Suomi on pieni saari Euroopan laidalla – erityistapaus
Tilastokeskus kertoi eilen keskiviikkona: Kuluttajahintojen vuosimuutos (inflaatio) oli heinäkuussa hidastunut kesäkuun 1,3 prosentista heinäkuussa yhteen (1,0) prosenttiin.
*
Juha-Pekka Raeste/HS 15.8.2014 kirjoittaa: Suomi on jo deflaation partaalla, syy on osin EU:n | HS.fi
”Kun Tilastokeskuksen heinäkuun inflaatiolukeman [1,0 %] purkaa osiin, selviää, että asuntolainojen keskikorko tuo prosentin inflaatiosta peräti 0,575 prosenttiyksikköä.
Kulutusluottojen korkovaikutus toiseksi eniten eli 0,205 prosenttiyksikköä.
Korkokulujen osuus on siis yhden prosentin [1,0] inflaatiosta 0,78 prosenttiyksikköä. Se tarkoittaa, että koroista puhdistettu inflaatio oli heinäkuussa Suomessa enää 0,22 prosenttia.”
*
Maakohtaiset erot ovat euroalueella suuria. Belgiassa inflaatio oli peräti 5,5 prosenttia, Saksassa ja myös euroalueella keskimäärin inflaatio oli 2,6 prosenttia.
Niin sanottu oikea inflaatio, jota esimerkiksi EU laskee yhdenmukaistetussa kuluttajahintaindeksissään, ei ota asuntolainojen korkoja inflaatiolaskelmissaan huomioon. Syynä on se, että tiheässä euroopassa omistusasuminen nähdään investointia eikä kulutuksena. Monet eurooppalaiset asuvat ikänsä vuokralla, – toisin kuin Suomessa.
Raeste jatkaa: Yhteisellä euroalueella Euroopan Keskuspankki (EKP) joutuu kuitenkin säätämään korkotason euroalueen yleisen kehityksen parhaaksi, ja silloin Suomen kaltaiset reuna-alueet välillä kärvistelemään euroalueen rahapolitiikan seurauksena.
*
Välillä tuntuu, että ”välillä” on pysyvä olotila. Sitä perusmuotoista normitilaa ei ollenkaan, tai jos onkin, vain hyvin nipeasti hilahtavan tuokion. Ja kuitenkin: tiheä-Eurooppa on erilainen maanosa kuin harva-Suomi. Lähi-Eurooppa on erilainen maanosa kuin kauka-Suomi.
Suhteemme Euroopan unionin ytimiin ei ole symmetrinen, vaan pysyvästi epäsymmetrinen. Sikäli kuin tiheä-eurooppalainen sykli tai hehku stemmaa meidän kannaltamme edullisesti, se on kuitenkin omaan ”biorytmiimme” nähden joko etujasaa tai taka-ajassa. Nyt se on kovin väärässä ajassa, itseasiassa on vaikea edes määrittää, onko se edellä vai jäljessä. Se on yksiselitteisesti vain väärä, epäsopiva ja meille peräti epäedullinen. Epäedullisuus ei olisi niin eksistentiaalinen meidän kannaltamme, jos se ei olisi niin pysyvä ja meidän arkoihin paikkoihimme osuva. Nyt se osuu ja satuttaa.
Se, mitä me katsomme unionin hyödyiksi kannaltamme, on enemmän imaginääristä ja enemmän ”tunnelmaa”, ja se mikä unionista todella on meille epäedullista on raalista ja raakarealismia. Se on kuin hivutustauti, joka kuivaa ja järsii meitä rotanlailla, emmekä huomaa heti sen järkyttäviä vaikutuksia, koska uskomme. Mutta aika, tuo armoton faktori elämässä, tulee kirkastamaan näköämme.
Mikään tällainen ohuella siivulla vaikuttava, mutta pysyvä tekijä ei olisi niin kohtalokas, ellei se hyötysiivu, josta se höylää osansa, olisi niin hävyttömän ohut. Tämän höyläyksen jälkeen se on entistä ohuempi. Jossain tulee pysyvän höyläyksen eteen raja, kansantalouden jälkisekerros ei enää elä eikä toimita tehtäväänsä. On lyhyt aika siihen hetkeen, kun tämä tosiasia käy toteen.
*
Tämä ei etene junantörmäyksen tapaan, vaan toisin, pehmeämmin: juna vain pysähtyy kun kitka ylittää liikevoiman.
Kitkan tekijät ovat monet. Yksi on alenevien hintojen ongelma. Siinä nimellisesti edullienen muutos toimii toisin. Se lopettaa kasvun, kun kasvutekijät lakkaavat, ja kun kasvu lakkaa, lakkaa myöskin se luonnollinen dynamiikka, joka ylläpitää elämää. Miksi? Siksi, koska dynamiikka on elämä.
J-P Raeste/HS kysyy 15.8.: Mutta onko Suomi vaarassa suistua alenevin hintojen kierteeseen eli deflaatioon?
Hyvä kysymys. Verraton. Jo se, että kysymys on esitetty ja on sitäpaitsi relevantti, on vakavampi asia, kuin se, mitä me juuri nyt satumme kukin taholalmme vastaamaan tuohon kysymykseen. Kysymys on olennaisempi kuin vastaus.
Elämä itse vastaa meille kyllä.
Suomen kohtalo ei ole korot, vaan se, että me olemme luoneet velkatalouden, joka on kuin hämähäkin seitti, joka kapaloi ampiaisen. Meidän velassamme ei ole ongelmana se, että se on otettu, vaan se, että se on syöty. Mitään varsinaisia tuottavia investointeja ei ole tehty.
Jatkossa maksamme muistoista ja kuvitelmista rankkaa hintaa.
Maksamme tyhjästä loputonta hintaa, jonka nimi on korko.
*
J-P Raesten artikkelin otsikko on lakoninen:
”Suomi on jo deflaatoin partaalla – syy on osin EU:n” https://www.hs.fi/talous/art-2000010630135.html
Pitkälle on menty, että HS:n palstoilta moinen otsikko löytyy. Eikä se ole mitään maalailua, vaan täysi tosi. Ihan aikuisen tosi.
”Tosi on!”, sanoi pääjohtaja Lassila aikoinaan, joskaan ei ihan siten tosi kuin esim. hän sen esitti.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi korko on myrkky?
Siksi, että kaikesta muusta, mitä maksamme kuluttajahintoina, saamme aina jotain. Jos emme saisi mitään, emme maksaisi. Mutta kun maksamme, niin saamme jonkin hyödykkeen, kapistuksen tai tunnelman tms. Tässä ja nyt.
Mutta kun maksamme korkoa jo syötyjen velkojen takaisinmaksusta, maksamme Ei-Mistään. Vastineena on korkeintaan harmi syödyistä lihapullista, hassatuista huveista, jostain abstraktista, jota emme oikein muistakaan. Emme ainakaan mielellämme muista: joskus ohimennen koetut onnen hetket ja yltäkylläisyyden tuokiot tuodaan meidän eteemme käskyllä: maksa! Miten elta ja kitkerä on hassattu huvi. Ja sitten me vain maksamme siitä pitkää kooooorrrrkoooa.
Turhempaa ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Ensi vuonnakin saamme nauttia lisää niistä onnen hetkistä kyn Riikka Purra lainaa yli 10 miljardia rahjaa, ettei meidän tarvitsisi tinkiä elintasostamme.
Tai, joidenkin kyllä pitää tinkiä jostain, vaikka otetaankin taas lisää lainaa, köyhiä nimittäin kyykytetään.
Mitä tuohon itse otsikkoon tulee, että Suomi on EU:n laidalla, niin minä asun Suomen laidalla. Mitähän se minulle merkitseekään että Suomessa ja Helsingissä politiikkaa tehdään ruuhka-suomen ehdoilla? Ei se varmaankaan hyvää tee.
Julistakaamme siis Suomessa maakunnat itsenäisiksi ja luokaamme niille omat valuuttansa, että ne voisivat hoitaa talouttaan omilla ehdoillaan, eikä ruuhka-suomen ehdoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta, Arto, eikös blogissa ollut kyse inflaatiosta ja siihen vahvasti kytkeytyvästä ohjauskorosta?
Meillä Suomessa inflaatio on likipitäen yhtäläinen maan reunoilla ja keskellä: miten kansakunnan kulutuskysynnästä ostokorein ja erilaisin muin määrittein laskettava kulloinenkin inflaatio kohdistuu eri seuduille maassamme, niin onhan siinä toki jotain vaihtelua, mutta kahteen suunaan ja tämä vaihtelu jossainmäärin tasaa arkipäivässä koetut rahan arvon heikentymset.
Toisaalta myös: Meillä Suomessa ohjauskorko ja sen vaihtelut velallisten tilille vaikuttaa kohtalaisen tasisesti.
Mutta Euroopan mitassa: inflaatio vaihtelee varsin rajusti, kuten Raesten artikkelista ilmenee. Mutta pysyväisluontoiset erot, yksi niistä, syntyy juuri ohjauskoron myötä: se on EKP:n järkeilyn tuloksena yhtäläinen kauttaaltaan unionissa, ja kun ohjauskoron taso määräytyy ”suuren Euroopan” kansakuntien tilanteen mukaan, niin seuraus on se, että kun likipitäen muu unioni on 2,6 – 5,5 prosentin inflaatiohaarukassa, niin Suomi on jo deflaation partaalla.
Vähemmästäkin on EU:n sisällä järjestelty erilaisia tasaus- ja korjaushimmeleitä. Miksei sitten tässä? No, ainakin osittain juuri sen takia, että Suomi ei halua tunnistaa tätä tunnistettavaissa olevaa ongelmaa, joka koskee sitä itseään. Monissa muissa maissa rumpua lyötäisiin jo ja kovaa. Eihän Brussel ala meidän asioitamme korjailla, vähäisimmässäkään määrässä, jos ja kun me emme itse nosta kissaa pöydälle. Kummalliset jarrut vaivaavat meitä!
Eikä tarvits edes mainita, että en aja eroamista eurosta.
Ilmoita asiaton viesti
”Meillä Suomessa inflaatio on likipitäen yhtäläinen maan reunoilla ja keskellä: ”
Onkos siitä mitattuja tuloksia olemassa.
Minusta tuntuu että Suomessa inflaatiota seurataan vain koko maan osalta, mutta voin olla väärässäkin.
Suomessa ainakin maakunnat valtakunnan ulkoreunoilla osaavat valittaa ja parkua ja pyytää kaikkia mahdollisia tukiaisia, mihin tahansa perustuen.
Outoa jos eivät Suomen virkamiehet Brysselissä osaa neuvoa meppejä siellä tekemään samanlaista valitusta ja ruikutusta, mitä Suomessa laitamaakunnat tekevät.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä usen mainitsemani EU:n ja Suomen välinen epäsymmetrinen taloudellis-poliittinen suhde on viileä tosiasia.
Samoin nyt Raesteen/HS toteama seikka, että Suomen inflaatio on aivan eri tasolla kuin tärkeiden EU-maiden inflaatiot, jotka nekin (esim. Belgia ja Saksa) ovat varsin eri tasolla keskenään, on selkeä tosiasia, jonka toteaminen ei ole ruikuttamista.
Ensisijainen taho, jonka tulee todeta Suomelle epäedullisena tilanteena ja vaatia siihen maakohtaista seurauksia lieventäviä poliittisia ratkaisuja on tietenkin Suomi.
Miksi se ei sitä tee, on kuten hyvin toteat ”outoa”.
”Outo” näyttää olevan nyt poliittisesti huulilla, ja suosittu sana.
Ilmoita asiaton viesti
”Ensisijainen taho, jonka tulee todeta Suomelle epäedullisena tilanteena ja vaatia siihen maakohtaista seurauksia lieventäviä poliittisia ratkaisuja on tietenkin Suomi.
Miksi se ei sitä tee, on kuten hyvin toteat ”outoa”.”
Minä en tiedä ruikuttaako ne, jos eivät, siihen on varmasti olemassa syitä joista emme täällä tiedä. Mutta toki me voimme ja saamme täällä ruikuttaa että miksei ruikuteta.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kysymys.
Kaiken tilastotarkastelun ja vertailun perusta on käsitteiden määrittely. Kuten esimerkiksi miten inflaation muutoksia seurataan. Miten inflaatio määritellään? Se selviää Tilastokeskuksen sivuilta kuluttajahintaindeksin (inflaation) seurannan ”tuoteselosteen” perusteella.
Kyseessä on siis valtakunnallinen seuranta ja sen tilastomenettelyistä on sovittu kansainvälisissä sopimuksissa. Koska väestö Suomessa keskittyy etelän ”kolmioon”, hintaseuranta myös painottuu sinne missä väestö on, mutta kyllä nämä sivummallakin olevat muutokset ovat mukana, omalla painoarvollaan. Voikin sanoa, että mitannassa melkoinen paino on ilmaisulla ”painoarvo”. Siten päästään kokonaisuuden seurannassa parhaiten lähelle ”totuutta”, eli sitä painoarvojen ja kulutusosuuksien mukaista todellisuutta.
Otan asian yleisen kiinnostavuuden vuoksi tähän pari pätkää
Tilastokeskuksen sivuilta:
”Kuvaus
Kuluttajahintaindeksi kuvaa kotitalouksien Suomessa ostamien tavaroiden ja palveluiden hintakehitystä. Kuluttajahintaindeksiä käytetään yleisenä inflaation mittarina.
Kuluttajahintaindeksi lasketaan menetelmällä, jossa eri hyödykkeiden hinnat painotetaan yhteen niiden kulutusosuuksilla. Kuluttajahintaindeksin laskemisessa käytetään Laspeyresin hintaindeksikaavaa, jolloin painoina käytettävät kulutusosuudet ovat perusajankohdalta.
Määrävuosin uudistettavat kuluttajahintaindeksit sopivat lyhyen aikavälin tarkasteluihin. Elinkustannusindeksi on käyttäjän kannalta käytännöllisin, sillä indeksiuudistukset eivät katkaise sarjaa. Elinkustannusindeksi 1951:10 =100 on uusimmasta kuluttajahintaindeksistä 2015 = 100 ketjuttamalla laskettu pitkä aikasarja, joten se kehittyy samalla tavalla kuin kuluttajahintaindeksi. Pisteluvut julkaistaan kuukausittain samaan aikaan kuin kuluttajahintaindeksi. Vuokrasopimusten indeksitarkistus, niin asuin- ja liikehuoneistojen kuin maanvuokrienkin, voidaan sitoa elinkustannusindeksiin.
Euroopan unionin jäsenvaltiot tuottavat kansallisen kuluttajahintaindeksin lisäksi yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä (Harmonised Index of Consumer Prices). Sen pääasiallinen käyttötarkoitus on EU-maiden väliset inflaatiovertailut. Euroopan Keskuspankki käyttää yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä rahapolitiikassaan inflaation mittarina.
Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin laskentaa ohjaavat EU:n säädökset. EU:n tilastovirasto Eurostat laskee EU- ja EMU-tasoiset kuluttajahintaindeksit (European Index of Consumer Prices ja Monetary Union Index of Consumer Prices) painottamalla jäsenmaiden laskemat yhdenmukaistetut kuluttajahintaindeksit yhteen.
Suomen yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi perustuu samoihin paino- ja hintatietoihin kuin kansallinen kuluttajahintaindeksi. Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi kehittyy hieman eri tavalla kuin kansallinen kuluttajahintaindeksi, koska sen hyödykevalikoima on suppeampi. Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin kulutuskäsitteeseen eivät kuulu omistusasuminen, rahapelit, korot ja veroluonteiset maksut. Sen kattavuus kansallisesta indeksistä on vajaat 85 prosenttia.
[…]
Tietojenkeruumenetelmät ja tietolähde
Tilastokeskuksen haastattelijat keräävät indeksejä varten noin 50 000 hintatietoa noin 2600 liikkeestä aina kuukauden puolivälissä. Keruuliikkeet on valittu osin satunnaisotannalla ja osin harkinnanvaraisesti. Lisäksi hintatietoja kerätään keskitetysti Tilastokeskuksessa. Tammikuussa 2019, otettiin käyttöön kassapääteaineisto, joka kattaa päivittäistavarakaupassa myytävien elintarvikkeiden myyntimäärät ja hinnat. Aineisto täydentää osaltaan alueittaista elintarvikkeiden hintakeruuta.
Keskitetysti kerätään myös muiden tilastojen kuten Tilastokeskuksen vuokratilaston, asuntojen hintatilaston, kiinteistöjen hintaindeksin ja rakennuskustannusindeksin tuottamia hintatietoja. Eräät viranomaiset kuten THL, KELA ja Valvira tuottavat tietoja, jotka otetaan osaksi kuluttajahintaindeksin laskentaa.”
Lähde: Tilastokeskus; Kuluttajahintaindeksi >> yleisen inflaation määrittely: Tilastokeskus – Tietoa tilastoista – Kuluttajahintaindeksi (stat.fi)>> https://stat.fi/meta/til/khi.html
Ilmoita asiaton viesti
”Euroopan Keskuspankki käyttää yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä rahapolitiikassaan inflaation mittarina.”
Kun sitten yleinen eurooppalainen inflaatio huitelee yhä 2,6 – 5,5 prosentissa, ja meillä, subarktisen kertoimen kallistamassa maassa, oma inflaatiomme lelluu jo nolla-alkuisella tasolla:
”…koroista puhdistettu inflaatio oli heinäkuussa Suomessa enää 0,22 prosenttia”.
Eli ”meill deflaation uhka, heill inflaation tuska”
Nääs kun ”Euroopassa” pelätään edelleen inflaatiopeikon murahtelua! Ja niin madame Legard ei katso voivansa tiputtaa ohjauskorkoa yhtään enempää, vielä, ei vielä, vamristelee ja vartoo, että ei vain piekko pääse pesästään (sinänsä aiheellinen perustelu, mutta miten yhteivaluutan häkissä huomioida tämä erikoinen ”erillissotija”, Suomi?
Suomi on erityistapaus. Catoa kunnioittaen voisi jokaisen repliikin perään iskeä tokaisun: Muuten olen sitä mieltä, että Suomi on erityistapaus.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi Suomi ei halua tunnistaa? Se tiedetään, mutta jätetään abstraktiksi. Ajatuksia?
Ilmoita asiaton viesti
Olen hoksannut käyttökelpoiseksi käsitteen: mainonnan uhrit. On monipuolisesti ymmärrettävä ilmaisu, kuten on tämä toimintakin, joissa olla mukana.
Maksat siitäkin, että voit päätyä kuiville, kuivaksi ja kuivatuksi. Hyvä diili, hyvällä toki, ja poikkiteloiset teloilleen.
Ilmoita asiaton viesti
SUOMEN TALOUSTILANNE
Presidentti J. K. Paasikivi sanoi: ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.”
Tosiasiat ovat nyt nämä:
1. Sekavasti johdettu ja riitelevä Eurooppa on hävinnyt taloussodan USA:ta vastaan ja varsinkin kilpajuoksun uudesta tekniikasta.
2. Brörn Wahlroos: “Suomi on konkurssin partaalla!”, Suomen yrittäjien Mikael Pietikäinen: “Suomella on vielä pitkä matka yrittäjien ymmärtämiseen!”
3. Suurteollisuus, parhaat pk-yritykset ovat jo “evakuoituneet” pysähtyneestä, kilpailukyvyttömästä, lakkoilevasta ja himoverottavasta Suomesta
4. Samoin kuin Pariisin olympialaisissa, tasapäistetty Suomi ei saa globaalissa talouskilpailussa yhtään mitalia.
Kysymys: Onko Suomi saattohoidossa oleva potilas, jolta kohta vedetään letkut irti, kun Teollisuusliiton Riku Aalto ja muut taloustodellisuudesta irronneet ay-liikkeet aloittavat taas uuden lakkoaallon?
Tulee mieleen pääministeri Urho Kekkosen kirjoitus 1952 “Onko maallamme malttia vaurastua?
Suomen ainut tie vaurastumiseen on se, että kaikki puhaltavat samaan hiileen näin:
1) Vihreään siirtymään ei saa satsata enää ollenkaan.
Se on poliittisesti ja taloudellisesti erittäin riskialtis sektori, minkä todistaa nämä esimerkit: Neste Oy:n vihreä satsaus pudotti osakekurssin puoleen ja ”vihreä” toimitusjohtaja sai lähdöt, Kempowerin ja Valoe yhtiöiden romahdus, Kiinan subventoidut superhalvat aurinkopaneeli ja sähköautot, jne. jne…
Kannattaa muistaa sekin, että Suomen CO2-päästöt ovat vain tuhannesosa maailman päästöistä, joten meidän ilmastotekomme ei vaikuta yhtään mitään! Ja ilmaston lämpeneminen on tunnetusti Suomelle pääosin edullista!
2) Suomen ON PAKKO SATSATA VIENTIIN, HAJAUTTAEN MONIIN ”VARMOIHIN” tuottavuutta ja myyntiä rajusti lisääviin aloihin, joita ovat esim:
Generatiivinen AI, Robotiikka, 3D-printing, Kyberturvallisuus, Cloud computing, Cloud-team-management, Virtuaali-koulutus, Block-chain teknologia, Automaattiset hallintojärjestelmät, Sotatekniikka & dronet, Bio- ja geenitekniikka, CRM (Customer relationship management), Big data analyysisi, Uudet lääkkeet ja hoidot, Uudet sellutuotteet, Kaivosteollisuus, Virtuaalitodellisuus-tuotteet, Etätyötekniikka.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkista vielä tuo mainonnan uhrit -käsite, kun on tosiaan hallitsevuutta, ja suvereenisuutta ylläpitämään keskittyneitä… mihin perustarpeeseen oman blogini kautta viittaan.
Nämä tosiaan vaikuttavat, massivina. Voi tosiaan mainita sen varusteluksi kutsutun ajan, ts mm ydinasevarustelun avaruusohjelmineen… joita nostatettu henkiin, kera vaihtoehtoisin.
Mukana on tosiaan AI-ta, ja jotta potentiaalia tulisi käyttöön… tähän saumaan passaisi esim energia fuusio-lähtöisesti, tai vaikka se kvanttilaskenta, jne.
S Hossenfelder kommentoi kehitysnäkymiä tässä: https://www.youtube.com/watch?v=xm1B3Y3ypoE
Tolkkua mukaan, mutta perustilanne ei muutu, ts sen terästäytyminen, missä suuntausta näkyy tavallista ulottuvampana ja kattavampana.
Toki oireista ja tilanteesta näkyy kaikenlaista. Historia on muutakin kuin vallan historiaa, mutta vievä osuus on tosiaan tärkeä, mitä yritelty sivuuttaa, mihin itsekkin haksahtanut.
Jotta tavallista … valmistaudu pahimpaan. Tässä väläyksessä toteutuu jotain empiiristä ja ikiaikaista. On laajempi kuin se puolustuksen (varautumisen, tulevaisuus-huomioimisen,… tolkun) idea, perinteisessä mielessä.
…
Perusvalmius viitattuun… on tosiaan meissä jokaisessa jollain tapaa pohjapotentiaalina, ja kyse tosiaan primaarivalmiuksista. Nämä voidaan toki pyrkiä sivuuttamaan, tai ottamaan epäsopivasti, jne.
Ilmoita asiaton viesti
Tuleeko tästä mieleen mitään täällä Euroopan laitamilla – sanastosta:
Saksaksi: der Gute Hirte
Suomeksi: Hyvä paimen
Ennen sanakirjojen laajempaa käyttöä, mikä on alkanut vasta 1900-luvulla suomen kielen osalta, on tuo tavallisille möhköläisille suomenniemellä tarkoittanut ja kuin vakuutetusti toistetusti: hyvät hirteen.
Kirjoitan aiheesta blogikommentissa jutun yhteydessä https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tarjakaltiomaa/filosofia-ajankulku-ei-ole-virheellinen-teoria/
Ilmoita asiaton viesti
Vinoitunut yhteiskunta.
Torniosta ylöspäin on teollisuudela tilaa raakentaa.
Junalla pääsee sieltä Eurooppaan.
Mutta,ei.
Funikulaari ei toimi,miksi nimitetään petterin junaa kun huomataan ettei kannata?.
Ilmoita asiaton viesti
Asia on tärkeä. Ja blogisti tanakasti ajassa.
Väestörakenne, maakuntien erilainen kehitys, yleinen passivoituminen (?) sekä psyykkinen struktuuri, jossa kuvittelemme itsemme erityisiksi…
– mutta mitä voisimme tehdä tulevaisuuden leipämme eteen?
Ilmoita asiaton viesti
Keskeisiä näkökohtia mainitsit.
Hämmästyksen aihe on se, että edes eu-kriittiset tahot eivät noteeraa tätä epäsymmteriaa ja sen vaikutusta talouskehitykseemme. Mikseivät todellakaan?
Kun tässä viime aikoina on kerrattu noita suomettumisen aikoja (mm. Tervon sarja TV1) niin tulee etsimättä mieleen sama psykososiaalinen yhdenmukaisuuspaine, jonka vallitsevan näkemyksen ”mahti” aiheuttaa. Ihmiset voivat olla kriittisiä tahoillaan, mutta kun avautuu asema päätösrakenteessa (MEP), niin suut sulkeutuvat: miksi vaivautua, ”kun asiaan ei voi yksi ihminen mitään vaikuttaa, ja tulee vain pahaa mieltä” -tyyliin?
Miten sitten jääkään hoitelematta suomen edunvalvonta monissa vähemmän konkreettiissa ja ehkä tulkinnanvaraisemmin esitettävissä, mutta kuitenkin todennettavissa tapauksissa EU:n suunnalla?
Ilmoita asiaton viesti
Aivan erityinen erilliskysymys on suhtautuminen asumisen aheuttamiin korkomehoihin.
Suomessa asutaan yleisesti omistusasunnossa, jonka hankintaan liittyy usein asuntolaina ja siitä maksettava korko. Otetaanko kulutushintaindeksiin, siis inflaatioseurantaan, mukaan asuntolainan korot vai ei?
Otan lainauksen blogiteksistä:
”Niin sanottu oikea inflaatio, jota esimerkiksi EU laskee yhdenmukaistetussa kuluttajahintaindeksissään, ei ota asuntolainojen korkoja inflaatiolaskelmissaan huomioon. Syynä on se, että tiheässä euroopassa omistusasuminen nähdään investointia eikä kulutuksena.”
Tietty systeeminen paradoksi tähän liittyy: Suomessa asuntolaina korkoineen on mitä suurimmassa määrin investointi, eli siten suuri Eurooppa on määritelmällisesti oikeassa. Suomalaisten kotitalouksien ylivoimaisesti merkittävin omaisuus on oma asunto. Sikäli Eurooppa on oikeassa.
Mutta kun oma asunto on koti ja siinä asutaan, ja sen kustannukset ovat osa kulutusmenoja ja sen vuoksi määritelmällisesti kuuluvat myöskin kuluttajahintojen seurannan piiriin, eli ”inflaation mittaamisen” piiriin. Mutta kun suur-Eurooppa ei niin tee, niin emme mekään sitten. Vaikka de facto.
Me olemme erityistapaus.
Ilmoita asiaton viesti
No, löysinkin tässä pinkasta Juha-Pekka Raesten/HS eilisen (15.8.) artikkelin tarkan sanamuodon, jota edellä referoin:
”Niin sanottu oikea inflaatio, jota esimerkiksi EU laskee yhdenmukaistetussa kuluttajahintaindeksissään, ei ota asuntolainojen korkoja inflaatiolaskelmissaan huomioon.
Syynä on se, että omistusasuminen nähdään investointina eikä kulutuksena.”
Ainakin täällä suomalaisen susirajan takana omistusasuminen nähdään kulutuksena. Subarktisessa harvaväkisessä ilmastossa pitää jokaisen asua jossakin. Missä sitä sitten asuisi, jos ei omakotitalossa? Mistä täällä repäidet tähän tilanteeseen jonkun vuokrakasarmin tai grynderivuokraisännän?
Itseasiassa omsitusasunto väestöltään supistuvilla seuduilla (Kaikki Suomen kunnat, paitsi ne 33, joissa syntyvyys ja muutto pitävät kasvua yllä) omistusasunto on tässä taloushistoriallisessa ”vaiheessa” erittäin huono investointikohde, jollaista kukaan täysijärkinen ihminen ei muuten tee eikä olisi tehnyt, ellei edellä mainittu painava syy: Jossain sitä ihmisen pitää asua, tepsisi yhä tänäänkin aina hamaan loppuun saakka.
Ilmoita asiaton viesti