Toisen maailmansodan jälkeisen maailmanjärjestyksen joutsenlaulu

Toisen maailmansodan jälkeisen maailmanjärjestyksen joutsenlaulu
Uusi Kansainvälinen Järjestys muotoutuu kaiken aikaa… Miten arvioimme vanhaa ja uutta?
*
Motto:
”Maailmansodan tauottua 75 vuotta sitten kansainväliselle järjestelmälle rakennettiin uusi perusta. Se koottiin Yhdistyneistä kansakunnista (YK) ja voittajavaltioiden välisestä vallanjaosta. Sen synty oli yhdistelmä ihanteellisuutta ja raaka valtapeliä”.
HS/Kari Huhta, 3.5.2020.
*
Että sellainen Vanha Kansainvälinen Järjestelmä (VKJ)
Yhdistelmä ”ihanteellisuutta ja raakaa valtapeliä”.
Yhtä hyvin sotien jälkeisen järjestyksen voi määrittää Länsiliittoutuneiden (USA ja Iso-Britannia) ja Stalinin Neuvostoliiton epäpyhän liittolaisuuden ja aseveljeyden rupiseksi hedelmäksi.
Siinä toisen maailmansodan voittajien nyrkki puhui. Luu kurkkuun hävinneille. Luu kouraan kolmansille.
*
Tuo sotien ”Voittajavaltojen” johtama maailmanjärjestys, Vanha Kansainvälinen Järjestys (VKJ) saattoi maailman 1960-luvun alussa täystuhon partaalle, Ydintalven kylmien hönkäysten rannalle. Berliinin kriisi, Novaja Zemljan järjetön 50 megatonnin ”Tsar-bomba”, Kuuban ohjuskriisi. Pienemmistä rytinöistä ja uhista tässä enempää kertomatta.
Mitä muuta maailmassa tapahtui tuon ylistetyn järjestyksen voimassa ollessa?
Yksi ideologia oli lyöty ja nuijittu maan rakoon, mutta samalla nostettu toinen inho-ideologia kunniansa ja voimansa kukkuloille. Ja uudessa kaksinapaisessa maailmassa, kiritetty läntinen voittokoalitio talouskasvun ja finanssien vihreille laitumille. Siellä, kasvavien sisäisten ja kasvavien globaalien vapauksien tilassa kapitalismi ja siitä 1970-1980 -luvuilla vahvat kannustimet ja väljät valjaat saanut rahatalous nousi parissa sukupolvessa koko Maailman herraksi.
Vapaat kaupan tilat, vapaat finanssit, vapauksien riemuvoitto. – Joka ei sitten ollutkaan sellainen mettä tuottava mehiläistarha ja mannan maa, kuin monet vapauksien nimiin vannoneet ja vapaiden hevosten selässä hurjasti ratsastaneet apostolit lupasivat.
Jos siitä väljien valjaiden ratsukoista jotain syntyi, – ja syntyihän siitä – niin syntyi kaikkea muuta kun Vapaa Maailma.
*
Uusi Kansainvälinen Järjestys (UKJ)
Mitä syntyi?
Jos sitä hurjaa ratsastusta, jonka vapaus synnytti ja vapaus johti, niin se sekoitus ilmestyskirjan ratsukaartia ja kylmistä kylmintä vankilaa.
*
Katsotaanpa tähän väliin, miten Helsingin Sanomien erikoistoimittaja näkee vappuna 2020 Vanhan Järjestyksen.
Todettuaan, että olemme ydinaseiden uhkan varjossa vaeltavia, koska aiemman kaltaisia ydinaseiden rajoittamis- ja vähentämissopimuksia (jotka ovat rauenneet) ei ”enää synny”, hän jatkaa:
”Kansainvälinen järjestys tarkoittaa kuitenkin myös Yhdistyneitä kansakuntia, sen alajärjestöjä, kansainvälisten rahalaitosten ja kansainvälisten sopimusten verkostoa. Piiriin mahtuvat ihmisoikeudet, kehitysapu ja kauppa, muun muassa.”
Pakko ihmetellä, missä ihmeellisessä Maailmassa HS:n toimittaja oikein elää.
Kun tänään katsomme Maailmaa, ei minun silmilläni katsottuna tule tuollaista kuvaa!
Siis, mikä on YK:n rooli tänään? Mitä se tekee, mihin se pyrkii, mitä se on saavuttanut, – sanotaan nyt vaikka 2000-luvun aikana? Mitkä ovat sen saavutukset? Ei tule mieleen oikein mitään olennaista ja vaikuttavaa. Testaa tämä – ehkä hieman yllättävän pessimistinen? näkemys. Testaa se erilaisilla verkko-hakusysteemeillä? Missä YK:ta koskevat otsikot, kohut, näytöt, teot?

Todellisuudessa YK on sulanut ja rispaantunut. Turvaneuvosto on karua pilaa itsestään ja tehtävästään tekevä voittajien klubi.
Entä sitten YK:n alajärjestöt? Vastaan oikoiseen toistamalla aiemmin näillä blogistoilla esittämäni näkemyksen erää keskeisen YK-alajärjestön, nimittäin erittäin ajankohtaisen Maailman terveysjärjestön, WHO:n tilasta ja toiminnasta.
WHO on hyvä ”näytekaniini”. Siinä näemme, missä YK menee, ja minkälainen uuden kansainvälisen muuttuneen voimasuhdepelin taistelutanner koko YK ja sen alajärjestöt ovat.
WHO, jota aikaisemmin on voitu arvostaa ja jota katsottiin puolueettomana hyvään-pyrkivänä järjestönä. Nyt se on Kiinan ja Lännen välisen voimasuhdepelin areena. Areena, jolla taistellaan strategisista voimasuhteista ja vallasta – ei ainoastaan yksittäisessä organisaatiossa, vaan koko Maailmassa.
Länsi on hajanainen, keskenään toraileva, toisiaan syyttelevä, omia intressejään varjeleva, epäsolidarinen, täysin näkemyksetön pösilö toimija, joka ei ymmärrä, että elämä on taistelua, ja maailman on erilaisten voimien kenttä, jossa ei kannata hajoittaa, vaan koota, ei kannata syyttää, vaan kannustaa ja näyttää esimerkkiä.
En toista tässä aiemmin esittämääni näkemystä WHO:n tilasta (katso blogini huhtikuun lopulta, löytyy googlaamalla). Nyt vain WHO:n johtajana on toiminut jo toistakymmentä vuotta kiinalainen, ja viime vaalin jälkeen WHO:n keskeinen johto on Kiinan ”taskussa”. Ja se näkyy. Palautan vain mieleen jättiläismäisen taistelun koronan nujertamisesta tai ainakin hallinnasta: rokoteponnistelut ja korona-lääkeponnistelut. WHO:sta lähti vapun alla ”vahingossa” maailmalaajuinen viesti, jossa nollattiin amerikkalaiskansainvälisen lääkeyrityksen, lohkonsa johtavan toimijan, koelääkitysten tulokset ja kehitysohjelman reaalitilanne. Jonkun puolesta, jotakin vastaan.
*
Kari Huhta/HS nostaa viikonloppuesseessään Maailmanjärjestyksen mainittavien ”ansioiden” joukkoon ”kansainvälisten rahalaitosten ja kansainvälisten sopimusten verkoston”.
Niinpä tottahan toki.
Mutta mitä ”kansainväliset rahalaitokset” ovat saaneet aikaan sanotaan Reaganin presidiumin jälkeisenä aikana? Valtavia finanssimassoja selluu ja lilluu maailman pörsseissä, niin että kurssien saumat ratkeilevat. Vanha raha juhlii, mutta tyhjästä luotu Uusi raha bailaa. Kansainvälinen rahalaitosjärejestelmä on pilannut markkinat. Keskuspankit hulluna humalassa ovat vuosikymmeniä paisuttaneet markkinoita synteettisellä pelirahalla, ja raivopäisinä jatkavat yhä. Tekevät ”pelastavia liikkeitään” silmiemme edessä, kuin parhaatkin magnetisoijat ja mesmeröijät! He pelastavat Maailmaa. Oi, mikä julma ivapeli päällä. Ja me laskemme pennosiamme ja kilojamme. Kun nuo hullut norsut tanssivat, koko maa järisee, odottaa vain ratkaisevan sauman ratekamista.
*

Tätä juhlii Helsingin Sanomat vapun jälkeen 2020: ”Onnea, nykymaailma!” ”Suursodan kauhuista kootut maailman rakenteet ovat pysyneet pystyssä 75 vuotta”
Ne ovat pysyneet pystyssä vain sen vuoksi, jotta seuraava rytinä ja rojaus olisi juuri niin iso, kuin siitä on tulossa. Ottaa aikansa koota kasaan niin iso rovio!
Entä ”kansainvälisten sopimusten verkosto”?
Sopimusperusteinen kansainvälinen järjestelmä, sen nimiin me vannomme. Mutta miten helposti meiltäkin, muista nyt puhumattakaan, sujuu ”tarkoituksenmukaisuustulkinnat”! Myymme sopimukset rahatta ja arvotta, kädenkäänteessä, kuin hernerokkalautasellisella, hetkellisen tarpeen ja hingun hetkellä. Me emme ole uskollisia periaatteillemme, emme lainkaan. Emme kehtaisi katsoa itseämme peilistä, jos meillä olisi peili. Emme me katso peiliin, me katsomme naapureita ja muita, noteeraamme heidän horjahduksensa ja liirauksensa, parhaankin kerrostalokytän ottein.
Ja mikä kauheinta havaita ja todeta: Se, mikä on meidän ylin ja vahvin ”viitekehyksemme”, Euroopan Unioni, se on koko maailman naurun ja vinon hymyn kohde. Hyväkästen kerho, joka pienestä risauksestakin jo vauhkoilee, ja panikoi, – ja syö perintöhopeansa: demokratian, oikeusvaltion, laillisuusperustan. Säännöt ja periaatteet. Vedämme huolettomasti pöntöstä alas, ja laadimme ”tilannekohtaiset”, ”joustavat”, ”pelastusrenkaat”! ja vaikka mitä ratkaisut.
*
Heikot valtiot
Itsenäisten valtioiden määrä maailmassa on kaksinkertaistunut toisen maailmansodan jälkeen. Niitä on nyt yli 200. Siirtomaavallan purkautuminen on ollut yksi tämän järjestyksen tunnusmerkeistä”.
Niin se on ollut. Kaksisataa valtiota merkitsee mediaanina noin 0,5 %:n vastuuta maailmasta.
Se on mitätön osuus kokonaisuudesta. Ja se näkyy.
Valtio-instuution heikkenemisen eräs taustatekijä on maailman 200 valtiota.
Siinä, missä valtiollinen mahti ja valta (panos ja velvollisuus maailmaa kohtaan) on pirstoutunut 0.5 %:n keski-osuuksiin, siinä on Raha ja Finanssi ottanut vallat.
Maailmassa on enemmän valtioita, kuin Todella Rikkaita ihmisiä.

Seuraus ja rinnakkaisilmiö: Pienempi määrä individejä, yksittäisiä ihmisiä, määrää Maailmasta ja sen varallisuuksista, kuin mitä Maailmassa on valtioita!
Järjetön suhdeluku! Mahdoton, ja siksi romahtava.
Valtioiden valta ja voima Maailmaan ja maailmanmenoon on kutistunut II WW:n jälkeen kuin pyy maailmanlopun edellä.
Valtio, mahtina ja sistemana, on pirstoutunut, hajautunut, murentunut aivan konkreettisesti pieneksi ja heikoksi, upottavaksi lentohiekkamaiseksi kerrokseksi maan pinnalle.
Raha, mahtina ja sistemana, on kasautunut, kertynyt ja kertautunut; mahtavoitunut ja massivoitunut. kokoontunut ja kekoontunut: suureksi ja mahtavaksi, laulujen kohteeksi!
Rahakeskittymien ja Oikeasti rikkaiden valta ja voima Maailmaan ja maaimanmenoon on kasvanut Kylmän Sodan jälkeen kuin jättimäinen Vappupallo.
*
Ne kantavat huolta parin osuuskaupan yhdistymisestä, tai parin yksityisen kauppaketjunpätkän kietoutumisesta yhdeksi ketjunpätkäksi. Haluavat estää ja rajoittaa sitä. Tekevätkin sen. Nupit tutisten.
Mutta kun iso raha, todella iso, yhtyy isoon rahaan, oikein isoon, niin että seslongin jouset paukkuvat, niin mitä tekevät kanslerit ja valvojat.

Ulvovat riemusta ja hakkaavat kätensä turriksi.
*
Vappuesseensä finaalissa Kari Huhta heittäytyy filosofiseksi ja pohdiskelee ikuisuusnäköaloja:
Jossakin kaukana tulevaisuudessa toisen maailmansodan jälkeinen järjestys voi olla yksi historian kerrostuma.”
”Se jättää historiaan jälkensä samalla tavalla kuin Rooma jätti lakijärjestelmä ja Ranskan vallankumous vapaus- ja tasa-arvoihanteensa.”
Lopuksi Huhta kysyy:
Mikä jälki tästä maailmanjärjestyksestä sitten jää?”
Minä vastaan:

Mene, Kari, Tähtitorninmäelle normaali-vapun jälkeen. Sellainen jälki. Roskaa ja paskaa ja räjähtäneitä Vappupalloja!
Vappu 2020 oli tässä suhteessa poikkeus, mutta tuskin ainoa.
*
Linkki:
Kolumni Kari Huhta/HS, 3.5.2020:
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006493126.html
*
OSA II
Uusi Kansainvälinen Järjestys (UKJ)
Kun olin nuori, puhuimme UKTJ:stä.
Se merinteerasi Uutta Kansainvälistä TalousJärjestystä. Siinä elementteinä oli kestävä kehitys ja solidaarisuus, muun maussa. Sitten tulivat uudet lyhenteet.
Minä ymmärrän tavattoman hyvin, että nykyinen eliitti ei mitenkään kestä puhuta Talousjärjestyksestä, ja varsinkaan uudesta, siis semmoisesta kuin: Uusi Talous Järjestys.

Sehän merkitsisi Talouteen ja sen rakenteisiin puuttumista! Sehän merkitsisi, että nykyisessä Taloudessa ja Talousyhteisössä olisi jotain vialla, mahdollisesti jopa – mätää! Niin kuin onkin.

Mutta nykyinen TalousEliitti ei kestä puhua mistään sellaisesta: elämme heidän mielestään Parhaassa Mahdollisessa Maailmassa.

Siksi pois se että kritisoisimme Talous Järjestystä.
Mutta ei se mitään.

Se tekee Sen itse. Ihan itse.

Romahduttaa itse itsensä.

Siinä seuraava ”viheliäinen ongelma”, jonka kanssa sitten painimme seuraavat 75 vuotta.
Nyt meidän kannattaa kuitenkin ennakoida nykyisyyttä (jo hetken aikaa elettyä nykyisyyttä) ja opetella käsite: Uusi Kansainvälinen Järjestys. UKJ.
Siitä on pudonnut yksi konsonantti (T) pois, siitä nuoruuteni ihanteellisesta tavoitteesta, monen muunkin entisen nuoren ihanteellisesta lyhenteestä.
*
UKJ
Uusi Kansainvälinen Järjestys siksi, että kyse ei ole pelkästään taloudesta, vaan paljosta muusta.

Vallasta. Mahdista. Hegemoniasta. Määräävästä asemasta. Maailman herruudesta.

Ne nivoutuvat yhteen, ja nippu on kuin vappupallomeri, jonka keskusnaru johtaa paikkaan nimeltä Bejing. Kiina on maailman herra, on jo nyt, mutta päivä päivältä selkeämmin. Siihen älkäämme tyytykö, taistelkaamme, pankaamme hanttiin!
Kaikki maailman ei-kiinalaiset yhtykää ja liittykää vapausrintamaan!  Vastaiskuun, march!
Mutta se ei mene pelkällä nimikirjoituksella johonkin addressiin, niin kuin 1970-luvun pösilöt luulivat kannattaessaan erilaisia orjajärjestelmiä ja ihmisvihaisia tyranneja!
Nyt pitää osallistua ja toimia oikeasti.
*
Siinä missä valtiot aikaisemmin järisyttyivät maailmaa, siinä ”pankit” (sanon pankit, koska se on helpommin hahmotettava toimija-organisaatio, kuin että sanoisin ”rahakeskittymät” tai ”maailman rikkauksien vartijat”) järisyttävät maailmaa nyt.
Siinä, missä valtiot (Saksa, Neuvostoliitto, Japani etc. etc.) aikaisemmin aloittivat sodat ja leimauttivat ne jättiliekkeihin, siinä ”pankit” käyvät jo totaalista sotaa muuta maailmaa, ei-pankkimaailmaa, vastaan.

Ihmisiä ja rakenteita vastaan.
”Pankit” ovat ottaneet valtion aseman.

Se on ollut loppujen lopuksi helppoa niille. Ne ovat neutraaleja orgaaneja, rakenteita, ja jokainen meistä on joskus rakastanut jotakin pankkia saatuaan sieltä tikkukaramellin tai säästöpossun, tms. Eihän sellaista hellyttävää kohdetta voi vihata. Toista se on valtio, ja etenkin vihollisvaltio. Yksi salasana ”pankkien” valtiollistumiselle, valtaistumiselle, vallan-anastukselle, on Kylmän Sodan peli, jossa entiset taisteluveljet, Länsi ja Neuvostoliitto, alkoivat lyhytnäköisesti vihata toisiaan ja toisen tuuperruttua tainnoksiin, voimansa menettäneenä 1991, kenttä oli avoin vallankaappaajille, pankeille.
Asiaa edisti vielä merkillinen vapauksien huuma, jonka vallassa rajoituksia ja erityisesti ”pankkien” kasvun ja röyhääntymisen esteitä purettiin ja tietä siloiteltiin diktatuurille, – niin kuin diktatuureille aina on tehty.

Mutta että sen teimme me, valistunein ja rankoista kokemuksista parhaan viisauden ammentanut sukupolvi, ihmislasten joukko, me, – niin tunnustakamme, me sen teimme.

Kaadoimme, tai ainakin katseella seurasimme yhden tyrannivallan nujertumisen, ja sitten innolla ja antaumuksella juoksimme perustamaan uuden diktatuurin, jonka edessä nyt vapisemme.
”Pankit” – nuo kaikessa väkevät, sokeat vallat, ahneet ja hullut, suhteettomat ja ”too big to fail”.

Mikään valtio, ei edes Rooma eikä Saksa ole ollut ”liian iso kaatuakseen”, aina ne ovat kaatuneet. Ja niin kaatui Neuvostomahtikin, ja niin kaatuu Pohjois-Amerikan Yhdysvallat, ja niin menee myöskin eurooppalainen bastardiluoma, Euroopan Unioni – vaikkei valtio olekaan, vaan epävaltio.

Mutta että nähdä oikein isojen pankkien kaatumus? Keskuspankkien ja niiden satelliittien..
*
Mitkä vallat hallitsevat toistaiseksi maailmaa?
No, luetellaan nyt näitä:
Globaali talous, finanssi, Velka ja omaisuus.
Neljän kopla.
Globaali talous on halpahalli, jossa kaikki luulevat voittavansa, osta enemmän tienaat lisää, mutta itseasiassa se on Ranskan vallankumouksen teesien antiteesi, ryöstömylly, jossa rikas tyhjentää köyhän voimat, maan ja työn. Lisäksi orjuuttaa sen velkauttamalla sen, niin toimii Kiina nyt. Helppo tie valtaan, niin että valta yltää maan piirin yli, eikä aurinko koskaan laske Imperiumin alalla. Nyt se toteutuu silmiemme edessä.
Finanssi on niin iso ja yksi, että sitä ei enää voi kutsu finanssimarkkinoiksi tai finansseiksi. Finanssi on finanssi on finnssi. Yksi ja sama. Yksi ja suuri. Suuri ja mahtava, laulua kolmannella! Kaikki yhtyy finanssissa, ja kaikki heiluu tai seisoo finansseista. Finanssi ne myös kaataa, jos sikseen tulee ja tuleehan se. Finanssikin voi kaatua, ja kaatuuhan se, mutta kun se on niin iso, että se on kutakuinkin neliskanttinen, se pysyy aina pystyssä. Finanssi on suuri ja niin iso, että se on itseasiassa pyöreä. Katsokaa ympärillenne, kaikki todella iso on pyöreä. Näettekö taivaalla neliskanttisia tai muun muotoisia kappaleita. Aurinko, Jupiter, Kuu, tähdet. Kaikki pyöreitä, kauniin ympyriäisiä, linnunratakin on pyöreä, mutta soukalla solmulla, mutta kun sen avaamme, saamme tasolle hienon ympyrän. Finanssi on taivaankappale, sitä palvokaamme, me aurinkokuninkaan pojat ja työtöt.
*
Velka on veikeä, vekkuli, vilkas, mahtava. Velka pyörittää maailmaa. Nyt velka on herra, mutta herra on silläkin ja herra on finanssi. Yksi ja iso. jne. Velka on ruton ja koleran jälkeen ankarin vitsaus, minkä luonto on keksinyt, ei sitä ihminen ole luonut, sanomme Airistolla meloessamme auringonlaskun aikaan. Emme tajua elämme juuri auringonlaskun aikaa, helppo rataosuus on takana, edessä vika vaiva. Velkojat koputtavat jo. Orjuus edessä. Laukaustakaan ampumatta Velka on ottanut niskalenkin kaikesta.
Omaisuus, se tiivistyy numeroituihin kultaharkkoihin syvällä kivien ja tiilten ytimessä, holvien viileässä hämärässä. Emme tiedä, onko pintaharkkojen alla ja takana hiekkaa vai männynkäpyjä, mutta ei sillä väliä, sillä raskaiden lukkojen avaimia ei meille näytetä, saati holveja, kaikki lopulta uskon varassa.
Tästä uus-uskovaisten kokoontumisajosta ei toimittaja Huhta maininnut mitään. Ehkä hän ei nähnyt kuilun pohjalle, tai ei viistinyt kirjoittaa niin ikävistä asioista. Mutta jonkun on aina uhrauduttava.
Tämän nykyisen sisteman vuoksi ja nimissä niin monet, valtaisa enemmistö, on joutunut uhrautumaan niin harvojen, rikkaimpien, vuoksi. Tahtomattaan ja tahtoaan vasten toimien.

Vääryys huutaa perunakellareihin asti.
Tämän päivän WSC sanoisi:
”Harvoin niin harvat ovat niin suuressa kiitollisuudenvelassa niin monille”.
Mutta he eivät edes tajua olevansa etuoikeutettuja ja vääryyden poikia
*

veikkohuuska

historianharrastaja, tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu