käy joukoille yhä ilmeisemmäksi.

Kaikki siellä (Lännessä, vh) pitävät suurta ääntä demokratismista, mutta maailman yhdessäkään parlamentissa ei ole rohjettu sanoa, että julistetaan sota Neuvosto-Venäjälle.
Siksi monista ranskalaisista, englantilaisista ja amerikkalaisista lehdistä, joita olemme saaneet, löydämme lauseen:
”Valtioiden päämiehet on asetettava syytteeseen perustuslain rikkomisesta, siitä, että käydään sotaa Venäjää vastaan sotaa julistamatta”.

Milloin, missä, mikä perustuslain pykälä, mikä parlamentti on antanut luvan?
Onko mistään saatu kokoon edustajia, vaikka ensin on pantu vankilaan kaikki bolshevikit ja bolshevismiin kallistuvat, kuten ranskalainen lehdistö sanoo?

Tuollaisissakaan oloissa ei ole voitu sanoa parlamenteissa, että soditaan Venäjää vastaan.
Juuri se oli syynä siihen, että Englannin ja Ranskan mainiosti aseistetut ja tappioita tuntemattomat joukot eivät voineet lyödä meitä ja poistuivat pohjoisesta, Arkangelista ja etelästä.”

Näin siis esitti V.I.Lenin tilannekatsauksessaan Venäjän Neuvostojen 7.:ssä Yleisvenäläisessä Edustajakokouksessa sen avajaispäivänä 5.12.1919.
*
Seuraavana päivänä 6.12.1919 Suomen tasavallassa vietettiin valtiollisen itsenäisyyden kolmatta vuosijuhlaa.

Ensi kerran 6.12.1919 itsenäisyyspäivä oli liputuspäivä ja ainakin valtion virkamiehille myöskin palkallinen vapaapäivä. Vennolan keskustaoikeistolainen hallitus oli näin määrännyt, asiaankuuluvan torailun jälkeen.

Siniristiliput liehuivat salkopuissa ylväänä..

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu