Suomi sitten astui Demari-kiltaan Snellmaninpäivänä 12.5.2022

Suomen Nato-suhteella on omat juurensa, niin maan päälliset kuin alaisetkin. Sitä ovat rasittaneet monet tosiasialliset reaalipoliittiset ikuiset kysymykset sekä Juhon-Urhon koulumestariopetukset, jotka eivät lähde vanhemman polven selkäytimestä. Mutta ovat siinä olleet muutkin opit ja harhat asialla.

Näen presidentti Niinistön toiminnan tämän olemassa olevan linjan jatkumona, hän on tehnyt kaikkensa – todella kaikkensa Matinpäivään saakka – jotta Status Quo Suomen ja Venäjän yhteisissä asetelmissa ei järkkyisi.

Mutta kuten on jo todettu, presidentti V. V. Putinin joulukuussa 2021 esittämä oppi siitä, ettei Suomi saa päättää eikä Nato ottaa, vei tapausten kulun uusiin sfääreihin: silloin tämän vakauttavan ajattelun nurkkakivi vedettiin Kremlin toimesta syrjään. Kreml yritti omia päästövallan oman piirinsä punaisen viivan ulkopuolelta. – Turhaan en tammikuun alussa kehunut Niinistön uudenvuoden puhetta, joka oli hänen parhaansa. Hyvää siinä oli se selvänäköisyys, jota hän osoitti, ja jonka johtopäätökset hän – aivan oikein – taitavasti peitti. Sat sapienti.

*

Matinpäivä 2022 on jäävä Suomen historiaan yhtä järisyttävänä merimerkkinä kuin Antinpäivä 1939. Silloin näyttäytyi Venäjä ilman maskia, aivan O.W. Kuusisen tunnustuskirjan* terminologian mukaisesti, mutta kääntäen.

Niinistön naamioidenn putoamisesta ja sodan kylmistä kasvoista – sekä toissapäiväinen (11.5.2022) kehoitus peiliin katsomisesta, Te tämän teitte, tiivistävät kaiken olennaisen kristallin kirkkaasti.  Se on siinä.

*

Snellmanin päivä 12.5.2022 jää sekin suomalaiseen kansalliseen muistiin ja selkäydintajuntaan. Satakuusitoista vuotta sitten Snellmanin päivä kiteytti suomalaisuuden nousun ja vahvistumisen manifestin. Nyt sama päivämäärä, suomalaisen kulttuurin juhlapäivänä, ei sulje pois mitään, vaan toteaa realiteetit ja sulkee ne sellaisenaan piiriinsä.

Kävin Ruotsissa, osui hyvin aikatauluihin. Eräässäkin tilaisuudessa minua, suomalaista, haluttiin moniin pöytiin, kutsumalla kutsuttiin. Haluttiin tavata suomalainen, suomalainen joka puhuu natojäsenyydestä ja siihen lliittyvistä ajatuksista ja tunnoista. Ainutlaatuisia hetkiä pohjoisten naapurien kesken! Valomerkkiin asti.

*

Itseasiassa tässä on jonkinlainen de javu -ilmiö.  Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, sen jäsenmaista muistaakseni kahdeksan pääministerinä oli sosialidemokraatti. Se oli mielenkiintoinen seikka, eikä ole sellaisenaan sinänsä jäsenyysvuosien tuoksinoissa merkinnyt mitään, herättipä vain joissakin (minussakin) turhia toiveita joistan perustavista seikoista, niistä, joita silloin joskus esiaviollisessa suhteessamme kävimme hartaasti läpi opintokerhossa ym.  Kuten subsidiariteettiperiaate (läheisyys-), sosialidemokraattinen eurooppalainen yhteisö á la Ruotsin kansankoti! Ja suurimpana ihanteena ja tavoitteena: Kansalaisten Eurooppa, voi että mikä harha ja humaus sekin oli.

Onhan EU ollut ja tänäänkin on – lähitulevaisuudesta nyt puhumattakaan – mitä suurimmassa määrin suurvaltojen, suuryritysten ja suuren Rahan unioni! Sellainen siitä nyt vain tuli.

*

Kaikesta huolimatta voimme Snellmaninpäivän dagen efter -tilanteessa 2022 todeta:

Nyt se Suomi sitten astuu eurooppalaiseen Demari-kiltaan. Kaikkien naapurimaiden pääministerit ovat sosialidemokraatteja!

Kaiken kukkuraksi NATO-OTAN -järjestön päällikkönä hääräilee Norjan kunnioitettuihin sosilidemokraattisiin perinteisiin kytkeytyvä isänsäpoika Stoltenberg.  Minkä kv-järjestön johdossa on yhtä ”suomalainen” johto, noin niinkuin lähiympäristön suhteen. Lisäksi Saksan vaikeassa ideologis-kaasusessa pakkoraossa pinteröivä saksandemari herrn Shulz, jne.

Puhumattakaan Amerikan-papan, mr Bidenin, tuon uudenmantereen demarin hahmosta ja voimasta! Mikä idylli. Kaikkihan me suomalaiset (melkein) olemme demareita, skandinaavis-ugrilaisen bernsteinilaisen sosialismin kannattajia, elämme siitä ja hengitämme sitä! Ei sellaista naukujaa olekaan, jonka karvan alta, vain hiukan rapsuttamalla, paljastuu punainen porvari.

Mutta entä sitten?

*

Mehän tietysti pelasimme taitavasti aidan päällä istuen, ja siinä hommassa Sauli Niinistöstä kehkeytyi maailmanluokan toimija.

Hänen rauhan-Nobelinsa oli vain vaaksan päässä.

Mutta presidentti Putin rikkoi tämän legorakennelman, pilasi Venäjän paikat, tuhosi ja tuhoaa Ukrainan kansakuntaa – ja sysäsi Suomen pesään, vaikka emme todella halunneet.

Meille, enemmistölle, tämä kelpasi, paratiisi-optio, aivan kuten Nalle Puh jo sanoi: parasta hunaja on silloin kun sitä alkaa ajatella. Hemingwaylle parasta (jossainmielessä) oli kylmän oluen ensi puraisu. – Sain muuten Ruotsissa ensiluokkasita ruotsalaistsa lager olutta, hyvä maa siis siinäkin mielessä!

*

Kun shamppanjapirskeet, pöly, laudankappaleet ja kaikki muu, mitä nyt ilmassa leikkiä lyö, ovat laskeutuneet, toteamme, että kaunis uni, mutta arki koitti.

Uudistuessaan moni asia paranee, tai ainakin muuttuu vastaamaan paremmin vallitsevaa todellisuutta. NATO tekisi viisaasti jos se muuttaisi nimensä, joka on ryvettynyt eri tantereilla. Kompassi on hyvä pitää logossa tallessa, siinä on tallella yhä itä-viitta myöskin.

Historiassa moni ratkaiseva käänne ja muutos tapahtuu äkkiä, oltuaan kauan nurkan takana odottamassa.  Aivan kuin eräskin auguuri sanoo: Imperiumit romahtavat aina ja yllättäen, sillä niiden uhkat saapuvat sukkasillaan, eivätkä polito-tutkijat havaitse niitä tutkassaan.

Samalla tavoin Suomi katsoi, odotti ja nautti yli 30 vuotta aidalla, sitten aita kaatui ja 78:ssa päivässä kaikki muuttui (noin 82 %-sesti).

Nyt sitä sitten ollaan tässä.

*

Itseasiassa pitää kai paikkansa, että sosialidemokraattinen valtio ei ole koskaan hyökännyt toiseen sosialidemokraattiseen maahan.

Maailman väestöstä yli 80 % elää valtioissa, jotka eivät ole liberaaleja demokratioita, eivät arvosta saati toteuta kansanvaltaa, laillisuusperiaatetta, ihmisoikeuksia eivätkä kansainvälistä sopimuspohjaista järjestystä.

Voimme unohtaa, että Länsi on heikko ja heikkenee vuosi vuodelta, sen absoluuttinen ja relatiivinen asema Globaalissa maailmassa luisuu yhä alemmas: sen efektiivinen asema globaalilla taistelunäyttämöllä pienimittaistuu (dimunitive).

Hegemonia on käytännössä jo siirtynyt Kiinaan ja sen myötäilija-kumppaneiden muodostamalle konsortiolle. YK on pitkälle jo Kiinan ja sen ruokkimien entisten kolmannen maailman valtioiden ja kansojen taskussa. Toisen maailmansodan jälkeinen amerikkalaisvetoinen maailma on out of order, ei enää käytössä. Game over. Uusi peli käy kaiken aikaa. Me Nato-kaivoonkatsojat, emme vain näe sitä. Eikä se ole jonotuslistalla seuraavana eikä sen jälkeenkään. Kaikki tapahtuu yllättäen. Mutta muhinta-aika, uusien voimien ja henkien ikubaatio käy kaiken aikaa.

Ne, mitkä siitä hautomosta tulevat, ja joiden vaikutuspiirissä me ja lapsemme joutuvat elämään, ne eivät ole ”kivoja”. Naamiot ovat laskeutuneet ja uudet voimat vaikuttavat, mutta tämän paljastuminen on tapahtunut vain suuren näyttämön sivustassa. Iso yllätys odottaa vielä.
Mutta se tulee.